Verohallinnon suoritteiden maksullisuus

• 20.6.2013 täsmennetty kohtaa 4.1.4.
• 22.12.2015 muutettu kohtia 1, 3 ja 4 

1 Yleistä

Verohallinnon suoritteita ovat Verohallinnon verohallintolaissa tai muussa laissa säädetyn toimivallan perusteella tuottamat virkatoimet, tavarat, palvelut tai muut tuotteet. Maksullisia suoritteita ovat esimerkiksi ennakkoratkaisut joiden tuottaminen perustuu asiakkaan hakemukseen.

Suoritteiden maksullisuus perustuu lakiin ja lain nojalla annettuihin asetuksiin. Perustuslain 81 §:n (www.finlex.fi) mukaisesti maksullisuuden perusteista säädetään lailla. Maksullisuutta koskeva yleislaki on Valtion maksuperustelaki (150/1992 www.finlex.fi). Lakia täsmennetään sen nojalla annetuilla asetuksilla, kuten valtion maksuperusteasetus (211/1992) ja Valtiovarainministeriön asetus Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta (annetaan säännöllisesti www.finlex.fi). Ennakkoratkaisuiden maksullisuudesta säädetään laissa eräiden ennakkoratkaisuiden maksuperusteista (1209/2006 www.finlex.fi). Verohallinnon palveluiden maksuttomuudesta on säädetty nimenomaisesti harmaan talouden selvitysyksiköstä annetussa laissa (1207/2010 www.finlex.fi), laissa pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä (658/2004 www.finlex.fi) sekä yritys- ja yhteisötietolaissa (244/2001 www.finlex.fi).

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999 www.finlex.fi) on annettu erityssäännökset julkisten tietojen luovuttamisen maksuista osalta. Lähtökohtana on tietojen maksuttomuus silloin, kun tiedot annetaan sähköpostitse tai suullisesti.

Suoritteista perittävät maksut eivät ole veroja tai veron luonteisia maksuja eikä niihin sovelleta verotusta koskevia menettelysäännöksiä. Maksuihin liittyviin menettelyihin sovelletaan hallinnon yleislakeja ja maksullisia suoritteita koskevia erityissäännöksiä.

Verojen- ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007 www.finlex.fi) 3 §:n mukaisesti Verohallinnon maksulliset suoritteet ovat suoraan ulosottokelpoisia.

2 Maksutaulukot ja maksuasetuksen soveltaminen

Valtionvarainministeriö antaa asetuksen Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta. Asetus sisältää hintataulukon julkisoikeudellisista suoritteista. Asetus uusitaan säännöllisesti noin kolmen vuoden välein.

Verohallinto julkaisee vero.fi -sivuilla , joka sisältää maksuasetuksen mukaisten julkisoikeudellisten suoritteiden lisäksi liiketaloudellisella perusteella hinnoiteltujen sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla hinnoitellut suoritteet.

Verohallinnon maksullisista suoritteista annettua asetusta sovelletaan vain niihin asioihin, jotka ovat tulleet vireille asetuksen voimassaoloaikana. Sellaisiin asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen asetuksen voimaantuloa, sovelletaan asetusta, joka on ollut voimassa asian vireille tullessa.

3 Suoritteet, joista ei peritä maksua

Verotuksen toimittaminen, kanto, perintä, muutoksenhaku sekä muut Verohallinnon laissa säädetyt tehtävät ovat lähtökohtaisesti asiakkaalle aina maksuttomia silloin, kun kysymys on Verohallinnon aloitteesta tehtävistä virkatoimista.  

Asiakkaalla on oikeus saada maksutta kaikki asiakirjat jotka ovat tarpeen verotuksen toimittamisessa. Maksuttomia ovat lisäksi asiakirjat, joita asiakas tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisia tai talous- ja velkaneuvontaa varten.

