Johdannaisinstrumenttien verotus elinkeinoverolain 27d §:n ja 27e §:n mukaan

Tässä ohjeessa käsitellään johdannaisinstrumenttien verotusta. Ohjeen pääpaino on optioiden preemioiden verokohtelussa.

Tämä ohje korvaa aiemman ohjeen 945/345/2003, 11.4.2003.

1 Johdanto

1.1 Johdannaisinstrumenttien peruskäsitteitä

IAS 39 −standardin mukaan johdannainen määritellään rahoitusinstrumentiksi, jonka arvo muuttuu tietyn koron, arvopaperin hinnan, hyödykkeen hinnan, valuuttakurssin, hinta- tai kurssi-indeksin, luottokelpoisuusluokituksen, luottoindeksin tai muun vastaavanlaisen muuttujan (kohde-etuus) arvon muuttuessa. Johdannainen ei edellytä sopimusta tehtäessä lainkaan nettosijoitusta tai se edellyttää vain vähäistä nettosijoitusta verrattuna muunlaisiin, markkinaolosuhteiden muutoksiin vastaavalla tavalla reagoiviin sopimuksiin. Johdannaiset toteutetaan (kohde-etuus toimitetaan tai nettoarvo tilitetään) tiettynä päivänä tulevaisuudessa. Johdannaiset ovat joko vakioituja tai yksittäiseen tarpeeseen räätälöityjä (OTC). Vakioituja johdannaissopimuksia solmitaan johdannaispörssissä.

Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain (748/2012) 1 luvun 2 §:n mukaan johdannaissopimuksella tarkoitetaan sijoituspalvelulain (747/2012) 1 luvun 10 §:n 1 momentin kohdissa 3-9 tarkoitettua rahoitusvälinettä. Useimmiten kyseessä on optiota tai termiiniä koskeva kauppasopimus.

Optiolla tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen osapuoli (option haltija, option ostaja) saa toiselta osapuolelta (option asettaja, option myyjä) vastiketta (preemio) vastaan oikeuden sovitusta lunastushinnasta tulevaisuudessa ostaa (osto-optio) tai myydä (myyntioptio) tietyn määrän arvopapereita tai hyödykkeitä tai muuta varallisuutta (kohde-etuus) tai saada kohde-etuuden hinnan kehitystä kuvaavan tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen (indeksioptio). Optioille on tyypillistä, että niissä velvollisuuksia asetetaan ainoastaan toiselle sopimuksen osapuolista ja että niihin liittyy sopimusta solmittaessa toiselle osapuolelle maksettava suoritus (preemio).

Termiinillä tarkoitetaan kohde-etuutta koskevaa kauppasopimusta, jossa sovitaan hinnasta ja määräpäivästä, jolloin suoritusta tai suorituksen korvaavaa hyvitystä on viimeistään vaadittava tai jolloin suoritus tai hyvitys ilman erillistä vaatimusta käy tehtäväksi. Termiinillä tarkoitetaan myös vastaavaa kohde-etuuden hinnan kehityksen nojalla laskettavaan suoritukseen molemminpuolisesti oikeuttavaa sopimusta (indeksitermiini). Termiinityyppisille instrumenteille on ominaista, että niissä kumpikin sopimusosapuoli sitoutuu johonkin suoritukseen tulevaisuudessa. Termiinityyppisiin instrumentteihin ei yleensä liity osapuolten välisiä rahamääräisiä suorituksia, mutta sellaisesta voidaan myös osapuolten välillä sopia tapauskohtaisesti. Termiinityyppisiä johdannaisia ovat mm. termiini, futuuri ja swap. Termiini on kahdenvälinen, kumpaakin osapuolta velvoittava sopimus. Futuurilla tarkoitetaan standardoitua termiiniä. Swap on kahdenvälinen, kumpaakin osapuolta sitova sopimus vaihtaa sopimuksessa määritelty kohde-etuus (esim. valuutta, korko tai molemmat) tietyn ajanjakson aikana tiettyyn ennalta sovittuun hintaan.

