Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus

Antopäivä
2.1.2023
Diaarinumero
VH/5237/00.01.00/2022
Voimassaolo
1.1.2023 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti

Ohje käsittelee sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotusta. Ohjeessa tuodaan esille ne edellytykset, joiden täyttyessä sosiaalihuoltopalvelujen myynti on arvonlisäverotonta.

Kuntien vastuulla olevat sosiaalihuollon tehtävät siirtyivät hyvinvointialueille 1.1.2023. Ohjeessa on huomioitu tästä tehtävien siirtymisestä aiheutuvat muutokset sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotukseen.

Varhaiskasvatuspalvelujen järjestämisestä vastaavat edelleen kunnat. Ohjeen luvussa 8 on käsitelty varhaiskasvatuspalvelujen myynnin arvonlisäverottomuudelle asetettuja edellytyksiä.

Ohje korvaa 2.4.2019 annetun ohjeen Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus (Dnro VH/352/00.01.00/2019).

1 Arvonlisäverolainsäädäntö

Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään arvonlisäverolain (AVL) 37 - 38 b §:ssä.  Arvonlisäverodirektiivissä (2006/112/EY) sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään 132 artiklassa.

Sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa (AVL 37 §).

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion, hyvinvointialueen tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten sekä iäkkäiden henkilöiden huollosta ja vammaisten henkilöiden huollosta ja muista palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta (AVL 38 § 1 mom.).

Hallituksen esityksessä arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) todetaan, että verotonta sosiaalihuoltoa olisi valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava lääninhallituksen (nykyisin aluehallintovirasto) ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja olisivat asumisen ja tukitoimien järjestäminen, kasvatus sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskisi sekä laitoshuollon että avohuollon muodossa luovutettavia palveluja ja tavaroita. Verottomia olisivat esimerkiksi huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut. Hallituksen esityksen mukaan sosiaalihuollon tarkempi määritelmä tulisi sosiaalihuoltolaista ja sosiaalihuoltoa koskevista erityislaeista.

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan myös sellaisia kuulo-, kuulonäkö- tai puhevamman tai muun vastaavan vamman johdosta suoritettavia tulkkauspalveluja, joita järjestetään lain nojalla tai avustetaan valtion varoin (AVL 38 § 2 mom.).

Arvonlisäveroa ei suoriteta varhaiskasvatuspalvelun myynnistä. Veroa ei myöskään suoriteta, kun varhaiskasvatuksen harjoittaja luovuttaa varhaiskasvatuspalvelun saajalle varhaiskasvatuksen yhteydessä siihen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. (AVL 38 a §)

Varhaiskasvatuspalvelulla tarkoitetaan kunnan harjoittamaa ja varhaiskasvatusviranomaisen valvomaa muun varhaiskasvatuksen palvelun tuottajan harjoittamaa päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa tai muuta varhaiskasvatustoimintaa (AVL 38 b §).

2 Sosiaalihuollon järjestäminen

Sosiaalihuollon järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet. Hyvinvointialueet voivat tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa, hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta tai antamalla palvelusetelin (laki hyvinvointialueesta 9 §, 611/2021). Viranomaisen järjestämän sosiaalihuollon lisäksi asiakkaat voivat hankkia sosiaalihuollon palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta.

Velvollisuudesta sosiaalihuollon palvelujen ja etuuksien järjestämiseen ja sosiaalihuollon voimavarojen osoittamiseen säädetään sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä. Lainsäädäntöön sisältyy säännökset erilaisista palveluista ja etuuksista sekä niiden saamisen edellytyksistä.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvistä keskeisistä oikeudellisista periaatteista sosiaalihuollon eri toimintamuodoissa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisten järjestämään että yksityisen asiakkaan ja yksityisen toteuttajan väliseen sopimukseen perustuvaan sosiaalihuoltoon. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/1999) todetaan, että myös julkisen sosiaalihuollon toimeksiannosta järjestettävä sosiaalihuolto, esimerkiksi ostopalvelusopimuksen perusteella, katsotaan viranomaisen järjestämäksi sosiaalihuolloksi.

3 Yksityisten sosiaalihuoltopalvelujen valvonta

Yksityisellä palvelujen tuottajalla, joka tuottaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on oltava aluehallintoviraston tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) lupa toiminnalleen (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 7 §, 922/2011). Luvasta ilmenee palvelujen sisältö ja tuottamistapa sekä toiminnan laajuus. Jos toimintaa muutetaan olennaisesti, palvelujen tuottajan on haettava uusi lupa. Mikäli palvelujen tuottaja ilmoittaa lupahakemuksessa ilmoituksenvaraisia palveluja, niistä ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta hyvinvointialueelle. Luvanvaraista toimintaa harjoittavat yksityiset palvelujen tuottajat merkitään yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, joka on Valviran ja aluehallintovirastojen yhdessä pitämä valtakunnallinen tietojärjestelmä.

Muita kuin ympärivuorokautisia palveluja tuottavan yksityisen palvelujen tuottajan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus hyvinvointialueelle, jossa palveluja tuotetaan (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 11 §, 598/2022). Ilmoituksessa on mainittava muun muassa palvelujen sisältö ja tuottamistapa sekä toiminnan laajuus. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta on myös tehtävä ilmoitus. Hyvinvointialue välittää nämä tiedot aluehallintovirastolle lukuun ottamatta tietoja sellaisista palvelujen tuottajista, jotka tuottavat ainoastaan sosiaalihuoltolain 19 §:ssä tarkoitettuja tukipalveluja. Aluehallintovirasto merkitsee ilmoituksen tehneen palvelujen tuottajan yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Tukipalvelujen tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Tukipalvelujen tuottajat ovat kuitenkin velvollisia tekemään toiminnastaan ilmoituksen sille hyvinvointialueelle, jossa he palveluja tuottavat. Tukipalvelujen tuottajan toimintaa valvoo se hyvinvointialue, jolle hän on tehnyt ilmoituksensa.

