Vaaliavustusten ja vaalimenojen käsittely verotuksessa

Tässä ohjeessa käsitellään vaaliavustusten ja vaalimenojen verotusta.

Ohjeen edellisen päivityksen jälkeen on arvonlisäverotuksessa sovellettavan vähäisen liiketoiminnan euromääräinen raja korotettu 10 000 euroon ja lahjaveroasteikkoa on muutettu siten, että yksittäisestä, alle 5 000 euron lahjasta ei makseta lahjaveroa. Tämä ohje ei muuta aiempaa käytäntöä vaan täydentää ja päivittää aiemman ohjeen sisältöä.

1 Vaaliavustus

Vaaliavustus on ehdokkaalle tai hänen tukiryhmälleen annettavaa rahoitusta, jolla on tarkoitus kattaa vaalikampanjan kuluja. Vaaliavustusta annetaan tavallisesti yleisissä vaaleissa puolueelle, valitsijayhdistykselle, ehdokkaalle suoraan tai hänen tukiyhdistykselleen tai -ryhmälleen. Lisäksi vaaliavustusta voidaan antaa suorittamalla ehdokkaan vaalikampanjasta aiheutuneita kuluja suoraan kolmannelle osapuolelle. Yritykset voivat antaa vaaliavustusta myös antamalla suoritteitaan tai palveluitaan vaalityöhön alihintaan tai vastikkeetta.

Puolueet, valitsijayhdistykset sekä ehdokkaat ja heidän tukijansa keräävät vaalirahoitusta usein myös myymällä erilaisia tavaroita tai palveluja, kuten tauluja ja seminaarilippuja. Tällaisia hyödykkeitä hankkimalla annettua tukea voidaan pitää eräänlaisena vastikkeellisena vaaliavustuksena.

Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetussa laissa (272/2009) säädetään vaalirahoituksesta ja sen ilmoittamisesta eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa, kuntavaaleissa ja europarlamenttivaaleissa. Vaalirahoituslain mukainen ilmoitus Valtiontalouden tarkastusvirastolle ei kuitenkaan korvaa Verohallinnolle annettavia veroilmoituksia.

2 Puolue, valitsijayhdistys tai ehdokkaan tukiryhmä vaaliavustuksen saajana

Puolueen, valitsijayhdistyksen, ehdokkaan tukiryhmän tai -yhdistyksen sekä muiden näihin rinnastettavien yhteisöjen saamat vastikkeettomat lahjoitukset ovat saajilleen verovapaata tuloa. Edellä mainittuja yhteisöjä voidaan pitää yleishyödyllisinä yhteisöinä, jolloin ne ovat verovelvollisia vain elinkeinotoiminnan tulosta ja joistakin kiinteistöistä saaduista tuloista (tuloverolaki (1535/1992) 23 §:n 1 momentti). Tämän vuoksi niiden varainhankintana saamat lahjoitukset eivät ole veronlaista tuloa. Yleishyödyllisen yhteisön saamasta lahjoituksesta tai sen testamentilla saamista varoista ei myöskään suoriteta perintö- ja lahjaveroa (perintö- ja lahjaverolain (378/1940) 2 §:n 1 momentti).

Tuloverolakiin lisätyn säännöksen mukaan yleishyödylliseksi yhteisöksi katsotaan ehdokkaan tukemiseksi varattu varallisuuskokonaisuus. Käytännössä tällaisella varallisuuskokonaisuudella tarkoitetaan ehdokkaan tukiryhmän hallinnoimia varoja, jotka on tarkoitettu käytettäväksi ehdokkaan hyväksi yleisissä vaaleissa. Tukiryhmän ei siis tarvitse rekisteröityä yhdistykseksi, jotta sitä pidettäisiin yleishyödyllisenä yhteisönä. Jos varoja käytetään muuhun tarkoitukseen kuin ehdokkaan vaalimenoihin, kysymyksessä ei ole yleishyödyllinen yhteisö.