Positiolla tarkoitetaan korko-, valuutta- tai arvopaperiasemaa, joka muodostuu yhdestä tai useammasta yksilöidystä omaisuus- ja/tai velkaerästä, johdannaissopimuksesta tai näiden yhdistelmästä. Positio voi myös koostua yksinomaan johdannaissopimuksista. Position seurauksena yritykselle voi syntyä joko oikeus saamiseen tai suoritukseen perustuva velvollisuus.

Suojaamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa yritys suojaa tiettyä tase-erää, positiota tai kassavirtaa tulevaisuuden arvonmuutoksia vastaan.  Muun muassa Finanssivalvonnan määräyksissä ja IAS 39 − standardissa on määritelty, milloin johdannaissopimus on suojaava. IAS 39 − standardin mukaan suojaus tarkoittaa kirjanpidossa yhden tai useamman suojausinstrumentin nimenomaista määrittämistä siten, että sen tai niiden käyvän arvon muutokset kumoavat suojauskohteen käyvän arvon tai rahavirtojen muutokset kokonaan tai osittain. Suojauslaskenta on laskentametodi, jonka tarkoituksena on sovittaa yhteen suojauskohteen ja suojaavan instrumentin tuloslaskelmavaikutukset yrityksen kirjanpidossa ja pienentää näin tuloksen ja oman pääoman vaihtelua. Suojauslaskennan soveltaminen ei ole kuitenkaan pakollista, vaikka johdannaista pidettäisiinkin suojaustarkoituksessa. Suojauslaskennan edellytykset ovat IAS 39 – standardissa tiukat ja yritys voikin suojautua rahoitusriskeiltä myös ilman, että se täyttää nimenomaiset IAS 39 − suojauslaskennan kriteerit. Tällöin suojausinstrumenttia ja suojauskohdetta käsitellään toisistaan riippumattomina kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS:n rahoitusinstrumentteja koskevien vaatimusten mukaan.

Yritykset käyttävät johdannaisinstrumentteja usein riskienhallinnan apuvälineinä, kun ne pyrkivät suojautumaan mm. korkojen, valuuttakurssien, osakekurssien tai raaka-aineiden hinnanmuutosten aiheuttamilta tuloksen heilahteluilta. Johdannaisinstrumentteja käytetään myös voitontavoittelussa, jolloin toiminta perustuu näkemykseen markkinoilla tapahtuvien korkojen, valuuttakurssien, osakkeiden tai hyödykkeiden hintojen tulevasta kehityksestä. Lisäksi johdannaisinstrumentteja käytetään riskittömien arbitraasituottojen tavoittelussa. Arbitraasituotoilla tarkoitetaan instrumenttien erilaisista ehdoista tai hinnoittelusta johtuvia tuottoja. Tällöin toiminta perustuu esimerkiksi vastakkaisten positioiden luomiseen synteettisten instrumenttien avulla (yhdistelemällä yksittäisiä instrumentteja) tai käymällä kauppaa eri markkinapaikoilla.

1.2 Optiosopimuksen osapuolten oikeudet ja velvollisuudet

Osto-option asettajalla (myyjällä) on velvollisuus myydä kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta optiotyypistä riippuen joko optiosopimuksen eräpäivänä (ns. eurooppalaistyyppinen optio) tai ostajan vaatimuksesta jo aikaisemmin, viimeistään kuitenkin optiosopimuksen eräpäivänä (ns. amerikkalaistyyppinen optio). Osto-option haltijalla (ostajalla) on vastaavasti oikeus ostaa kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta joko optiosopimuksen eräpäivänä (ns. eurooppalaistyyppinen optio) tai ostajan vaatimuksesta jo aikaisemmin, viimeistään kuitenkin optiosopimuksen eräpäivänä (ns. amerikkalaistyyppinen optio). Korvauksena oikeudestaan option haltija suorittaa asettajalle vastikkeen eli preemion. Jos kohde-etuutena on fyysisen hyödykkeen kurssikehitystä koskeva indeksi tai muu vastaava tunnusluku, osapuolten väliset velvollisuudet selvitetään option toteuttamis- tai päättymispäivänä tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen avulla.

