Ulkomaisen yhteisön tuloverotus Suomessa − Liiketulo ja muut ulkomaisen yhteisön Suomesta saamat tulot

Antopäivä
21.3.2017
Diaarinumero
A48/200/2017
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
A86/200/2013

Verohallinnon ohjetta Drno A86/200/2013 on päivitetty tällä ohjeella seuraavasti:

  • ohjeen kohtaa ”7.1 Veroilmoitus” on päivitetty 7.6.2016, koska Verohallinto ei enää lähetä yhteisöille esitäytettyjä veroilmoituksia.
  • ohjeen kohtaa 5.1 on päivitetty 21.3.2017 lainsäädännön muuttumisen johdosta
  • ohjeen lukua 7.1 on päivitetty 1.11.2017 voimaan tulleiden lakimuutosten vuoksi

Ohjeen sisältö on kuvattu luvussa 1.

1 Yleistä

Tässä ohjeessa kerrotaan, miten ulkomaista yhteisöä tuloverotetaan Suomesta saadusta tulosta. Ulkomaisella yhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, jota ei ole perustettu Suomen lainsäädännön mukaan tai jonka kotipaikaksi ei ole rekisteröity Suomea.

Yhteisöjä ovat kaikki suomalaisiin yhteisöihin verrattavat ulkomaiset oikeushenkilöt (TVL 3 §). Esimerkiksi suomalaista osakeyhtiötä (Oy) vastaavat yhtiöt, kuten ruotsalainen aktiebolag (AB) ja virolainen osaühing (Oü), ovat ulkomaisia yhteisöjä.

Ulkomaisen yhteisön arvonlisäverovelvollisuutta on käsitelty Verohallinnon vero.fi-sivustolla olevassa ohjeessa Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Ulkomaisen yhteisön työnantajavelvollisuuksista on tietoa vero.fi-sivustolla Ulkomaisen yrityksen työnantajavelvollisuudet ja ennakkoperintärekisteröinnistä Verohallinnon ohjeessa Toiminnan aloittaminen Suomessa.

Muista kuin verotukseen liittyvistä asioista, esimerkiksi sivuliikkeen ilmoittamisesta kaupparekisteriin saa tietoa patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta prh.fi sekä yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ytj.fi. Yritystoimintaan liittyvistä asioista on kerrottu myös muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoimilla sivuilla yrityssuomi.fi.

2 Suomen verotusoikeus tuloverolain mukaan

Ulkomaisten yhteisöjen verovelvollisuudesta on säädetty tuloverolain (TVL) 9,10 ja 13 a §:ssä sekä verotusmenettelystä annetun lain (VML) 83 §:ssä. Ulkomaiset yhteisöt ovat Suomessa rajoitetusti verovelvollisia. Rajoitetusti verovelvolliset ovat yleensä velvollisia suorittamaan veroa Suomeen vain Suomesta saaduista tuloista, kuten täällä harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saadusta tulosta. Jos ulkomaisella yhteisöllä on Suomessa kiinteä toimipaikka, yhteisö on velvollinen suorittamaan veroa kaikesta kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulosta. Kiinteälle toimipaikalle voi kertyä tuloa myös toisesta valtiosta (ks. luku 5.)

Jos Suomella ei ole verosopimusta ulkomaisen yhteisön asuinvaltion kanssa, määräytyy Suomen verotusoikeus yksinomaan Suomen kansallisen lainsäädännön perusteella. Tällöin verotusoikeus on laajempi kuin verosopimustilanteessa.

Verosopimukset voivat rajoittaa Suomen kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa verotusoikeutta (ks. luku 3). Tässä ohjeessa tarkastellaan sen vuoksi erityisesti Suomen verotusoikeutta verosopimustilanteissa.

3 Verosopimusten vaikutus Suomen verotusoikeuteen

Suomella on tuloverotusta koskeva verosopimus yli 70 valtion kanssa. Tässä ohjeessa tarkoitetuissa verosopimuksissa valtiot ovat sopineet verotusoikeuden jakamisesta ja kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta niissä tilanteissa, kun toisessa valtiossa asuva henkilö (oikeudellinen tai luonnollinen henkilö) saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta. Tämän lisäksi Suomella on muun muassa tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia. 

Verosopimukset voivat rajoittaa, mutta eivät laajentaa, Suomen kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa verotusoikeutta. Verosopimuksen soveltuessa tuloa ei voida verottaa Suomessa pelkästään kansalliseen lainsäädäntöön perustuen, vaan verotusoikeudelle on oltava perusteet myös verosopimuksessa.

Silloin, kun Suomella on oikeus verottaa ulkomaista yhteisöä, lasketaan verotettavan tulon määrä Suomen kansallisen lainsäädännön mukaisesti (ks. luvut 5 ja 6). Samoin verokanta määräytyy Suomen lainsäädännön mukaisesti, jos verosopimus ei rajoita sovellettavaa verokantaa. Verosopimuksen tulotyyppijaottelulla ei ole myöskään vaikutusta Suomen tulolähdejaotteluun.

Suomen verosopimukset perustuvat pääosin OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development) malliverosopimukseen. Verotus- ja oikeuskäytännössä on katsottu, että verosopimuksia tulkittaessa voidaan käyttää apuna OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria. Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko sopimuksen toinen osapuoli OECD:n jäsen, koska Suomen verosopimukset perustuvat yleensä OECD:n malliverosopimukseen (ks. esim. KHO 2011:101). Myös Verohallinto käyttää kommentaaria tulkintalähteenä silloin, kun se ei ole ristiriidassa sovellettavan verosopimuksen kanssa. Tässä ohjeessa on otettu huomioon kommentaarin kannanotot.

Ulkomaisen yhteisön Suomesta saamaa liiketuloa voidaan verosopimusten mukaan verottaa Suomessa yleensä vain silloin, kun yhteisöllä on täällä kiinteä toimipaikka. Kiinteän toimipaikan liiketuloon voi tällöin kuulua myös muita verosopimuksessa erikseen mainittuja tulotyyppejä, kuten osinkoja, korkoja tai rojalteja (ks. luku 5).

Vaikka ulkomaisella yhteisöllä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, voi Suomella kuitenkin olla verotusoikeus tuloon verosopimuksen tulotyyppiartiklan perusteella (ks. luku 6). Esimerkiksi Suomesta maksettavia rojalteja voidaan verottaa usein Suomessa, vaikka niiden saajalla ei olisi Suomessa kiinteää toimipaikkaa.

Vero.fi-sivustolla on luettelo voimassa olevista verosopimuksista.