Asiakirjat ovat maksuttomia:

• verotuksen toimittamista taikka veron maksamista, kantoa tai perintää varten
• verotusta koskevaa muutoksenhakua varten
• vero- tai kirjanpitorikosta koskevaa oikeudenkäyntiä varten
• verosta vapauttamista varten
• verovelasta tehtävää maksujärjestelyä varten
• todistuksena veronmaksu- ja ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä 
  • esimerkiksi verovelkatodistus tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006, tilaajavastuulaki) mukaista selvitystä varten
• sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukaisia palveluita varten
  • esimerkiksi verotustiedot toimeentulotukilain (1412/1997) mukaisten etuuksien hakemista varten
• sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) mukaisia maksuja varten
  • esimerkiksi verotustiedot, jotka sosiaalihuollon tai terveydenhuollon viranomainen pyytää esittämään kotipalvelun, laitoshoidon, palveluasumisen tai päivähoidon maksujen määräämistä varten
• talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain (713/2000) mukaista palvelua varten
  • esimerkiksi verotustiedot, jotka ovat tarpeen yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaista velkajärjestelyhakemusta varten.

Käytännössä asiakkailta ei peritä asiakirjamaksua silloin, kun hän ilmoittaa tarvitsevansa verotusasiakirjoja näitä edellä mainittuja tarkoituksia varten. 

Verotusasiakirjat voidaan antaa oikeudenhoitoa varten maksutta silloin, kun asia liittyy verotuksen toimittamiseen tai muuhun sellaiseen perusteeseen, joka oikeuttaa asiakkaan saamaan asiakirjat maksutta. Muutoin oikeudenhoitoa varten pyydetyt verotusasiakirjat ovat maksullisia.

3.1 Julkiset tiedot puhelimitse tai sähköisesti

Julkisuuslain 34 §:ssä säädetään julkisten tietojen antamisen maksuista. 

Julkisten tietojen antaminen on maksutonta suullisesti ja sähköpostitse. Tiedot annetaan suullisesti joko verotoimiston asiakaspalvelussa tai puhelimitse. Julkisia tietoja voidaan pyydettäessä antaa myös sähköpostitse. Henkilötietoja sisältävien tietojen luovuttamisessa tulee käyttää suojattua sähköpostia. Julkisuuslain maksuttomuutta koskevaa sääntelyä sovelletaan myös annettaessa julkisia tietoja sähköisessä muodossa Tietopalvelusta. 

Verohallinnon osalta julkisuuslain maksusääntelyä sovelletaan verotuksen julkisiin tietoihin tai muihin Verohallinnon julkisiin asiakirjoihin (esimerkiksi ohjeet ja hallinnolliset asiakirjat) sekä salassa pidettävien asiakirjojen julkisiin osiin (esimerkiksi salassa pidettävän ohjeen julkinen osa).  

Julkisuuslaissa säädetään viranomaisen oikeudesta periä maksu edellä mainituissa tilanteissa tiedon esille hakemisesta aiheutuneista kustannuksista silloin, kun pyydetty asiakirja ei ole yksilöitävissä ja löydettävissä asiakirjarekistereistä niissä käytettävien asiakirjaluokittelujen eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla. 

Tuloverotuksen julkiset tiedot on luokiteltu pääasiassa nimellä, y-tunnuksella ja kiinteistötunnisteella. Silloin kun asiakas on yksilöinyt pyydetyt tiedot näillä tiedoilla, on tietojen antaminen maksutonta suullisesti tai sähköpostitse. Maksua ei peritä, vaikka tiedot olisi haettava manuaalisesta arkistosta (esimerkiksi vuoden 1994 ja sitä aiemmat verotuksen julkiset tiedot). Verohallinto voi kuitenkin periä maksun silloin, kun julkisia tietoja pyydetään muilla kuin julkisten tietojen luettelolla olevilla yksilöintitiedoilla (esimerkiksi henkilötunnuksella korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen KHO 72/2007 (Finlex.fi) mukaisesti).