Myyntioption asettajalla (myyjällä) on velvollisuus ostaa kohde-etuus sopimuksessa mainitusta option toteutushinnasta optiotyypistä riippuen optiosopimuksen eräpäivänä tai ostajan vaatimuksesta viimeistään silloin. Myyntioption haltijalla (ostajalla) on puolestaan oikeus myydä kohde-etuus sopimuksessa mainitusta toteutushinnasta optiosopimuksen eräpäivänä tai optiotyypistä riippuen viimeistään option päättyessä. Korvauksena oikeudestaan option haltija suorittaa asettajalle preemion. Jos myyntioption kohde-etuutena on fyysisen hyödykkeen kurssikehitystä koskeva indeksi tai muu vastaava tunnusluku, osapuolten väliset velvollisuudet selvitetään option toteuttamis- tai päättymispäivänä tunnusluvun muutoksen perusteella laskettavan suorituksen avulla.

2 Johdannaisinstrumenttien verotus EVL 27d §:n ja 27e §:n mukaan

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 27d ja 27e §:issä säädetään siitä, miten optiosta maksettua tai saatua preemiota sekä tiettyjä rahoitusvälineiden ja sijoitusten arvonmuutoksia käsitellään verotuksessa. Mainitut pykälät lisättiin EVL:iin lailla 20.12.2002/1160 hallituksen esityksen HE 84/2002 pohjalta. Lain voimaantuloa ja siirtymäsäännöstä on käsitelty kattavasti aiemmassa johdannaisinstrumentteja käsittelevässä Verohallinnon ohjeessa (945/345/2003), jonka tämä ohje korvaa. EVL:n veronalaisia elinkeinotuloja ja vähennyskelpoisia menoja koskeviin pykäliin (5 § ja 8 §) on tämän jälkeen tehty muutoksia laeilla 1138/2005 (HE 202/2005), 147/2007 (HE 21/2006), 1077/2008 (HE 176/2008) ja 776/2012 (HE 32/2012). Mainitut muutokset on otettu huomioon tässä ohjeessa.

EVL 27d §:n 1 momenttia sovelletaan pääasiassa kaikkiin elinkeinoverolain mukaan verotettavien verovelvollisten asettamien optioiden preemiotuloihin, kun optiot ovat vakioimattomia (OTC) sekä yli 18 kuukauden pituisiin optiosopimuksiin, joilla käydään kauppaa 2 momentin tarkoittamilla säännellyillä markkinoilla.

EVL 27d §:n 2 momenttia sovelletaan verovelvollisten asettamien optioiden preemiotuloihin, jos option voimassaoloaika on enintään 18 kuukautta ja optio on kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla.

EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotukseen kaikissa tapauksissa.

EVL 27d §:n 4 momentin mukaan EVL 27d §:ää sovelletaan, ellei asiasta säädetä toisin EVL 5 §:n kohdissa 8−10 ja 13, EVL 8 §:n 1 momentin kohdissa 2 a−2 c ja 17 tai EVL 27e §:ssä.

EVL 27e §:ää sovelletaan niiden erien jaksottamiseen, joita tarkoitetaan EVL 5 §:n kohdissa 8−10 ja 13 sekä EVL 8 §:n 1 momentin kohdissa 2 a−2 c ja 17. Kyse on tällöin

• tulosvaikutteisesti kirjattujen, kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvälineiden realisoitumattomien arvonmuutosten jaksottamisesta kaikissa yrityksissä
• luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta aiheutuneiden tulosvaikutteisesti kirjattujen arvonmuutosten jaksottamisesta tai
• vakuutusyhtiölain (521/2008) 8 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten tulosvaikutteisesti kirjattujen arvonmuutosten jaksottamisesta.

Tässä ohjeessa mainittuja EVL:n säännöksiä sovelletaan myös ulkomaisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten Suomessa toimivien kiinteiden toimipaikkojen verotukseen.