4 Kiinteä toimipaikka tuloverotuksessa

4.1 Kiinteän toimipaikan merkitys verosopimuksia sovellettaessa

Suomella on kansallisen lainsäädännön perusteella oikeus verottaa ulkomaisen yrityksen Suomessa harjoitetusta liikkeestä tai ammatista saatua tuloa (ks. luku 2.). Verosopimusta sovellettaessa Suomella on kuitenkin tavallisesti oikeus verottaa ulkomaisen yrityksen liiketuloa ainoastaan, jos ulkomaisella yrityksellä on täällä kiinteä toimipaikka. Tällöin verosopimuksen kiinteän toimipaikan määritelmä on ratkaiseva, koska verotusoikeus Suomen sisäisessä lainsäädännössä on verosopimusta laajempi.

Suomen tekemien verosopimusten kiinteän toimipaikan määritelmä perustuu tavallisesti OECD:n malliverosopimuksen 5 artiklaan. Kiinteän toimipaikan määritelmien yksityiskohdat saattavat kuitenkin olla erilaiset eri sopimuksissa. Suomen lainsäädännössä kiinteän toimipaikan käsite on määritelty TVL 13 a §:ssä.

Huomattavaa on, että kiinteä toimipaikka muodostuu arvonlisäverotuksessa osittain eri perusteilla kuin tuloverotuksessa. Yritykselle voi muodostua kiinteä toimipaikka arvonlisäverotuksessa, mutta ei tuloverotuksessa, ja poikkeuksellisesti myös päinvastoin. Tietoa kiinteän toimipaikan muodostumisesta arvonlisäverotuksessa on Verohallinnon ohjeessa Ulkomaalaisen rekisteröinti arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa.

Ulkomaiselle yhteisölle voi useiden liiketoimintakokonaisuuksien vuoksi syntyä useita kiinteitä toimipaikkoja Suomeen. Verotusta toimittaessa kiinteät toimipaikat käsitellään kuitenkin yhtenä kokonaisuutena (sama verovelvollinen), ja ulkomaisella yhteisöllä voi olla vain yksi Y-tunnus.

4.2 Kiinteän toimipaikan muodostumisen pääsääntö

4.2.1 Liikepaikan olemassaolo

Kiinteän toimipaikan niin sanottu pääsääntö sisältyy OECD:n malliverosopimuksen 5 artiklan 1 kappaleeseen, jonka mukaan kiinteän toimipaikan muodostaa kiinteä liikepaikka, josta yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan. Vastaava määräys on kaikissa Suomen verosopimuksissa.

Malliverosopimuksen 5 artiklan 2 kappaleessa on 1 kappaleen pääsääntöä koskeva esimerkkiluettelo. Esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä. Sen mukaan kiinteän toimipaikan muodostavat:

a) johdon sijaintipaikka
b) sivuliike
c) toimisto
d) tehdas
e) työpaja ja
f) kaivos, öljy- tai kaasulähde, louhos tai muu paikka, josta luonnonvaroja otetaan.

Pääsäännön tarkoittama liikepaikka voi olla mikä tahansa yrityksen liiketoiminnassaan käyttämä tila. Liikepaikan ei tarvitse olla rajattu tila, kuten huone. Riittää, että tilaa tosiasiallisesti käytetään: yrityksellä ei tarvitse olla esimerkiksi vuokrasopimukseen perustuvaa oikeutta käyttää tilaa liiketoiminnassaan. Liikepaikka voi siis sijaita toisen yrityksen liiketiloissa esimerkiksi silloin, kun ulkomaisella yrityksellä on jatkuvasti käytettävissään tietyt toisen yrityksen omistamat tilat tai osa niistä.

Liikepaikan on täytettävä seuraavat edellytykset, jotta kiinteä toimipaikka voi muodostua pääsäännön perusteella:

a) Liikepaikka on maantieteellisesti pysyvä
b) Toiminta on ajallisesti pysyvää
c) Liiketoimintaa harjoitetaan liikepaikasta

Seuraavissa alaluvuissa on käsitelty näitä edellytyksiä. Luvun lopussa on käsitelty kiinteän toimipaikan muodostumista pääsäännön perusteella erityistilanteissa.

4.2.2 Liikepaikan maantieteellinen pysyvyys

Liikepaikalta edellytetään maantieteellistä pysyvyyttä, eli sen on oltava yhdistettävissä maantieteelliseen paikkaan. Liikepaikan kaluston ei tarvitse olla kiinnitetty maahan.

Liikepaikan voi muodostaa myös laajempi alue, jonka sisällä toiminnan harjoittamispaikka vaihtelee, jos toiminta muodostaa kaupallisesti ja maantieteellisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Molempien edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti. Maantieteellisesti ja kaupallisesti yhtenäisen kokonaisuuden voi muodostaa esimerkiksi toimistohotelli, kävelykatu, tori tai kaivos

4.2.3 Toiminnan ajallinen pysyvyys

Toiminnan ajalliselle kestolle ei voida asettaa tarkkaa aikarajaa, mutta pelkästään tilapäinen ja lyhytaikainen liiketoiminnan harjoittaminen ei yleensä muodosta kiinteää toimipaikkaa. Verotuskäytännössä ja OECD:n kommentaarissa alle kuutta kuukautta kestävää toimintaa ei ole yleensä pidetty pysyvänä. Sen sijaan tätä pidempään harjoitettua liiketoimintaa voidaan yleensä pitää pysyvänä. Tilapäisiä keskeytyksiä toiminnassa ei oteta huomioon, kun ajallista pysyvyyttä arvioidaan.

Jos alun perin väliaikaiseksi tarkoitettua liikepaikkaa käytetään yhteisön toiminnassa niin kauan, että toimintaa ei voida enää katsoa väliaikaiseksi, pidetään liikepaikkaa kiinteänä toimipaikkana taannehtivasti toiminnan aloittamisesta lähtien. Valmisteluaikaa liikepaikassa ei oteta huomioon, jos valmistelun aikaiset toimet poikkeavat olennaisesti itse liiketoiminnasta.

Kuutta kuukautta lyhyemmän ajan kestänyt toiminta voidaan katsoa pysyväksi seuraavissa tilanteissa:

a) Pysyväksi tarkoitettu toiminta keskeytyy ennenaikaisesti. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa yritys aloittaa tavaranmyynnin hallitsemissaan myymälätiloissa, mutta lopettaa toiminnan kahden kuukauden jälkeen todettuaan investoinnin epäonnistuneeksi.

b) Liiketoiminta on kausittaista ja toistuvaa. Esimerkkinä voidaan mainita vuosittain toistuva jäätelönmyynti kesäisin (kolme kuukautta) torilla. Arvioitaessa sitä, onko kausittain toistuva toiminta pysyvää, otetaan huomioon toiminnan kesto kullakin kerralla sekä toistuvien kertojen määrä.

c) Yhtiö harjoittaa tiettyä liiketoimintaa yksinomaan Suomessa, jolloin liiketoiminnan yhteys Suomeen on vahvempi kuin asuinvaltioon.