4 Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytykset

4.1 Yleistä

Julkisyhteisöjen, eli valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien, harjoittama sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta. Julkisyhteisöjen asiakkailtaan perimät maksut sosiaalihuoltopalveluista ovat siten arvonlisäverottomia.  Verottomuus koskee sekä julkisyhteisön että asiakkaan maksamaa osuutta palvelusta.

Arvonlisäverottomia ovat myös ne sosiaalihuoltopalvelut, jotka julkisyhteisö ostaa yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkityiltä tai hyvinvointialueelle ilmoituksen tehneiltä palvelujen tuottajilta ja jotka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain.

Jos yksityinen asiakas ostaa yksityiseltä palvelujen tuottajalta määrällisesti enemmän tai muita hyödykkeitä kuin mitä julkisyhteisön maksusitoumus koskee, myydyt palvelut ovat arvonlisäverottomia, jos alla esitetyt edellytykset täyttyvät.

Yksityiset sosiaalihuoltopalvelut ovat arvonlisäverottomia seuraavilla edellytyksillä:

1. Palvelujen tuottaja on rekisteröity yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Tukipalvelujen tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Tukipalvelujen tuottajan on tehtävä toiminnastaan ilmoitus sille hyvinvointialueelle, jonka alueella hän palveluja tuottaa.

2. Sosiaalihuolto perustuu joko viranomaisen päätökseen tai palvelujen tuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.

3. Palvelujen tuottajalla on asiakkaan kanssa yhteistyössä tehty palvelu- tai muu vastaava suunnitelma.

4. Palvelujen tuottajalla on omavalvontasuunnitelma, jonka toteutumista palvelujen tuottaja seuraa.

Esimerkki 1: Hyvinvointialue on sitoutunut maksamaan sosiaalihuoltoon oikeutetun asiakkaan ostamaa kotihoitoa kaksi tuntia viikossa. Asiakas ostaa kotihoitoa kolme tuntia viikossa. Yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkitty yritys veloittaa arvonlisäverottomasti ne kotihoitopalvelut, joiden maksamiseen hyvinvointialue osallistuu, eli kaksi tuntia viikossa. Niiden kotihoitopalvelujen, joiden maksamiseen hyvinvointialue ei osallistu, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että edellä esitetyt neljä edellytystä täyttyvät.

Yksityisten sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksiä on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen luvuissa 4.2 - 4.5.

Arvonlisäverottomia ovat lisäksi sellaiset kuulo-, kuulonäkö- tai puhevamman tai vastaavan vamman johdosta suoritettavat tulkkauspalvelut, joita järjestetään lain nojalla tai avustetaan valtion varoin. Näiden palvelujen arvonlisäverottomuus ei edellytä, että edellä luetellut sosiaalihuoltopalvelujen verottomuudelle asetetut edellytykset täyttyvät.

4.2 Rekisteröintivelvollisuus

Yksityisen palvelujen tuottajan on oltava merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, jotta hän voi myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti. Verottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja, joiden harjoittamisesta yksityinen palvelujen tuottaja on merkitty rekisteriin.

Kaikkia palvelujen tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Rekisteriin ei merkitä toimijoita, jotka tuottavat sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaisia tukipalveluja. Tukipalvelujen tuottajan on kuitenkin tehtävä toiminnastaan ilmoitus sille hyvinvointialueelle, jonka alueella hän palveluja tuottaa. Arvonlisäverottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja, joista yksityinen palvelujen tuottaja on tehnyt ilmoituksensa.

4.3 Päätös tai sopimus

Sosiaalihuollon järjestämisen on perustuttava viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 5 §, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 §).

Kun sosiaalihuollon järjestäminen ei perustu viranomaisen päätökseen, yksityisen palvelujen tuottajan ja asiakkaan välillä on solmittava kirjallinen sopimus, jossa määritellään palvelun tuottamisen ja järjestämisen ehdot, asiakasmaksut sekä ne velvollisuudet ja oikeudet, joita palveluntuottajalla ja toisaalta asiakkaalla kulloinkin on. Tällä on merkitystä paitsi yksittäisen asiakkaan oikeuksien toteutumisen kannalta myös yksityisen sosiaalihuollon valvonnan kannalta. Sopimuksesta on käytävä ilmi muun muassa, mitä palveluja asiakkaalle myydään ja kuinka paljon. (HE 137/1999).

Palvelu voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa silloinkin, kun sopimus palvelujen tuottamisesta tehdään jonkun muun kuin sosiaalihuoltoon oikeutetun kanssa. Sosiaalihuollon saaja on tällöin käytävä sopimuksesta selkeästi ilmi.

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottaja vastaa siitä, että sopimuksen, päätöksen ja suunnitelman perusteella järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. Toimintayksiköllä on oltava vastuuhenkilö, jonka tehtävä on valvoa tätä. (Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 5 §).

4.4 Palvelu- tai muu vastaava suunnitelma

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy sosiaalihuoltopalveluja, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palvelujen tuottaja ja asiakas ovat tehneet myytävistä palveluista kirjallisen sopimuksen lisäksi palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman. Suunnitelmaa ei tarvitse laatia, jos kyseessä on tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6 ja 7 §).

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy sosiaalihuoltopalveluja viranomaisen tekemän päätöksen perusteella, suunnitelman laatimisesta vastaa viranomainen. Jos asiakas hankkii palvelut suoraan yksityiseltä palvelujen tuottajalta, vastuu suunnitelman laatimisesta kuuluu palvelujen tuottajalle.

Jotta yksityinen palvelujen tuottaja voi myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti, on asiakkaan oltava sosiaalihuoltoon oikeutettu. Tämä tarkoittaa, että hänellä on tuen tarve. Tuen tarve voidaan osoittaa esimerkiksi sosiaalihuoltolain 36 ja 37 §:n tai vanhuspalvelulain (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, 980/2012) 16 §:n perusteella suoritetulla palvelutarpeen arvioinnilla.