Salassa pidettävät verotusasiakirjat voidaan antaa vain, jos asiakkaalla on laissa säädetty oikeus saada tietoja. Muutoin asiakkaalla on oikeus saada salassa pidettävästä verotusasiakirjasta jäljennös, jos se voidaan antaa siten, ettei asiakirjan salassa pidettävä osa tule asiakirjaa pyytävän tietoon. Näissä tilanteissa asiakirja tulee käydä huolellisesti läpi ja arvioida mitkä asiakirjan sisältämät tiedot ovat sellaisia jotka ovat yhdistettävissä tunnistettavissa olevaan verovelvolliseen tai jotka ovat käyttö ja luovutusrajoituksen alaisia. Arvioinnin jälkeen tällaiset tiedot on peitettävä. Salassa pidettävien tietojen peittäminen edellyttää asiakirjojen mekaanista ja manuaalista käsittelyä vaikka ne olisivat alunperin sähköisessä muodossa. Verohallinto on hinnoitellut asiakirjan luovuttamisen näissä tilanteissa erikseen.

3.2 Laissa säädetty maksuttomuus

Viranomaisten tai muiden tiedonsaantiin oikeutettujen oikeus saada verotustietoja maksutta perustuu erityissääntelyyn. Erityissäännösten sanamuoto voi olla vaihteleva, mutta useimpien säännösten sisältönä on oikeus saada tiedot maksutta, mutta velvollisuus korvata tietojen antamisesta aiheutuvia olennaisia lisäkustannuksia.

Verohallinnon osalta tällaisia olennaisia lisäkustannuksia ei aiheudu yksilöityyn tietopyyntöön vastaamisesta, vaikka tiedot jouduttaisiin hakemaan arkistosta. Olennaisia lisäkustannuksia saattaa aiheutua, jos tietopyyntö on epäselvä ja tiedon hakemiseen on tarpeen käyttää tavanomaisesta poikkeavia menettelyjä. Käytännössä Verohallinto ei lähtökohtaisesti peri maksua silloin, kun laissa on säädetty maksuttomuudesta.

Verohallinnon palveluiden maksuttomuudesta on säädetty harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 11 §:n 2 momentissa, jonka mukaisesti velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan ja luovutetaan maksutta. Pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä annetun lain 5 §:n mukaisesti palvelujärjestelmän käyttäminen on maksutonta. Yritys- ja yhteisötietolain 16 §:n 2 momentin mukaisesti tietojen hankkiminen yleisen tietoverkon välityksellä on maksutonta.

4 Maksulliset suoritteet

Verohallinnon maksulliset suoritteet perustuvat asiakkaan tekemään hakemukseen tai pyyntöön. 

Pääasiassa maksulliset suoritteet ovat julkisoikeudellisia ja ne on hinnoiteltu omakustannusperusteella, eli maksu on korkeintaan suoritteen tuottamiskustannusten suuruinen. Julkisoikeudellisia suoritteita ovat sellaiset, joiden tuottaminen perustuu lakiin tai asetukseen ja viranomaiselle on yksinoikeus niiden tuottamiseen.

Verohallinnon ennakkoratkaisut on hinnoiteltu omakustannushintaa alemmaksi. Tavoitteena on, ettei ennakkoratkaisusta perittävä maksu rajoittaisi ennakkoratkaisun hakemista.  

Muut maksulliset suoritteet on hinnoiteltu liiketaloudellisin perustein.

4.1 Julkisoikeudelliset suoritteet

4.1.1 Ote, kopio tai tuloste salassa pidettävästä verotusasiakirjasta

Verohallinto perii maksun silloin, kun salassa pidettäviä verotusasiakirjoja annetaan muuta kuin verotusta tai Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta annetussa asetuksessa nimenomaisesti säädettyjä tarkoituksia varten. Maksu peritään esimerkiksi silloin, kun asiakkaalle annetaan jäljennös perukirjasta lainhuudon hakemista varten. 