4.2.4 Liiketoiminnan harjoittaminen liikepaikasta

Yrityksen on harjoitettava liiketoimintaa kokonaan tai osittain pysyvästä liikepaikasta, jotta liikepaikan katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan. Tavallisesti liiketoiminnan harjoittaminen edellyttää, että liikepaikassa on yrityksen lukuun toimivaa henkilökuntaa. Henkilöstön ei tarvitse olla yrityksen itse palkkaamia työntekijöitä, vaan riittää, että työntekijät ovat yrityksen määräysvallassa (esim. vuokratyöntekijät). Henkilöstö voi toimia myös liikepaikasta käsin, eli sen ei tarvitse harjoittaa liiketoimintaa yksinomaan liikepaikassa.  

Myös ilman henkilökuntaa toimiva kone tai laitos voi muodostaa kiinteän toimipaikan riippumatta siitä, huolehtiiko toimintaan liittyvästä valvonnasta ja huollosta yritys itse vai ulkopuolinen toimija. Esimerkiksi sähkösiirtokaapeliin liittyvä muuntoasema muodostaa kiinteän toimipaikan, vaikka sen tarvitsemat huolto- ja ylläpitopalvelut olisi hankittu ostopalveluna (ks. KVL 52/2007).

Henkilöstön tai irtaimiston vuokraus (leasing) ei muodosta kiinteää toimipaikkaa Suomeen, jos vuokraustoimintaa harjoitetaan toisesta maasta käsin (ks. KHO 1986/1679 II 501). Työvoiman vuokrauksen ja alihankinnan eroa on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus.

4.2.5 Erityistilanteita pääsäännöstä

Kotitoimisto

Kiinteä toimipaikka voi muodostua yrityksen työntekijän tai johtohenkilön kotiin esimerkiksi silloin, kun siellä on niin sanottu kotitoimisto. Tämä edellyttää, että työntekijällä on kotonaan työskentelyä varten tila, josta käsin hän hoitaa pysyvästi yrityksen toimintaa. Toiminnan harjoittaminen kertaluonteisesti tai satunnaisesti kotona ei ole pysyvää. Kiinteää toimipaikkaa ei myöskään muodostu, jos kotitoimistosta harjoitettu toiminta on avustavaa tai valmistelevaa (ks. luku 4.4).

Kiinteä toimipaikka voi muodostua työntekijän kotiin esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa ulkomainen yritys ei järjestä työntekijälle toimistotiloja, vaikka toiminta edellyttää niitä, ja työnantaja edellyttää Suomessa asuvaa työntekijää hoitamaan työtehtäviä kotoa käsin.

Johtopaikka

Malliverosopimuksen esimerkkiluettelon mukaan (5 artiklan 2 kappale) johtopaikka voi muodostaa kiinteän toimipaikan pääsäännön perusteella. Siten myös johtopaikalta edellytetään pysyvyyttä. Verotuskäytännössä on katsottu, että johtopaikka voi olla esimerkiksi toisen yrityksen tiloissa (esim. KHO 1999/1031) tai yrityksen johtohenkilön kotona. Johtopaikka on paikka, jossa tehdään koko yritystä tai yrityksen useita toimipisteitä koskevia päätöksiä. Päätösten on oltava aktiivisia ja itsenäisiä yrityksen liiketoimintaa koskevia päätöksiä.

Arvio siitä, millainen päätöksenteko on johtamistoimintaa, on kokonaisharkintaa, jossa on otettava huomioon muun muassa yrityksen koko ja sen toiminnan laatu. Yksinomaan yhtiökokousten tai hallituksen kokousten pitopaikka ei ole ratkaisevaa johtopaikan muodostumista määritettäessä.

Yrityksellä voi olla useita johtopaikkoja (eri maissa). Sen sijaan tosiasiallisia johtopaikkoja voi olla vain yksi (malliverosopimuksen 4. artikla). Kiinteän toimipaikan voi kuitenkin muodostaa myös muu johtopaikka kuin tosiasiallinen johtopaikka. Tosiasiallisen johtopaikan sijaintimaa ratkaisee verosopimuksen mukaisen asuinvaltion niin kutsutussa kaksoisasumistilanteessa. Tällainen tilanne syntyy silloin, kun kaksi valtiota pitää samaa yhteisöä yleisesti verovelvollisena. Ulkomainen yhteisö ei voi olla Suomessa kansallisen lainsäädännön perusteella yleisesti verovelvollinen, joten ulkomaisille yhteisöille ei yleensä synny kaksoisasumistilanteita Suomessa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa, Norjassa ja Tanskassa suomalainen yhtiö voi olla yleisesti verovelvollinen, jos yhtiöllä on siellä tosiasiallinen johtopaikka (esim. KHO:2003:33).

4.3 Rakennus- ja asennustoiminta

4.3.1 Kiinteän toimipaikan muodostuminen urakan keston perusteella

Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa yhteisölle kiinteän toimipaikan, jos toiminta kestää yli verosopimuksessa määrätyn aikarajan. Malliverosopimuksessa aikaraja on 12 kuukautta. Malliverosopimuksessa ja useimmissa Suomen verosopimuksissa tästä on määräykset 5 artiklan 3 kappaleessa. Samassa sopimuskappaleessa määritellään myös, millaiseen toimintaan aikarajaa sovelletaan. Toiminnan määritelmä sekä aikaraja poikkeavat useissa verosopimuksissa malliverosopimuksesta (ks. luku 4.3.2). Esimerkiksi Suomen ja Viron välisen verosopimuksen mukaan urakointikohde muodostaa kiinteän toimipaikan, jos toiminta urakkakohteessa kestää yli 6 kuukautta.

Toiminnan katsotaan yleensä alkavan siitä, kun työn valmistelu kohdemaassa on aloitettu. Työn katsotaan päättyneen, kun työ on valmistunut tai työstä on lopullisesti luovuttu. Työmaan kestoaikaan luetaan mukaan myös ajanjaksot, jolloin työ on ollut tilapäisesti keskeytyneenä. Tilapäisiä keskeytyksiä ovat esimerkiksi kausittaiset, kuten säästä johtuvat keskeytykset, sekä materiaalin tai työvoiman puutteesta johtuvat keskeytykset. Viimeistelytyöt lopputarkastuksen jälkeen otetaan yleensä huomioon aikarajaa laskettaessa. Sen sijaan takuutöihin (esim. takuukorjaukset) käytettyä aikaa ei yleensä oteta huomioon, kun arvioidaan, ylittääkö varsinainen projekti verosopimuksen määräajan.