Tässä ohjeessa tarkastellaan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvien johdannaisinstrumenttien verotusta. Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvien, tuloverolain (1535/1992) mukaan verotettavien johdannaisinstrumenttien verotusta käsitellään vero.fi-sivustolla julkaistussa Verohallinnon ohjeessa ”Optiot, termiinit ja muut johdannaissopimukset”.

Tässä ohjeessa käsitellään ensin optioista maksettujen tai saatujen preemioiden jaksotusta koskevaa pääsääntöä, jonka jälkeen tarkastellaan poikkeussäännöstä, jota käytännössä sovelletaan pääsääntöä yleisemmin. Ohjeen kolmannessa luvussa käsitellään käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavien rahoitusvarojen ja velkojen arvonmuutosten verotusta. Lopuksi ohjeessa tarkastellaan lyhyesti kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjen rahoitusvälineiden omaisuuslajisiirtoja koskevaa pykälää.

3 EVL 27d §:n pääsääntö

3.1 Optioita koskeva pääsääntö

EVL 27d §:n 1 momentin mukaan option asettajan sitoumuksestaan saama korvaus (preemio) on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona optio on asetettu.

EVL 27d §:n 3 momentin mukaan option haltijan option asettajalle maksama preemio on sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

3.2 Pääsäännön mukainen optioiden verotus

EVL 27d §:n 1 momentin mukaan option asettajan saama preemio on sen verovuoden veronalaista tuloa, jona optio on asetettu. Tältä osin optioiden verokohtelu eroaa niiden käsittelystä kirjanpidossa. Verovelvollisen on optiosopimuksen solmimisvuoden veroilmoituksessa merkittävä EVL 27d §:n 1 momentin mukaisista optioista saamansa preemiotulot lisäykseksi verotettavan tulon laskelmaan. Vastaavasti aikaisemmin lisäykseksi merkityt preemiot merkitään vähennykseksi optioposition sulkemisvuoden, option raukeamisvuoden tai myyntioption toteutusvuoden veroilmoituksessa, koska muutoin samaan preemiotuloon kohdistuisi kaksinkertainen verotus. Jos myyntioption haltija kuitenkin toteuttaa option myymällä kohdeosakkeet, preemiota ei vähennetä veroilmoituksessa, koska myöskään kirjanpidossa preemiota ei tulouteta, vaan se lisätään hankitun osakkeen hankintamenoon. Jos EVL 27d §:n 1 momentin mukaisesta myyntioptiosta saatu preemio on jo verotettu sopimuksen solmimisvuoden tulona, sillä ei enää myöhempinä verovuosina voida oikaista hankitun kohde-etuuden hankintamenoa.

EVL 27d §:n 3 momentin mukaan maksettu preemio on sen verovuoden kulua, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan tai se raukeaa. EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotuksessa kaikissa tapauksissa. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä.

Option asettajaa ja haltijaa koskevat säännökset eivät ole symmetrisiä. EVL 27d §:n 1 momentin mukaisen myyntioption asettajan (jolla on velvollisuus ostaa kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saama preemio verotetaan sopimuksen solmimisvuonna. Myyntioption haltija (jolla on oikeus myydä kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) vähentää maksamansa preemion sopimuksen sulkemista, toteuttamista tai raukeamista vastaavana verovuonna. Vastaavasti osto-option asettajan (jolla on velvollisuus myydä kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saama preemio verotetaan sopimuksen solmimisvuonna. Osto-option haltija (jolla on oikeus ostaa kohde-etuus sopimuksen toteuttamishinnasta) saa vähentää maksamansa preemion sopimuksen sulkemista tai raukeamista vastaavana verovuotena tai option toteutuksessa maksettu preemio luetaan osaksi kohde-etuuden kauppahintaa. Koska preemio on jo verotettu sopimusvuoden tulona, sillä ei oikaista hankitun kohde-etuuden hankintamenoa.

4 Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevat enintään 18 kuukauden pituiset optiot

4.1 Sovellettavat säännökset

EVL 27d §:n 2 momentin mukaan enintään 18 kuukauden pituisen kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan option asettajan saama preemio on sen verovuoden tuottoa, jona sopimus suljetaan, toteutetaan tai raukeaa. Jos myyntioption asettaja ostaa optiosopimuksen perusteella kohde-etuuden, hankitun omaisuuden verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa vähennettynä preemiota vastaavalla määrällä.

