Työsuhdeoptioiden verotus

Antopäivä
3.4.2017
Diaarinumero
A69/200/2017
Voimassaolo
- 18.3.2018
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
dnro A243/200/2016, 21.12.2016

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai muun sitoumuksen perusteella. Tässä ohjeessa käsitellään työsuhdeoptioiden verotusta palkansaajan tuloverotuksessa, työnantajan ennakkoperinnässä ja elinkeinotulon verotuksessa, varainsiirtoverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa. Ohje korvaa vuonna 2015 annetun samannimisen Verohallinnon ohjeen.

Ohjeen kohtia 5.1 ja 7.6.4 Sairausvakuutuksen maksut ja kohtaa 7.10 Vakuutuspalkka ja työsuhdeoptio on korjattu vakuutetun sairaanhoitomaksun osalta. Lisäksi on tarkennettu kuuden kuukauden säännön alaisen optiotulon ilmoittamista ja täsmennetty kohtaa 7.8.2 ja 8.2. Myös kohtaa 6.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen on täsmennetty. Ohjeen kohta 11 Työsuhdeoptio varainsiirtoverotuksessa on päivitetty vastaamaan korkeimman hallinto-oikeuden antamaa ratkaisua KHO:2017:39.

1 Johdanto

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai muun sitoumuksen perusteella. Tässä ohjeessa käsitellään työsuhdeoptioiden verotusta palkansaajan tuloverotuksessa, työnantajan ennakkoperinnässä ja elinkeinotulon verotuksessa, varainsiirtoverotuksessa sekä perintö- ja lahjaverotuksessa.

2 Yleistä työsuhdeoptiosta

2.1 Keskeisiä käsitteitä

Optio-oikeudella (optiolla) tarkoitetaan oikeutta saada tai ostaa kohde-etuus ennalta määrätyin ehdoin. Osakeoptiossa option kohde-etuus on osake. Keskeisiä optio-oikeuteen liittyviä ehtoja ovat osakkeen hankinta-ajankohta ja hankintahinta. 

Optiosta saatu etu perustuu siihen, että optio antaa mahdollisuuden hankkia kohde-etuuden sen käypää arvoa alempaan hintaan. Jos optio on luovutuskelpoinen ja sillä on jälkimarkkinat, optiota voidaan hyödyntää myös myymällä optio.

Työsuhdeoptiolla tarkoitetaan työsuhteen perusteella saatua optio-oikeutta. Tuloverolain (1535/1992, TVL) 66 §:n 3 momentissa on työsuhdeoption määritelmä, jonka mukaisesti ratkaistaan, sovelletaanko optiojärjestelyyn työsuhdeoption verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä. Työsuhdeoption määritelmää on käsitelty yksityiskohtaisesti jäljempänä kohdassa 2.3.

Työsuhdeoption elinkaareen liittyvät tyypillisesti muun muassa seuraavat vaiheet:

  • lupaus option myöntämisestä (promise), 
  • optioiden saaminen/merkitseminen (grant), 
  • ansaintajakso (vesting period), 
  • ansaintahetki (vesting), 
  • käyttäminen (exercise) ja 
  • rajoitusjakso (restriction period).

Päätöksen työsuhdeoptioiden antamisesta tekee osakeyhtiössä lähtökohtaisesti yhtiökokous. Yhtiökokous voi myös antaa hallitukselle valtuutuksen päättää työsuhdeoptioiden antamisesta. Tämän jälkeen palkansaajalla on määrättynä aikana oikeus merkitä optioita. Optio-ohjelman ehtoihin saattaa myös sisältyä ansaintajakso, jonka aikana palkansaajalle asetetaan tiettyjä ehtoja, joiden täyttäminen ratkaisee hänen saamiensa optioiden määrän. 

Optio-ohjelman ehdoissa määritellään tietty ajankohta, josta alkaen palkansaaja saa käyttää merkitsemiään työsuhdeoptioita. Tämän ajankohdan jälkeen palkansaaja voi merkitä osakkeita ja mahdollisesti myös luovuttaa työsuhdeoptioita. Merkittyihin osakkeisiin saattaa liittyä rajoitusjakso, jonka aikana palkansaaja ei saa luovuttaa osakkeita. Optio-ohjelman ehdoista riippuen palkansaaja saattaa myös menettää merkitsemänsä osakkeet, jos hänen työsuhteensa päättyy rajoitusjakson aikana.

Työsuhdeoptiot ovat yksi keino palkita ja sitouttaa yrityksen palveluksessa olevia henkilöitä. Työsuhdeoptioita saanut henkilö tulee osakeomistuksen myötä yrityksen omistajien tapaan osalliseksi yrityksen arvonnoususta ja samalla myös yritystoiminnan riskeistä. 

Yrityksen henkilöstölle suunnatut osakeoptiot ovat olleet kansainvälisesti tunnettu palkkausmuoto jo useiden vuosikymmenten ajan. Suomessa ensimmäiset henkilöstölle ja yritysjohdolle suunnatut optiolainat laskettiin liikkeelle vuonna 1989. Työsuhdeoptiojärjestelyt alkoivat kuitenkin yleistyä vasta 1990-luvun aikana.

2.2 Työsuhdeoption verotusta koskevien säännösten muutokset

Työsuhdeoptioiden verotuksesta on säädetty laissa vuodesta 1993 alkaen. Tällöin työsuhdeoption verotusta koskevat säännökset otettiin kyseisenä vuonna voimaantulleeseen nykyiseen tuloverolakiin. Tätä ennen voimassa olleessa tulo- ja varallisuusverolaissa (1240/1988) oli säädetty ainoastaan työsuhdeannin verotuksesta.

Työsuhdeoptioiden verotusta koskevia säännöksiä on tuloverolain voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja. Vuoden 1995 alusta alkaen tuloverolain 66 §:ään lisättiin työsuhdeoptiosta saadun edun verotusajankohdan määräytymistä koskeva säännös (laki 1465/1994). Vuoden 1997 aikana tuloverolain 66 §:ään lisättiin työsuhdeoptioiden lahjoittamista ja muuta luovuttamista koskeva säännös (laki 584/1997). Vuoden 2001 alusta tuloverolain 77 §:ään lisättiin ulkomaantyöskentelyn ajalta kertyneen työsuhdeoption verovapauden edellytyksiä koskeva säännös (laki 1165/2000).

2.3 Tuloverolain työsuhdeoption määritelmä

Työsuhdeoptioiden verotuksesta säädetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa. Kyseinen lainkohta kuuluu nykymuodossaan seuraavasti:

Tuloverolaki 66 § 3 momentti: Veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentti sisältää itsenäisen vero-oikeudellisen työsuhdeoption määritelmän, joka on lain sanamuodon perusteella laaja. Lainkohdan perusteella työsuhdeoptiona pidetään työsuhteeseen perustuvaa etua saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella. Lain esitöissä on myös nimenomaisesti todettu, että työsuhdeoption käsite on säännöstä tulkittaessa ymmärrettävä laajasti (HE 175/1994 vp). Säännöstä on myös oikeus- ja verotuskäytännössä tulkittu laajasti (katso esimerkiksi KHO:2009:8 ja KHO:2014:66).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa on esimerkkeinä työsuhdeoptiosta mainittu vaihtovelkakirjalainaan, optiolainaan ja optio-oikeuteen perustuvat järjestelyt. Työsuhdeoptioksi voidaan näiden lisäksi katsoa esimerkiksi erilaiset osakepalkkiojärjestelyt ja rajoitettuihin osakkeisiin perustuvat järjestelyt. Esimerkkejä erilaisista työsuhdeoptiojärjestelyistä on jäljempänä ohjeen kohdassa 2.4.

Ensimmäinen keskeinen edellytys tuloverolain 66 §:n 3 momentin soveltamiselle on se, että järjestelyssä on mahdollisuus saada tai hankkia osakkeita. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, säännös ei sovellu. Tämän vuoksi esimerkiksi synteettiset optiot jäävät säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Osakkeita ei tarvitse saada palkansaajan työnantajalta eikä osakkeiden tarvitse olla sen yhtiön osakkeita, johon palkansaaja on työsuhteessa. Työsuhdeoptiota koskevaa säännöstä voidaan siten soveltaa esimerkiksi silloin, kun tytäryhtiön palveluksessa olevat palkansaajat saavat optiojärjestelyn perusteella oikeuden merkitä konsernin emoyhtiön osakkeita.

Toinen keskeinen edellytys työsuhdeoptiota koskevan säännöksen soveltumiselle on se, että etu on saatu työsuhteen perusteella. Tätä ei ratkaista yksin sen perusteella, onko option tai osakkeen antanut verovelvollisen oma työnantaja, vaan sen perusteella, johtuuko edun saaminen työskentelystä kyseisen työnantajan palveluksessa. Jos etua ei ole saatu työsuhteen perusteella, kyseessä ei ole työsuhdeoptio. Poikkeus tähän ovat toimitusjohtajalle sekä hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenelle annetut edut, joihin säännöstä sovelletaan, vaikka mainitut henkilöt eivät ole työsuhteessa (katso kohta 3.1 jäljempänä).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin soveltamisalaa ei ole rajattu tietyssä oikeudellisessa muodossa toteutettuun järjestelyyn. Lainkohdassa tarkoitettu työsuhdeoptiojärjestely voidaan siten toteuttaa paitsi osakeyhtiölain (624/2006) 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisiä oikeuksia antamalla, niin myös muulla tavalla. Työsuhdeoptiona voidaan pitää esimerkiksi merkintäoikeuksien antamista, jos osakkeiden merkintäaika on huomattavan pitkä (KHO:2009:8). Myös erilaiset holdingyhtiötä käyttäen toteutetut järjestelyt ovat pääsääntöisesti laissa tarkoitettuja työsuhdeoptioita (KHO:2014:66).

Tuloverolain 66 §:ssä on työsuhdeoptiota koskevien säännösten ohella säännökset työsuhdeannin verotuksesta. Säännökset ovat lainkohdan 1 ja 2 momenteissa. Niitä ei sovelleta työsuhdeoptioon. Työsuhdeanti eroaa työsuhdeoptiosta muun muassa siinä, miten palkansaajan järjestelystä saama etu muodostuu. Työsuhdeannissa palkansaajan saama etu perustuu siihen, että osakkeita myydään antihetken käypää hintaa alempaan hintaan. Työsuhdeoptiossa etu puolestaan perustuu option antamisen jälkeiseen arvonnousuun.

Tietyissä tilanteissa saattaa kuitenkin olla epäselvää, sovelletaanko järjestelyyn työsuhdeantia vai työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Tätä asiaa on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2009:8 (KHO 26.1.2009 taltio 163). Ratkaisun lyhennelmä on seuraavan sisältöinen:

KHO:2009:8 (KHO 26.1.2009 taltio 163)

Henkilökohtaisen tulon verotus - Työsuhdeoptio - Avainhenkilö - Veronalainen etu - Oikeus merkitä yhtiön uusia osakkeita

A Oyj:n tarkoituksena oli tarjota B:lle ja yhtiön muille avainhenkilöille mahdollisuus merkitä yhtiön osakkeita. Merkittävien osakkeiden määrä määräytyisi avainhenkilölle kullekin mittausajanjaksolle asetettujen tavoitteiden toteutumisen perusteella. Mittausjaksot päättyisivät 31.12.2008, 31.12.2009 ja 31.12.2010. Osakkeita olisi mahdollisuus merkitä aina mittausjakson päätyttyä. Järjestelyssä olisi mahdollista käyttää uusien osakkeiden ohella myös jo olemassa olevia osakkeita. Mittausjaksojen päättyessä vuosina 2008 - 2010 käytettävä osakkeiden merkintähinta määrättiin osakeantipäätöksessä, jonka yhtiö teki vuonna 2008. Merkintähinta oli tätä osakeantipäätöstä edeltäneen kalenterikuukauden ajalta laskettu keskimääräinen hinta.

Kun kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoituksena oli, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena. B:n merkitessä A Oyj:n osakkeita hänelle katsottiin syntyvän veronalainen etu, jos osakkeiden käypä arvo merkintähetkellä ylittää käytetyn merkintähinnan. B:n ansiotulona verotettavaksi eduksi katsottiin osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun hän merkitsee osakkeet vähennettynä hänen osakkeesta maksamallaan hinnalla. Etuus verotetaan sen verovuoden tulona, jona B merkitsee osakkeet. Etuuden verotuksellisen käsittelyn kannalta ei ole merkitystä sillä, käytetäänkö järjestelyssä uusien osakkeiden sijasta jo olemassa olevia osakkeita. 

Ennakkoratkaisu vuosille 2008 - 2009.

Tuloverolaki 66 § 3 momentti

Ratkaisussa työsuhteeseen perustuvaa etua ei annettu osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettua optio- tai muuta erityistä oikeutta käyttäen, vaan osakeannin muodossa. Tämä toteutettiin määrittelemällä osakkeen merkintähinta ja -aika niin, että merkintään oikeutetut saattoivat höytyä osakeantipäätöksen jälkeisestä osakkeen arvonnoususta. 

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun kysymyksessä olevan järjestelyn tarkoituksena oli, että yrityksen avainhenkilöt voivat hyötyä yhtiön osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä yhtiön osakkeita tulevaisuudessa merkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, järjestelyä oli pidettävä työsuhteeseen perustuvana tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona eikä saman lainkohdan 1 momentissa tarkoitettuna oikeutena. 

Ratkaisun perusteella palkansaajalle osakkeen muodossa annettua etua on pidettävä työsuhdeoptiona silloin, kun palkansaajalla on mahdollisuus hyötyä osakkeen arvonnoususta. Tämä on tyypillisesti mahdollista silloin, kun merkintähintana käytetään kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan perusteella määriteltyä osakkeen käypää arvoa, mutta kannustinjärjestelmän alkamisajankohdan (merkintähinnan määrittämisen ajankohta) ja merkintäajan päättymisen välinen aika on useamman kuukauden mittainen tai tätä pidempi.

Osakkeen arvonnoususta hyötyminen on tyypillisesti mahdollista silloin, kun kannustinjärjestelmän ehdoissa on etukäteen määritelty palkansaajan järjestelyssä saamien osakkeiden lukumäärä tai perusteet järjestelmän perusteella mahdollisesti saatavien osakkeiden lukumäärälle. Osakkeen arvonnoususta hyötyminen ei sen sijaan ole mahdollista esimerkiksi sellaisessa tulospalkkiojärjestelmässä, jossa palkansaajalle annetaan ennalta määritellyn euromäärän tai ennalta määriteltyjen perusteiden mukaisesti määräytyvän euromäärän arvosta osakkeita. 

Osakeyhtiölain 10 luvussa tarkoitettua optio- tai muuta erityistä oikeutta (esimerkiksi osakeoptio, vaihtovelkakirjalaina ja optiolaina) käyttäen toteutetussa työsuhdeoptiojärjestelyssä optio on verotuksessa saatu sinä ajankohtana, jona palkansaaja on merkinnyt erityisen oikeuden. Sama periaate soveltuu myös vastaaviin ulkomaisiin järjestelyihin. Osakepalkkiojärjestelyissä tai rajoitettua osakeoikeutta taikka muuta vastaavaa järjestelyä käyttäen toteutetuissa työsuhdeoptiojärjestelyissä optiot on saatu sinä ajankohtana, jona palkansaaja on antanut suostumuksensa järjestelyyn liittymiselle.

2.4 Esimerkkejä työsuhdeoptiosta

Seuraavana on mainittu esimerkkejä eräistä järjestelyistä, jotka voidaan katsoa tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi työsuhdeoptioksi. On kuitenkin tärkeä huomata, että yksittäisen kannustinjärjestelmän nimestä ei voi suoraan tehdä päätelmiä sen verokohtelusta. Jokaisen kannustinjärjestelmän verokohtelu on ratkaistava tapauskohtaisesti kyseisen järjestelyn ehtojen perusteella.