Jos yritys suorittaa Suomessa useampia rakennus- tai asennusprojekteja, aikarajan täyttymistä arvioidaan yleensä kunkin projektin osalta itsenäisesti. Jos projektit muodostavat sekä kaupallisesti että maantieteellisesti yhtenäisen kokonaisuuden, voidaan niiden kestot kuitenkin laskea yhteen. Myös jos tietty projekti pilkotaan keinotekoisesti useaan osaan, projekteja tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

Sama rakennus- tai asennuskohde (esimerkiksi sama työmaa, urakkakokonaisuus tai vierekkäisten talojen rakentaminen) voi muodostaa kaupallisesti ja maantieteellisesti yhtenäisen kokonaisuuden, vaikka kohteella olisi useita tilaajia. Verotuskäytännössä on katsottu, että urakat voivat muodostaa maantieteellisesti ja kaupallisesti yhtenäisen kokonaisuuden esimerkiksi silloin, kun samalle tilaajalle tehdään urakoita kohteissa, jotka sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan. Maantieteellisesti ja kaupallisesti yhtenäistä kokonaisuutta ei kuitenkaan muodostu, jos voidaan osoittaa, että urakat ovat toisistaan täysin erilliset. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun urakoiden välillä on pidempi väliaika tai eri sopimuksien perusteella suoritetuilla urakoilla ei ole mitään liiketoiminnallista yhteyttä toisiinsa. Yksittäisissä tilanteissa on arvioitava tapauskohtaisesti, täyttyvätkö sekä maantieteellisen että kaupallisen kokonaisuuden edellytykset.

Kun urakoitsijan toiminnan kestoa arvioidaan, otetaan huomioon myös aika, jolloin urakoitsija hoitaa toiminnan alihankintana aliurakoitsijan kautta. Jos urakoitsija vastaa urakasta tilaajalle, kiinteä toimipaikka voi muodostua urakoitsijalle, vaikka se olisi ulkoistanut urakan aliurakoitsijoille kokonaan tai osittain. Aliurakoitsijalle itselleen voi muodostua urakan vuoksi kiinteä toimipaikka, jos aliurakoitsijan toiminta urakkakohteessa ylittää vaaditun aikarajan tai se muuten täyttää kiinteän toimipaikan muodostumisen edellytykset.

4.3.2 Verosopimusten rakennus- ja asennuskappaleen tarkoittama toiminta

Verosopimuksen rakennus- ja asennuskappaleen tarkoittamaa toimintaa ovat myös rakennukseen kohdistuvat purku-, korjaus- ja peruskorjaustyöt sekä putkien asennus, maanrakennus, maankaivu ja ruoppaus. Sen sijaan pelkät huolto-, tai sisustustyöt, kuten maalaaminen ja tapetointi, eivät ole yleensä rakennus- tai asennustoimintaa. Myös maalaus ja muut pintatyöt voivat kuitenkin olla rakennus- tai asennustoimintaa esimerkiksi uudisrakennuskohteissa, kun ne liittyvät rakentamisen viimeistelyyn.

Useissa verosopimuksissa on erikseen sovittu, että esimerkiksi valvontatyö tai kokoonpanotyö kuuluu rakennus- ja asennuskappaleen alle. Silloin näissäkin töissä noudatetaan malliverosopimuksesta poikkeavia verosopimuksen määräyksiä.

Suomessa harjoitettu rakennus- tai asennusurakkaan liittyvä valmisteleva toiminta, suunnittelu, valvonta ja neuvonta tulkitaan yleensä osaksi rakennus- ja asennustoimintaa. Urakan suunnittelu- ja valvontatyö voi muodostaa kiinteän toimipaikan verosopimusten rakennus- ja asennuskappaleen perusteella silloinkin, kun työn suorittaa muu kuin rakennus- tai asennusurakan toteuttava yritys. Tätä tulkintaa sovelletaan silloin, kun Suomen ja yrityksen asuinvaltion välinen verosopimus on solmittu vuoden 2003 kommentaarin julkaisun (28.1.2003) jälkeen. Jos sovelletaan tätä vanhempia verosopimuksia, suunnittelu- ja valvontatyö ei yleensä muodosta kiinteää toimipaikkaa verosopimusten rakennus- ja asennuskappaleen perusteella silloin, kun työn suorittaa joku muu kuin varsinaisen rakennus- tai asennustyön tekijä. Tämä aiempi tulkinta perustuu OECD:n malliverosopimuksen kommentaarissa ennen vuotta 2003 olleeseen kannanottoon. Myös tällaisissa tapauksissa kiinteä toimipaikka voi muodostua pääsäännön tai epäitsenäisen edustajan perusteella.

4.3.3 Kiinteän toimipaikan muodostuminen pääsäännön tai epäitsenäisen edustajan perusteella rakennus- ja asennustoiminnassa

Ulkomaiselle rakennus- tai asennustoimintaa harjoittavalle yritykselle voi muodostua Suomeen kiinteä toimipaikka myös pääsäännön perusteella (ks. luku 4.2). Tällaisessa tapauksessa toiminnan tulee täyttää pääsäännön edellytykset. Liikepaikasta voidaan esimerkiksi hallinnoida useaa rakennuspaikkaa tai projektia. Pelkkä työmaalle perustettava toimisto tai muu rakennus ei muodosta pääsäännön mukaista kiinteää toimipaikkaa, jos sieltä käsin toimitaan vain kyseisellä työmaalla. Silloin sovelletaan verosopimuksen rakennus- ja asennuskappaletta.

Kiinteä toimipaikka voi muodostua rakennus- ja asennustoiminnassa myös epäitsenäisen edustajan kautta (ks. luku 4.5).

4.4 Negatiivinen lista (valmisteleva tai avustava toiminta)

OECD:n malliverosopimuksen 5 artiklan 4 kappaleessa luetellaan toimintoja, jotka ovat luonteeltaan avustavia tai valmistelevia ja jotka eivät muodosta yritykselle kiinteää toimipaikkaa, vaikka kiinteän toimipaikan edellytykset muutoin täyttyisivät. Luettelo on myös kaikissa Suomen verosopimuksissa.

Luonteeltaan avustavaa tai valmistelevaa toimintaa voi olla esimerkiksi mainostaminen, tietojen kerääminen, tiedotustoimiston pitäminen tai tieteellinen tutkimus. Myös yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoiminen näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten voi olla valmistelevaa tai avustavaa toimintaa, joka ei muodosta kiinteää toimipaikkaa. Toiminnan valmisteleva tai avustava luonne on kuitenkin aina arvioitava liiketoiminnan olosuhteiden perusteella.