4.2 Soveltamisalaa koskevat rajoitukset

4.2.1 Optio kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla

Arvopaperimarkkinalain (746/2012) 2 luvun 5 §:n mukaan säännellyllä markkinalla tarkoitetaan kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetun lain 1 luvun 2 §:n 6 kohdassa tarkoitettua kaupankäyntimenettelyä. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan säännellyllä markkinalla tarkoitetaan pörssin tai sitä toisessa ETA-valtiossa vastaavan markkinoiden ylläpitäjän ylläpitämää monenkeskistä kaupankäyntimenettelyä, jossa säännellyn markkinan ylläpitäjän laatimien sääntöjen mukaisesti saatetaan yhteen rahoitusvälineitä koskevia osto- ja myyntitarjouksia tai tarjouskehotuksia siten, että tuloksena on rahoitusvälinettä koskeva sitova kauppa.

Säännellyn markkinan määritelmä vastaa HE 32/2012 mukaan aiemmin voimassa ollutta arvopaperimarkkinalain 1 luvun 3 §:n julkisen kaupankäynnin määritelmää kuitenkin niin, että määritelmä kattaa myös toisessa ETA-valtiossa toimivat säännellyt markkinat. Viimeksi mainitulla lainkohdalla puolestaan saatettiin HE 43/2007 mukaan voimaan rahoitusvälineiden markkinat − direktiivin 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan mukainen säännellyn markkinan käsite.

Säänneltyjä markkinoita koskeva sääntely kohdistuu ensisijaisesti eurooppalaisiin arvopaperi- ja johdannaispörsseihin ja muihin niihin verrattaviin markkinapaikkoihin. Säännellyn markkinan määritelmä ei kuitenkaan ole kiinteästi sidoksissa viralliseen pörssilistaan. Kaupankäynnin järjestämisen tapa on jätetty joustavaksi ja riippumattomaksi valitusta kaupankäyntijärjestelmän toimintaa koskevasta tekniikasta. Kaupankäynti voi olla täysin sähköistä tai kaupankäyntiä voidaan järjestää myös arvopaperinvälittäjien fyysistä läsnäoloa vaativalla markkinapaikalla. Keskeistä on, että kaupankäynnille on laadittu säännöt, joissa määrätään oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät muun muassa jäsenyyteen, rahoitusvälineiden ottamiseen kaupankäynnin kohteeksi, kaupankäyntiin ja raportointiin.

Säännöksen sanamuodon "saatetaan yhteen ostajien ja myyjien osto- ja myyntitarjouksia" mukaan kaupankäynnin järjestäjä on varsinaisista kaupan osapuolista erillinen toimija. Säänneltynä markkinana ei pidetä sellaista kaupankäyntiä, jossa kaupankäynnin järjestäjä tai jokin muu taho tulee jokaiseen kauppaan vastapuoleksi. Sen sijaan kaupankäynnin järjestäjä voi toimia riskittömänä keskusvastapuolena kaupan selvityksessä. Määritelmässä ei kuitenkaan edellytetä mitään tiettyä ostajien tai myyjien vähimmäismäärää.

Ostajien ja myyjien tarjouksilla tarkoitetaan säännöksessä tavanomaiseen tapaan sitovia tarjouksia. Tarjouskehotuksilla tarkoitetaan kaikkia muita sitomattomia tahdonilmaisuja. Määritelmä sisältää siten myös kaupankäyntimenettelyt, joissa tahdonilmaisun antajalta edellytetään erikseen vielä esimerkiksi tahdonilmaisun perusteella vastapuolen tekemän tarjouksen hyväksymistä. Edellytyksenä kuitenkin on, että kaupankäyntimenettelyssä ostajat ja myyjät saatetaan yhteen niin, että tuloksena on sitova kauppa kaupankäynnin sääntöjen mukaisesti. Sellaiset järjestelyt, joissa vain julkaistaan tarjouksia tai tarjouskehotuksia ja joissa ostaja ja myyjä sopivat sitovasta kaupasta menettelyissä, joita julkaisumenettelyn säännöt eivät kata, eivät täytä määritelmää. Tällä on tarkoitus erottaa määritelmän mukaiset kaupankäyntimuodot passiivisista ilmoitustauluista ja muista pelkistä tarjousten ilmoitusjärjestelyistä. Samasta syystä määritelmän ulkopuolelle jäävät myös niin sanotut pelkät tarjousten välitysjärjestelmät.