Puolueen vaalitoimintaan annettu avustus voi sisältää määräyksen, jonka mukaan avustus on käytettävä nimetyn tai nimettyjen ehdokkaiden vaalimainontaan. Tällaisesta määräyksestä huolimatta puolue voidaan katsoa tulonsaajaksi, jos avustus on kirjattu puolueen kirjanpitoon. Avustus on siis puolueelle verovapaa. Avustusta ei myöskään katsota ehdokkaan veronalaiseksi tuloksi eikä lahjaksi.

Puolueen, valitsijayhdistyksen ja ehdokkaan tukiryhmän varainhankinta myymällä tavaroita ja palveluita on tuloverotuksessa veronalaista, jos sitä harjoitetaan elinkeinotoiminnan muodossa. Liiketoiminnan muodossa harjoitetusta tavaran ja palvelun myynnistä on myös suoritettava arvonlisäveroa, ellei kyseessä ole vähäinen toiminta (tilikauden liikevaihto enintään 10 000,00 euroa). Tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on arvonlisäverovelvollinen eräin poikkeuksin vain, jos sen harjoittamasta toiminnasta saatua tuloa pidetään tuloverolain mukaan yhteisön veronalaisena elinkeinotulona (arvonlisäverolaki (1501/1993) 4 §).

Tapauskohtaisesti ja kokonaisolosuhteiden perusteella ratkaistaan, onko varainhankinnassa kyse elinkeinotoiminnasta vai ei, joten kaikkiin tilanteisiin sopivaa yleistä ratkaisua ei voida antaa. Yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arvioinnin yleisiä periaatteita on selvennetty ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille. Ohje soveltuu myös puolueiden, valitsijayhdistysten, tukiryhmien yms. mahdollisen verovelvollisuuden arvioinnin perustaksi. Epäselvissä tapauksissa yhteisö voi hakea Verohallinnolta tuloveroa koskevan ennakkoratkaisun siitä, pidetäänkö yhteisön harjoittamaa toimintaa elinkeinotoimintana vai ei. Arvonlisäverovelvollisuudesta on mahdollista saada maksuton kirjallinen ohjaus tai maksullinen ennakkoratkaisu.

Yhdistyslaissa tarkoitettu rekisteröity ja rekisteröimätönkin yhdistys on kirjanpitovelvollinen. Muunlainen tukiryhmä ei ole kirjanpitovelvollinen, ellei toimintaa katsota liike- tai ammattitoiminnaksi. On kuitenkin suositeltavaa, että myös muu tukiryhmä pitää saamistaan varoista ja niiden käytöstä sellaista tositteisiin perustuvaa kirjanpitoa tai ainakin muistiinpanoja, joista voidaan todentaa varojen käyttö yleishyödylliseen tarkoitukseen.

3 Ehdokas vaaliavustuksen saajana

Ehdokkaan itsensä rahana saama vaaliavustus (esimerkiksi ehdokkaan omalle pankkitilille tai tilille, johon vain ehdokkaalla on käyttöoikeus) on lähtökohtaisesti hänelle veronalainen lahja. Ehdokkaan on maksettava saamastaan vaaliavustuksesta lahjaveroa, jos samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen avustusten ja mahdollisten muiden lahjojen määrä on yhteensä vähintään 5 000 euroa.

Ehdokkaan puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle maksetuista vaalikuluista ei yleensä synny ehdokkaalle veronalaista lahjaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että ehdokkaan puolesta maksetuista vaalimainonnan menoista ei syntynyt ehdokkaalle veronalaista etua, koska mainostamiseen käytetyt varat eivät olleet ehdokkaan määräämisvallassa (KHO 1981 B 548).

Ehdokas voi kerätä varoja vaalityötä varten työskentelemällä ulkopuolisen toimeksiantajan hyväksi korvausta vastaan tai myymällä erilaisia tuotteita. Henkilökohtaisesta työsuorituksesta maksettu korvaus on luonnollisen henkilön palkkaa tai työkorvausta ja henkilökohtaisesta tavaranmyynnistä saatu tulo on myyjänä olevan luonnollisen henkilön veronalaista tuloa. Henkilökohtaisesta työsuorituksesta tai tavaramyynnistä saatu korvaus on ehdokkaan henkilökohtaista tuloa, vaikka se maksettaisiin yhdistykselle. Jos tällainen korvaus maksetaan yhdistykselle, ehdokas antaa yhdistykselle lahjan.  Jos sen sijaan kyse on ehdokkaan yhdistyksen lukuun tekemästä talkoo- tai vapaaehtoistyöstä, korvaus ei ole ehdokkaan vaan yhdistyksen tuloa. Talkoo- ja vapaaehtoistyön verotusta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Yleishyödyllisten yhteisöjen ja julkisyhteisöjen vapaaehtoistoiminnan ennakkoperintäkysymykset.