Toiminnot eivät ole luonteeltaan avustavia tai valmistelevia, jos ne muodostavat olennaisen osan yrityksen toiminnasta tai oman liiketoimintakokonaisuuden. Tämä koskee myös edellisessä kappaleessa mainittuja toimintoja, kuten mainostamista.  Esimerkiksi seuraavia toimintoja ei voida yleensä pitää avustavina tai valmistelevina:

a) yrityksen päätoimialaan liittyvät olennaiset toiminnot (esim. tieteellinen tutkimus silloin, kun tutkimuksessa kehitetyt patentit ovat keskeisessä roolissa yrityksen liiketoiminnassa)
b) aktiivinen osallistuminen myyntiin (ks. esim. KHO 1991/4893 ja KVL 1997/206)
c) johtaminen
d) myynnin jälkeiset toiminnot, kuten luovutettujen laitteiden huolto ja korjaus
e) palvelujen tai tuotteiden räätälöinti yksittäisille asiakkaille
f) palvelujen tai tuotteiden tarjoaminen muiden kuin pääliikkeen lukuun (esim. toisen konserniyhtiön tuotteiden mainostaminen).

4.5 Kiinteän toimipaikan muodostuminen edustajan perusteella

Edustaja voi muodostaa yritykselle kiinteän toimipaikan, vaikka yrityksellä itsellään tai edustajalla ei olisikaan käytettävissä pysyvää liikepaikkaa Suomessa. Yleensä näissä tapauksissa on kysymys ulkomaisen pääliikkeen tuotteiden tai palveluiden myynnistä Suomessa.

Niin sanottu epäitsenäinen edustaja voi muodostaa päämiehelleen kiinteän toimipaikan, jos edustaja aktiivisesti tekee päämiestään sitovia sopimuksia. Edustajalta ei edellytetä oikeutta muodollisesti allekirjoittaa sopimuksia. Riittävää on, että edustaja esimerkiksi vastaanottaa tilauksia ja välittää niitä päämiehelle, jos päämies hyväksyy tilaukset rutiininomaisesti.

Epäitsenäinen edustaja voi olla luonnollinen henkilö, yritys tai muu oikeushenkilö. Epäitsenäisen edustajan toiminta ei muodosta kiinteää toimipaikkaa, jos edustajan toiminta on luonteeltaan avustavaa tai valmistelevaa (ks. luku 4.4).

Kiinteää toimipaikkaa ei muodosta se, että yritys harjoittaa toimintaa itsenäisen välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä. Itsenäisen edustajan tulee olla sekä taloudellisesti että oikeudellisesti riippumaton yrityksestä, jonka liiketoimia edustaja hoitaa. Itsenäinen edustaja toimii oman liiketoimintansa puitteissa ja kantaa tyypillisesti itse liiketoimintariskin harjoittamastaan toiminnasta.

4.6 Kansainvälinen merenkulku ja ilmaliikenne

Useimmissa Suomen verosopimuksissa on erityinen määräys tulosta, joka on saatu vesi- ja ilma-aluksen käyttämisestä kansainvälisessä liikenteessä. Määräyksen mukaan tällaista tuloa verotetaan vain valtiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee. Malliverosopimuksessa ja useimmissa Suomen verosopimuksissa määräys on 8 artiklassa. Artikla koskee kansainvälisestä vesi- ja ilmakuljetuksesta suoraan saatuja tuloja sekä tuloja, jotka on saatu tällaista toimintaa palvelevasta ja siihen liittyvästä toiminnasta. Näissä tilanteissa Suomella ei yleensä ole verotusoikeutta kiinteän toimipaikan tuloon, vaikka Suomessa olisikin esimerkiksi ulkomaisen lentoyhtiön pysyvä myyntitoimisto. Sen sijaan Suomella voi olla oikeus verosopimuksen perusteella verottaa ulkomaisen lentoyhtiön muuta Suomesta saamaa tuloa, kuten kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa.

Kiinteän toimipaikan muodostumisella voi kuitenkin olla merkitystä esimerkiksi lentoyhtiön työnantajavelvollisuuksien ja työntekijöiden verotuksen näkökulmasta. Ulkomaisen yhteisön työnantajavelvoitteista on kerrottu Verohallinnon sivulla Ulkomaisen yrityksen työnantajavelvollisuudet. Katso myös kansainvälistä liikennettä koskevat Verohallinnon ohjeet työntekijälle.

5 Kiinteän toimipaikan tulo

5.1 llmoittamis- ja tilintarkastusvelvollisuus

Ulkomainen yhteisö on ilmoitusvelvollinen Suomessa harjoittamastaan toiminnasta Verohallinnon päätöksen mukaisesti (Verohallinnon päätös veroilmoituksen ja kiinteistötietojen korjausilmoituksen antamisesta ja Verohallinnon päätös veroilmoituksessa annettavista tiedoista).

Ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan on järjestettävä Suomessa tilintarkastus, jos yhteisön tilinpäätöstä ei laadita, tarkasteta ja julkisteta EU-säädösten mukaisesti tai niitä vastaavalla tavalla (tilintarkastuslaki 1:1 §). Tilintarkastusvelvollisuus koskee käytännössä Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittuneiden ulkomaisten yhteisöjen kiinteitä toimipaikkoja, koska näihin ulkomaisiin yhteisöihin sovellettava laki ei yleensä vastaa EU:n säädöksiä. Ulkomaisen luotto- tai rahoituslaitoksen sivukonttorin sekä ulkomaisen vakuutusyhtiön edustuston tilintarkastusta koskevat erityiset säännökset.

5.2 Markkinaehtoperiaate tuloverotuksessa

Kun ulkomaisella yhteisöllä on Suomessa kiinteä toimipaikka, Suomella on verotusoikeus kiinteän toimipaikan tuottamaan tuloon. Kiinteän toimipaikan tulo määritellään markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Kiinteälle toimipaikalle kohdistetaan se osuus yhteisön tuotoista ja kuluista, jonka itsenäinen ja erillinen yhteisö tuottaisi harjoittamalla vastaavaa toimintaa vastaavissa olosuhteissa. Verohallinto tulkitsee markkinaehtoperiaatetta OECD:n siirtohinnoitteluohjeista (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations, 2010) ilmenevien periaatteiden mukaisesti (ks. myös KHO:2013:36). Tulkinnassa otetaan kuitenkin huomioon kiinteiden toimipaikkojen erityispiirteet verrattuna erillisiin yhtiöihin.