2.4.1 Osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettu optio-oikeus

Työsuhdeoptio toteutetaan perustilanteessa antamalla palkansaajalle osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja erityisiä oikeuksia. Mainitun lainkohdan mukaan yhtiö voi kyseisessä luvussa säädetyllä tavalla antaa erityisiä oikeuksia, jotka oikeuttavat maksua vastaan saamaan uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita. Oikeudenhaltijalla voi olla oikeus valita, merkitseekö hän osakkeita (optio-oikeus). 

Osakkeen merkintähinta voi vastata osakkeen käypää arvoa optioiden myöntämishetkellä taikka olla tätä alempi tai korkeampi hinta. Optio-oikeuksia voidaan antaa ilmaiseksi tai maksua vastaan. Optio-oikeus ei tuota osakkeenomistajan oikeuksia ennen osakkeiden merkintää. Optio-oikeudet voidaan hakea julkisen kaupankäynnin kohteeksi, jolloin niille muodostuu jälkimarkkinat.

On huomattava, että käsitettä optio-oikeus voidaan käyttää paitsi osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta rahoitusinstrumentista, niin myös yleisesti oikeudesta saada tai ostaa kohde-etuus ennalta määrätyin ehdoin (katso kohta 2.1.). Tässä ohjeessa käsitettä optio-oikeus käytetään nimenomaan yleisessä merkityksessä, jos asiayhteydestä ei toisin ilmene.

2.4.2 Osakepalkkio

Osakepalkkiojärjestelyssä (Share Award, Stock Award) palkansaajalle annetaan oikeus saada tietty määrä osakkeita ilmaiseksi ennalta määrätyn ajanjakson kuluttua. Osakkeiden saaminen edellyttää yleensä etukäteen asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Ylimmän johdon osalta tavoitteiden saavuttamista voidaan mitata esimerkiksi tilinpäätöksen tunnuslukujen perustella. 

Järjestelyyn kuuluvilla palkansaajilla ei ole osakkeenomistajan oikeuksia ennen osakkeiden merkintää. Osakepalkkiona saatuihin osakkeisiin voi liittyä luovutusrajoituksia.

Osakepalkkiojärjestely toteutetaan usein sillä tavoin, että osa palkansaajan järjestelyn perusteella saamista osakkeista myydään välittömästi osakkeiden saamisen jälkeen osakepalkkiosta menevien verojen kattamiseksi. Tällaisessa järjestelyssä sekä palkansaajan saamien että verojen kattamiseksi myytyjen osakkeiden arvo on työsuhdeoptioetua. Jos osakepalkkiojärjestelyn ehdoissa määrätään, että verot katetaan työnantajan maksamalla erillisellä rahasuorituksella, tällainen rahasuoritus on tavallista rahapalkkaa.

2.4.3 Rajoitettu osake 

Rajoitetulla osakkeella (Restricted Stock, Restricted Stock Award) tarkoitetaan järjestelyä, jossa palkansaajalle annetaan osakkeita, joihin liittyy erilaisia rajoituksia ja palautusvelvollisuus. Rajoitukset ovat voimassa määrätyn ajan. Rajoituksia ovat tyypillisesti muun muassa kielto myydä tai muutoin luovuttaa osakkeita rajoitusjakson aikana. Yleensä palkansaaja menettää osakkeet myös silloin, jos hän siirtyy pois kyseisen työnantajan palveluksesta. Palkansaajalla on siten määrättynä aikana riski osakkeiden menettämisestä. Osakkeisiin liittyy yleensä jo luovutusrajoitusten aikana osakkeenomistajan oikeuksia, esimerkiksi äänioikeus yhtiökokouksessa ja osinko-oikeus.

Rajoitetun osakkeen saamiseen voi liittyä tiettyjä suoriutumisehtoja, jolloin siitä voidaan käyttää nimitystä Performance Share. Palkansaajan suoriutumista voidaan mitata esimerkiksi liikevaihdon, tuloksen tai tunnuslukujen kuten osakekohtaisen tuloksen (EPS) perusteella.

Rajoitettuja osakkeita käyttäen toteutettua kannustinjärjestelmä pidetään työsuhdeoptiona, jos järjestelmään perustavat osakkeet kirjataan palkansaajan arvo-osuustilille tai muutoin luovutetaan palkansaajan nimiin ennen kuin hän on lopullisesti ansainnut osakkeiden omistusoikeuden. Kysymys ei sen sijaan ole työsuhdeoptiosta, jos palkansaajalle luovutettuihin osakkeisiin liittyy pelkästään ehto, jonka perusteella hän menettää osakkeiden omistusoikeuden, jos hänen työsuhteensa osakkeet antaneeseen työnantajaan päättyy ennen ehdoissa määrättyä ajankohtaa.

Työsuhdeoptiona voidaan pitää sellaista myös sellaista kannustinjärjestelmää, jossa palkansaajalle annettuihin osakkeisiin liittyvät varallisuuspitoiset oikeudet (esimerkiksi osinko-oikeus) ja hallinnoimisoikeudet (esimerkiksi äänioikeus yhtiökokouksessa) ovat ennen rajoitusjakson päättymistä olennaisesti osakeyhtiölain olettamasäännösten mukaisia oikeuksia suppeammat.

2.4.4 Rajoitettu osakeoikeus

Rajoitetulla osakeoikeudella tai osakeosuudella (Restricted Stock Unit, RSU) tarkoitetaan rajoitetun osakkeen kaltaista järjestelyä, jossa palkansaajalle ei anneta heti järjestelyn alussa osakkeita, vaan ainoastaan sitoumus osakkeiden antamiseen (”osaketodistus”) tietyin ehdoin myöhempänä ajankohtana. Rajoitettu osakeoikeus on tyypillisesti työsuhdeoptio.

2.4.5 Vaihtovelkakirjalaina 

Vaihtovelkalainalla tarkoitetaan tyypillisesti joukkovelkakirjalainaa, jonka ehtojen mukaan lainanantajalla on oikeus osakemerkinnässä vaihtaa saamisensa kokonaan tai osittain yhtiön osakkeisiin. Vaihtovelkakirjalainassa on siten kyse velan, optio-oikeuden ja kuittausehdon yhdistelmästä. 

Kannustinjärjestelmän toteuttamisessa vaihtovelkakirjalainaa voidaan hyödyntää siten, että palkansaaja antaa työnantajalleen rahalainan, jonka velkapääoman hän voi määrätyin ehdoin vaihtaa työnantajan osakkeisiin. 

Nykyisessä osakeyhtiölaissa ei ole vaihtovelkakirjalainaa koskevia erityissäännöksiä, toisin kuin kumotussa vuoden 1978 osakeyhtiölaissa (734/1978). Tämä ei kuitenkaan estä vaihtovelkakirjalainan käyttöä kannustinjärjestelmissä. Nykyisen osakeyhtiölain systematiikassa vaihtovelkakirjalainaan sovelletaan osakeyhtiölain 10 luvun erityisiä oikeuksia koskevia säännöksiä.

2.4.6 Optiolaina

Optiolainalla tarkoitetaan tyypillisesti lainajärjestelyä, jossa lainanantaja saa oikeuden paitsi velkapääoman takaisinmaksuun, niin myös lainanottajan osakkeiden merkintään oikeuttavia optio-oikeuksia. Optiolainassa optio-oikeudet ovat irrotettavissa velasta eikä optio-oikeudella tapahtuvan osakemerkinnän merkintähintavelkaa tarvitse siten kuitata optiolainaan perustuvalla saamisella. 

Kannustinjärjestelmän toteuttamisessa optiolainaa voidaan hyödyntää siten, että palkansaaja antaa työnantajalleen rahalainan, jota vastaan hän saa oikeuden lainan takaisinmaksuun ja optio-oikeuksia. 

Nykyisessä osakeyhtiölaissa ei ole myöskään optiolainaa koskevia erityissäännöksiä, toisin kuin kumotussa vuoden 1978 osakeyhtiölaissa. Tämä ei kuitenkaan estä optiolainan hyödyntämistä kannustinjärjestelmässä. Nykyisen osakeyhtiölain systematiikassa optiolainaan sovelletaan osakeyhtiölain 10 luvun erityisiä oikeuksia koskevia säännöksiä.

2.4.7 Holdingyhtiöjärjestely

Holdingyhtiön muodossa toteutettua osakkeisiin oikeuttavaa kannustinjärjestelmää käsitellään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2014:66 perusteella työsuhdeoptiona silloin, kun järjestelyn tarkoituksena on ansiotulon verotuksen kiertäminen. Ratkaisun perusteella veron kiertämisen tarkoituksessa toteutettuna holdingyhtiöjärjestelmänä pidetään ainakin sellaisia järjestelyjä, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

  • Palkansaajan yksin tai yhdessä muiden palkansaajien kanssa välillisesti tai välittömästi omistama holdingyhtiö hankkii hänen työnantajansa tai samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeita.
  • Järjestelyyn osalliseksi pääseminen on perustunut työsuhteeseen taikka toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä toimimiseen.
  • Työnantaja tai samaan konserniin kuuluva toinen yhtiö rahoittaa järjestelyä tai muutoin osallistuu rahoituksen järjestämiseen siten, että rahoitusta voidaan pitää työntekijöiden näkökulmasta edullisena.
  • Osakassopimuksessa tai muussa sopimuksessa on järjestelyä koskevia työsuhdeoptiolle ominaisia ehtoja taikka muutoin on ilmeistä, että järjestely muistuttaa ehdoiltaan työsuhdeoptiota. Tällainen ehto on esimerkiksi osakkeiden luovutusrajoitus.
  • Järjestelyn tarkoituksena on järjestelyyn osallistuvien henkilöiden kannustaminen, sitouttaminen tai palkitseminen ja järjestelyssä on mahdollisuus hyötyä osakkeiden arvonnoususta.

Edellä mainitut tunnusmerkit täyttävissä järjestelyissä on ratkaisun KHO:2014:66 perusteella tavoitteena osakkeenomistajan ansiotuloverotuksen välttäminen verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Myös edellä kuvattua järjestelyä muistuttavassa, mutta siitä jossain määrin poikkeavassa järjestelyssä voi olla kysymys työsuhdeoptiosta.

Jos edellä kuvatut edellytykset täyttävään holdingyhtiöjärjestelyyn ei liity mahdollisuutta saada tai hankkia osakkeita, vaan järjestelyyn perustuva etu saadaan rahana, kysymys ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työsuhdeoptiosta. Holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on ratkaisun KHO:2014:66 perusteella myös tällaisessa tilanteessa veronalaista ansiotuloa.

2.4.8 Osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:ssä tarkoitettu osakeanti

Työsuhdeoptiona pidetään tietyin edellytyksin myös osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:ssä tarkoitetussa osakeannissa saatua etua (katso edellä selostettu KHO:2009:8)

3 Työsuhdeoptio palkansaajan tuloverotuksessa

3.1 Optiosta saatu etu on veronalaista ansiotuloa

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiosta saatu etu on veronalaista ansiotuloa. Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan palkaksi. Työsuhdeoptiosta saatua etua käsitellään kuten luontoisetua.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptio on työsuhteen perusteella saatu etu. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet, jotka eivät ole työoikeudellisessa työsuhteessa yhtiöön, voivat saada työsuhdeoptiona verotettavan edun (KHO 20.5.1997 taltio 1221). Samaa periaatetta sovelletaan myös hallintoneuvoston jäseniin. Edun arvo on myös näissä tilanteissa luonteeltaan palkkatuloa.

Jos optioita annetaan vastikkeetta tai alihintaan muulle kuin työsuhteessa olevalle tai edellä mainitussa asemassa olevalle henkilölle, kyseessä ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio. Esimerkiksi yhtiön alihankkijana toimivalle yrittäjälle annettuun etuun ei siten sovelleta työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Jos tällainen etu on sovittua vastiketta työsuorituksesta, edun arvo on työkorvausta. Muutoin kyseessä on muu veronalainen ansiotulo. 

Työsuhdeoptiota saatetaan käyttää vasta sen jälkeen, kun työskentely edun antaneen työnantajan palveluksessa on päättynyt. Optiota voidaan käyttää esimerkiksi palkansaajan eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Työsuhteen päättymisen jälkeen käytetystä työsuhdeoptiosta saatu etu on katsottu oikeuskäytännössä palkaksi, koska työsuhdeoptiosta on sovittu osana henkilön palkkausta (KHO 8.5.2001 taltio 1000). Samaa periaatetta sovelletaan myös silloin, kun henkilö on jäänyt työttömäksi tai vaihtanut toisen työnantajan palveluksen.

Työsuhdeoptio voi säilyä palkansaajan kuoleman jälkeen. Tällöin perilliset saavat edun samoilla ehdoilla kuin perinnönjättäjäkin olisi saanut. Kuolinvuonna kuolinpesään sovelletaan niitä tuloverolain säännöksiä, joita vainajaankin olisi sovellettu (TVL 17 § 1 momentti). Jos optiota käytetään alkuperäisen option saajan kuoleman jälkeen, kuolinpesän kuolinvuonna saama tulo on palkkaa. Jos kuolinpesä käyttää optioita kuolinvuoden jälkeen, niistä saatu etu on kuolinpesän pääomatuloa (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Jako-osuutena kuolinpesästä saadun option käyttämisestä saatu tulo on pääomatuloa myös kuolinvuoden verotuksessa.

3.2 Työsuhdeoption käyttäminen

3.2.1 Osakemerkintä tai optioiden luovutus

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Käyttöpäiväksi katsotaan se päivä, jona osakkeet merkitään, vaikka niiden merkintä ostajan arvo-osuustilille tapahtuisi myöhemmin. Merkitystä ei ole myöskään sillä, milloin yhtiön hallitus hyväksyy merkinnän.

Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption luovutus. Työsuhdeoption käyttöpäiväksi katsotaan tällaisessa tilanteessa kaupantekopäivä. 

3.2.2 Optioiden lahjoittaminen tai muu luovutus intressipiiriin kuuluvalle

Tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption käyttämistä ei ole option lahjoittaminen. Laissa ei ole millään tavoin rajattu lahjoituksen saajaa. Lahjoittamista ei siten pidetä työsuhdeoption käyttämisenä, vaikka optio lahjoitettaisiin muulle kuin palkansaajan lähipiirissä olevalle henkilölle. Lahjoittamisena voidaan pitää lähtökohtaisesti kaikkia tilanteita, joissa optiot luovutetaan vastikkeesta, joka on enintään 3/4 osakkeiden käyvästä arvosta. Alkuperäistä option saajaa verotetaan optiosta saadusta edusta, kun lahjoituksen saaja käyttää optiota (optioiden saajan lahjaverotusta on käsitelty jäljempänä kohdassa 12.2).

Esimerkki 1: Palkansaaja A on saanut vuonna 2012 työnantajaltaan X Oyj:ltä 1.000 kappaletta työsuhdeoptioita. A lahjoittaa vuonna 2014 puolisolleen B:lle 800 optiota ja serkulleen S 200 optiota. Kummassakaan tapauksessa ei ole kysymys työsuhdeoption käyttämisestä, vaan optiosta saatu etu on A:n veronalaista ansiotuloa siinä vaiheessa, kun B tai S käyttää optiota.

Työsuhdeoptioiden käyttämistä ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan myynti tai muu luovutus työsuhdeoption haltijan intressipiirissä olevalle taholle. Tällainen taho voi olla luonnollinen tai juridinen henkilö. Intressipiirin kuuluvaksi luonnolliseksi henkilöksi voidaan katsoa esimerkiksi palkansaajan puoliso, palkansaajaan alenevassa tai ylenevässä polvessa oleva henkilö taikka muu palkansaajalle läheinen henkilö kuten avopuoliso. Intressipiiriin kuuluvaksi juridiseksi henkilöksi voidaan katsoa esimerkiksi palkansaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön omistama osake- tai henkilöyhtiö.