Jos ehdokas saa vaaliavustusta sellaiselta yritykseltä, jonka omistaja hän on, voi avustus olla ehdokkaan veronalaista tuloa peiteltynä osinkona. Oikeuskäytännössä on katsottu veronalaiseksi peitellyksi osingoksi myös ehdokkaan omistaman yrityksen ehdokkaan puolesta suoraan kolmannelle osapuolelle maksamat vaalikulut (KHO 1984 B 568).

Ehdokas ei voi vähentää vaalimenoja veronalaisista tuloistaan. Vaalimenot eivät liity niin läheisesti tulonhankkimistoimintaan, että niitä voitaisiin pitää vähennyskelpoisina menoina (KHO 19.4.1971 T 1686). Ehdokkaan vaalimenojen kattamiseksi ottaman lainan korot eivät ole myöskään verotuksessa vähennyskelpoisia. Tällaisen lainan korot eivät ole tuloverolain 58 §:n tarkoittamia tulonhankkimiseen kohdistuvia korkoja.

4 Yritys vaaliavustuksen antajana

Poliittisen toiminnan tukemisesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa. Tällaiset menot eivät liity riittävän läheisesti yrityksen liiketoimintaan. Lahjoitukset puolueille, ehdokkaille tai näiden tukiryhmille eivät siten ole yrityksen verotuksessa vähennyskelpoisia (KVL 719/1977).

Puolueet, ehdokkaat, näiden tukiryhmät yms. hankkivat vaalirahoitusta myös tarjoamalla erilaisia hyödykkeitä ostettavaksi. Tällaisen vastikkeellisen vaaliavustuksen vähennyskelpoisuutta yrityksen verotuksessa voidaan arvioida monella tavalla. Pääsääntö on, että yritys voi vähentää verotuksessa sen elinkeinotoimintaan kuuluvat menot.

Vähennyskelpoisuutta arvioitaessa merkitystä voidaan antaa hyödykkeen hankinnan syylle. Yrityksen hankkiessa tavaran tai palvelun sen perusteella, että sen tarjoajalla on tietty aatteellinen tausta, voi hankinnan varsinainen tarkoitus olla poliittisen toiminnan tukeminen. Usein tällaisen hyödykkeen ostajalla on tiedossa, että myyjä käsittää saadun korvauksen vaalitukena, jolloin sitä voidaan pitää sellaisena myös ostajan näkökulmasta ja siten vähennyskelvottomana menona.

Yrityksen vaaliehdokkaalta tms. ostamista tavaroista ja palveluista aiheutuneet kulut voivat olla vähennyskelpoisia, jos ne kuuluvat yrityksen liiketoimintaan. Kulujen suuruus ei saa ylittää muista vastaavista tuotteista tai palveluista maksettavaa käypää hintaa. Vähennyskelpoisena voidaan pitää esimerkiksi puoluepoliittisissa lehdissä julkaistuista mainoksista aiheutuneita kuluja, jos yritys on saanut todellista näkyvää mainosta omalle elinkeinotoiminnalleen. Myös seminaarikulut voivat olla vähennyskelpoisia, jos seminaari liittyy yrityksen liiketoimintaan ja peritty seminaarimaksu ei ylitä käypää hintaa. Ylihintaa ja liiketoimintaan kuulumattomia kuluja pidetään vähennyskelvottomina. Jos yritys tukee poliittista toimintaa luovuttamalla suoritteitaan ja palveluksiaan alihintaan tai vastikkeetta, voidaan yrityksen veronalaista tuloa korjata alihinnoittelun vuoksi (KHO 1985 B 544 ja KHO 1985 B 545).