Kiinteällä toimipaikalla voi olla toimia saman yhteisön muiden yksiköiden kanssa (esimerkiksi pääliike tai toisessa valtiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka). Myös näissä toimissa on pääsääntöisesti noudatettava markkinaehtoperiaatetta (ks. poikkeuksista luku 5.3). Jos markkinaehtoperiaatetta ei ole noudatettu ja kiinteän toimipaikan tulo on tästä syystä jäänyt pienemmäksi tai tappio muodostunut suuremmaksi kuin muutoin, oikaistaan kiinteän toimipaikan verotusta verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (siirtohinnoitteluoikaisu) ja verosopimuksen liiketuloa koskevan artiklan (malliverosopimuksessa 7 artiklan) perusteella. Verotettavaan tuloon lisätään tällöin määrä, joka olisi kertynyt, jos liiketoimen ehdot olisivat vastanneet sitä, mitä riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.

5.3 Tulot ja menot tuloverotuksessa

Ulkomaisen yhteisön kiinteän toimipaikan verotettava tulo lasketaan vastaavalla tavalla kuin kotimaisen yhteisön, joita ovat muun muassa suomalaiset osakeyhtiöt. Kiinteän toimipaikan harjoittamaan liiketoimintaan sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia (EVL).

Kiinteän toimipaikan veronalaiseksi tuloksi luetaan kaikki sen elinkeinotoiminnassa syntyneet tulot siten kuin EVL:ssa määrätään. Tuloihin luetaan myös kiinteään toimipaikkaan kuuluvat korot, osingot, rojaltit ja omaisuuden luovutusvoitot. Vähennyskelpoisia ovat puolestaan kiinteän toimipaikan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot. Menojen vähennyskelpoisuudesta verotuksesta on määrätty tarkemmin EVL:ssä. Vähennyskelpoisia menoja ovat esimerkiksi kiinteän toimipaikan palkkamenot.  Kiinteän toimipaikan kulut ovat vähennyskelpoisia riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet Suomessa vai ulkomailla.

Vähennyskelpoisia menoja eivät yleensä ole kiinteän toimipaikan toiselle yksikölle (esimerkiksi pääliikkeelle) maksamat korko- ja rojaltimenot, koska kyse ei tällöin ole todellisista ulkopuolisille maksetuista suorituksista. Esimerkiksi ulkomaisen yhteisön X kiinteä toimipaikka Suomessa ei voi yleensä maksaa korkoa X:lle asuinvaltioon, koska kyseessä on sama oikeushenkilö. Poikkeuksen tästä säännöstä voivat muodostaa esimerkiksi rahoituslaitosten kiinteät toimipaikat Suomessa.

5.4 Yhtymästä saadut tulot

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan (KHO 2002:34) yhtiömiehen tulona verotettavaksi jaettua elinkeinoyhtymän tuloa on arvioitava yhtiömiehen verotuksessa yhtymän toiminnan pohjalta. Siten, jos esimerkiksi suomalainen kommandiittiyhtiö harjoittaa Suomessa elinkeinotoimintaa, on rajoitetusti verovelvolliselle ulkomaiselle yhtiömiehelle kuuluva tulo-osuus elinkeinotoiminnasta saatua tuloa.

Suomalaisen yhtymän yhtiömiehenä olevan ulkomaisen yhteisön yhtymästä saatu tulo-osuus on ilmoitettava veroilmoituksella kuten muutkin tulot. Tulo-osuudet voi kuitenkin jättää veroilmoituksella ilmoittamatta silloin, jos veronalainen tulo-osuus ei ole tiedossa veroilmoitusta annettaessa. Tulo-osuudesta voidaan vähentää veroilmoituksella sen hankkimisesta aiheutuneet kulut Suomen verolainsäädännön mukaisesti (TVL/EVL).

Mikäli ulkomainen yhteisö on äänettömänä yhtiömiehenä suomalaisessa yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavassa kommandiittiyhtiössä, verotetaan ulkomaista yhteisöä osuudestaan tällaisen yhtymän tuloon vain siltä osin, kuin kyseessä oleva tulo olisi yhteisölle Suomesta suoraan saatuna veronalaista tuloa. Edellytyksenä on, että rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen asuinvaltion ja Suomen välillä on verosopimus (TVL 9.5 §).

5.5 Kiinteän toimipaikan tappiot

Jos kiinteälle toimipaikalle syntyy liiketoiminnassa tappioita, ne vähennetään kiinteän toimipaikan voitoista seuraavan kymmenen verovuoden aikana samoin edellytyksin kuin suomalaisillakin yhteisöillä. Tuloverolain tappiontasausta koskevat säännökset soveltuvat näin ollen myös kiinteisiin toimipaikkoihin.

Jos kiinteän toimipaikan pääliikkeen osakkeista yli puolet vaihtaa omistajaa, kiinteä toimipaikka ei voi ilman poikkeuslupaa vähentää ennen omistajanvaihdosta syntyneitä tappioitaan. Tappioiden vähennyskelpoisuudesta omistuksenvaihdostilanteissa on säädetty tarkemmin TVL 122 §:ssä. Pörssiyhtiö saa kuitenkin vähentää tappiot omistajanvaihdoksen jälkeen ilman poikkeuslupaa, jos sen muista kuin julkisen kaupankäynnin kohteena olevista osakkeista yli puolet ei ole vaihtanut omistajaa edellä tarkoitetulla tavalla (TVL 122 §).

5.6 Kiinteän toimipaikan toiminnan päättyminen

Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan toiminta saatetaan lopettaa, jolloin kiinteän toimipaikan varat voidaan myydä tai siirtää takaisin yrityksen asuinvaltioon. Kiinteän toimipaikan lopettamisvuoden verotukseen vaikuttaa se, miten toiminnan lopettaminen on tehty.

Kun Suomessa sijaitsevan kiinteän toimipaikan toiminta lopetetaan myymällä sen toimintaan kuuluva omaisuus ulkopuoliselle, luetaan omaisuuden luovutushinta kiinteän toimipaikan veronalaiseksi tuloksi. Luovutushinnasta voidaan vähentää omaisuuden verotuksessa poistamaton hankintameno. Jos kiinteän toimipaikan varallisuuteen sisältyvä omaisuus siirretään pois Suomesta tai se lakkaa muuten liittymästä Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan, luetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä kiinteän toimipaikan veronalaiseksi tuloksi. Käytäntö vastaa suomalaisen yhteisön purkautumisessa sovellettavaa menettelyä. Toiminnan lopettaminen aiheuttaa lisäksi mahdollisten varausten purkautumisen (EVL 51 e §).