Suunnitelman tulee sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa seuraavat asiat (sosiaalihuoltolaki 39 §, 1301/2014):

  • arvio tuen tarpeesta
  • arvio tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä
  • arvio välttämättömistä sosiaalipalveluista, niiden alkamisajankohta ja kesto
  • kuinka usein asiakasta tavataan
  • arvio asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista
  • tavoitteet, johon sosiaalihuollon avulla pyritään
  • arvio asiakkuuden kestosta
  • tiedot eri alojen yhteistyötahoista, jotka osallistuvat tuen järjestämiseen
  • suunnitelman toteutumisen seurantaa koskevat tiedot.

Jos palvelusopimusta laadittaessa ei suoriteta yksilökohtaista tarveharkintaa palvelun tarpeesta vaan päätös palvelujen myöntämisestä tehdään niin sanottuna ryhmäpäätöksenä, kyse ei yleensä ole arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta. Esimerkiksi ikä, eläkkeen saaminen tai työttömyys pelkästään ei ole sellainen peruste, jolla myytävä palvelu voidaan katsoa arvonlisäverottomaksi sosiaalihuolloksi.

Esimerkki 2: Hyvinvointialue on tehnyt päätöksen siitä, että eläkeläiset ja työttömät voivat aterioida palvelukeskuksessa alennettua maksua vastaan. Jos päätöstä aterioiden myynnistä ei ole tehty yksilökohtaista tarveharkintaa käyttäen vaan niin sanottuna ryhmäpäätöksenä, kyseessä ei ole arvonlisäveroton sosiaalihuoltopalvelun myynti. Aterioista on veloitettava arvonlisäverollinen hinta.

4.5 Omavalvontasuunnitelma

Yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kaikki palvelujen tuottajan sosiaalipalvelut ja palvelukokonaisuudet. Palvelun tuottajan on pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä ja seurattava sen toteutumista. (Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 6 §)

Omavalvontasuunnitelma on osa sosiaaliviranomaisten valvontaa ja siten myös osa palvelun laadun hallintaa sekä sen kehittämistä. Sosiaalihuoltopalvelun arvonlisäverottomuuden edellytys on, että palvelu on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Omavalvontasuunnitelma on siten yksi arvonlisäverottomuuden edellytys.

5 Alihankkijat

5.1 Sosiaalihuoltopalvelujen tuottaminen alihankintana

Hyvinvointialue voi tuottaa asiakkaalle annettavia sosiaalihuollon palveluja hankkimalla niitä yksityiseltä palvelujen tuottajalta, jos palvelujen hankkiminen yksityiseltä palvelujen tuottajalta on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä palvelujen hankkimista ole laissa rajoitettu. Hyvinvointialue vastaa tällöinkin palvelutarpeen arvioinnista. (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 12 §, 612/2021) Hallituksen esityksessä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä todetaan, että ostopalveluna yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavia palveluja voisivat olla esimerkiksi kotipalvelut, kotihoito, perhehoito, asumispalvelut ja laitospalvelut (HE 241/2020).

Yksityinen palvelujen tuottaja, joka tuottaa hyvinvointialueelle sosiaalipalveluja, voi hankkia omaa toimintaansa täydentäviä sosiaalihuollon palveluja tai omaa sosiaalihuollon henkilöstöään täydentävää työvoimaa alihankkijalta. Yksityinen palvelujen tuottaja voi hankkia palveluja alihankkijalta kuitenkin vain, jos siitä on sovittu hyvinvointialueen kanssa. Lisäksi edellytyksenä on, että yksityinen palvelujen tuottaja ilmoittaa hyvinvointialueelle ne alihankkijat, joita sen on tarkoitus käyttää ja esittää selvityksen siitä, että nämä täyttävät lain 14 §:ssä säädetyt vaatimukset, ja että hyvinvointialue antaa hyväksyntänsä kyseisten alihankkijoiden käyttämiseen. Hallituksen esityksessä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä todetaan, että yksityisen palveluntuottajan alihankkija ei voisi enää hankkia palveluja edelleen seuraavalta alihankkijalta (HE 241/2020). 

5.2  Arvonlisäverottomuuden edellytykset alihankintana myytäville sosiaalihuoltopalveluille

Kun yksityinen palvelujen tuottaja tuottaa sosiaalihuoltopalveluja hyvinvointialueelle, hän voi myydä nämä palvelut arvonlisäverottomasti, jos hän on merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin näiden sosiaalihuoltopalvelujen tuottamisesta. Jos myytävät palvelut ovat sosiaalihuoltolain 19 §:n mukaisia tukipalveluja, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palvelujen tuottaja on tehnyt näiden palvelujen tuottamisesta ilmoituksen sille hyvinvointialueelle, jossa palveluja tuotetaan. Lisäksi yksityisellä palvelujen tuottajalla on oltava omavalvontasuunnitelma.

Kun yksityinen palvelujen tuottaja ostaa tuottamiaan sosiaalihuoltopalveluja varten palveluja alihankkijalta, tämä alihankkija voi myydä palvelut arvonlisäverottomasti edellyttäen, että sen myymät palvelut ovat sosiaalihuoltopalveluja ja edellä luvuissa 4.2 - 4.5 esitetyt arvonlisäverottomuuden edellytykset täyttyvät. Alihankkijan ei kuitenkaan tarvitse tehdä palvelusopimusta ja -suunnitelmaa sosiaalihuoltopalvelun saajan kanssa. Alihankkijan kohdalla riittää, että yksityinen palvelujen tuottaja, jolle se palvelun myy, on tehnyt sosiaalihuoltopalvelun saajan kanssa palvelusopimuksen ja -suunnitelman. Palvelusuunnitelmassa on mainittava alihankintana hankittavat palvelut ja niiden tarve.

Riittävänä näyttönä siitä, että toiselle palvelujen tuottajalle myyty palvelu luovutetaan edelleen sosiaalihuoltoon oikeutetulle, voidaan pitää palvelujen tuottajan alihankkijalle antamaa kirjallista vakuutusta. Vakuutuksessa on oltava seuraavat tiedot: palvelujen tuottajan nimi, osoite ja Y-tunnus, alihankkijan nimi, osoite ja Y-tunnus, viittaus palvelujen tuottajan ja asiakkaan väliseen sopimukseen (sopimuksen päiväys ja mahdollinen numero), alihankkijan luovuttaman palvelun luonne ja palvelun suorittamisen aloittamispäivä. Palvelujen tuottaja päivää ja allekirjoittaa vakuutuksen. Siinä tapauksessa, että hyvinvointialue osallistuu asiakkaalle luovutetun palvelun maksuun, riittävänä näyttönä voidaan pitää esimerkiksi kopiota ostolaskusta, johon hyvinvointialue on merkitty palvelun ostajaksi.