Työsuhdeoption luovuttamisesta intressipiirin kuuluvalle taholle ei siis aiheudu veroseuraamuksia luovutushetkellä. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo on alkuperäisen option saajan veronalaista ansiotuloa silloin, kun intressipiiriin kuuluva merkitsee osakkeita tai osuuksia taikka luovuttaa option vastikkeellisesti edelleen muulle kuin palkansaajan intressipiiriin kuuluvalle taholle. 

Esimerkki 2: 

Palkansaaja A on saanut vuonna 2012 työnantajaltaan X Oyj:ltä 1.000 kappaletta työsuhdeoptioita. Hän on vuonna 2013 luovuttanut kyseiset työsuhdeoptiot yhdessä puolisonsa B kanssa omistamalleen AB Holding Oy:lle. Kyseessä on ollut luovutus A:n intressipiiriin kuuluvalle taholle, joten siitä ei aiheutunut A:lle tuloveroseuraamuksia.

AB Holding Oy merkitsee vuoden 2014 helmikuussa työsuhdeoptioiden perusteella 500 X Oyj:n osaketta ja myy loput optiot intressipiiriin kuulumattomalle taholle. Sekä osakemerkinnässä että optioiden luovuttamisessa on kysymys työsuhdeoption käyttämisestä. Optiosta saatu etu verotetaan kummassakin tapauksessa kokonaisuudessaan A:n ansiotulona.

A ja B purkavat vuoden 2014 marraskuussa AB Holding Oy:n. A:n saamana työsuhdeoptiona verotettua etua vastaava määrä jako-osasta on A:n verovapaata tuloa. Loppuosaa jako-osasta verotetaan luovutusvoiton verotusta koskevien periaatteiden mukaisesti.

Jos työsuhdeoptio on luovutettu palkansaajan intressipiiriin kuluvalle yhtiölle, palkansaaja saattaa ennen option käyttämistä luovuttaa kyseisen yhtiön osakkeita tai osuuksia muulle kuin intressipiiriinsä kuuluvalle taholle. Työsuhdeoption käyttämisestä on kysymys siinä vaiheessa, kun intressipiiriin kuuluvan yhtiön osakkeista tai osuuksista on luovutettu muulle kuin intressipiiriin kuuluvalle taholle niin suuri osuus, että yhtiötä ei voida enää pitää palkansaajan intressipiiriin kuuluvana. Optiosta saadun edun arvo verotetaan tällöin alkuperäisen optionsaajan ansiotulona. Jos luovutuksen kohteena olevien osakkeiden tai osuuksien arvo muodostuu muustakin kuin työsuhdeoptiosta, optioista saatu kauppahinta on niiden käypää hintaa vastaavalta osin palkansaajan työsuhdeoptiosta saamaa etua.

Esimerkki 3: Palkansaaja C on saanut vuonna 2012 työnantajaltaan Y Oyj:ltä 1.000 kappaletta työsuhdeoptioita. Hän on vuonna 2013 luovuttanut kyseiset työsuhdeoptiot yhdessä puolisonsa D kanssa omistamalleen CD Holding Oy:lle. Kyseessä on ollut luovutus C:n intressipiiriin kuuluvalle taholle, joten siitä ei ole aiheutunut C:lle tuloveroseuraamuksia.

C ja D luovuttavat vuonna 2014 kaikki CD Holding Oy:n osakkeet intressipiiriin kuulumattomalle taholle. CD Holding Oy:n varat muodostuvat luovutushetkellä C:n saamista työsuhdeoptioista ja 2.500 euron suuruisesta pankkitalletuksesta. 

CD Holding Oy:n osakkeiden luovutus on työsuhdeoptioiden käyttämistä, koska optiot siirtyvät C:n intressipiirin ulkopuoliselle taholle. Optioiden käypä arvo on siten kokonaisuudessaan C:n veronalaista ansiotulona vuoden 2014 tuloverotuksessa. Loppuosa CD Holding Oy:n osakkeista saadusta kauppahinnasta jaetaan omistusosuuksien suhteessa verottavaksi C:n ja D:n tulona luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaisesti.

3.2.3 Optioiden luovuttaminen tasinkona avioero-osituksessa

Työsuhdeoptiot saattavat optiojärjestelyn ehdoista riippuen olla luovutettavissa tasinkona avioero-osituksessa. Jos palkansaaja luovuttaa optioita tasinkona, arvioitavaksi tulee, miten tasinkona luovutettuja optioita käsitellään verotuksessa.

Optioiden lahjoittamista ja intressipiiriin kuuluvalle luovuttamista koskevan sääntelyn (laki 584/1997) esitöistä ilmenee, että säännöksen tarkoituksena on estää lahjoituksin tai muulla tavalla tapahtuva ansiotulon veron kiertäminen (HE 61/1997 vp). 

Kun otetaan huomioon sääntelyn tarkoitus, sitä on tulkittava niin, että entisen puolison ei voida katsoa kuuluvan säännöksessä tarkoitettuun intressipiiriin. Avioero-osituksessa ei myöskään sen luonteen vuoksi voida lähtökohtaisesti katsoa olevan kyse veron kiertämisestä. Ositusta ei siten ole perusteltua pitää sellaisena luovutuksena, joka säilyttäisi ja lykkäisi verotuksen alkuperäiselle optionsaajalle vasta myöhemmin tapahtuvalla optioiden käyttöhetkellä. Tulkintaa tukee myös se, että myöskään palkansaajan kuolemaa ei ole oikeuskäytännössä pidetty intressipiiriluovutuksena (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Optioiden luovutusta avioero-osituksessa voidaan siten pitää normaalina option luovutuksena ja käyttämisenä.

Optioiden luovuttaminen osituksessa avioliittolain (234/1929, AL) 35 §:n mukaisena tasinkona katsotaan edellä mainituin perustein rinnastuvan optioiden käyttämiseen. Tämän vuoksi avioero-osituksessa tasinkona luovutettujen optioiden käypä arvo ositushetkellä on optiot luovuttavan palkansaajan veronalaista ansiotuloa. Jos optiosta on maksettu vastiketta, se vähennetään veronalaisen edun arvosta.

Jos avioero-osituksessa luovutetun tasingon määrä ylittää avioliittolain 35 §:n mukaisen tasingon määrän, ylittävää määrää on pidettävä lahjana. Tällaisessa tilanteessa osa tasinkona annetuista optioista katsotaan edellä mainitusta poiketen lahjoitetuksi ja osa muutoin luovutetuksi. Lahjoitettujen optioiden osuus on työsuhdeoptioiden osuutta tasingon kokonaismäärästä vastaava osuus avioliittolain 35 §:n mukaisen tasingon ylittävän tasingon määrästä. Lahjoitettujen optioiden osuuteen sovelletaan aina intressipiiriluovutusta koskevia säännöksiä.

Tuloverolain 46 §:n 2 momentissa on erityissäännös osituksessa saadun omaisuuden omistusajan ja hankinta-ajankohdan määräytymisestä. Sen mukaan, jos luovutettu omaisuus on saatu osituksessa, omistusaika ja hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltäneestä saannosta. Option tasinkona luovuttaneen puolison ansiotulona verotetun työsuhdeoptioedun määrä voidaan Verohallinnon käsityksen mukaan lukea optioiden hankintamenoon option luovuttaneen puolison verotuksessa. Tämä määrä muodostaa yhdessä optiosta maksetun vastikkeen kanssa option hankintamenon option tasinkona saaneen puolison verotuksessa. Kun option osituksessa saanut puoliso luovuttaa option tai merkitsee sen perusteella osakkeita, option hankintamenoksi katsotaan hänen entisen puolisonsa ansiotulona verotetun edun määrä ja tämän mahdollisesti optiosta maksama merkintähinta.

Tuloverolain 45 §:n 2 momentin mukaan luovutuksena ei pidetä osakeyhtiölain (734/1978) 5 luvun 1 §:ssä mainitun vaihtovelkakirjan vaihtamista yhtiön osakkeisiin eikä siinä mainittuun optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämistä. Tällaista osaketta luovutettaessa omistusaika lasketaan vaihtovelkakirjan tai osakkeiden merkintäoikeuden saannosta. Kyseistä säännöstä on verotuskäytännössä sovellettu myös optiolainaan liittymättömään optio-oikeuteen.

Osituksessa saatujen osakkeiden työsuhdeoptioluonne katkeaa ositukseen. Niihin ei siten enää osituksen jälkeen sovelleta työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä, vaan niitä verotetaan kuten muitakin työsuhteeseen perustumattomia optioita. Entisen puolison osituksessa saamilla optioilla tapahtuvaa osakemerkintää ei tämän vuoksi pidetä tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna optioiden käyttämisenä. Vasta optioilla merkittyjen osakkeiden luovutusta verotetaan entisen puolison pääomatulona.

Esimerkki 4: A on merkinnyt X Oyj:n työsuhdeoptioita 1 euron merkintähintaan vuonna 2012. Yhdellä optio-oikeudella voi merkitä yhden X Oyj:n osakkeen 10 euron merkintähintaan. A eroaa puolisostaan B vuonna 2013 ja luovuttaa tälle tasinkona 1.000 optio-oikeutta. X Oyj:n osakkeen arvo ositushetkellä on 21 euroa. A:n työsuhdeoptioiden luovutuksesta saama veronalainen ansiotulo on ((21 - 10 - 1) x 1.000) 10.000 euroa.

B merkitsee osituksessa saamillaan optio-oikeuksilla 1.000 X Oyj:n osaketta vuonna 2014. B myy kaikki merkitsemänsä osakkeet 15 euron kappalehintaan vuonna 2015. Hänelle syntyy osakkeiden luovutuksesta ((15 - (10 + 10 + 1)) x 1.000) 6.000 euron suuruinen vähennyskelpoinen luovutustappio.

Avioliittolain 85 §:n perusteella ositus voidaan toimittaa heti avioeron tultua vireille käräjäoikeudessa. Tämän vuoksi on mahdollista, että puolisoiden välillä toimitetaan ositus jo ennen avioeron vahvistamista. On myös mahdollista, että avioerohakemus raukeaa osituksen tekemisen jälkeen (AL 25–26 §). Ennen avioeron vahvistumista puolisoiden katsotaan kuuluvan samaan intressipiiriin. Option luovutus tasinkona ennen eron vahvistamista tehdyssä osituksessa on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu luovutus palkansaajan intressipiiriin kuuluvalle taholle. Optiosta saatu etu verotetaan tällöin option saaneen palkansaajan veronalaisena ansiotulona hänen puolisonsa käyttäessä optiota.

3.2.4 Optioiden luovuttaminen tasinkona jäämistöosituksessa

Ositus voi tulla toimitettavaksi myös perittävän kuoleman jälkeen (AL 85 § 1 momentti). Työsuhteen perusteella saatujen optioiden työsuhdeoptioluonteen voidaan katsoa lakkaavan optiot saaneen palkansaajan kuolemaan. Tämän vuoksi jäämistöosituksessa ei tapahdu tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettua työsuhdeoptioiden käyttämisen rinnastuvaa luovuttamista palkansaajan kuolinpesän luovuttaessa optioita tasinkona eloonjääneelle puolisolle. Sen sijaan eloonjääneen puolison luovuttaessa työsuhteen perusteella saamiaan optioita ensiksi kuolleen perilliselle, kysymys on luovutuksesta intressipiiriin kuuluvalle taholle.

3.2.5 Työsuhdeoption panttaus

Työsuhdeoptio saatetaan pantata. Option panttaaminen ei ole option käyttämistä, koska omistusoikeus ei siirry panttauksessa (KVL 147/1999).

3.2.6 Yritysjärjestelyt

Palkansaaja saattaa luovuttaa työsuhdeoptionsa elinkeinotulon verottamisesta annetussa lain (360/1968, EVL) 52 a §:ssä tarkoitetussa sulautumisessa, 52 c §:ssä tarkoitetussa jakautumisessa tai 52 f §:ssä tarkoitetussa osakevaihdossa. Tällaista luovutusta pidetään pääsääntöisesti työsuhdeoption käyttämisenä.

Poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön on tilanne, jossa palkansaaja saa luovuttamistaan työsuhdeoptioista vastikkeena vastaanottavan tai osakkeet hankkivan yhtiön optioita. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 128/2000 on katsottu, että työsuhdeoptioiden luovuttamista sulautumisessa ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä, jos optiot vaihdetaan ehdoiltaan samanlaisiin vastaanottavan yhtiön optioihin. Osakevaihdon osalta vastaa periaate on todettu keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 29/2002, jossa optioiden vaihtoa ehdoiltaan samanlaisiin hankkivan yhtiön optioihin ei pidetty luovutuksena. Ratkaisusta ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa myös jakautumisen yhteydessä saatuihin ehdoiltaan samanlaisiin optioihin, koska jakautuminen on sulautumisen tapaan yleisseuraanto, jossa sovelletaan jatkuvuuden periaatetta.

3.2.7 Optio-ohjelman ehtojen muuttaminen

Jos optio-ohjelman ehtoja muutetaan ennen optioiden käyttöajan alkamista, palkaksi katsottavan edun arvo määritellään uusien ehtojen mukaan. Ehtojen muuttaminen ei ole työsuhdeoption käyttämistä, eikä siitä aiheudu veroseuraamuksia palkansaajalle. Kuuden kuukauden sääntöä sovellettaessa työskentelyajat otetaan huomioon option alkuperäisestä merkitsemisajankohdasta alkaen.

3.2.8 Holdingyhtiöjärjestelystä saatu tulo

Holdingyhtiön avulla toteutettuihin osakeperusteisiin kannustinjärjestelmiin sovelletaan pääsääntöisesti työsuhdeoption verotusta koskevia säännöksiä silloin, kun palkansaaja voi saada järjestelyssä osakkeita. Muutoin kuin osakkeiden muodossa järjestelystä saatu etu on tuloverolain 61 §:n 2 momentin perusteella veronalaista ansiotuloa. Holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on siten pääsääntöisesti veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, missä muodossa etu saadaan (KHO:2014:66 ja kohta 2.4 edellä). 

Holdingyhtiön muodossa toteutettua työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän siinä vaiheessa, kun työnantajayhtiön osake siirtyy holdingyhtiöltä palkansaajan omistukseen osakeyhtiölain 20 luvussa tarkoitetun osakeyhtiön purkamisen taikka osakeyhtiölain 16 luvussa tarkoitetun sulautumisen tai muun järjestelyn seurauksena. Palkansaajan holdingyhtiöjärjestelystä rahana saamat osingot ja muut suoritukset ovat veronalaista ansiotulona niiden maksuhetkellä.

3.3 Optiosta saadun edun arvostaminen

3.3.1 Osakemerkintä

Työsuhdeoptiosta saadun edun arvostamisesta säädetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa. Jos palkansaaja käyttää optiotaan merkitsemällä osakkeita tai osuuksia, edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä hinta vähennettynä palkansaajan osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu arvostetaan käyttöhetken tilanteen mukaan.

Esimerkki 5: Palkansaaja on saanut optio-oikeuden, jolla hän voi merkitä 1.000 työnantajanyhtiönsä osaketta 5 euron kappalehintaan. Hän on maksanut tästä optio-oikeudesta 1 euroa osaketta kohden eli 1.000 euroa. Merkintähetkellä osakkeen arvo on 10 euroa. Palkansaajalle syntyy yhteensä (1.000 x (10 - 5 - 1)) 4.000 euron suuruinen palkaksi katsottava etu.