Maksu on asiakirjakohtainen ja sen perusteista säädetään Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta annetussa asetuksessa. Asiakirjassa voi olla useampia sivuja. Verohallinnolla on kuitenkin minimilaskutus laskutuskerran osata. Tämä tarkoittaa, että minimilaskutus voi sisältää useita asiakirjoja (esimerkiksi perukirjan tai verotustodistuksen). Maksu peritään myös viranomaiselta silloin kun maksuttomuudesta ei ole säädetty nimenomaisesti. 

Silloin kun tietojen antaminen edellyttää yli 30 minuutin työtä on maksun perusteena tuntiveloitusmaksu jokaiselta alkavalta tunnilta. Tällöin ei peritä asiakirjakohtaista maksua. Tuntiveloitusmaksu peritään siitä ajasta, joka kuluu asiakirjojen tulostamiseen tai kopiointiin.

4.1.2 Ote tai tuloste verotuksen julkisista tiedoista tai Verohallinnon muusta julkisesta asiakirjasta

Julkisuuslain mukaisesti Verotuksen julkisista tiedoista tai Verohallinnon muusta julkisesta asiakirjasta voidaan periä maksu silloin, kun ne annetaan paperiotteena. Maksun perusteista säädetään julkisuuslain 34 §:ssä. Verohallinto on antanut päätöksen julkisuuslain nojalla perittävistä maksuista. Päätös julkaistaan vero.fi –sivuilla kohdassa Verohallinnon päätökset.

4.1.3 Salassa pidettävien tietojen antaminen sähköisessä muodossa

Tietojen antamisesta sähköisessä muodossa peritään teknisen yhteistyökumppanin työstä aiheutuvat kustannukset sekä määrittely-, suunnittelu ja toteutustyöstä aiheutuneet Verohallinnon asiantuntijatyön kustannukset.

Verohallinto ei peri maksua jos luovutuksensaajalla on laissa säädetty oikeus saada verotustietoja maksutta. 

Verohallinto ei peri maksua salassa pidettävien verotustietojen antamisesta vakiomuotoisena sähköisenä luovutuksena esimerkiksi sähköisen kyselyjärjestelmän välityksellä. Verohallinto perii kuitenkin vakiomuotoisen tietojenluovutusmenettelyn perustamisen johdosta aiheutuneet kustannukset teknisen yhteystyökumppanin työstä. Perustamiskustannukset voidaan periä myös silloin, kun luovutusmenettelyä muutetaan siten, että sen katsotaan muodostuvan uudeksi vakiomuotoiseksi tietojenluovutusmenettelyksi. Perustamiskustannuksia ei peritä tavallisesta, esimerkiksi verolainsäädännön muutoksista aiheutuvasta ylläpitotyöstä.

4.1.4 Päätös- ja käsittelymaksu

Ennakkoratkaisut ja muut asiakkaan hakemuksesta annetut päätökset ovat maksullisia. Maksu perustuu ennakkoratkaisujen maksuperusteista annettuun lakiin ja Verohallinnon suoritteista annettuun asetukseen.

Verohallinto perii hakemuksen perusteella päätösmaksun tai käsittelymaksun. Käsittelymaksu voidaan periä myös päätösmaksun lisäksi.

Päätösmaksu on hinnoiteltu ennakkoratkaisukohtaisesti. Tämä tarkoittaa, että jokainen Verohallinnon tekemä ennakkoratkaisu on maksullinen. Maksu ei määräydy sen mukaan kuinka monelle asiakirjalle ennakkoratkaisu tai ennakkoratkaisut on kirjoitettu.

Laissa tai asetuksessa ei ole tarkemmin määritelty ennakkoratkaisun sisältöä. Päätös- ja käsittelymaksun näkökulmasta ennakkoratkaisulla tarkoitetaan Verohallinnon antamaa sitovaa päätöstä asiakkaan hakemuksessa esittämään yksilöityyn kysymykseen.