Esimerkki 3: Yksityisiä sosiaalihuoltopalveluja tuottava yritys ylläpitää yksikköä, jossa on vanhusten palvelutalo ja päiväkoti. Yritys ostaa vanhusten palvelutalopalvelut toiselta sosiaalihuoltopalveluja tuottavalta yritykseltä. Palvelutalopalveluja myyvän yrityksen myynti toimintayksikön pitäjälle on arvonlisäverotonta, kun edellä luvuissa 4.2 - 4.5 esitetyt edellytykset täyttyvät.

Esimerkki 4: Yksityinen palvelujen tuottaja myy kotihoidon palvelua sosiaalihuollon tarpeessa oleville asiakkaille. Hyvinvointialue maksaa osan asiakkaiden kustannuksista. Kotihoitopalvelua tuottava yritys ostaa alihankintana ateriapalvelut, jotka se myy asiakkailleen. Ateriapalvelut tuottava yritys on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen hyvinvointialueelle ja täyttää muutoinkin luvuissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset. Alihankintayritys voi myydä ateriapalvelut arvonlisäverottomasti.

Palvelu voidaan myydä arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona vain silloin, kun kyse on sosiaalilainsäädännön tarkoittamasta sosiaalihuoltopalvelusta. Esimerkiksi alihankintana tapahtunut ateriakuljetuspalvelun myynti ei korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2021 antaman päätöksen mukaan ollut arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa:

KHO 1.4.2021/H1124

A Oy myi ateriakuljetuspalveluja kunnille ja yksityisille sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajille. Kunnalla tai yksityisellä sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalla oli sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kanssa tehty palvelusuunnitelma. Yhtiöllä, kunnalla ja yksityisellä sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalla oli palvelujen toteuttamista koskevat omavalvontasuunnitelmat. A Oy:n ateriakuljetuspalvelujen tuottaminen perustui kirjalliseen sopimukseen kunnan tai yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajan kanssa. Yhtiö ei itse valmistanut aterioita, eikä se myynyt omissa nimissään ateriakuljetuspalveluja suoraan sosiaalihuoltoon oikeutetuille henkilöille.

Kunnalle tai yksityiselle sosiaalihuoltopalvelujen tarjoajalle luovutettu ateriakuljetuspalvelu sosiaalihuoltona tapahtuvaa toimintaa varten ylläpidettyyn laitokseen tai sosiaalihuoltoon oikeutetun henkilön kotiin ei ollut arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua arvonlisäverosta vapautettua sosiaalihuoltoa. Merkitystä ei ollut sillä, osallistuiko ateriakuljetuksen suorittava kuljettaja laitoksessa aterian valmisteleviin tehtäviin, kuten jakelutehtäviin, eikä sillä, että sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön kotiin suoritettavan ateriakuljetuksen yhteydessä kuljettaja kysyi ja tarkkaili sosiaalihuoltopalveluun oikeutetun henkilön terveydentilaa. Yhtiön oli siten arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella suoritettava arvonlisäveroa ateriakuljetuspalvelujen myynnistä.

Esimerkki 5: Yksityisiä sosiaalihuoltopalveluja tuottava yritys myy ateriapalveluja sosiaalihuoltoon oikeutetuille. Yritys täyttää sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuudelle asetetut edellytykset ja voi näin myydä ateriapalvelut sosiaalihuoltoon oikeutetulle arvonlisäverottomasti. Ateriapalvelut tuottava yritys ostaa aterioiden kuljetuksen kuljetusliikkeeltä. Kuljetusliikkeen on laskutettava aterioiden kuljetus arvonlisäverollisella laskulla, koska kuljetuspalvelu ei ole sosiaalilainsäädännössä tarkoitettua sosiaalihuoltopalvelua.

6 Palveluseteli

Hyvinvointialueen asiakkaalle myöntämä palveluseteli on yksi tapa järjestää sosiaalihuoltoa.  Palvelusetelin saanut asiakas ostaa palvelun hyvinvointialueen hyväksymältä palvelujen tuottajalta. Hyvinvointialueen on pidettävä hyväksymistään palveluseteliyrittäjistä luetteloa (laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 4 §, 601/2022).

Ennen palvelusetelin myöntämistä hyvinvointialue laatii asiakkaalle yhdessä hänen kanssaan kirjallisen palvelusuunnitelman. Palvelusetelin saanut asiakas tekee palvelujen tuottajan kanssa sopimuksen palvelujen suorittamisesta.

Palvelun maksaminen palvelusetelillä ei vielä ole osoitus siitä, että palvelujen tuottaja voi myydä palvelun arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona. Myös palvelusetelillä maksettaessa on kaikkien tämän ohjeen luvuissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten täytyttävä, jotta kyse voi olla arvonlisäverottomasta sosiaalihuollosta.

Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuudelle asetettujen edellytysten on täytyttävä kaikissa alla olevissa tilanteissa:

1. Palvelusetelin arvo riittää kattamaan palvelujen tuottajan palvelusta veloittaman hinnan.

Palvelujen tuottaja laskuttaa hyvinvointialuetta palvelusetelin arvosta.

2. Palveluseteli ei riitä kattamaan kokonaan sitä hintaa, jonka palvelujen tuottaja veloittaa suorittamastaan palvelusta. Palvelujen tuottaja laskuttaa hyvinvointialuetta palvelusetelin arvosta ja asiakasta palvelusetelin arvon ylimenevältä osuudelta.