Pörssissä tai muulla säännellyllä markkinalla noteeratun osakkeen (julkisesti noteerattu osake) käypänä arvona voidaan käyttää osakkeen merkintäpäivän keskikurssia, joka saadaan jakamalla kyseisen osakkeen päivän kokonaisvaihto kauppojen lukumäärällä. Muun kuin säännellyllä markkinalla noteeratun osakkeen (muu kuin julkisesti noteerattu osake) käypä arvo määritetään muun selvityksen puuttuessa Verohallinnon ohjeessa ”Varojen arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa” esitetyllä tavalla.

Työsuhdeoptiota saatetaan käyttää ajankohtana, jolloin kaupankäynti markkinapaikalla on keskeytyksissä. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun osake merkitään viikonloppuna tai ilta-aikaan pörssin sulkeuduttua. Näissä tilanteissa osakkeen käypä hinta määritetään sen vuorokauden keskikurssin mukaisesti, jona merkintä on tehty. Jos osakkeella ei ole käyty tämän vuorokauden aikana lainkaan kauppaa, osakkeen käypä hinta määritetään sen vuorokauden keskikurssin perusteella, jona osakkeella on viimeksi käyty kauppaa.

Osakkeet voidaan merkitä ja myydä edelleen välittömästi yhtenä kokonaisuutena (niin sanottu cashless exercise). Tällöin osakkeen käypänä hintana pidetään sitä hintaa, jolla osake osakemerkinnän jälkeen välittömästi myydään (KHO:2004:80/KHO 27.8.2004 taltio 2012).

Työsuhdeoptiossa on kyse työnantajan maksamasta palkasta. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvoon eivät tämän vuoksi vaikuta palkansaajan mahdollisten kolmansien tahojen kanssa tekemät sopimukset (KVL 147/1999).

Optioedun saaja saattaa pyrkiä suojautumaan osakkeiden tai optioiden arvonmuutoksilta johdannaissopimuksen avulla. Optioedun saajan pankkiiriliikkeen kanssa tekemällä termiinisopimuksella ei ole katsottu olevan vaikutusta siihen edun arvoon, jota tuloverolain 66 §:ssä 3 momentissa tarkoitetaan (KHO:2003:35/KHO 19.6.2003 taltio 1504). Myöskään muunlaista johdannaissopimusta ei oteta huomioon etua arvostettaessa.

3.3.2 Työsuhdeoptioiden myyminen

Palkansaajalla saattaa työsuhdeoptio-ohjelman ehdoista riippuen olla oikeus optioiden myymiseen. Optio-oikeudet saatetaan tällöin hakea julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Optio-oikeudet saatetaan myydä myös julkisen kaupankäynnin ulkopuolella. 

Optio-oikeuden myynti muulle kuin palkansaajan intressipiirissä olevalle taholle rinnastuu työsuhdeoption käyttämiseen (katso kohta 3.2.1 edellä). Optio-oikeuden myynnistä saadun edun arvoksi katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla.

Esimerkki 6: Palkansaaja on saanut optio-oikeuden, jolla voi merkitä 2.000 hänen työnantajanyhtiönsä osaketta 10 euron kappalehintaan. Hän on maksanut tästä optio-oikeudesta 2 euroa osaketta kohden eli 4.000 euroa. Palkansaaja myy pörssissä 500 optio-oikeutta 8 euron kappalehintaan. Hänelle syntyy yhteensä (500 x (8 - 2)) 3.000 euron suuruinen palkaksi katsottava etu.

Julkisen kaupankäynnin kohteeksi haetun optio-oikeuden myyntiä koskeva toimeksianto saatetaan antaa ajankohtana, jolloin kaupankäynti markkinapaikalla on keskeytyksissä. Tällainen tilanne on kyseessä esimerkiksi silloin, kun toimeksianto annetaan viikonloppuna tai ilta-aikaan pörssin sulkeuduttua. Näissä tilanteissa osakkeen käypä hinta määritetään sen vuorokauden keskikurssin mukaisesti, jona optioiden myyntitoimeksianto on toteutettu.

Työsuhdeoption käyttämiseen ei sovelleta luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Työsuhdeoptiosta saadun edun arvoa laskettaessa ei siten voida vähentää esimerkiksi hankintameno-olettamaa. Luovutusvoittoa koskevat säännöksiä sovelletaan, kun palkansaaja myy työsuhdeoptiolla hankkimansa osakkeet edelleen (katso kohta 3.6 jäljempänä).

3.3.3 Henkilöstöantia koskevaa alennusta ei sovelleta

Työsuhdeoptiosta saatu etu on kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa. Tuloverolain 66 §:n 1 momentissa tarkoitettua henkilöstölle suunnattua osakeantia koskevaa 10 prosentin alennusta ei sovelleta, vaikka työsuhdeoption saisi koko henkilökunta.

3.3.4 Luovutusrajoitusten vaikutukset

Työsuhdeoption perusteella saatuihin osakkeisiin voi liittyä luovutusrajoituksia, joiden vuoksi palkansaaja ei voi luovuttaa osakkeita niiden merkintää seuraavalla rajoitusjaksolla (niin sanottu restriction period). Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt pörssissä noteeratun yhtiön osakkeen luovutusrajoitusten merkitystä vuosikirjaratkaisussaan KHO:2011:91 (KHO 9.11.2011 taltio 3256). Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2011:91 (KHO 9.1.2011 taltio 3256)

Henkilökohtaisen tulon verotus - Osakepalkkio - Osakepalkkion arvostamisajankohta - Käypä arvo - Luovutusrajoitus - Osakkeiden kurssilasku

A oli työskennellyt julkisesti noteeratun B Oyj:n palveluksessa. Hän oli ollut osallisena yhtiön osakepalkkiojärjestelmissä, joissa palkkioiden maksaminen oli perustunut asetettujen taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseen. A:lle oli maksettu osakepalkkiojärjestelmien mukaisia palkkioita vuosina 2006 ja 2007. Palkkioihin oli sisältynyt sekä yhtiön osakkeita että rahaa. Saatuihin osakkeisiin oli liittynyt luovutusrajoitus, jonka mukaan osakkeita ei saanut luovuttaa kahden vuoden kuluessa ansaintajakson päättymisestä, jollei yhtiön hallitus antanut lupaa osakkeiden luovuttamiseen aikaisemmin. A:n saamien osakkeiden osakekurssi oli laskenut huomattavasti ennen luovutusrajoitusten päättymistä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesta osakkeiden saamishetken arvostamisajankohdasta ja niiden arvostamisesta tuon hetken käypään arvoon ei ollut perusteita poiketa luovutusrajoitusten ja osakkeiden kurssilaskun johdosta. 

Verovuodet 2006 ja 2007.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perusteella työsuhdeoptiosta saadun edun arvo määritetään mahdollisista luovutusrajoituksista huolimatta sen ajankohdan mukaisesti, jona verovelvollinen saa tai hankkii osakkeet. Etu arvostetaan siten luovutusrajoitusten estämättä osakkeiden merkintähetken mukaiseen arvoon.

Ennen kyseistä ratkaisua työsuhdeoptiosta saadun edun arvo voitiin erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa arvostaa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO 27.8.2002 taltio 1959 mukaisesti luovutusrajoitusten päättymisajankohdan arvon mukaisesti. Kyseisessä ratkaisussa työntekijät saivat 14.2.2000 merkitä osakkeita, joihin liittyi optiolainan ehtojen mukaan luovutusrajoitus 15.12.2000 asti. Yhtiö oli listautunut pörssiin ja yleisölle 1.3.2000 alkaneessa annissa käytetty hinta oli ollut 13 euroa. Osakkeen arvo oli vuoden loppuun mennessä laskenut 4–5 euroon. Osakkeen arvon alentuminen oli siten lyhyellä aikavälillä yli 60 prosenttia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että näissä oloissa työsuhdeoptioon perustuvan edun käyväksi arvoksi katsottiin osakkeen pörssiarvo luovutuskiellon päättyessä. Ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta voidaan jatkossa soveltaa listautumisantien yhteydessä silloin, kun osakkeen arvo on olennaisesti alentunut ennen luovutusrajoitusten päättymistä.

3.3.5 Lykkääväehtoiset osakeperusteiset kannustinjärjestelmät

Osakeperusteisen kannustinjärjestelmän ehtoihin saattaa sisältyä lykkäävä ehto, jonka mukaan työnantaja lykkää yksipuolisesti järjestelmän perusteella ansaittujen osakkeiden luovuttamista palkansaajalle niiden ansaitsemista myöhempään ajankohtaan (mandatory deferred compensation plan). Palkansaajalla saattaa myös olla oikeus valita ennen kannustinjärjestelmään liittymistä, että työnantaja lykkää osakkeiden luovuttamista niiden ansaintahetkeä myöhempään ajankohtaan (voluntary deferred compensation plan). Lykkääväehtoisiin järjestelmiin kuuluu muun muassa rajoitettu osakeoikeus (Restricted Stock Unit, RSU) -järjestelmä.

Palkansaaja ei saa lykkääväehtoisessa osakeperusteisessa kannustinjärjestelmässä ansaitsemiaan osakkeita heti omistukseensa. Hän ei siten ole oikeutettu osinkoon eikä voi käyttää muitakaan osakkeisiin perustuvia oikeuksia. Järjestelmän ehdoista riippuen palkansaaja saattaa menettää oikeutensa osakkeisiin, jos hänen työsuhteensa edun antaneeseen työnantajaan päättyy ennen kuin osakkeet on luovutettu hänelle.

Lykkääväehtoinen osakeperusteinen kannustinjärjestelmä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio, jos palkansaaja on järjestelyn ehdoissa määritellyn ajanjakson päätyttyä oikeutettu ehdoissa määritellyin perustein määräytyvään osakemäärään. Jos palkkion ansaitsemisen ehdot ovat tällaisessa järjestelyssä täyttyneet, mutta palkansaaja ei ole saanut omistukseensa osakkeita, työsuhdeoptiosta saadun edun verotus lykkääntyy osakkeiden saamisajankohtaan. Palkansaajan saaman veronalaisen edun arvo määräytyy tällöin sen hetken mukaisesti, jona lykkäävä ehto täyttyy. Tämä ei välttämättä ole sama ajankohta kuin se, jolloin osakkeet merkitään palkansaajan arvo-osuustilille.

Esimerkki 7: Palkansaaja A liitetään 1.1.2013 X Oyj:n lykkääväehtoiseen kannustinjärjestelmään. Hänellä on järjestelmän ehdoissa määriteltyjen edellytysten täyttyessä oikeus saada ilmaiseksi 1.000 X Oyj:n osaketta. Edellytykset osakkeiden saamiseksi täyttyvät vuoden 2014 aikana, mutta osakkeet luovutetaan A:lle vasta 4.1.2015. A saa järjestelyssä työsuhdeoptiona verotettavan edun, jonka määrä on hänen saamiensa osakkeiden 4.1.2015 mukaisen käyvän arvon suuruinen.

3.3.6 Purkavaehtoiset osakeperusteiset kannustinjärjestelmät

3.3.6.1 Purkavan ehdon laajuuden merkitys

Osakeperusteisen kannustinjärjestelmän ehtoihin voi sisältyä purkava ehto, jonka mukaan palkansaaja menettää tietyssä tilanteessa hänelle kannustinjärjestelmän perusteella luovutetut osakkeet. Tällaisen purkavan ehdon vaikutus verotukseen riippuu siitä, millä edellytyksillä palkansaaja menettää hänelle luovutetut osakkeet.

3.3.6.2 Työsuhteen päättymistä koskeva purkava ehto

Purkava ehto saattaa koskea ainoastaan työsuhteen päättymistä. Tällaisessa kannustinjärjestelmässä osakkeet luovutetaan palkansaajalle siinä vaiheessa, kun palkansaaja on täyttänyt järjestelmän ehdoissa määritellyt osakkeiden ansaitsemisen edellytykset. Kannustinjärjestelmän ehdoissa määrätään kuitenkin siitä, että palkansaaja menettää ansaitsemansa osakkeet, jos hänen ja osakkeet antaneen työnantajan välinen työsuhde päätyy ennen ehdoissa määrättyä ajankohtaa. Vastaavanlainen purkava ehto saattaa liittyä myös osakeoption muodossa toteutettuun kannustinjärjestelmään. 

Tällainen purkavaehtoinen kannustinjärjestelmä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio, jos osakkeiden luovuttamista edeltää ansaintajakso, joka mahdollistaa sen, että palkansaaja voi hyötyä osakkeen arvonnoususta. Työsuhdeoptiota käytetään tällaisessa järjestelyssä siinä vaiheessa, kun osakkeet luovutetaan palkansaajalle. Edun arvo määritetään kyseisen ajankohdan mukaisesti eikä osakkeiden myöhempiä arvonmuutoksia oteta huomioon (katso kohta 3.3.4 edellä).

Jos palkansaaja joutuu työsuhteen päättymistä koskevan purkavan ehdon vuoksi palauttamaan hänelle jo annetut osakkeet, palkansaajan verotusta oikaistaan hänen vaatimuksestaan sen verovuoden osalta, jona häntä on edusta verotettu (laki verotusmenettelystä (1558/1995, VML) 61 ja 63 §). Kyse on tällöin siitä verovuodesta, jonka aikana palkansaaja on saanut tai hankkinut osakkeet.

Esimerkki 8: Palkansaaja A on mukana X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmässä. Hän on saanut järjestelmän perusteella omistukseensa 1.000 X Oyj:n osaketta vuonna 2012. Osakkeet on merkitty A:n nimissä olevalle arvo-osuustilille, joka on pantattu X Oyj:lle. Osakepalkkiojärjestelmän ehdoissa on määrätty, että A menettää osakkeet, jos hänen työsuhteensa X konserniin päättyy ennen vuoden 2014 loppua. Osakkeiden luovuttaminen on kiellettyä ennen kyseistä ajankohtaa. Muilta osin A:lla on täydellinen omistusoikeus osakkeisiin. A:n saamia osakkeita on vuoden 2012 tuloverotuksessa verotettu tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona.

A eroaa vuoden 2014 aikana X Oyj:n palveluksesta ja siirtyy kilpailevan Y Oyj:n palvelukseen, minkä vuoksi hän joutuu palauttamaan aikaisemmin saamansa osakkeet. A:n vaatimuksesta hänen vuoden 2012 verotustaan voidaan oikaista siten, että hänen veronalaisesta tulostaan poistetaan työsuhdeoptiona verotettu tulo.

Jos palkansaaja on saanut osakkeiden lisäksi rahasuorituksen ennakonpidätyksen suorittamista varten ja hän joutuu palauttamaan myös sen, palkansaajan veronalaisesta tulosta vähennetään myös rahasuorituksen osuus. Jos palkansaaja ei joudu palauttamaan rahasuoritusta, verotusta ei sen osalta oikaista.

Jos palkansaajalle on maksettu osakkeiden perusteella osinkoa, palkansaaja saattaa joutua palauttamaan myös saamansa osingon. Tällöin on oikaistava myös niiden verovuosien verotusta, joiden tulona osinko on verotettu.

3.3.6.3 Osakkeiden ansaitsemista koskeva purkava ehto

Purkava ehto voidaan muotoilla niin, että osakkeet luovutetaan palkansaajalle rajoitetulla omistusoikeudella jo ennen kuin palkansaaja on täyttänyt niiden lopullisen ansaitsemisen edellytykset. Ansaitsemisen edellytyksenä saattaa olla esimerkiksi määrätty osakekurssin nousu tai tulostavoitteiden saavuttaminen. Tällaisena järjestelmänä voidaan pitää esimerkiksi rajoitettujen osakkeiden (Restricted Stock Award, RSA) avulla toteutettua kannustinjärjestelmää.

Jos palkansaajalle luovutettujen osakkeiden lopulliselle ansaitsemiselle on kannustinjärjestelmän ehdoissa määrätty myös muita edellytyksiä kuin pelkkä työsuhteen jatkuminen edun antaneeseen työnantajaan, kyseessä on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptioetu. Palkansaajan katsotaan tällaisessa järjestelyssä saaneen osakkeet vasta siinä vaiheessa, kun osakkeiden lopullisen ansaitsemisen edellytykset ovat täyttyneet. Tämä ajankohta on tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu optioiden käyttämisen ajankohta.