Verohallinto voi antaa ennakkoratkaisun myös luovutuskokonaisuudesta. Yhtenäisen luovutuskokonaisuuden osalta yhden verovelvollisen yhden verolajin (esimerkiksi tulo- tai lahjavero) veroseuraamukset muodostavat yhden ennakkoratkaisun. Jos eri omaisuuserien siirrot tapahtuvat luovutuskokonaisuudesta erillään, annetaan kunkin omaisuuserän luovutuksen veroseuraamuksesta eri verolajeissa oma erillinen ennakkoratkaisunsa esimerkiksi silloin, kun kahden toisiinsa liittymättömän omaisuuserän luovutukset tehdään itsenäisin luovutusehdoin.

Käsittelymaksu

Verohallinto perii käsittelymaksun myös silloin, kun

• asiassa päätetään olla antamatta ratkaisua
• asia jätetään tutkimatta
• asia jätetään sillensä esimerkiksi asiakkaan peruuttaessa hakemuksensa 

Käsittelymaksu voidaan määrätä päätösmaksun lisäksi silloin, kun Verohallinto pyytää asiassa vähäistä enemmän lisäselvitystä kun hakemus on niin puutteellinen, ettei se sisällä lain edellyttämää yksilöityä kysymystä tai asian ratkaisemiseksi tarvittavaa selvitystä. Ennakkoratkaisun hakemisesta säädetään verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995), varainsiirtoverolaissa (931/1996), perintö- ja lahjaverolaissa (378/1940) ja ennakkoperintälaissa (1118/1996). Säännösten mukaisesti hakijan on esitettävä yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan ja lisäksi esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Verohallinto on antanut myös ohjeistusta ennakkoratkaisun hakemisesta.

Käsittelymaksua ei peritä silloin kun Verohallinto pyytää tavanomaista lisäselvitystä ja tarkentavia kysymyksiä. Käytännössä käsittelymaksu peritään vain poikkeuksellisesti.

Päätösmaksu

Verohallinto perii ennakkoratkaisuista Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta annetun asetuksen mukaiseen hintataulukkoon perustuvan päätösmaksun.

Hakemuksen tai hakemusten sisältäessä samaa asiakokonaisuutta koskevan usean samaa tai useaa verolajia koskevan kysymyksen tai/ja kun samassa asiakokonaisuudessa hakijoina on 2 tai useampi verovelvollista peritään päätösmaksu siten, että jokaisesta annetusta ennakkoratkaisusta peritään puolet hintataulukon mukaisesta maksusta. Maksu on kuitenkin korkeintaan laajaa selvitystyötä vaativan maksun suuruinen.

Asiakokonaisuudella tarkoitetaan sellaisia seikkoja, jotka voidaan ajallisesti ja asiallisesti liittää toisiinsa. Samaan asiakokonaisuuteen liittyvät kysymykset pitää esittää samalla hakemuksella tai samaan aikaan tehdyillä hakemuksilla siten että Verohallinto tunnistaa hakemuksella tai hakemuksilla esitettyjen kysymysten ajallisen ja asiallisen yhteyden. Toisaalta asiakokonaisuutta ei muodosta pelkästään se, että usea kysymys kysytään samalla hakemuksella, jollei näillä kysymyksillä ole asiallista yhteyttä toisiinsa.

Asiallisella yhteydellä tarkoitetaan, että esitetyt kysymykset liittyvät loogisesti toisiinsa ja ne voidaan käsitellä samassa asiayhteydessä.

Ajallisella yhteydellä tarkoitetaan, että ne tapahtumat joihin hakemuksella esitetyt kysymykset liittyvät tapahtuvat ajallisesti samalla kertaa tai loogisesti peräkkäisinä tapahtumina.