3. Asiakas ostaa palvelujen tuottajalta enemmän tai muita palveluja kuin mihin palveluseteli oikeuttaa.

7 Kotihoito ja tukipalvelut

Kotipalveluja ja niihin sisältyviä tukipalveluja koskeva sosiaalihuoltolain 19 § on uudistettu 1.1.2023 voimaan tulleella muutoksella (790/2022). Kyseinen säännös on jaettu kolmeksi eri säännökseksi. Uudessa 18 a §:ssä säädetään lapsiperheen oikeudesta kotipalveluun, 19 §:ssä säädetään tukipalveluista ja 19 a §:ssä kotihoidosta. Lakimuutosta koskevan hallituksen esityksen mukaan kotihoito sisältäisi asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisen hoidon ja huolenpidon sekä muut pääosin nykyistä kotipalvelua vastaavat elementit pois lukien tukipalvelut ja lapsiperheen kotipalvelut (HE 231/2021).

Kotihoidolla tarkoitetaan palvelua, jolla huolehditaan, että henkilö suoriutuu jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista kodissaan ja asuinympäristössään. Kotihoitoon kuuluu asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaan hoito ja huolenpito, toimintakykyä ja vuorovaikutusta edistävä ja ylläpitävä toiminta, muu henkilön suoriutumista tukeva toiminta sekä terveydenhuoltolain 25 §:ssä tarkoitettu kotisairaanhoito. (Sosiaalihuoltolaki 19 a §)

Tukipalveluilla tarkoitetaan palveluja, joilla luodaan ja ylläpidetään henkilön kodissa sellaisia olosuhteita, että hän voi suoriutua jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista mahdollisimman itsenäisesti, sekä palveluja, joiden avulla henkilö voi saada hyvinvointia tuottavaa sisältöä elämäänsä. Tukipalveluina järjestetään henkilön yksilöllisen tarpeen mukaan ateriapalvelua, vaatehuoltopalvelua, siivouspalvelua, asiointipalvelua sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävää ja tukevaa palvelua. (Sosiaalihuoltolaki 19 §)

Kotihoitoa ja tukipalveluja järjestetään henkilölle, jonka toimintakyky on alentunut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Lisäksi kotihoitoa ja tukipalveluja järjestetään henkilölle, joka tarvitsee niitä erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella.

Lapsiperheen kotipalvelulla tarkoitetaan perheen arjen toimintakykyä turvaavaa ja vahvistavaa palvelua, johon sisältyy perheen yksilöllisen tarpeen mukaan hoito ja huolenpito, lapsen hoidon ja kasvatuksen tukeminen, aterioiden valmistamiseen, vaatteiden huoltamiseen ja kodin siisteydestä huolehtimiseen liittyvät tehtävät sekä muiden jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittaminen tai niissä avustaminen. Lapsiperheellä on oikeus saada välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ilman niitä ei ole mahdollista synnytyksen, sairauden, vamman tai muun vastaavan toimintakykyä alentavan syyn taikka erityisen perhe- tai elämäntilanteen vuoksi. (Sosiaalihuoltolaki 18 a §).

Julkisyhteisöjen tuottama kotihoito, tukipalvelut ja lapsiperheen kotipalvelut ovat arvonlisäverottomia. Yksityiset palvelujen tuottajat voivat myydä näitä palveluja arvonlisäverottomasti, kun toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa ja palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle henkilölle. Avun tarve voi olla tilapäistä tai jatkuvaa. Asiakaskohtaista sosiaaliviranomaisen päätöstä ei tarvita, mutta tämän ohjeen luvuissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä, jotta palvelu voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa.

Esimerkki 6: Vanhus ostaa siivouspalvelua yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Palvelujen tuottaja voi myydä siivouspalvelun arvonlisäverottomasti, kun palvelun hankkivan vanhuksen toimintakyky on alentunut siten, että hänellä on sosiaalihuollon tarve ja palvelujen tuottajan toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Myös muiden tämän ohjeen luvuissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä. Sosiaalihuollon tarve voidaan osoittaa esimerkiksi sosiaalihuoltolain tai vanhuspalvelulain perusteella laaditulla palvelutarpeen arvioinnilla.

Kyse voi olla arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta, vaikka sosiaalihuoltoon oikeutettu ei itse maksa palvelua.

Esimerkki 7: Yksityinen palvelujen tuottaja myy siivouspalvelua sosiaalihuoltoon oikeutetulle vanhukselle. Palvelujen tuottaja on tehnyt harjoittamastaan toiminnasta ilmoituksen hyvinvointialueelle ja myytävistä palveluista sopimuksen ja palvelusuunnitelman yhdessä vanhuksen kanssa. Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma.  Palvelujen tuottaja osoittaa laskun myymistään palveluista vanhuksen aikuiselle lapselle, joka laskun maksaa. Kyse on arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta. Laskun maksajalla ei ole merkitystä sosiaalihuoltopalvelun verottomuutta arvioitaessa.

8 Varhaiskasvatus

8.1 Varhaiskasvatuspalvelujen järjestäminen

Varhaiskasvatuksen järjestämisestä vastaavat kunnat. Kunta voi järjestää varhaiskasvatuspalvelut tuottamalla toiminnan itse, sopimuksin yhdessä muiden kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä, hankkimalla palveluja julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin. (Varhaiskasvatuslaki 5 §, 540/2018, kuntalaki 8 ja 9 §, 410/2015)

Varhaiskasvatuspalvelujen tuottajina ja järjestäjinä voivat kuntien ja kuntayhtymien lisäksi toimia yksityiset palvelujen tuottajat. Yksityisellä varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jonka yksityinen henkilö, yhteisö, säätiö tai julkisyhteisön perustama liikeyritys tuottaa korvausta vastaan liike- tai ammattitoimintaa harjoittamalla. Yksityinen palvelujen tuottaja vastaa siitä, että sopimuksen tai hallintopäätöksen perusteella asiakkaalle järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. (Varhaiskasvatuslaki 43 §, 326/2022)

Varhaiskasvatuksen toimintamuotoja ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoin varhaiskasvatustoiminta. Avoimen varhaiskasvatustoiminnan järjestäminen on kunnille vapaaehtoista. (Varhaiskasvatuslaki 1 §, 540/2018) Varhaiskasvatuslain 2 §:n mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.