Esimerkki 9: Palkansaaja B liitetään Y Oyj:n purkavaehtoiseen kannustinjärjestelmään. Järjestelmä on toteutettu niin, että Y Oyj siirtää vuoden 2013 alussa B:n nimissä olevalle arvo-osuustilille 1.000 osakettaan. Järjestelmän ehdoissa on määrätty, että A:lla ei ole oikeutta luovuttaa kyseisiä osakkeita. Osakkeet on pantattu Y Oyj:lle.

Kannustinjärjestelmän ehdoissa on lisäksi määrätty, että B:n on luovutettava osakkeiden omistusoikeus takaisin Y Oyj:lle, jos yhtiön osakkeen arvo ei ylitä ehdoissa määriteltyä vähimmäistasoa. Jos vähimmäistaso ylittyy, B saa pitää osakkeet. Osakkeisiin liittyvä luovutusrajoitus lakkaa 14 vuorokautta tämän ajankohdan jälkeen.

Y Oyj:n osakkeen arvo ylittää 1.3.2015 kannustinjärjestelmän ehdoissa määritellyn vähimmäistason. B on tässä vaiheessa lopullisesti ansainnut osakkeet ja hänen velvollisuutensa palauttaa osakkeet lakkaa pysyvästi. Luovutusrajoitus lakkaa 15.3.2015.

Kannustinjärjestelmässä on kyse työsuhdeoptiosta. Työsuhdeoption käyttämisen ajankohdaksi katsotaan 1.3.2015, koska osakkeet on tuolloin lopullisesti ansaittu. Veronalaisen edun arvo määritetään kyseisen ajankohdan osakekurssin perusteella. Luovutusrajoituksen lakkaamisella tai panttauksen päättymisellä ei ole merkitystä.

Pelkkä työsuhteen jatkumista koskeva purkava ehto, luovutusrajoitus tai osakkeiden panttaus ei yksistään lykkää verotusta (katso kohta 3.3.6.2 edellä).

3.3.7 Osakkeiden splittaus

Osakkeiden splittauksella tarkoitetaan osakepääomaa muuttamatta tapahtuvaa yhtiön osakkeiden lukumäärän lisäämistä jakamalla osake pienempiin yksiköihin eli useampaan osakkeeseen. Splittauksen yhteydessä työsuhdeoption perusteella merkittävissä olevien osakkeiden määrää ja osakkeen merkintähintaa muutetaan yleensä vastaavassa suhteessa.

Esimerkki 10: Palkansaaja A on optio-ohjelman alkuperäisten ehtojen mukaan oikeutettu merkitsemään 100 työnantajayhtiönsä osaketta 9 euron kappalehintaan. Hän on saanut optio-oikeuden vastikkeetta.

Työnantajayhtiön osakkeen arvo jaetaan eli splitataan kolmella. Työsuhdeoption perusteella merkittävissä olevien osakkeiden määrää muutetaan vastaavasti. A on nyt oikeutettu merkitsemään 300 osaketta 3 euron kappalehintaan. 

Kun A merkitsee 100 osaketta, joiden käypä arvo on optioiden käyttöhetkellä 5 euroa, hän saa palkaksi katsottavaa etua 2 euroa osakkeelta eli yhteensä 200 euroa. Hänelle jää edelleen optio-oikeus 200 osakkeeseen.

Jos palkansaaja on alkujaan maksanut työsuhdeoptiosta vastiketta, yksittäiseen osakkeeseen kohdistuva osuus vastikkeesta muuttuu vastaavassa suhteessa kuin osakkeiden lukumäärä.

Esimerkki 11: Palkansaaja B on optio-ohjelman alkuperäisten ehtojen mukaan oikeutettu merkitsemään 1.000 työnantajayhtiönsä osaketta 16 euron kappalehintaan. Hän on maksanut optio-oikeudesta 4.000 euroa.

Työantajayhtiön osakkeen arvo jaetaan eli splitataan neljällä. Työsuhdeoption perusteella merkittävissä olevien osakkeiden määrää muutetaan vastaavasti. B on nyt oikeutettu merkitsemään 4.000 osaketta 4 euron kappalehintaan. Yhteen osakkeeseen kohdistuva osuus option merkintähinnasta on siten 1 euro.

Kun A merkitsee 1.000 osaketta, joiden käypä arvo on optioiden käyttöhetkellä 7 euroa osakkeelta, hän saa palkaksi katsottavaa etua (1.000 x (7 - 4 - 1)) 2 euroa osakkeelta eli yhteensä 2.000 euroa. Hänelle jää edelleen optio-oikeus 3.000 osakkeeseen. Tämän optio-oikeuden hankintameno on 3.000 euroa.

3.3.8 Holdingyhtiöjärjestelystä saadun edun määrä

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettavasta holdingyhtiöjärjestelystä saatua veronalaista ansiotuloa on muun muassa järjestelyssä mukana olevan palkansaajan holdingyhtiöstä saama osinko ja muu varojenjako. Veronalaista ansiotuloa on niin ikään palkansaajan holdingyhtiöjärjestelyn purkamisesta saama etu.

Holdingyhtiöjärjestely voidaan purkaa osakeyhtiölain 20 luvussa tarkoitetun purkamisen tai saman 16 luvussa tarkoitetun sulautumisen taikka muun yritysjärjestelyn avulla. Purkamisessa veronalaista ansiotuloa on jako-osana saadun omaisuuden käypä arvo vähennettynä palkansaajan yhtiöön sijoittamalla määrällä. Vastaavasti sulautumisessa veronalaista ansiotulotuloa on sulautumisvastikkeen käypä arvo vähennettynä palkansaajan yhtiöön sijoittamalla määrällä. Samoja periaatteita sovelletaan myös muulla tavoin purettuun järjestelyyn. Esimerkiksi palkansaajan osakevaihdossa saama vastike vähennettynä hänen järjestelyyn sijoittamallaan määrällä on hänen veronalaista ansiotuloaan.

Holdingyhtiö tai sen osakkeenomistaja voi myös lunastaa palkansaajan omistamat holdingyhtiön osakkeet. Veronalaista ansiotuloa on tällaisessa tilanteessa palkansaajan lunastushintana saama määrä vähennettynä hänen järjestelyyn sijoittamalla määrällä. Samalla tavoin verotetaan myös muussa muodossa tapahtuvaa sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston sekä osakepääoman tai muun sidotun oman pääoman jakamista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun KHO:2014:66 perusteella palkansaajan ansiotuloverotuksen piiriin kuuluvasta holdingyhtiöjärjestelystä saama veronalainen etu on aina koko määrältään veronalaista ansiotuloa. Sillä, onko palkansaaja sijoittanut järjestelyyn omia varojaan, ei siis ole vaikutusta verotettavan tulon tulolajiin.

3.4 Vähennykset palkansaajan verotuksessa

3.4.1 Työsuhdeoption käyttämisestä tai suojaamisesta aiheutuneet kustannukset

Työsuhdeoptioon voi liittyä osakkeiden merkintähinnan ohella myös muita kustannuksia. Silloin, kun palkansaajalle aiheutuu kustannuksia työsuhdeoption käyttämisestä, kyse on ansiotulon hankkimisesta aiheutuneesta menosta, joka vähennetään esitetyn selvityksen perusteella palkansaajan verotusta toimitettaessa (TVL 29 ja 95 §). Tällainen työsuhdeoption käyttämisestä johtuva meno voi olla esimerkiksi palkansaajan maksama välittäjän palkkio tai varainsiirtovero. Näitä ansiotulon verotuksessa vähennettyjä tulonhankkimismenoja ei lueta työsuhdeoptiolla merkittyjen osakkeiden hankintamenoon.

Muita kuin työsuhdeoption käyttämisestä johtuvia työsuhdeoptioon liittyvä menoja ei voida vähentää ansiotulon hankinnasta johtuneina kuluina. Ansiotulosta vähennyskelvottomiksi on katsottu muun muassa työsuhdeoptioiden suojaamisesta aiheutuneet kulut. Esimerkiksi termiinijärjestelystä aiheutuneet tappiot ovat vähennyskelpoisia vain luovutustappioina (KHO:2003:35). Samoin ansiotulosta vähennyskelvottomaksi on katsottu työnantajasta riippumattoman luottolaitoksen kanssa tehdyn optiojärjestelyn perusteella maksettu määrä. Myös tällaiseen järjestelyyn on sovellettu luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (KVL 147/1999).

3.4.2 Tappio työsuhdeoption myynnistä tai raukeamisesta

Jos palkansaaja on hankkinut työsuhdeoption vastikkeellisesti ja hän myy optio-oikeudet maksamaansa vastiketta alempaan hintaan tai antaa niiden raueta, järjestely voi muodostua palkansaajan näkökulmasta tappiolliseksi. Järjestelystä aiheutuneet tappiot voidaan tällöin vähentää tuloverolain 95 §:ssä tarkoitettuna tulonhankkimiskuluna (KHO:1997:33/KHO 24.4.1997 taltio 985). Jos optio-oikeudet on myyty, ansiotulosta vähennettävä määrä on optio-oikeuden myyntihinnan ja optio-oikeudesta maksetun vastikkeen välinen erotus. Jos optio-oikeus on rauennut arvottomana, ansiotulosta vähennettävä määrä on optio-oikeudesta maksetun vastikkeen määrä.

3.4.3 Viran puolesta tehtävät vähennykset

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa (EPL 13 § 3 momentti). Työsuhdeoptiosta saadun edun perusteella myönnetään siten palkansaajan verotusta toimitettaessa tulonhankkimisvähennys sekä kunnallisverotuksen ansiotulovähennys ja valtionverotuksen työtulovähennys (TVL 95 §, 105 a § ja 125 §).

3.4.4 Holdingyhtiöjärjestelystä aiheutuneet tappiot

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettava holdingyhtiöjärjestely voi olla kokonaisuutena arvioiden tappiollinen järjestelyyn osallistuvalle palkansaajalle. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun järjestelyn päätyttyä todetaan, että palkansaaja on sijoittanut järjestelyyn enemmän omia varojaan kuin hän saa järjestelystä koko sen voimassaoloaikana saanut. Palkansaaja voi vähentää tällaisen tappion tulonhankkimiskuluna ansiotuloistaan.

3.5 Tulontasaus

Työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Edun arvon määräytymisen perusteena on osakkeen käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoption käyttämisestä syntyvä etu määräytyy osakkeen hinnan vaihtelun mukaan. Etua ei siten voida pitää tuloverolain 128 §:ssä tarkoitettuna kahdelta tai useammalta vuodelta kertyneenä kertatulona, minkä vuoksi tulontasauksen edellytykset eivät täyty (KHO:2002:59/KHO 26.9.2002 taltio 2288).

3.6 Työsuhdeoption perusteella merkittyjen osakkeiden myyminen

Kun palkansaaja myy työsuhdeoption perusteella hankkimansa osakkeet edelleen, sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä (TVL 45–47 ja 50 §). Osakkeiden myynnistä saatu luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Luovutusvoiton määrä lasketaan vähentämällä luovutushinnasta osakkeiden hankintameno, joka on osakkeista ja optiosta maksetun hinnan sekä palkkana verotetun määrän summa. Myös se optioedun osa, joka on ollut tuloverolain 77 §:n nojalla verovapaata tuloa, luetaan osakkeiden hankintamenoon (KHO 18.3.2003 taltio 575). 

Varainsiirtoveroa ei lueta työsuhdeoptiolla merkittyjen osakkeiden hankintamenoon, joten sitä ei myöskään vähennetä osana osakkeiden hankintamenoa (katso kohta 3.4.1 edellä). Luovutusvoittoa laskettaessa voidaan soveltaa hankintameno-olettamaa.

Esimerkki 12: Palkansaaja A on merkinnyt työsuhteen perusteella saamillaan optio-oikeuksilla työnantajansa X Oyj:n vanhoja yhtiön hallussa olleita osakkeita. A on maksanut osakkeista 20.000 euroa. Hänen työsuhdeoptiosta saamansa veronalainen etu on ollut 30.000 euroa. A on maksanut osakemerkinnän yhteydessä varainsiirtoveroa (30.000 x 1,6 %) 480 euroa. Varainsiirtovero vähennetään tulonhankkimiskuluna sen vuoden verotuksessa, jona osakkeet on merkitty, eikä varainsiirtoveroa siten lueta osakkeiden hankintamenoon.

A myy osakkeet 70.000 euron hintaan vuonna 2016. Myynnistä aiheutuu 200 euron suuruiset kulut. A:n saaman veronalaisen luovutusvoiton määrä on (70.000 - (20.000 + 30.000) - 200) 19.800 euroa.

Jos palkansaaja myy osakkeet niiden hankintamenoa alempaan hintaan, syntyy luovutustappio. Verovuonna 2016 tai myöhemmin syntynyt luovutustappio vähennetään ensisijaisesti verovuonna syntyneistä luovutusvoitosta. Jos verovelvollisella ei ole luovutusvoittoja, joista luovutustappio voitaisiin vähentää, luovutustappio vähennetään puhtaasta pääomatulosta ennen muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Jos verovelvollisella ei ole verovuonna pääomatuloja, joista luovutustappio voitaisiin vähentää, vähentämättä jääneestä osuudesta vahvistetaan verovuoden luovutustappio, joka vähennetään viitenä seuraavana verovuonna luovutusvoitoista ja muista pääomatuloista samalla tavalla kuin verovuoden tappio. Verovuonna 2015 tai sitä ennen syntynyt luovutustappio vähennetään omaisuuden luovutusvoitosta tappion syntymisvuonna ja viitenä seuraavan verovuotena (TVL 50 §).

3.7 Osinkoihin perustuva hyvitys

Työsuhdeoptiojärjestelyn ehdoissa on saatettu sopia, että palkansaaja saa hyvitystä osingoista, joita työnantaja jakaa sen jälkeen, kun palkansaaja on liittynyt mukaan työsuhdeoptiojärjestelyyn. Järjestelyn perustella saatavien osakkeiden merkintähintaa voidaan alentaa työnantajayhtiön jakamien osinkojen määrällä tai palkansaajalle voidaan maksaa hyvityksenä rahasuoritus. 

Osakkeen merkintähinnan alennuksen muodossa annettu hyvitys vaikuttaa siihen veronalaisen palkkatulon määrään, jonka palkansaaja saa työsuhdeoptiota käyttäessään. Rahana maksettu hyvitys puolestaan on palkansaajan veronalaista rahapalkkaa.

4 Synteettinen optio

Synteettisellä optiolla (Stock/Share Appreciation Right, SAR, Phantom Option) tarkoitetaan järjestelyä, jossa palkansaaja saa oikeuden työnantajayhtiön osakekurssin mukaan määräytyvään rahasuoritukseen. Palkansaajalle annetaan optio-oikeus, jonka perusteella hän ei ole kuitenkaan oikeutettu merkitsemään option kohde-etuutena olevia osakkeita option toteutushintaan, vaan hän saa toteutushinnan ja toteuttamishetken mukaisen osakkeen arvon erotuksen rahana (nettoarvon tilitys). Synteettinen optio -nimityksen sijaan tällaisesta järjestelystä saatetaan myös käyttää myös muita nimityksiä kuten ”osakeperusteinen bonus” tai ”palkitsemisjärjestelmä”.

Käytännössä synteettisessä optiossa on siis kyse rahasuorituksesta, jonka suuruus määräytyy työnantajayhtiön osakekurssin kehityksen perusteella. Esimerkiksi kahden vuoden kuluttua synteettisen option antamisesta työnantaja maksaa järjestelyssä mukana olevalle palkansaajalle yhtiön osakkeen arvon nousua vastaavan rahamäärän. Tässä suhteessa synteettinen optio poikkeaa bonuksista ja tantiemeista, joiden suuruus määräytyy yhtiön tuloksen perusteella. 