On huomattava, että määritelmä ei edellytä kaupankäynniltä itsenäistä hinnanmuodostusta. Myös sellainen kaupankäyntimenettely, jossa kaupat toteutetaan esimerkiksi toisella markkinapaikalla toteutuneilla hinnoilla, täyttää määritelmän. Määritelmän mukaista kaupankäyntiä ei tarvitse järjestää jatkuvana kaupankäyntinä. Määritelmän täyttää myös menettely, jossa esimerkiksi kerran päivässä järjestetään huutokauppa.

4.2.2 Asetetun option voimassaoloajan vaikutus verokohteluun

Hallituksen esityksen (84/2002) mukaan optio kuuluu EVL 27d §:n 2 momentin soveltamisalaan voimassaoloaikansa perusteella, jos option toteutuspäivä on optiosopimuksen ehtojen mukaan enintään 18 kuukauden päässä option asettamispäivästä. Vastakohtaispäätelmän mukaan yli 18 kuukauden pituiset optiot kuuluvat EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisalaan.

4.3 Saatujen ja maksettujen preemioiden verotus, kun kohde-etuutta ei hankita

Enintään 18 kuukauden pituisista optioista saatu preemiotulo tuloutetaan optiosopimuksen sulkemis-, toteuttamis- tai raukeamishetken mukaan. Koska maksettu preemio puolestaan on optiosopimuksen sulkemista, toteuttamista tai raukeamista vastaavan verovuoden vähennyskelpoista menoa, preemio tuloutetaan tai kirjataan kuluksi vasta sitten, kun optiosopimuksen sisällön mukainen taloudellinen lopputulos on tiedossa.

EVL 27d §:n 2 momentin ensimmäinen virke koskee tilanteita, joissa asetetusta optiosta syntynyt positio suljetaan, optio raukeaa tai se toteutetaan nettoarvon tilityksenä. Asettajan saama preemio on sen verovuoden tuottoa, jolloin sulkeminen, raukeaminen tai toteuttaminen tapahtuu. Näihin tilanteisiin ei liity option toteuttamista kohde-etuuden hankinnan kautta.

EVL 27d §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan maksettu preemio on sen verovuoden kulua, jona optiosopimus suljetaan, toteutetaan nettoarvon tilityksenä tai raukeaa. EVL 27d §:n 3 momenttia sovelletaan option haltijan verotuksessa kaikissa tapauksissa.

Kun optiosopimus on enintään 18 kuukauden mittainen ja sillä käydään kauppaa säännellyllä markkinalla, option asettajaa ja haltijaa koskevat säännökset ovat symmetrisiä. Option asettajan saama preemio verotetaan ja option haltijan maksama preemio saadaan vähentää optiosopimuksen sulkemista, toteuttamista tai raukeamista vastaavana verovuonna. EVL 27d §:n 2 ja 3 momenteissa kuvatuissa tilanteissa optioiden sekä niistä maksettujen ja saatujen preemioiden verokohtelu vastaa niiden käsittelyä kirjanpidossa.

4.4 Preemiot osana kohde-etuuden hankintamenoa

Saatu tai maksettu preemio voi tulla huomioiduksi osana kohde-etuuden hankintamenoa EVL 27d §:n 2 momentin toisen virkkeen ja 3 momentin toisen virkkeen perusteella. Näin tapahtuu sekä myyntioption asettajan että osto-option haltijan verotuksessa, jos nämä toteuttavat optiosopimuksen hankkimalla kohde-etuuden. Myyntioption asettajan verotuksessa saatu preemio pienentää kohde-etuuden hankintamenoa, kun taas osto-option haltijan verotuksessa kohde-etuuden hankintameno kasvaa maksetun preemion verran. Preemiota ei siis erikseen tulouteta tai vähennetä verotuksessa, vaan sitä käsitellään kohde-etuuden hankintamenon osana.