8.2 Varhaiskasvatuspalvelujen arvonlisäverotus

Varhaiskasvatuspalvelujen myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Arvonlisäveroa ei suoriteta myöskään varhaiskasvatuspalvelun yhteydessä siihen tavanomaisesti liittyvistä palveluista ja tavaroista, jotka varhaiskasvatuksen harjoittaja luovuttaa varhaiskasvatuspalvelun saajalle. Varhaiskasvatuspalvelulla tarkoitetaan kunnan harjoittamaa ja varhaiskasvatusviranomaisen valvomaa muun varhaiskasvatuksen palvelun tuottajan harjoittamaa päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa tai muuta varhaiskasvatustoimintaa.

Varhaiskasvatuslain (326/2022) 44 §:n mukaan yksityisellä palvelujen tuottajalla, joka alkaa tuottamaan päiväkotipalvelua 1.1.2023 alkaen, on oltava ennen toiminnan aloittamista lupa päiväkotitoiminnan harjoittamiseen. Luvan myöntää hakemuksesta aluehallintovirasto. Luvassa päätetään muun muassa niistä kunnista, joiden alueella päiväkotitoimintaa harjoitetaan, toimipaikoista, joissa päiväkotitoimintaa harjoitetaan sekä varhaiskasvatuspaikkojen lukumäärästä kussakin toimipaikassa. Jos päiväkotitoimintaa harjoittava palvelujen tuottaja on merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin päiväkotitoiminnan harjoittamisesta edellä mainitun varhaiskasvatuslain 44 §:n tullessa voimaan 1.1.2023, palvelujen tuottaja saa tämän rekisterimerkinnän perusteella tuottaa päiväkotitoimintaa 31.12.2026 asti.

Perhepäivähoitoa tuottavan yksityisen palvelujen tuottajan on ennen toiminnan aloittamista tai sen olennaista muuttamista tehtävä kirjallinen ilmoitus varhaiskasvatuksesta vastaavalle kunnan monijäseniselle toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan. Kunnan monijäsenisen toimielimen on pidettävä luetteloa yksityisen perhepäivähoidon harjoittajista. (Varhaiskasvatuslaki 44 e §).

Päiväkotitoimintaan tai perhepäivähoitoon osallistumisen tulee perustua kunnan tekemään päätökseen tai yksityisen palveluntuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen (varhaiskasvatuslaki 18 §).

Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on myös laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Varhaiskasvatussuunnitelma on laadittava yhteistyössä henkilöstön ja lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa. (Varhaiskasvatuslaki 23 §)

Yksityisen palvelujen tuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma varhaiskasvatustoiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi (varhaiskasvatuslaki 48 §).

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy kunnalle tai muulle julkisyhteisölle varhaiskasvatuspalvelua, jonka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain, myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa edellyttäen, että palvelujen tuottaja on merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin näiden palvelujen tuottamisesta. Kun kyse on perhepäivähoitopalvelun myynnistä, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on se, että palvelujen tuottaja on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen kunnalle.

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy varhaiskasvatuspalvelua suoraan yksityiselle asiakkaalle tai asiakas ostaa palvelua määrällisesti enemmän kuin julkisyhteisön maksusitoumus koskee, varhaiskasvatuspalvelun myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, jos edellytykset myynnin arvonlisäverottomuudelle täyttyvät. Yksityinen varhaiskasvatuspalvelu voidaan myydä arvonlisäverottomasti, kun:

  1. Palvelujen tuottaja on merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Yksityisiä perhepäivähoitajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Yksityisen perhepäivähoitajan on tehtävä toiminnastaan ilmoitus siihen kuntaan, jonka alueella hän palveluja tuottaa.
  2. Varhaiskasvatukseen osallistuminen perustuu kunnan tekemään päätökseen tai yksityisen palvelujen tuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.
  3. Palvelujen tuottajalla on yhdessä lapsen vanhemman tai huoltajan kanssa tehty varhaiskasvatussuunnitelma.
  4. Palvelujen tuottajalla on omavalvontasuunnitelma.

8.3 Esiopetus

Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville esiopetusta oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna (perusopetuslaki 4 §, 628/1998). Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne lain 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä. Kunta voi hankkia esiopetuspalvelut myös muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kun perusopetuslain mukaista esiopetusta annetaan päiväkodissa, siihen sovelletaan perusopetuslain lisäksi varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä (perusopetuslaki 1 §).

Esiopetus on osa kunnan harjoittamaa arvonlisäverotonta varhaiskasvatusta. Kun yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkitty palvelujen tuottaja myy esiopetuspalvelun kunnalle, on myynti arvonlisäveroton. Muutoin kuin päivähoidon yhteydessä järjestettyyn esiopetukseen sovelletaan perusopetuslakia. Esiopetus on tällöin arvonlisäverotonta koulutusta (AVL 39 § ja 40 §).

8.4 Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

Kunta voi järjestää ja hankkia perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista.

Kun kunta päättää järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa, se voi järjestää sitä itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai se voi hankkia palvelut muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunta voi hankkia palvelut esimerkiksi järjestöiltä, yhdistyksiltä tai seurakunnilta. Aamu- ja iltapäivätoimintaa voidaan järjestää kunnan päätöksen mukaisesti koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa.

Kunnan perusopetuslain nojalla järjestämä ja hankkima aamu- ja iltapäivätoiminta on arvonlisäverolaissa tarkoitettua verotonta koulutusta (AVL 39 § ja 40 §).  Siten esimerkiksi maksu, jonka urheiluseura vanhemmilta toiminnasta veloittaa, on arvonlisäveroton.