Synteettinen optio ei oikeuta osakemerkintään. Tämän vuoksi synteettiseen optioon ei sovelleta tuloverolain 66 §:n 3 momentin työsuhdeoptiota koskevia säännöksiä. Tuloverolaissa ei ole synteettisen option verotusta koskevia erityissäännöksiä. Synteettiseen optioon sovelletaan siten tuloverolain ja ennakkoperintälain yleisiä rahapalkan verotusta ja ennakkoperintää koskevia säännöksiä. Synteettisestä optiosta saatu etu on siten veronalaista ansiotuloa ja työnantajalta saatua palkkaa (TVL 61 § 1 momentti ja EPL 13 § 1 momentti). Etu katsotaan rahasuorituksen maksuhetkellä palkkatuloksi.

Esimerkki 13: Palkansaaja A on mukana työnantajansa X Oyj:n kannustinjärjestelmässä.  X Oyj maksaa A:lle rahasuorituksen, jonka määrä on määritelty vastaamaan 100.000 osakkeen arvonnousua 1.7.2015–1.12.2015 välisellä ajanjaksolla.

X Oyj:n osakkeen arvo on 10,00 euroa 1.7.2015 ja 10,50 euroa 1.12.2015. A:n saaman rahasuorituksen määrä on siten (100.000 x (10,50 - 10,00) 50.000 euroa. Tämä määrä on A:n saamaa veronalaista rahapalkkaa.

Synteettisestä optiosta saatu etu on palkansaajan rahapalkkaa, joten siitä on toimitettava ennakonpidätys ja annettava vuosi-ilmoitus (EPL 9 § 1 momentti). Synteettisestä optiosta maksettavat työnantajan ja palkansaajan maksut kuitenkin poikkeavat rahapalkasta normaalisti maksettavista maksuista (katso kohta 5.1.5 jäljempänä).

Oikeus synteettiseen optioon voi olla luovutettavissa. Jos palkansaaja myy oikeutensa, kyse on edelleen työnantajalta saadusta työsuhteeseen perustuvasta edusta. Synteettisen option luovutushinta on siten palkansaajan veronalaista palkkaa, josta työnantajan on toimitettava ennakonpidätys ja annettava vuosi-ilmoitus.

Palkansaajalle saatetaan antaa samanaikaisesti sekä synteettinen optio että niin sanottu normaali osakkeiden merkitsemiseen tai saamiseen oikeuttava osakeoptio, joista toisen käyttäminen sulkee toisen vaihtoehdon pois. Jos palkansaaja valitsee osakemerkinnän, järjestely katsotaan tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetuksi työsuhdeoptioksi. Muussa tapauksessa kyseessä on synteettinen optio.

5 Työnantajan ja työntekijän maksut

5.1 Sairausvakuutuksen maksut

5.1.1 Sovellettava sääntely

Sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) 18 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain mukaisesti Suomessa vakuutettu henkilö on velvollinen suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun. Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muodostavat sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu (SVL 18:4). Työnantaja on puolestaan velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun siten kuin työnantajan sairausvakuutusmaksusta annetussa laissa (771/2016, TaSvmL) säädetään.

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella, jos sairausvakuutuslaissa ei toisin säädetä (SVL 18:14). Päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella, jos sairausvakuutuslaissa ei toisin säädetä (SVL 18:15). Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n perusteella palkkana pidetään muun ohessa ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, palkkiota ja korvausta mainitun lainkohdan 4 momentissa säädetyin poikkeuksin (SVL 11:2).

Sairausvakuutuksen maksujen määrät vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella (SVL 18 luku 23–24a §:t). Vuonna 2017 palkkatulosta suoritettava sairaanhoitomaksu on 0 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslain 18 luvun 14, 16-19 ja 19a §:ssä tarkoitetusta maksuperusteesta (Vna 1 §:n 1 momentti). Jos vakuutettu kuitenkin saa muuta kuin sairausvakuutuslain 18 luvun 15-18 §:ssä tarkoitettua ansiotuloa, peritään kyseisestä tulosta sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua 1,45 prosenttia (Vna 1 §:n 2 momentti). Siten, jos tulo on sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 3-5 kohdissa tarkoitettua ansiotuloa, siitä peritään vakuutetun sairaanhoitomaksua 1,45 %.

Työnantaja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksun työntekijöille maksettavien palkkojen yhteismäärän perusteella. Palkalla tarkoitetaan muun ohessa ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua ennakonpidätyksen alaista palkkaa, palkkiota ja korvausta. Palkkana ei kuitenkaan pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä (TaSvmL 5 §).

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa säädetään sellaisista verotuksessa palkkana pidettävistä suorituksista, joita ei lueta sairausvakuutuslaissa tarkoitettuun työtuloon. Säädöksen 4 kohdan mukaan palkkana ei pidetä tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohdan mukaan palkkana ei pidetä palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohta on erityissäännös suhteessa saman momentin 4 kohtaan. Ensin mainittua säännöstä (5 kohtaa) sovelletaan siten myös niissä tilanteissa, joissa kannustinjärjestelmää pidetään verolainsäädäntöä sovellettaessa tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettuna työsuhdeoptiona ja johon muutoin sovellettaisiin 4 kohtaa.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy verokortin ennakonpidätysprosenttiin. Rajoitetusti verovelvollisen lähdeveroprosentti ei kuitenkaan sisällä vakuutetun sairausvakuutusmaksua, sillä sitä maksavat ainoastaan ne rajoitetusti verovelvolliset, jotka ovat sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettuja (SVL 18 luku 5 §, 14 § 1 momentti ja 20 §).

5.1.2    Työsuhdeoptioita koskeva pääsääntö

Tuloverolain 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhdeoptiosta saadusta edusta ei edellä mainittu sääntely huomioon ottaen pääsääntöisesti suoriteta päivärahamaksua tai työnantajan sairausvakuutusmaksua. Työsuhdeoptiosta saadusta edusta peritään ainoastaan vakuutetun sairaanhoitomaksu.

Esimerkki 14: Palkansaaja A on saanut 1.1.2013 työnantajaltaan X Oyj:ltä osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja optio-oikeuksia, joiden perusteella hän voi merkitä X Oyj:n osakkeita 10 euron kappalehintaan. Osakkeet on noteerattu pörssissä.

A merkitsee 1.10.2015 optio-oikeuksillaan 10.000 X Oyj:n osaketta. X Oyj:n osakkeen käypä arvo on merkintähetkellä 15 euroa. A saa osakkeiden merkintähetkellä (10.000 x (15 - 10) 50.000 euron suuruisen veronalaisen edun, jota pidetään verotuksessa tuloverolain 66:ssä tarkoitettuna työsuhdeoptioetuna. Edusta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön voivat olla seuraavana käsiteltävät tilanteet, joissa työsuhdeoptiona verotettavaan etuun soveltuu sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohdan erityissäännös.

5.1.3 Osakepalkkiojärjestelmää ja muita vastaavia etuja koskeva poikkeus

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta edusta ei suoriteta päivärahamaksua eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos lainkohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät (SVL 18 luku 14 § 1 momentti ja 18 luku 20 §). Edusta peritään kuitenkin palkansaajalta sairaanhoitomaksu.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohtaa sovelletaan sellaisiin osakeperusteisiin kannustinjärjestelmiin, joissa palkansaajalle annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön osakkeita, jotka ovat kaupankäynnin kohteena arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, esimerkiksi pörssissä (AML 19 luku 1 § 3 momentti). Lainkohtaa sovelletaan lisäksi sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla annettuun palkkioon, jonka määrä riippuu työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevan osakkeen arvon kehityksestä.

Kannustinjärjestelmän oikeudellisella muodolla ei ole merkitystä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohdan soveltumisen kannalta. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi erityisesti osakepalkkiojärjestelmiin, mutta se soveltuu sanamuotonsa puolesta myös muihin lainkohdassa tarkoitetut edellytykset täyttäviin kannustinjärjestelmiin niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta. Säännöksen soveltamisala on määritelty siten, että säännöstä sovelletaan myös sellaiseen osakeperusteiseen kannustinjärjestelmään, jota pidetään verotuksessa tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettuna työsuhdeoptiona. Esimerkiksi osakepalkkiojärjestelmä voi olla tällainen kannustinjärjestelmä.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta kannustinjärjestelmästä saatu etu on rajattu päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteen ulkopuolelle ainoastaan niissä tilanteissa, jossa edun arvo riippuu kohde-etuutena olevien osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana. Säännöksen soveltumista ei estä se, että palkansaajalle annettavien osakkeiden lukumäärä määräytyy tilinpäätöstietojen tai osakekurssin perusteella laskettavien tunnuslukujen, palkansaajan suoriutumisen taikka muiden vastaavien seikkojen perusteella.

Palkkion lupaamisella tarkoitetaan lähtökohtaisesti sitä ajankohtaa, jolloin palkansaajalle ilmoitetaan (1) tietyt ehdot sisältävän palkkiojärjestelmän käyttöön ottamisesta työnantajayhtiössä ja (2) palkansaajan kuulumisesta kysymyksessä olevan palkkiojärjestelmän piiriin. Palkkion lupaaminen edellyttää sillä tavoin yksilöityä lupaamista, että lupaus voidaan kohdentaa tiettyyn henkilöön.

Esimerkki: 15: Palkansaaja A:lle on 1.1.2014 ilmoitettu, että hänet on liitetty hänen työnantajansa X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmään. A on järjestelmän ehtojen perusteella oikeutettu saamaan X Oyj:n pörssinoteerattuja osakkeita 31.12.2015 päättyvän mittausjakson päättyessä. Osakkeiden lupaamisen ja niiden antamisen välinen aika on siten kaksi vuotta.

A:llä on osakepalkkiojärjestelmässä mahdollisuus hyötyä X Oyj:n osakkeiden arvonnoususta merkitsemällä saamalla yhtiön osakkeita tulevaisuudessa osakepalkkion saantimerkintähetken käypää hintaa alempaan hintaan, joten järjestelyä pidetään tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona. 

Osakepalkkiojärjestelmässä annettavat osakkeet on noteerattu pörssissä ja A:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Edusta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Esimerkki: 16:

Palkansaaja B:lle on 1.1.2013 ilmoitettu, että hänet on liitetty hänen työnantajansa Y Oyj:n osakepalkkiojärjestelmään. B on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella oikeutettu saamaan tietyn määrän Y Oyj:n pörssissä noteerattuja osakkeita. Osakkaiden lukumäärä riippuu B:lle tilikausittain (kalenterivuosittain) asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. 

B:lle on annettu kannustinjärjestelmän perusteella osakkeita seuraavasti:

  • 1.2.2014 tilikaudelle 1.1.2013–31.12.2013 asetettujen tavoitteiden saavuttamisen perusteella
  • 1.2.2015 tilikaudelle 1.1.2014–31.12.2014 asetettujen tavoitteiden saavuttamisen perusteella
  • 1.2.2016 tilikaudelle 1.1.2015–31.12.2015 asetettujen tavoitteiden saavuttamisen perusteella.

Osakepalkkiojärjestelmässä annetut osakkeet on noteerattu pörssissä ja B:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Edusta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos edun arvo riippuu kohde-etuutena olevien osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, alle vuoden mittaisena aikana, edun perusteella on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Esimerkki: 17: Palkansaaja C:lle on 1.1.2015 ilmoitettu, että hänet on liitetty hänen työnantajansa Z Oyj:n osakepalkkiojärjestelmään. C on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu saamaan osakkeita 30.6.2015 päättyvän mittausjakson päättyessä. C:lle annettujen osakkeiden lukumäärä riippuu siitä, miten Z Oyj:n tulos kehittyy mainitun ajanjakson kuluessa. Osakkeiden lupaamisen ja niiden antamisen välinen aika on siten puoli vuotta.

Osakepalkkiojärjestelmässä annettavat osakkeet on noteerattu pörssissä ja C:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, alle vuoden kestävällä ajanjaksolla. Edun arvosta on siten suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohtaa sovelletaan myös silloin, kun palkkio saadaan osakkeiden sijasta osittain tai kokonaan rahana. Osa osakkeina maksettavasta palkkiosta voidaan maksaa osakkeiden sijasta rahana esimerkiksi verojen maksamista varten. Lisäksi palkkio voidaan maksaa osakkeiden sijasta kokonaan tai osaksi rahana myös silloin, kun tarvittavia osakkeita ei voidakaan luovuttaa kaikille kohderyhmään kuuluville työntekijöille (HE 68/2005 vp, s. 19). Siltä osin kuin etu on annettu rahana, etua ei pidetä verotuksessa tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona.

Esimerkki: 18: Palkansaaja A:lle on 1.1.2014 ilmoitettu, että hänet on liitetty hänen työnantajansa X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmään. X on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu saamaan osakkeita 31.12.2015 päättyvän mittausjakson päättyessä. Jos tavoitteet saavutetaan, A:llä on oikeus 10.000 X Oyj:n osakkeen arvoiseen osakepalkkioon. Tästä määrästä 50 prosenttia annetaan X Oyj:n osakkeina ja 50 prosenttia rahana verojen maksamista varten.

Osakepalkkiojärjestelmässä annettavat osakkeet on noteerattu pörssissä ja A:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Osakepalkkiojärjestelmään perustuvan rahasuorituksen arvo määräytyy vastaavin perustein. Osakkeiden tai rahasuorituksen arvosta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Rahana maksettu palkkio on lain sanamuodon perusteella rajattu päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteen ulkopuolelle vain silloin, kun rahapalkkio annetaan osakkeiden sijaan. Myös lain esitöissä on nimenomaisesti todettu, että palkkiojärjestelmän tosiasiallinen luonne ei saa muuttua sen takia, että palkkio maksetaan osakkeiden sijasta rahana. Jos palkkiota ei alun alkaenkaan ole tarkoitettu maksettavaksi osakkeina, rahapalkkion osuudesta on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu (HE 68/2005 vp, s. 19). Kysymyksessä ei tällöin ole miltään osin tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio.

Esimerkki 19: Palkansaaja B:lle on 1.1.2014 ilmoitettu, että hänet on liitetty hänen työnantajansa Y Oyj:n synteettiseen osakepalkkiojärjestelmään. B on järjestelmän ehtojen perusteella oikeutettu saamaan rahasuorituksen, jonka määrä lasketaan kertomalla järjestelmän ehtojen mukaan määräytyvällä synteettisten osakkeiden lukumäärällä Y Oyj:n osakkeen arvo 31.12.2015.

Palkkiota ei ole alun alkaen tarkoitettu suoritettavaksi osakkeina. Palkkion perusteella on siten suoritettava sairaanhoitomaksun lisäksi päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu. 

Kyseessä ei ole sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 4 kohdan soveltamisalaan kuuluva synteettinen optio, koska palkkion suuruus ei määräydy osakkeen arvon muutoksen perusteella (katso kohta 5.1.5 jäljempänä).

Rahapalkkiosta on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu myös silloin, kun rahapalkkio maksetaan erillisenä eränä, josta ei ole sovittu osakepalkkiojärjestelmän ehdoissa. Esimerkiksi jälkikäteen sovitusta rahasuorituksesta on maksettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Jos rahapalkkiota ei ole kytketty osakekurssiin, rahapalkkion perusteella on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu. Esimerkiksi osakeperusteiseen kannustinjärjestelmään liittyvästä kiinteämääräisestä rahapalkkiosta on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Esimerkki 20: Palkansaaja C on mukana työnantajansa Z Oyj:n osakepalkkiojärjestelmässä. Hänellä on järjestelmän ehtojen perusteella oikeus saada puolitoista vuotta kestävän mittausjakson jälkeen ennalta määritelty määrä Z Oyj:n osakkeita, jotka on noteerattu pörssissä. C:lle maksetaan lisäksi 10.000 euron suuruinen rahasuoritus, jolla tarkoitus kattaa ennakonpidätykset.