Kiinteä toimipaikka voidaan muuttaa myös itsenäiseksi osakeyhtiöksi EVL:n liiketoimintasiirtoa (EVL 52 d-e §) koskevien säännösten mukaisesti, jolloin sovelletaan jatkuvuusperiaatetta eikä kiinteän toimipaikan katsota purkautuvan. Edellä mainitut säännökset tulevat sovellettavaksi, kun ulkomainen yhtiö asuu Euroopan talousalueen valtiossa (ETA-valtio). ETA-valtioita ovat EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja. Lisäksi säännöksiä sovelletaan, kun ulkomainen yhtiö asuu muussa valtiossa, jonka kanssa Suomella on verosopimus, jos verosopimuksessa kielletään kiinteän toimipaikan syrjivä verokohtelu (ks. KHO:2013:169, määräys syrjintäkiellosta yleensä 24 artiklassa,). Muutettaessa kiinteä toimipaikka itsenäiseksi osakeyhtiöksi kiinteän toimipaikan vahvistetut tappiot siirtyvät perustettavalle yhtiölle TVL 123 a §:n edellytysten mukaisesti, kun siirtävä yhtiö on EU:n jäsenvaltiossa asuva (ks. KHO:2013:169, jossa tappiot eivät siirtyneet).

6 Verotus, kun ulkomaisella yhteisöllä ei ole kiinteää toimipaikkaa

6.1 Luvussa käsiteltävät tulot

Tässä luvussa tarkastellaan ulkomaisen yhteisön yleisimpiä tuloja, joihin Suomella voi olla verotusoikeus, vaikka ulkomaisella yhteisöllä ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Tässä luvussa ei kuitenkaan käsitellä yhtymästä saatuja tuloja. Yhtymätulon verotuksesta ks. luku 5. Yhtymästä saadut tulot.

6.2 Kiinteästä omaisuudesta ja osakehuoneistosta saatu tulo

Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan Suomella on verotusoikeus täällä olevasta kiinteästä omaisuudesta ja osakehuoneistosta saatuun tuloon, ja sitä kautta muun muassa kiinteistöstä tai osakehuoneistosta saatuun vuokratuloon sekä luovutusvoittoon, vaikka yhteisölle ei muodostu kiinteää toimipaikkaa Suomeen (TVL 10 §). Suomen verotusoikeutta ei ole pääsääntöisesti rajoitettu verosopimuksissa, sillä verosopimusten lähtökohtana on, että kiinteästä omaisuudesta saatu tulo voidaan aina verottaa kiinteän omaisuuden sijaintivaltiossa. Vaikka Suomessa osakehuoneistoa ei pidetä kiinteänä omaisuutena, on lähes kaikissa Suomen verosopimuksissa erityismääräys, jonka nojalla Suomella on oikeus verottaa osakehuoneistosta saatuja tuloja. Esimerkiksi Espanjan kanssa tehdyssä verosopimuksessa ei erityismääräystä kuitenkaan ole, joten Suomi ei saa verottaa espanjalaisen yhteisön Suomessa omistamasta osakehuoneistosta saatua tuloa.

Ulkomaisen yhteisön kiinteistöstä tai osakehuoneistosta saaman tulon tulolähde määritetään Suomen lainsäädännön mukaan. Ulkomaisen yhteisön tulee ilmoittaa kiinteistöstä ja osakehuoneistosta saamansa tulot ja niihin kohdistuvat menot oma-aloitteisesti veroilmoituksella. Verotuksen toimittamiseen ja mahdollisiin laiminlyönteihin sovelletaan vastaavia säännöksiä kuin kiinteisiin toimipaikkoihin (ks. 7 luku).

6.3 Osingot, korot ja rojaltit ym.

Rajoitetusti verovelvollisen osinkojen, korkojen ja rojaltien verotusta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit.

Näiden tulojen osalta suorituksen maksaja perii tulosta lopullisen lähdeveron, jonka suuruus määräytyy kansallisen lainsäädännön tai verosopimuksen perusteella. Jos osingot, korot tai rojaltit kuuluvat ulkomaisen yhteisön Suomessa olevalle kiinteälle toimipaikalle, Suomi verottaa niitä osana kiinteän toimipaikan tuloa ja kyseiset tulot ilmoitetaan kiinteän toimipaikan veroilmoituksella (ks. luvut 5.3 ja 7.1).

Ulkomainen yhteisö ei ole verovelvollinen täältä saamastaan korkotulosta, joka on maksettu ulkomaankaupassa syntyneelle tilisaamiselle, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletetuille varoille, obligaatiolle, debentuurille, muulle joukkovelkakirjalainalle taikka sellaiselle ulkomailta Suomeen otetulle lainalle, jota ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomasijoitukseksi. Edellytyksenä on lisäksi se, että tällainen korkotulo ei kuulu ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevaan kiinteään toimipaikkaan (TVL 9.2 §).

6.4 Arvopaperikauppa ja muun irtaimen omaisuuden kauppa

Ulkomailta käsin tapahtuva sijoitustoiminta suomalaisiin arvopapereihin ja muuhun Suomessa olevaan irtaimeen omaisuuteen ei sellaisenaan muodosta ulkomaiselle yhteisölle kiinteää toimipaikkaa Suomeen, eikä tuloa veroteta Suomessa liiketulona. Suomella voi kuitenkin olla verotusoikeus tuloon muun kuin kiinteää toimipaikkaa koskevan Suomen kansallisen säännöksen sekä verosopimuksen tulotyyppiartiklan perusteella (ks. osingot, korot ja rojalti luku 6.3). Lisäksi Suomella voi olla verotusoikeus tilanteessa, jossa rajoitetusti verovelvollinen saa Suomesta tuloa yhtymän kautta (ks. luku 5.4).

Arvopapereiden tai irtaimen myynnistä saatua luovutusvoittoa ei yleensä veroteta Suomessa. Veronalaista tuloa on kuitenkin suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50 prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta saatu voitto (TVL 10 § 10 kohta). Edellytyksenä on lisäksi se, että verosopimus ei estä tulon verottamista Suomessa.

7 Verotuksen toimittaminen, verovalvonta ja laiminlyöntitilanteet

7.1 Veroilmoitus

Suomesta tuloa saavien ulkomaisten yhteisöjen on annettava verotusta varten veroilmoitus omatoimisesti aina silloin, kun ne saavat Suomessa verotettavaa tuloa, jonka verotusta ei ole toimitettu lähdeverotuksena. Ulkomaisten yhteisöjen on myös pyydettäessä toimitettava lisätietoja verotusta tai muutosverotusta varten (VML 11 §).