Yrityksen on ilmoitettava antamansa vaaliavustukset veroilmoituksellaan vähennyskelvottomina kuluina. Vähennyskelpoisia kuluja ovat vain yrityksen liiketoimintaan liittyvät menot. Yrityksen on pystyttävä osoittamaan kulun liittyminen sen elinkeinotoimintaan, jos se haluaa kulun verotuksessa vähentää. Huomattavaa on, että vaikka vähäiset mainoslahjat ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, poliittiseen tarkoitukseen annettu pienikään lahja ei ole vähennyskelpoinen.

5 Oikeustapauksia

KHO 19.4.1971 T 1686: Kansanedustajaksi valitulla olleita vaalikuluja ei voitu vähentää tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina kustannuksina kansanedustajan toimesta saadusta tulosta. Verovuosi 1966.

KVL 719/1977: Yhtiön toimialana oli teollisuuden tarvitsemien tavaroiden ja tarvikkeiden hankinta. Paasikivi-seura oli tarjonnut yhtiölle ostettavaksi 10 kappaletta 2 500 markan arvoisia taidejäljennöksiä. Paasikivi-seura pyrki taidejäljennösten myyntikampanjalla rahoittamaan tasavallan presidentin vaalikampanjaa. Taidejäljennöksiä oli tarjottu ostettavaksi kaikkiaan 5 000 kappaletta eri teollisuuslaitoksille ja suurimpien yritysten toimitusjohtajille. Hakijayhtiön toimitusjohtaja-pääosakas kuului erään poliittisen puolueen taustaryhmään. Yhtiö ei saanut vähentää taidejäljennösten hankinnasta aiheutuvia menoja.

KHO 1981 B 548: Yhtiö oli maksanut kansanedustajaehdokasta koskevan, sanomalehdessä julkaistun vaali-ilmoituksen. Ehdokkaan ei katsottu tämän johdosta saaneen kunnallisverotuksessa veronalaista tuloa tai veronalaista lahjaa. Verovuosi 1972.

KHO 1984 B 568: Osakeyhtiö oli suorittanut vähemmistöosakkaansa vaalimainonnasta aiheutuneet kulut. Kulujen määrä oli lisättävä osakkaan veronalaisiin tuloihin. Verovuosi 1979. Äänestys 6-1.

KHO 1985 B 544: Puoluerekisteriin merkityn puolueen paikallisyhdistys julkaisi yleisesti tilattavaa sanomalehteä. Yhdistys oli vaalien yhteydessä julkaissut tuossa lehdessä lähinnä joko yhdistyksen tai sen jäsenjärjestöjen vaali-ilmoituksia tulouttamatta kirjanpidossaan niiden alkuperäisiä hankintamenoja vastaavia määriä tai perimättä ilmoitusten julkaisemisesta korvausta. Tällä tavoin yhdistys oli tarkoittanut edistää yhdistyksen ja sen lehden edustamaa poliittista aatesuuntaa sekä tukea tätä edustavia ehdokkaita. Yhdistyksen liiketoiminnassaan palvelujen muodossa ottamien etuuksien alkuperäisiä hankintamenoja vastaavia määriä oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 § 3 momentin nojalla pidettävä yhdistyksen veronalaisena tulona. Verovuosi 1976. Verovuosi 1977. Verovuosi 1979. Verovuosi 1980.

KHO 1985 B 545: Yhtiö oli myöntänyt vaali-ilmoitusten julkaisemisen yhteydessä normaaleista ilmoitushinnoista eräille yhteisöille, kansanedustajaehdokkaille ja heidän valitsijayhdistyksilleen niin sanottua taulukkoalennusta huomattavasti suuremmat alennukset lähinnä tukeakseen tiettyä poliittista aatesuuntaa ja sitä edustavia ehdokkaita. Näin myönnettyjä alennuksia vastaavat määrät, siltä osin kuin ne olivat ylittäneet vaali-ilmoituksista yhtiölle aiheutuneet hankintamenot, oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 51 §:n 3 momentin nojalla pidettävä yhtiön veronalaisena tulona. Verovuosi 1975.

 Lauri Savander johtava veroasiantuntija

 Jyrki Koivisto veroasiantuntija