Osakepalkkiojärjestelmässä annettavat osakkeet on noteerattu pörssissä ja C:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Osakkeiden arvosta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua..

Osakepalkkiojärjestelmään perustuvan rahasuorituksen perusteella on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu, koska kysymyksessä ei osakkeiden sijaan saatu rahasuoritus.

Poikkeus edellä selostettuun rahapalkkioiden käsittelyyn on sijoitustalletuksen muodossa tai muulla vastaavalla tavalla toteutettu järjestely, jossa järjestelyn luonteesta johtuen palkkio tulee aina suoritettavaksi rahana. Sijoitustalletuksessa työnantaja lupaa maksaa palkansaajalle sijoitustalletuksen arvon muutoksen perusteella määräytyvän rahasuorituksen. Sijoitustalletukselle maksetaan tuotto, joka määräytyy työnantajan tai sen kanssa konserniin kuuluvan yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. 

Sijoitustalletuksen muodossa annetusta rahasuorituksesta ei suoriteta päivärahamaksua eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua, jos siitä saatavan edun arvo riippuu kohde-etuutena olevien työnantajan säännellyllä markkinalla noteerattujen osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana. Sijoitustalletusta ei verotuksessa pidetä tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 5 kohtaa sovelletaan ainoastaan silloin, kun palkansaajalle annettavat osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla. Mainittua säännöstä ei siten sovelleta esimerkiksi silloin, kun palkansaajalle annetaan noteeraamattoman yhtiön osakkeita.

Esimerkki: 21: Palkansaaja A on liitetty 1.1.2015 hänen työnantajansa X Oy:n osakepalkkiojärjestelmään. A on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu saamaan osakkeita 30.6.2015 päättyvän mittausjakson päättyessä. A:lle annettujen osakkeiden lukumäärä riippuu siitä, miten X Oy:n tulos kehittyy mainitun ajanjakson kuluessa. Osakkeiden lupaamisen ja niiden antamisen välinen aika on siten vähemmän kuin vuosi.

Osakepalkkiojärjestelmässä annetut osakkeet eivät ole kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla, joten velvollisuus suorittaa päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu ratkaistaan sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 4 kohdan perusteella. Etua pidetään verotuksessa tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettuna työsuhdeoptiona, joten edusta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Velvollisuus suorittaa sairausvakuutusmaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu noteeraamattoman yhtiön osakkeista ratkaistaan sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 3 ja 4 kohdan perusteella. Päivärahamaksua ja työnantajan sairausvakuutusmaksua ei ole suoritettava silloin, kun kysymyksessä on työsuhteeseen perustuva osakeanti, työsuhdeoptio tai synteettinen optio. Esimerkiksi työsuhdeoptiojärjestelyyn liittyvästä kiinteästä rahapalkkiosta on maksettava edellä mainitut maksut.

5.1.4 Osinkoihin perustuva hyvitys

Työsuhdeoptiojärjestelyn ehdoissa on saatettu sopia, että palkansaaja saa hyvitystä osingoista, joita työnantaja jakaa sen jälkeen, kun palkansaaja on liittynyt mukaan työsuhdeoptiojärjestelyyn. Järjestelyn perustella saatavien osakkeiden merkintähintaa voidaan alentaa työnantajayhtiön jakamien osinkojen määrällä tai palkansaajalle voidaan maksaa hyvityksenä rahasuoritus. 

Osakkeen merkintähinnan alennuksen muodossa annettu hyvitys vaikuttaa siihen veronalaisen palkkatulon määrään, jonka palkansaaja saa työsuhdeoptiota käyttäessään, mutta hyvityksellä ei ole muutoin merkitystä päivärahamaksun tai työnantajan sairausvakuutusmaksun kannalta. 

Rahana maksettu hyvitys ei ole sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu erä, vaan normaalia rahapalkkaa, joten sen perusteella on maksettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.

5.1.5 Synteettinen optio

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 4 kohdan mukaan palkkana ei pidetä sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella. Tällaisella suorituksella tarkoitetaan esimerkiksi palkansaajan synteettisestä optiosta saamaa etua (HE 68/2005 vp, s. 18). Synteettisestä optiosta ei siten suoriteta päivärahamaksua tai työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Esimerkki 22: Palkansaaja A on mukana työnantajansa X Oyj:n kannustinjärjestelmässä.  X Oyj maksaa A:lle rahasuorituksen, jonka määrä on määritelty vastaamaan 100.000 osakkeen arvonnousua 1.7.2015–1.12.2015 välisellä ajanjaksolla.

X Oyj:n osakkeen arvo on 10,00 euroa 1.7.2015 ja 10,50 euroa 1.12.2015. A:n saaman rahasuorituksen määrä on siten (100.000 x (10,50 - 10,00)) 50.000 euroa. Tämä määrä on A:n saamaa veronalaista rahapalkkaa, josta peritään palkansaajalta sairaanhoitomaksua mutta ei päivärahamaksua. Työnantaja ei suorita edun perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 4 kohdassa on rajattu palkan käsitteen ulkopuolelle ainoastaan sellainen rahasuoritus, jonka arvo perustuu osakkeen arvon muutokseen. Tämä ilmenee myös lain esitöistä. Siltä osin kuin rahasuoritus ei perustu osakkeen arvon muutokseen, siitä on suoritettava päivärahamaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu. Esimerkiksi edellä kohdassa 5.1.3 käsitellystä synteettisestä osakepalkkiosta on siten suoritettava edellä mainitut maksut.

5.2 Työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu

Työeläkevakuutusmaksusta säädetään työeläkelainsäädännössä ja työttömyysvakuutusmaksusta työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa. Työsuhdeoptioista ja muista osakeperusteisista kannustinjärjestelmistä suoritettavien työeläkevakuutusmaksujen kannalta keskeinen sääntely on työntekijän eläkelain (395/2006, TyEL) 70 ja 152 §:ssä. Työttömyysvakuutusmaksun osalta vastaava sääntely on työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain (1998/555, rahoituslaki) 19 ja 19 a §:ssä.

Työntekijän työeläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuutusmaksu suoritetaan palkasta, tulospalkkiosta ja muusta vastikkeesta, joka maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Vastikkeena työstä ei kuitenkaan pidetä muun muassa:

  • tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella; ja
  • palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana (TyEL 70 ja 152 § sekä rahoituslaki 19 ja 19 a §).

Työeläkelainsäädännön ja työttömyysvakuutuslainsäädännön mukaiset palkkakäsitteet määräytyvät itsenäisesti työeläkelainsäädännön ja työttömyysvakuutusmaksua koskevan lainsäädännön perusteella. Työeläke- ja työttömyysvakuutuslainsäädännön palkkakäsite voi poiketa verotuksen palkan käsitteestä. Siten esimerkiksi osakeperusteiseen kannustinjärjestelmään perustuvaa etua saatetaan käsitellä mainittuja lakeja sovellettaessa eri tavoin kuin verotuksessa.

Työeläkevakuutusmaksua koskevaa ohjeistusta löytyy Eläketurvakeskuksen antamista ohjeista ja työttömyysvakuutusmaksua koskevaa ohjeista Työttömyysvakuutusrahaston antamista ohjeista.

6 Työsuhdeoptio ennakkoperinnässä

6.1 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa (EPL 13 § 3 momentti). Työnantajan on tämän vuoksi toimitettava työsuhdeoptiosta saadun edun arvosta ennakonpidätys (EPL 9 § 1 momentti). Ennakonpidätys on toimitettava, vaikka palkansaaja olisi hakenut optiosta saamaansa tuloa varten ennakkoverot, jotka huomioidaan ennakonpidätysprosenttia uudelleen laskettaessa. Jotta ennakonpidätys voitaisiin toimittaa, työnantajan on seurattava sitä, milloin palkansaaja käyttää työsuhdeoptiota.

Ennakkoperintäasetuksen (1124/1996, EPA) 9 §:n mukaan ennakonpidätys muuna kuin rahana maksettavasta, satunnaisesta suorituksesta toimitetaan kalenterivuoden aikana joko lisäämällä edun arvo sen myöntämistä lähinnä seuraavan maksukauden palkkaan tai jakamalla edun arvo tasasuuriin eriin kalenterivuoden jäljellä oleville palkanmaksukuukausille. Ensimmäinen vaihtoehto on käytännöllinen silloin, kun saatu etu on pieni ja ennakonpidätys saadaan kerralla toimitettua. Sen sijaan euromäärältään suuret edut on ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta johtuen jaettava loppuvuoden palkanmaksuihin.

Ennakonpidätys toimitetaan vähentämällä kokonaispalkan perusteella laskettu ennakonpidätys palkansaajan rahapalkasta. Pidätys toimitetaan, kun rahapalkka maksetaan tai merkitään saajan tilille. Myös säännöllisesti toistuvat luontoisedut otetaan huomioon kunkin palkkakauden pidätystä toimitettaessa (EPL 11 § ja EPA 9 §).

Esimerkki 23: Palkansaajan syyskuun rahapalkka on 4.200,00 euroa. Hänellä on autoetu, jonka luontoisetuarvo on 630,00 euroa ja matkapuhelinetu, jonka luontoisetuarvo on 20,00 euroa. Tämän lisäksi palkansaaja on saanut työsuhdeoptioita.

Palkansaaja on myynyt optio-oikeutensa elokuun lopussa. Verotettavan työsuhdeoptioedun arvo on 40.000,00 euroa. Ennakkoperinnässä optioetu jaetaan tasaeriin loppuvuoden palkanmaksuihin. Erän suuruudeksi tulee 10 000,00 euroa kuukautta kohden.

Syyskuun palkka:

Verokortin mukaan palkansaajan perusprosentti on 34 %, tuloraja 4.850,00 euroa kuukaudessa ja lisäprosentti 51 %. Ennakonpidätyksen määrä on siten (34 % x 4.850,00 + 51 % x 10.000,00) 6.749,00 euroa.

Ennakonpidätys toimitetaan vähentämällä pidätettävä määrä rahapalkasta. Ennakonpidätystä ei voida toimittaa rahapalkkaa suurempana, joten ennakonpidätys toimitetaan 4.200,00 euron määräisenä. Tämä summa merkitään toimitetuksi ennakonpidätykseksi kaikkiin Verohallinnolle annettaviin ilmoituksiin ja palkanlaskennan asiakirjoihin (veroilmoitus työnantajasuorituksista, vuosi-ilmoitus ja palkansaajan tosite).

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuna työsuhdeoptiona tai muutoin ansiotulona verotettavasta holdingyhtiöjärjestelystä saatu etu on työsuhteeseen perustuva etu, joten se on palkkaa palkansaajan verotuksessa ja ennakkoperinnässä (työsuhdeoptiosta saatu etu on lisäksi säädetty erikseen palkaksi EPL 13 §:n 3 momentissa). Holdingyhtiöjärjestelystä saatu tulo on siten veronalaista palkkatuloa, josta järjestelyssä mukana olevan palkansaajan työnantajan on toimitettava ennakonpidätys. Ennakonpidätysvelvollisuus on sillä työnantajalla, jonka palveluksessa palkansaaja oli järjestelyyn liittyessään.

6.2 Työnantaja maksaa palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuusmaksun

Palkansaajalle maksettavasta veronalaisesta palkasta on pääsääntöisesti suoritettava työntekijän työeläkevakuutusmaksu ja työttömyysvakuutusmaksu. Molemmat maksut jakautuvat työnantajan ja työntekijän maksuosuuteen. Työnantaja pidättää lähtökohtaisesti työntekijän osuudet maksuista palkanmaksun yhteydessä ja suorittaa ne samalla omien maksuosuuksiensa kanssa eläkelaitokselle (työeläkevakuutusmaksu) ja työttömyysvakuutusrahastolle (työttömyysvakuutusmaksu). 

Ennakonpidätys toimitetaan palkasta ennen työntekijän työeläkevakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun pidättämistä. Palkansaajan työsuhdeoptiosta saama veronalainen saattaa olla arvoltaan niin suuri, että palkansaajan koko rahapalkka on toimitettava ennakonpidätyksenä. Tällöin palkansaajalle ei jää lainkaan rahapalkkaa, josta voitaisiin periä työntekijän osuus työeläkevakuutusmaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta. Tämä on ongelmallista silloin, kun palkansaaja saa työsuhdeoption ohella sellaista palkkaa, josta on suoritettava kyseiset maksut.

Työnantaja voi edellä mainitussa tilanteessa pidättää työntekijän maksuosuuden työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta takautuvasti myöhempien palkanmaksujen yhteydessä. Työntekijän työeläkevakuutusmaksu voidaan pidättää vuoden ja työttömyysvakuutusmaksu kahden vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä (TyEL 154 § 2 momentti ja rahoituslaki 20 § 3 momentti).

Jos työnantaja ei pidätä takautuvasti työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua eikä muutoin peri niitä palkansaajalta, työntekijän osuus maksuista katsotaan palkansaajan veronalaiseksi palkaksi, sillä työnantaja on joka tapauksessa velvollinen suorittaman maksut (TyEL 152 § 2 momentti ja rahoituslaki 21 §). Palkansaajalla on tällöin oikeus vähentää palkaksi katsottu työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu verotuksessaan (TVL 96 §).

Verotuksessa voidaan muun selvityksen puuttuessa lähteä siitä olettamasta, että työnantaja on maksanut palkansaajan puolesta tämän osuuden työeläkevakuutusmaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta, jos työntekijän osuutta maksuista ei ole optioedusta toimitettavan ennakonpidätyksen vuoksi voitu periä tämän rahapalkasta.

Tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työsuhdeoptiosta saadusta edusta suoritettavia työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua on käsitelty edellä kohdassa 5.2.

6.3 Työsuhdeoption käyttämiseen liittyvät kustannukset ennakkoperinnässä

Työsuhdeoption käyttämisestä saattaa aiheutua palkansaajalle kustannuksia. Tällaisia kustannuksia voivat olla esimerkiksi välittäjän palkkio ja varainsiirtovero (katso kohta 3.4.1 edellä).

Ennakkoperintälain 15 §:n 1 momentin mukaan työnantaja voi palkansaajan vaatimuksesta vähentää työstä välittömästi aiheutuneiden kustannusten osuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Tällaisia kustannuksia ovat työvälineistä sekä valmistus- ja tarveaineista aiheutuneet menot, matka- ja edustusmenot sekä muut palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneet menot. Välittäjän palkkio ei ole luonteeltaan työn suorittamisesta aiheutunut kustannus, joten työnantaja ei saa vähentää sitä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Varainsiirtoveron suorittaminen on ensisijaisesti ostajan velvollisuus. Jos työsuhdeoption myyjä joutuu suorittamaan veron esimerkiksi ulkomaisen ostajan kanssa tehdyn sopimuksen perusteella, veron määrää voidaan pitää myyntihinnan oikaisueränä. Se voidaan siten vähentää optioedun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Työsuhdeoption suojaamisesta ja muista palkansaajan ja kolmannen osapuolen välisistä järjestelyistä johtuvat kustannukset eivät ole optioon välittömästi kohdistuvia kuluja (KHO:2003:35 ja KVL 147/1999). Työnantaja ei tämän vuoksi voi vähentää niiden osuutta ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

6.4 Ennakonpidätysvelvollisuus konsernissa

Oikeus osallistua työsuhdeoptiojärjestelyyn on yleensä sidottu työsuhteen jatkumiseen. Konsernin sisällä oikeus kuitenkin useimmiten säilyy, vaikka palkansaaja siirtyy toisen samaan konserniin kuuluvaan yrityksen palvelukseen. Tällaisessa tilanteessa etu katsotaan saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli saadessaan option (työsuhdeoption antanut työnantaja). Viimeksi mainitulla yrityksellä on siten työnantajan vaihtumisesta huolimatta normaalit työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajan velvollisuudet. Tämä tarkoittaa velvollisuutta toimittaa ennakonpidätys sekä velvollisuutta antaa työnantajasuoritusten veroilmoitus ja vuosi-ilmoitus (katso tarkemmin kohdat 3.1–3.3 edellä ja 6 jäljempänä).