5 Käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvälineet ja sijoitukset (EVL 27e §)

5.1 Sovellettavat säännökset

EVL 27e §:n mukaan EVL 5 §:n kohdissa 8−10 ja 13 sekä EVL 8 §:n 1 momentin kohdissa 2a−2c ja 17 tarkoitetut rahoitusvälineiden ja sijoitusten arvonnousut ovat sen verovuoden veronalaista tuloa ja arvonlaskut sen verovuoden vähennyskelpoista menoa, jonka aikana ne on merkitty tuloslaskelmaan tuotoiksi ja kuluiksi. Edellä mainittujen rahoitusvälineiden ja sijoitusten verotuksessa poistamatta olevana hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa lisättynä ja vähennettynä edellä tarkoitetuilla verotuksessa tuotoiksi tai kuluiksi luetuilla määrillä.

EVL 5 §:n kohtien 8−10 ja 13 mukaan veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa

• kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain (1336/1997) 5 luvun 2a §:n tai mainitun lain 7a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut
• luottolaitostoiminnasta annetussa laissa (121/2007) tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n tai kirjanpitolain 7a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut
• vakuutus- ja eläkelaitoksen kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut
• vakuutusyhtiölain (521/2008) 8 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt arvonnousut

EVL 8 §:n kohtien 2a−2c ja 17 mukaan vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa

• kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain 5 luvun 2a §:n tai mainitun lain 7a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut
• luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitetun luottolaitoksen, sijoituspalveluyrityksen sekä sellaisen rahoituslaitoksen, johon sovelletaan luottolaitoksen tilinpäätöstä koskevaa lainsäädäntöä, käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavista rahoitusvälineistä ja käyvän arvon suojauksesta luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n tai kirjanpitolain 7a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut
• vakuutus- ja eläkelaitoksen kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä vakuutus- ja eläkelaitoksia koskevan lainsäädännön nojalla tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut
• vakuutusyhtiölain 8 luvun 19 §:ssä tarkoitettujen sijoitussidonnaisten vakuutusten katteena olevien sijoitusten tuloslaskelmaan kuluksi merkityt arvonlaskut

5.2 Käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvarat ja -velat

 IAS 39 − standardin mukaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviin rahoitusvaroihin ja -velkoihin kuuluvat erät, jotka joko luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi tai jotka yritys luokittelee käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi alkuperäisen arvostamisen yhteydessä.

Rahoitusvaroihin ja -velkoihin kuuluva erä luokitellaan kaupankäyntitarkoituksessa pidettäväksi, jos se on hankittu tai syntynyt niin, että omistajan pääasiallisena tarkoituksena on myydä se tai ostaa se takaisin lyhyen ajan kuluessa. Erä voi olla myös osa sellaista salkkua, jota on todistettavasti käytetty viime aikoina lyhyen aikavälin voiton tavoitteluun. Kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi luokitellaan myös johdannaiset lukuun ottamatta niitä johdannaisia, jotka on nimenomaisesti määritetty suojausinstrumenteiksi ja jotka ovat sellaisina tehokkaita. Jos kuitenkin on kyse valuuttakurssimuutoksen suojaamisesta, johdannaisen arvonmuutos on veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa EVL 26 §:n asettamin edellytyksin. Tavanomaista liiketoimintaa harjoittavilla yrityksillä ei yleensä ole mittavia kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviä rahoitusvaroja tai -velkoja. Kyse onkin lähinnä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten verotuksellisesti vaihto-omaisuudeksi luonnehdittavasta ja kirjanpidossa vaihtuviin vastaaviin luettavasta, lyhytaikaisesti omistetusta likvidistä omaisuudesta, jolle on löydettävissä markkinaehtoinen arvo.