Päätösmaksu, silloin kun päätöksen antaminen asiassa edellyttää erityisen laajaa selvitystyötä

Verohallinto voi periä ennakkoratkaisua koskevan maksun korotettuna silloin kun se edellyttää erityisen laajaa selvitystyötä. Asia vaatii erityisen laajaa selvitystyötä silloin kun sen valmisteluun käytetään yli 30 tuntia asiantuntijatyötä.

4.2 Liiketaloudelliset suoritteet

Verohallinnon muut maksulliset suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Liiketaloudelliset suoritteet on lueteltu Verohallinnon maksullisista suoritteista annetun asetuksen 3 §:ssä. Tällaisia suoritteita ovat esimerkiksi toimeksiannosta tehdyt tilastot, Verohallinnon maksulliset julkaisut, asiakirjojen postituskustannukset ja asiakkaiden omista asiakirjoista otetut kopiot.

Asiakkaalta perittävä maksu voi sisältää sekä julkisoikeudellisesti että liiketaloudellisesti hinnoiteltuja suoritteita (esimerkiksi muuta kuin verotusta varten pyydetyn asiakirjan lähettäminen postitse).

5 Maksun alentaminen ja maksusta vapauttaminen

Verohallinnon maksullisista suoritteista määrättyä maksusta ei ole mahdollista vapauttaa tai maksua huojentaa ilman nimenomaista säännöstä.

Keskusverolautakunnalla on laissa säädetty oikeus huojentaa tai vapauttaa asiakas päätösmaksusta erityisestä syystä. Harkinnassa arvioidaan asiakkaan maksukykyä ja hakemukseen annettavan päätöksen merkitystä verotuskäytäntöä yhtenäistävänä linjaratkaisuna.  

Asiakkaan tulee pyytää huojentamista hakemuksen jättämisen yhteydessä. Huojentaminen on poikkeuksellista ja se edellyttää asiakkaan antamaa selvitystä maksukyvystä sekä Keskusverolautakunnan arviota annettavan päätöksen verotuskäytäntöä yhtenäistävästä vaikutuksesta.  Huojentamisesta annettavaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Maksujen yleisestä vapauttamisesta on säädetty erikseen maksuvapautuslaissa (529/1980). Lakia sovelletaan sellaisiin maksuihin, joiden huojentamisesta tai vapauttamisesta ei ole säädetty erikseen. Maksusta vapauttaminen on poikkeuksellista ja Valtiokonttori ratkaisee vapauttamisasian. Valtiokonttori on antanut ohjeet menettelystä ja vapauttamisen edellytyksistä (www.valtiokonttori.fi > Maksuvapautusasiat » Valtiokonttori).

6 Laskuttaminen

Asiakirjakohtaisissa luovutuksissa tai luovutettaessa tietoja otteena peritään maksu Verotoimistossa korttimaksuna. Silloin, kun asiakirja tai ote lähetetään postitse tai sähköisesti peritään maksu laskulla. Asiakkaalta pyydetään laskutusosoite laskun lähettämistä varten. Asiakkaan pyytäessä suuria asiakirjamääriä, joiden tuottamiseen menee arviolta yli 2 tuntia työaikaa on asiakkaan annettava laskutusosoite ennen suoritteen tuottamista. 

Päätös- tai käsittelymaksu peritään laskulla. Lasku lähetetään päätöksen liitteenä, jolloin laskutusosoite on sama kuin asiakkaan hakemuksella ilmoittama päätöksen toimittamisosoite ja lasku menee joko hakijalle itselleen tai asiamiehelle. Hakija voi ilmoittaa laskutusosoitteen myös erikseen. Asiakkaalta tulee selvittää laskutusosoite, jos hakemus koskee asiakokonaisuutta eikä laskutusosoite selviä asiakokonaisuudesta. Vastuu laskun maksamisesta on asiakkaalla.  

Verotustodistuksen voi tilata myös puhelinpalvelusta (Verohallinto > Verotustodistuksen voi tilata automaattisesta puhelinpalvelusta), jolloin laskutus tapahtuu puhelinlaskun yhteydessä.