9 Eräitä erityistapauksia

9.1 Työvoiman luovuttaminen sosiaalihuoltopalveluja varten

Työvoiman luovuttaminen sosiaalihuoltoalalla ei ole arvonlisäverotonta sosiaalihuoltopalvelun myyntiä. Työvoiman luovuttamisesta sosiaalihuoltopalvelujen tuottamista varten on suoritettava arvonlisävero. Asian on vahvistanut korkein hallinto-oikeus 28.6.2016 antamassaan päätöksessä KHO 2016:101:

KHO 2016:101

A Oy:llä oli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston eli Valviran myöntämä yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettu lupa A Oy:n lukuisilla paikkakunnilla ylläpitämiin vanhusten palvelu- ja hoivakoteihin. A Oy:n saadessa esimerkiksi tarjouskilpailun perusteella hoidettavakseen uuden vastaavan kunnan ylläpitämän laitoksen, jonka asukkaat olivat kunnan päätöksen mukaisesti sosiaalihuoltoon oikeutettuja, A Oy:llä ei toiminnan alkaessa ollut vielä kyseiseen toimintayksikköön Valviran myöntämää lupaa. Lupakäsittelyn vireilläoloajaksi A Oy:n tarkoituksena oli tehdä kunnan kanssa palvelusopimus palveluasumispalveluista (hankintasopimus). A Oy toimitti kunnalle hankintasopimuksen mukaisen henkilöstömitoituksen verran sopimuksen vaatimukset täyttäviä sairaan-, terveyden- ja lähihoitajia sekä heidän sijaistamiseensa tarvittavan sijaistyövoiman. Sopijapuolten yhteinen tarkoitus oli, että kunta tuotti hankintasopimuksen mukaiset palvelut toistaiseksi, kunnes A Oy sai kyseisten palvelujen edellyttämän toimiluvan palvelutaloon tai hoivakotiin. Hankintasopimuksen voimassaoloaikana A Oy:n kunnalle toimittama henkilöstä toimi kunnan työnjohdon alaisena. Hankintasopimus ei kattanut terveyden- ja sairaanhoitopalveluja.

Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa A Oy:n hankintasopimuksen voimassaoloaikaan kohdistuvista veloituksista kunnalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolain 38 §:n mukainen edellytys siitä, että yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tuottajan toiminnan tulee olla viranomaisen valvomaa, ei ole arvonlisäverodirektiivin vastainen, kuten ei myöskään edellytys siitä, että verottomuus edellyttää kullekin toimintayksikölle myönnettyä Valviran lupaa. Sosiaalialan ammatillisen työvoiman antaminen tilaajana olevan kunnan käyttöön ei ollut arvonlisäverolaissa tai –direktiivissä tarkoitettua sosiaalihuoltona pidettävää palvelua.

Työvoiman luovuttaminen ei ole arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa siinäkään tapauksessa, että luovutettava työvoima on terveydenhuollon ammattihenkilöiden työvoimaa, kun tämä työvoima luovutetaan sosiaalihuoltopalvelujen suorittamista varten. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimenkuvaan voi tällöin kuulua sosiaalihuollon palvelujen suorittamisen ohella myös joitain pienimuotoisia terveydenhuollon palveluja kuten lääkkeiden jakamista ja verenpaineen mittaamista. Kun terveydenhuollon ammattihenkilöiden työvoima luovutetaan kuitenkin pääasiallisesti sosiaalihuollon palvelujen suorittamista varten, kyse on arvonlisäverollisen palvelun myynnistä.

Terveydenhuollon ammattihenkilöiden työvoiman luovuttaminen terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen suorittamista varten voi olla edellytysten täyttyessä arvonlisäverotonta terveyden- ja sairaanhoitopalvelua. Näitä edellytyksiä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Terveyden- ja sairaanhoidon arvonlisäverotus.        

Esimerkki 8: Yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkitty yritys myy kotihoidon palvelua hyvinvointialueelle. Hyvinvointialue ostaa palvelun hyvinvointialueen kotihoidon piirissä oleville vanhuksille. Tämän lisäksi yrityksen työntekijät, jotka ovat lähihoitajia, sijaistavat eli tekevät työvuoroja hyvinvointialueen itsensä tuottamassa kotihoidossa. Työvuoroja tehdessään yrityksen työntekijät toimivat hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisuudessa. Yritys laskuttaa hyvinvointialuetta tästä sijaistamisesta arvonlisäverollisella laskulla, koska kyse ei ole sosiaalihuoltopalvelun myynnistä vaan työvoiman luovuttamisesta.

9.2 Perhehoitopalvelut

Perhehoidon järjestämisestä säädetään perhehoitolaissa (263/2015). Perhehoito on hoidon tai muun osa- tai ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä perhehoitajan yksityiskodissa tai hoidettavan kotona. Perhehoito on sosiaalihuoltopalvelua, jonka järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Hyvinvointialue tekee toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa tai sopimuksen perhehoidon järjestämisestä yksityisen perhehoidon tuottajan kanssa. (Perhehoitolaki 3 §)

Hyvinvointialue voi ostaa perhehoidon järjestämistä varten tukipalveluja. Kun yksityinen palvelujen tuottaja tuottaa tällaisia toimeksiantosuhteisen perhehoidon tukipalveluja, kyse on yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaisista ilmoituksenvaraisista sosiaalipalveluista. Kun yksityinen palvelujen tuottaja on merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin näiden tukipalvelujen tuottamisesta, kyse on sosiaalihuoltopalvelun myynnistä, josta ei sosiaalihuoltopalvelun myynnille asetettujen edellytysten täyttyessä suoriteta arvonlisäveroa. Rekisteröinti yksityisten palvelujen antajien rekisteriin koskee perhehoitajalle, perhehoidettavalle ja tämän läheiselle tarjottavaa ammatillista ohjausta ja neuvontaa perhehoitosijoituksen aikana. Rekisteröinnin ulkopuolelle jäävät perhehoidon järjestämiseen sisältyvät erilaisten palkkioiden ja korvausten maksatus sekä perhehoitajien ennakkovalmennukseen liittyvät tehtävät. Näiden rekisteröinnin ulkopuolelle jäävien palvelujen myyntiin sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.

9.3 Vastaanottopalvelut

Kansainvälistä suojelua hakeville järjestettävistä vastaanottopalveluista säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain (746/2011) 13 §:ssä. Vastaanottopalveluihin kuuluvat majoitus, vastaanotto- ja käyttöraha, sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut, tulkki- ja käännöspalvelut sekä työ- ja opintotoiminta. Vastaanottopalveluina voidaan järjestää myös ateriat.