IAS 39 − standardin kappaleen 9 (b) mukaan rahoitusinstrumentti voidaan luokitella käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi, kun rahoitusinstrumentti poistaa tai merkittävästi vähentää käypään arvoon arvostamiseen liittyvää epäjohdonmukaisuutta, jota muutoin syntyisi varojen ja velkojen arvostamisesta tai niistä johtuvien voittojen tai tappioiden kirjaamisesta erilaisilla arvostusperusteilla. Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävien rahoitusvarojen lisäksi yritys voi luokitella rahoitusinstrumentin käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi käyvän arvon option perusteella. Luokittelu on tehtävä, kun rahoitusinstrumentti kirjataan kirjanpitoon ensimmäistä kertaa, eikä luokittelua voi tämän jälkeen muuttaa. Käyvän arvon optiota voidaan käyttää myös silloin, kun rahoitusvarojen, rahoitusvelkojen tai niiden molempien muodostamaa ryhmää hallinnoidaan ja sen tuloksellisuutta arvioidaan käyvän arvon pohjalta dokumentoidun riskienhallinta- tai sijoitusstrategian mukaisesti ja instrumenttien arvostaminen käypään arvoon tuottaisi parempaa informaatiota.  Käyvän arvon optiota voidaan käyttää myös sellaisten yhdistelmäinstrumenttien kohdalla, joissa rahoitusinstrumentti sisältää sekä rahoitusinstrumentin että johdannaisen ja joissa kytketty johdannainen tulisi IAS 39 − standardin mukaan erottaa pääsopimuksesta. Käyvän arvon option käyttö voi olla suojauslaskennan vaihtoehto, jonka avulla sekä suojattavat rahoitusvälineet, että suojausinstrumentit, arvostetaan käypään arvoon.

5.3 Mainittujen rahoitusvälineiden ja sijoitusten verotus

Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä rahoitusvälineistä kirjanpitolain 5 luvun 2a §:n tai 7a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla tuloslaskelmaan merkitty realisoitumaton arvonnousu on EVL 5 §:n nojalla veronalaista tuloa ja tuloslaskelmaan kuluksi kirjattu arvonlasku EVL 8 §:n nojalla vähennyskelpoinen meno. EVL 27e §:n jaksotussäännös seuraa kirjanpidossa tehtyä ratkaisua, jolloin nämä vielä realisoitumattomat arvonmuutokset ovat kirjaamisverovuoden veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa.

5.4 Preemiot osana kohde-etuuden hankintamenoa

EVL 27e §:n mukaan rahoitusvälineiden ja sijoitusten verotuksessa poistamatta olevana hankintamenona pidetään omaisuuden alkuperäistä hankintamenoa lisättynä ja vähennettynä edellä tarkoitetuilla verotuksessa tuotoiksi tai kuluiksi luetuilla määrillä. Siten optiosopimuksen perusteella saatu tai maksettu preemio voi tulla huomioiduksi osana arvopaperin hankintamenoa. Säännöksen soveltamisen edellytyksenä on se, että hankittavalle arvopaperille muodostuu EVL:ssa tarkoitettu hankintameno.

6 Omaisuuslajisiirtoja koskeva säännös

Omaisuuslajisiirrossa omaisuus siirtyy sen käyttötarkoituksen muuttuessa elinkeinotulolähteen sisällä omaisuuslajista toiseen. EVL 51 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan luottolaitostoiminnasta annetun lain 151 §:n 1 momentissa tarkoitetut kaupankäyntitarkoituksessa pidetyt rahoitusvälineet siirretään omaisuuslajista toiseen niiden todennäköistä luovutushintaa vastaavasta määrästä.

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Jyrki Koivisto
veroasiantuntija

Liitteet:

Liite 1: Esimerkki EVL 27d §:n 1 momentin soveltamisesta  
Liite 2: Esimerkki EVL 27d §:n 2 momentin soveltamisesta  
Liite 3: Esimerkki EVL 27e §:n soveltamisesta