Verovelvollisen ja Verohallinnon on osallistuttava mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Osapuolen, jolla on paremmat edellytykset esittää selvitystä, on sitä pääasiallisesti esitettävä (VML 26.4 §). Verotus on toimitettava käytettävissä olevien, verovelvolliselta ja muualta saatujen, tietojen varassa (VML 26.5 §).

Jos ulkomaisella yhteisöllä on Suomessa kiinteä toimipaikka, tulee yhteisön antaa vuosittain veroilmoitus kiinteään toimipaikkaan kohdistuvista tuotoista, kuluista, varoista ja veloista. Ulkomainen yhteisö suorittaa veroa normaalin yhteisöverokannan mukaan (20 % verovuodesta 2014 alkaen) tulosta, joka lasketaan veroilmoituksen perusteella.

Ulkomaiset yhteisöt antavat veroilmoituksensa samana tilikauden päättymisajankohdan mukaan määräytyvänä ajankohtana kuin vastaavat kotimaiset yhteisöt. Veroilmoitus annetaan neljän kuukauden kuluessa yhteisön tilikauden päättymiskuukauden lopusta lukien. Ulkomaisen yhteisön kiinteän toimipaikan tilikausi määräytyy pääliikkeen tilikauden mukaan. Jotta verotus voidaan toimittaa oikeaan aikaan, on tärkeää, että tilikaudesta annetaan oikea tieto jo rekisteröitymisvaiheessa. Tilikauden päättymisajankohdan muutoksesta on ilmoitettava Verohallinnolle.

Ulkomaisen yhteisön on annettava veroilmoitus sähköisesti. Lisätietoa veroilmoituksen antamisesta: Ulkomaisen yhteisön veroilmoitus.

Kiinteiden toimipaikkojen on liitettävä veroilmoitukseen jäljennös tuloslaskelmasta ja taseesta. Taseeseen merkittävät varallisuustiedot on ilmoitettava, jos kiinteään toimipaikkaan kuuluu varoja tai velkoja. Muusta verotukseen liittyvästä vieraskielisestä asiakirjasta on tarvittaessa annettava virallisen kääntäjän tai muun pätevän henkilön tekemä suomen- tai ruotsinkielinen käännös.

7.2 Verovalvonta ja laiminlyöntiseuraamusten määrääminen

Verohallinto valvoo ulkomaisiin yhteisöihin kohdistuvia verovelvoitteita samalla tavalla kuin kotimaisiinkin yhteisöihin kohdistuvia verovelvoitteita. Verovalvontaan kuuluu verotuksen toimittamisen ja tarkastustoiminnan lisäksi muun muassa ohjaus ja neuvonta sekä ilmoitus- ja maksuvelvoitteiden valvonta. Myös aktiivinen ja jatkuva kansainvälisiin sopimuksiin perustuva viranomaisten välinen tietojenvaihto on olennainen verovalvontaan kuuluva toiminto.

Ulkomaiselle yhteisölle voidaan määrätä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä veronkorotus Verohallinnon yhtenäistämisohjeiden mukaisesti.

Kiinteälle toimipaikalle voidaan verotuksen toimittamisen yhteydessä määrätä veronkorotus esimerkiksi sen vuoksi, ettei yhteisö ole antanut veroilmoitusta ajoissa. Veronkorotus määrätään VML 32 §:n perusteella.

Mikäli ulkomaiselle yhteisölle katsotaan muodostuvan kiinteä toimipaikka, eikä yhteisö anna veroilmoitusta tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi, toimitetaan verotus arvioimalla (VML 27 §). Arvioverotukseen liittyy aina myös veronkorotus. Tahallisissa laiminlyöntitilanteissa voi täyttyä myös erilliset rikoslainsäädäntöön perustuvat verorikoksen tunnusmerkit.

8 Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

Ulkomaisen yhteisön Suomessa saamaa tuloa verotetaan usein myös yhteisön asuinvaltiossa. Jotta verotus ei muodostuisi kaksinkertaiseksi, poistetaan kaksinkertainen verotus yleensä yhteisön asuinvaltiossa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen ulkomaisen yhteisön asuinvaltiossa vaikuttaa asuinvaltion kansallinen lainsäädäntö ja asuinvaltion solmimat verosopimukset, joten kaksinkertaisen verotuksen poistaminen on tarkistettava erikseen ulkomaisen yhteisön asuinvaltiosta. Yleensä yhteisön asuinvaltio poistaa kaksinkertaisen verotuksen joko hyvittämällä ulkomaista veroa tai vapauttamalla ulkomailta saadun tulon verosta.

9 Edustajan vastuu ulkomaiselle yhteisölle määrätystä verosta

9.1 Kaupparekisteriin merkittävä edustaja

Ulkomaisen yhteisön edustajasta on säädetty elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa (elinkeinolaki). Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen perustamisesta on tehtävä perusilmoitus kaupparekisteriin. Ulkomaisen yhteisön sivuliikkeellä on oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita tai muita tiedoksiantoja ulkomaisen yhteisön puolesta. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin.

Jos ulkomainen yhteisö tai säätiö on perustettu Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, edustajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Muissa tilanteissa edustajan kotipaikan on oltava Suomessa.

Lisätietoa yhteisön edustajasta ja sivuliikkeen ilmoittamisesta kaupparekisteriin saa patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta prh.fi sekä yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ytj.fi.

9.2 Elinkeinolain mukaisen edustajan verovastuu

Ulkomaisen yhteisön edustajasta on säädetty elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa (elinkeinolaki). Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen perustamisesta on tehtävä perusilmoitus kaupparekisteriin. Ulkomaisen yhteisön sivuliikkeellä on oltava edustaja, jolla on oikeus ottaa vastaan haasteita tai muita tiedoksiantoja ulkomaisen yhteisön puolesta. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin.

Jos ulkomainen yhteisö tai säätiö on perustettu Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, edustajan asuinpaikan on oltava Euroopan talousalueella. Muissa tilanteissa edustajan kotipaikan on oltava Suomessa.

9.3 Vastuun rajat

Edustajan verovastuun katsotaan rajautuvan siten, että ulkomaiselle yhteisölle Suomessa määrätystä verosta voi olla vastuussa vain sellainen edustaja, joka toimii elinkeinolain mukaisena kaupparekisteriin merkittynä edustajana. Edustaja ei ole vastuussa verosta, joka ulkomaiselle yhteisölle on määrätty aikana, jolloin edustaja ei ole toiminut kyseisen elinkeinonharjoittajan edustajana (ks. myös KHO 2006:57).


Lauri Savander
johtava veroasiantuntija

Merja Kollár
veroasiantuntija