Verotuskäytännössä on katsottu, että Maahanmuuttovirastolle myytävän vastaanottopalvelun ja siihen liittyvien perustamis- ja ylläpitopalvelujen veloitusta pidetään yhtenä palvelukokonaisuutena, jonka arvonlisäverokäsittely määräytyy yhtenäisesti. Palvelukokonaisuuden myynnistä on suorittava arvonlisäveroa voimassa olevan yleisen verokannan mukaan.

 

Vastaanotto- ja käyttöraha

Vastaanottopalveluun kuuluu vastaanotto- ja käyttörahan järjestämiseen liittyvien palvelujen suorittaminen. Vastaanottopalvelusta maksettu korvaus on vastiketta myös näiden palvelujen suorittamisesta. Vastaanotto- ja käyttöraha itsessään eivät sen sijaan ole vastiketta minkään palvelun suorittamisesta. Kyse on kansainvälistä suojelua hakevan henkilön käyttöön tulevasta rahasta eli arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolisesta erästä. Vastaanotto- ja käyttörahasta ei siten suoriteta arvonlisäveroa, vaikka vastaanotto- ja käyttöraha maksettaisiin ensin vastaanottopalvelun suorittajalle, joka sitten maksaisi tämän rahan kansainvälistä suojelua hakevalle.

 

Lasten vastaanottotoiminta

Lasten vastaanottotoiminnan järjestämisestä säädetään maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa (493/1999). Laissa tarkoitettua lasten vastaanottotoimintaa voidaan harjoittaa esimerkiksi lastensuojeluyksikössä, jolla on lupa arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona pidettävien lastensuojelupalvelujen tuottamiseen. Vastaanottotoiminta ei ole kuitenkaan arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, koska toiminnan järjestäminen ei perustu sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön. Lasten vastaanottopalvelujen myynnistä on suoritettava arvonlisävero.

Esimerkki 9: Yksityisellä sosiaalialan toimijalla on aluehallintoviraston myöntämä lupa tuottaa lastensuojelupalveluja. Palvelut tuottava yksityinen toimija voi laskuttaa myymänsä lastensuojelupalvelut arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona, kun palvelut annetaan lapselle sosiaalihuoltoa koskevien lakien perusteella ja kun tämän ohjeen luvuissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset täyttyvät. Lastensuojelupalvelujen lisäksi toimija tuottaa kansainvälisen lastensuojelun palveluja, joiden antaminen perustuu maahanmuuttajien kotouttamisesta annettuun lakiin. Kun tämä yksityinen sosiaalialan toimija myy näitä maahanmuuttajalapsille kotouttamislain perusteella annettuja palveluja, myynti on arvonlisäverollinen, koska toiminnan järjestäminen ei perustu sosiaalihuoltoa koskeviin lakeihin. Toimija laskuttaa maahanmuuttajalapsiin kohdistuvat palvelut arvonlisäverollisella laskulla.

9.4 Edunvalvontapalvelut

Edunvalvontatoiminnan tarkoituksena on valvoa päämiehen etua taloudellisissa asioissa sekä eräissä muissa holhoustoimesta annetussa laissa säädetyissä asioissa (laki holhoustoimesta 29 ja 42 §, 442/1999). Vaikka edunvalvojan tehtäviin kuuluu myös huolehtia siitä, että päämies saa hänelle kuuluvat sosiaalipalvelut, edunvalvoja ei kuitenkaan itse tuota näitä palveluja edunvalvojan ominaisuudessa. Edunvalvontapalveluja ei myönnetä päämiehille sosiaalihuoltona, eikä edunvalvontapalvelujen tuottaja ole sosiaaliviranomaisten valvoma sosiaalihuoltopalvelujen tuottaja.

Koska edunvalvontapalvelujen tuottaja ei luovuta edunvalvontapalveluja päämiehelleen arvonlisäverolain tarkoittamana sosiaalihuoltona, päämieheltä saatu korvaus ei ole vastiketta arvonlisäverottoman sosiaalihuoltopalvelun myynnistä. Tämän on todennut korkein hallinto-oikeus 16.4.2013 antamassaan päätöksessä KHO 2013:67:

KHO 2013:67

Oikeusaputoimisto osti yhtiöltä edunvalvontapalveluja holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaisesti. Yhtiö sai palkkionsa osittain oikeusaputoimistolta ja osittain päämiehiltään. Päämiehiltä veloitettavat palkkiot perustuivat yhtiön oikeusaputoimiston kanssa solmimaan sopimukseen ja määrien osalta oikeusministeriön edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista antamaan ohjeeseen. Yhtiön päämiehiltään saamissa palkkioissa ei ollut kysymys viranomaistoiminnasta tai verottomien sosiaalipalvelujen myynnistä saaduista vastikkeista eivätkä palvelut olleet muullakaan perusteella verottomia. Kun päämiehiltä saaduilla palkkioilla oli lisäksi suora ja välitön yhteys yhtiön oikeusaputoimistolle myymiin edunvalvontapalveluihin, palkkiot oli luettava palvelujen myynnin veron perusteeseen ja yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa näistä palkkioista.

10 Sosiaalihuoltona luovutettavat tavarat

Sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan tavaran luovutuksen tulee liittyä sosiaaliviranomaisen valvonnassa olevan huoltotoimen harjoittajan toimintaan, jolloin tavaran luovutukseen yleensä liittyy myös sosiaalihuollon palvelu. Pelkän tavaran luovuttaminen, esimerkiksi turvapuhelimen myynti, ei ole arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa. Tällaisista myynneistä suoritetaan voimassa olevan verokannan mukainen arvonlisävero.

11 Arvonlisäveron vähennysoikeus

Arvonlisäverottomien sosiaalihuoltopalvelujen myyntiin kohdistuvien hankintojen arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia.

Arvonlisäveron vähentämistä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Arvonlisäveron vähennysoikeudesta.

 

johtava veroasiantuntija Mika Jokinen

 

veroasiantuntija Johanna Randelin

Sivu on viimeksi päivitetty 2.1.2023