7 Arvonlisävero

Julkisoikeudellisista suoritteista tai päätösmaksuista ei peritä arvonlisäveroa.

Liiketaloudellisesti hinnoiteltavat suoritteet ovat pääsääntöisesti arvonlisäverollisia. Vaikka valtion myymä hyödyke hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein, myynnin ei aina katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa. Tämän vuoksi arvonlisäveroa ei Verohallinnossa peritä esimerkiksi viraston hallinnassa olevista asiakirjoista (esimerkiksi hallintopäätöksistä) otetuista jäljenteistä.

Asiakkaan omista asiakirjoista pyydettäessä otetut valokopiot ovat arvonlisäverollisia. Arvonlisäverovelvollisuus perustuu siihen, että asiakas voi otattaa tarvitsemansa kopion myös esimerkiksi yksityiseltä kopiopalvelua tarjoavalta yritykseltä.

Koska valtio on yhtenä yksikkönä arvonlisäverovelvollinen, ei valtion virastojen välillä tapahtuvissa suoritteiden luovutuksissa makseta arvonlisäveroa. Poikkeuksena ovat kuitenkin mm. valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos, jotka ovat harjoittamastaan toiminnasta erikseen verovelvollisia. Valtiokonttori ylläpitää luetteloa valtion virastosta ja laitoksista (www.valtiokonttori.fi > Valtion talous ja henkilöstöhallinnon käsikirja > kirjanpitoyksiköt, virastot ja rahastot).

8 Muutoksenhaku

Maksullisuusasiat eivät ole veroja tai veron luonteisia maksuja. Maksuihin haetaan muutosta siten kuin hallintolaissa (434/2003), hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai maksuja koskevassa erityissäännöksessä säädetään.

Julkisoikeudellisen ja liiketaloudellisen suoritteen maksun muutoksenhakumenettelyt ovat erilaisia.

8.1 Julkisoikeudelliset suoritteet

Julkisoikeudellisten suoritteiden maksuihin haetaan muutosta ensin oikaisumenettelynä ja sen jälkeen valittamalla hallinto-oikeuteen.

Oikaisuvaatimuksen yleisestä menettelystä säädetään hallintolain (434/2003) 7 a luvussa. Hallintolain säännökset ovat oikaisuvaatimusmenettelyn yleisiä säännöksiä, joita sovelletaan, jollei oikaisumenettelystä ole muuta säännelty.

Oikaisuvaatimusasia tulee vireille asiakkaan Verohallinnolle toimittamalla oikaisuvaatimuksella. Verohallinnolla on velvollisuus antaa asiakkaalle perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin asioihin. Hallintolain mukaisesti oikaisuvaatimukset tulee käsitellä kiireisinä. Verohallinto voi päättää maksun perimisen keskeyttämisestä oikaisuvaatimuskäsittelyn ajaksi. Tähän ratkaisuun ei saa erikseen hakea muutosta. Silloin kun vaatimuksen perusteena on maksuasiassa oleva asia- tai kirjoitusvirhe, voi Verohallinto soveltaa myös virheen korjausta koskevaa sääntelyä hallintolain 50 - 53 §:n mukaisesti.

Maksuperustelain 11 b §:n, eräiden ennakkoratkaisujen maksuperusteita annetun lain 8 §:n ja julkisuuslain 33 §:n 3 momentissa on erityissäännökset maksuja koskevien päätösten oikaisumenettelystä. Lakien mukaisesti oikaisua voi hakea 6 kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimukseen annettuun ratkaisuun voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuksen johdosta annetun ratkaisun tiedoksiannosta. Hallinto-oikeuden asiassa antamaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta valittamalla.

8.2 Liiketaloudelliset suoritteet

Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuja suoritteita koskevat riidat käsitellään riita-asiana käräjäoikeudessa.

Pääjohtaja Pekka Ruuhonen

Ylitarkastaja Taito von Konow