Esimerkki 24: Kansainväliseen S konserniin kuuluvan suomalaisen S Oyj:n palveluksessa työskentelevä A merkitsee kyseisen yhtiön osakkeiden merkintään oikeuttavia työsuhdeoptioita. Optioiden merkinnän jälkeen S siirtyy X konserniin kuuluvan ruotsalaisen R AB:n palvelukseen. A jatkaa kuitenkin työskentelyä Suomessa. S Oy:llä on normaalit optiosta johtuvat työnantajavelvoitteet.

Työsuhdeoptiojärjestely saatetaan toteuttaa myös siten, että option antaa toinen samaan konserniin kuuluva yhtiö. Tytäryhtiön työntekijät saavat esimerkiksi merkitä emoyhtiön osakkeita. Etu katsotaan myös tällaisessa tilanteessa saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli saadessaan optiot. Tällä yrityksellä on siten normaalit työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajan velvollisuudet.

Esimerkki 25: Kansainväliseen Y konserniin kuuluvan suomalaisen S Oy:n palveluksessa työskentelevä B merkitsee konsernin ulkomaisen emoyhtiön Y Ltd:n työsuhdeoptioita. Työsuhdeoptiosta saatu etu katsotaan saaduksi S Oy:ltä, joten sillä on normaalit työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajavelvoitteet.

Palkansaaja saatetaan siirtää yrityskaupassa tai yritysjärjestelyssä toisen työnantajan palvelukseen niin sanottuna vanhana työntekijänä. Tällaisessa tilanteessa myös työsuhdeoptiota koskevat työnantajavelvollisuudet siirtyvät lähtökohtaisesti uudelle työnantajalle.

Jos palkansaaja muutoin siirtyy konsernin ulkopuolisen työnantajan palvelukseen, mutta saa pitää työsuhdeoptionsa, siitä johtuvat työnantajavelvollisuudet eivät koske uutta työnantajaa. Työsuhdeoptioedun antaneella työnantajalla on sen sijaan työsuhteen päättymisen jälkeenkin normaalit työnantajavelvoitteet. Jos vanha työnantaja ei maksa palkansaajalle rahapalkkaa, kysymykseen tulee kuitenkin käytännössä ainoastaan työnantajasuoritusten veroilmoituksen ja vuosi-ilmoituksen antaminen.

Kansainvälisiä tilanteita koskevia työnantajavelvoitteita on käsitelty yksityiskohtaisemmin jäljempänä kohdassa 7.8.

6.5 Palkansaajan menettely verovuoden aikana

Työsuhdeoption käyttämisestä saattaa seurata se, että palkansaajan kannattaa hakea muutosta verokorttiinsa. Verokortin ennakonpidätysprosentissa ei ole automaattisesti huomioitu työsuhdeoptiosta saadun tulon vaikutusta. Tämä saattaa johtaa siihen, että koko rahapalkka kuluu ennakonpidätyksen toimittamiseen tai ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi. Jos toimitetun ennakonpidätyksen määrä jää liian pieneksi, palkansaaja saattaa joutua maksamaan jäännösveroa ja jäännösveron korkoa.

Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa, joten se on ensisijaisesti ennakonpidätyksen alaista tuloa. Työsuhdeoptiosta ei voida määrätä ennakkoveroa viranomaisaloitteisesti, joten Verohallinto voi määrätä palkansaajalle optioedusta ennakkoveron vain silloin, kun hän sitä itse pyytää (EPL 23 §). Näin voidaan menetellä, vaikka rahapalkka riittäisi ennakonpidätyksen täysimääräiseen toimittamiseen. Jos optioedun saajalle lasketaan samaan aikaan muutosverokortti, verokortin tulorajoja määriteltäessä on huomattava, että työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen koko maksamansa palkan määrästä, siis myös optioedun arvosta. Verokortin tulorajat määritellään tämän mukaisesti.

Palkansaaja voi välttyä jäännösveroilta myös maksamalla oma-aloitteisesti ennakon täydennysmaksua (EPL 2 § 2 momentti). Ennakontäydennysmaksu, joka on maksettu viimeistään kuukautta ennen verotuksen päättymistä, otetaan automaattisesti huomioon verojen suorituksena (VML 34 §).

Työnantaja toimittaa työsuhdeoptiosta saadusta edusta ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti myös silloin, kun palkansaaja on hakenut ennakkoverojen määräämistä tai maksanut ennakontäydennysmaksua (katso kohta 6.1 edellä).

Jäännösverolle peritään korkoa, jonka määrä on porrastettu. Jäännösveron korko on Suomen pankin vahvistama viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä, kuitenkin vähintään 0,5 prosenttia. Tätä korkoa sovelletaan 10.000 euroon saakka. Jos jäännösveron määrä on tätä suurempi, ylimenevästä osasta perittävä korko on viitekorko lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä (VML 43 §).

Korko lasketaan verovuotta seuraavan helmikuun 1. päivästä jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään. Jos palkansaaja maksaa ennakon täydennysmaksua, tämä maksu pienentää myös jäännösveron korkoa. Luonnolliselta henkilöltä ei peritä koko laskettua korkoa, vaan ainoastaan 20 euron ylittävä osuus (VML 44 §).

7 Kansainväliset tilanteet

7.1 Työsuhdeoptiosta saadun edun veronalaisuus

Tuloverolain säännösten mukaan Suomessa asuva henkilö (yleisesti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa Suomesta ja muualta saamastaan tulosta (TVL 9 § 1 momentti 1 kohta). Muualla kuin Suomessa asuva henkilö (rajoitetusti verovelvollinen) on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamastaan tulosta (TVL 9 § 1 momentti 2 kohta).

7.2 Suomessa veronalaisen edun määräytyminen

7.2.1 Kertymisperiaate jakoperusteena

Työsuhdeoptiosta saadun edun veronalaisuus määräytyy kansainvälisissä tilanteissa niin sanotun kertymisperiaatteen mukaisesti. Kertymisperiaate on vahvistettu useissa korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan ratkaisuissa. Kertymisperiaate ilmenee muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista KHO 6.10.1998 taltio 2148, KHO:1998:56/KHO 14.10.1998 taltio 2199, KHO 21.10.1999 taltio 2836 ja KHO 20.4.2010 taltio 823 sekä keskusverolautakunnan ratkaisusta KVL 55/2001. 

Kertymisperiaatetta on vakiintuneesti sovellettu verotuskäytännössä. On kuitenkin tärkeää huomata, että kertymisperiaatteen soveltaminen on muuttunut korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO:2013:93 myötä.

7.2.2 Kertymisperiaate ratkaisun KHO:2013:93 jälkeen

Korkein hallinto-oikeus on 16.5.2013 antamassaan vuosikirjaratkaisussa KHO:2013:93 muuttanut kantaansa kertymisperiaatteen soveltamiseen. Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2013:93 (KHO 16.5.2013 taltio 1704)

Henkilökohtaisen tulon verotus - Suomen kansalainen - Paluu yleisesti verovelvolliseksi - Kolmen vuoden sääntö - Toinen muutto ulkomaille - Olennaiset siteet Suomeen - Työsuhdeoptio - Suomessa veronalainen optioetu - OECD:n malliverosopimuskommentaari

Suomen kansalainen A oli asunut ja työskennellyt ulkomailla vuodesta 1987 lukien. Vuodesta 2000 A oli työskennellyt X Oyj:n tytäryhtiön palveluksessa Italiassa 15.7.2003 saakka, jolloin hän muutti perheineen Suomeen, missä hän työskenteli X Oyj:n toisen tytäryhtiön palveluksessa 12.7.2004 saakka. A muutti perheineen Ranskaan 14.10.2004.

A oli puolisonsa kanssa ostanut 28.5.2003 Suomesta osakehuoneiston, joka oli ollut perheen vakituisena asuntona Suomessa asumisen ajan. A omisti Suomessa puolisonsa kanssa kyseisen, Ranskaan muuton jälkeen vuokralle annetun huoneiston lisäksi neljä muuta vuokralle annettua osakehuoneistoa, joista yksi oli myyty muuton jälkeen. Lisäksi A omisti Suomessa määräosuudet kahdesta tilasta. A ei kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin 15.10.2004 lukien.

Koska A:lla oli Suomeen muuton jälkeen ollut varsinainen asunto ja koti Suomessa, A:sta oli tullut Suomessa yleisesti verovelvollinen. A:han voitiin siten soveltaa kolmen vuoden sääntöä hänen muutettuaan uudelleen ulkomaille. Kun A:lla oli verovuonna 2006 katsottava olleen olennaiset siteet Suomeen, hän oli verovuonna 2006 edelleen Suomessa yleisesti verovelvollinen.

Asuessaan ja työskennellessään Italiassa A oli saanut kahden X Oyj:n työsuhdeoptio-ohjelman mukaiset optio-oikeudet. Optio-oikeuksien ansainta-ajat olivat päättyneet 30.3.2003 ja 30.3.2004, jolloin optiot olivat tulleet optioehtojen mukaisesti vapaasti luovutettaviksi. A oli myynyt optio-oikeudet 1.3.2006.

A oli työskennellyt vuoden 2001 optio-ohjelman koko ajanjakson optioiden saamisesta ansainta-ajan päättymiseen Italiassa. Optio-ohjelman nojalla saatua etua oli pidettävä osana Italiassa tehdystä työstä maksettua kokonaiskorvausta ajalta, jolloin A oli ollut Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Kun kyseisestä optio-ohjelmasta saatua tuloa ei ollut tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaan pidettävä osaksikaan Suomesta saatuna, tulosta ei ollut suoritettava veroa Suomessa.

Vuoden 2002 optio-ohjelmasta saadusta tulosta oli Suomessa veronalaista osuus, joka vastasi Suomessa työskennellyn ajan osuutta optiotodistusten saamisen ja optio-oikeuksien ansainta-ajan päättymisen välisestä ajasta. Verovuosi 2006. Äänestys 4–1.

Tuloverolaki 9 § 1 momentti, 10 § 4 kohta, 11 § 1 momentti, 66 § 3 momentti ja 77 § 1 ja 2 momentti
Suomen ja Italian välinen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus 15 artikla 1 kappale
Suomen ja Ranskan välinen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehty sopimus 15 artikla 1 kappale.

Ratkaisussa KHO:2013:93 työsuhdeoptioista saadun edun katsottiin kertyneen optioiden käyttöoikeuden saamisen edellyttämän työskentelyn ajalta. Työsuhdeoptioiden kertymisaika oli siis ajanjakso optioiden myöntämisestä (grant) niiden ansaintaan (vesting). Työsuhdeoptioista saatu etu ei ollut korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Suomesta saatua tuloa siltä osin kuin palkansaaja oli tänä aikana rajoitetusti verovelvollinen.

Ratkaisussa KHO:2013:93 oli kyse työsuhdeoption kertymisajan määrittämisestä ainoastaan Suomen sisäistä lainsäädäntöä sovellettaessa. Ratkaisun lopputulosta kuitenkin perusteltiin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin lausumilla. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon verojärjestelmän johdonmukaisuuden vaatimus, ratkaisusta ilmeneviä periaatteita on perusteltua soveltaa myös verosopimuksen rajoittaessa optiosta saadun edun verottamista.

Kertymisperiaatetta sovelletaan ratkaisun perusteella siten, että ensin määritetään työsuhdeoption kertymisaika eli aika työsuhdeoption myöntämisestä sen ansaitsemiseen tai työsuhteen päättymisen. Tämän jälkeen selvitetään, miltä osin kertymisajalta saatua palkkaa voidaan tuloverolain säännösten ja verosopimusten perusteella verottaa Suomessa. Vastaava osuus optiosta saadun edun arvosta on Suomessa veronalaista tuloa. Työsuhdeoptiosta saatu etu on toisin sanoen veronalaista tuloa siltä osin kuin sen kertymisajalta saatua palkkaa verotetaan Suomessa.

Ratkaisu KHO:2013:93 ei millään tavoin muuta työsuhdeoptiosta saadun edun arvostamista. Etu arvostetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesti siinä vaiheessa, kun osake merkitään tai optio luovutetaan.

Ratkaisun KHO:2013:93 mukaista kertymisperiaatetta sovelletaan verovuoden 2013 verotusta toimitettaessa ja ratkaisun jälkeen toimitettavassa ennakkoperinnässä. Ratkaisun mukaista kertymisperiaatetta voidaan lisäksi palkansaajan tekemän oikaisuvaatimuksen perusteella soveltaa verotusmenettelystä annetun lain mukaisten muutoksenhakuaikojen puitteissa myös hänen verovuotta 2013 edeltävien verovuosien verotuksissaan.

7.2.3 Kertymisperiaate ennen ratkaisua KHO:2013:93

Ennen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO:2013:93 verotuskäytännössä tarkasteltiin kertymisperiaatetta sovellettaessa ajanjaksoa työsuhdeoption myöntämisestä sen käyttämiseen tai työsuhteen päättymiseen.

Työsuhdeoptiosta saadun veronalaisen edun määrä laskettiin ennen ratkaisua KHO:2013:93 siten, että ensin määritettiin työsuhdeoption kertymisaika eli aika työsuhdeoption myöntämisestä sen käyttämiseen tai työsuhteen päättymiseen. Tämän jälkeen selvitettiin se, miltä osin kertymisajalta saatu palkka on Suomessa veronalaista tuloa. Vastaava osuus optiosta saadun edun arvosta oli Suomesta saatua tuloa. Työsuhdeoptiosta saatu etu oli toisin sanoen veronalaista tuloa siltä osin kuin kertymisajalta saatu palkka oli Suomessa veronalaista tuloa. Työskentelyajanjaksot Suomessa ja muissa valtioissa otettiin huomioon pitemmältä ajalta verrattuna ratkaisun KHO:2013:93 mukaiseen laskentatapaan.

7.3 Yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyt optioetu

7.3.1 Pääsääntönä veronalaisuus

Työsuhdeoptiosta saatu etu on pääsääntöisesti Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin etu on kertynyt ajalta, jolloin palkansaaja on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen. Etu on tällöin veronalaista tuloa riippumatta siitä, onko se saatu Suomessa vai ulkomailla asuvalta työnantajalta ja perustuuko etu Suomessa vai ulkomailla tehtyyn työhön. Tästä pääsäännöstä poiketen yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyttä etu ei kuitenkin veroteta Suomessa kahdessa tilanteessa: etuun soveltuu niin sanottu kuuden kuukauden sääntö tai verosopimus estää edun verottamisen..

7.3.2 Kuuden kuukauden sääntö

7.3.2.1 Verovapauden edellytyksistä

Ulkomaantyöskentelystä saatu palkka voi olla verovapaata tuloa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetun niin sanotun kuuden kuukauden säännön perusteella. Verovapaus koskee tietyin edellytyksin myös työsuhdeoptiosta saatua tuloa.

Tuloverolain 77 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka (ulkomaantyötulo) ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Ulkomaantyötulona ei pidetä palkkaa, jota työskentelyvaltio Suomen ja tämän valtion välillä voimassa olevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan ei saa ensisijaisesti verottaa. Lainkohdan 2 momentin mukaan verovapaana ulkomaantyötulona pidetään 66 §:ssä tarkoitetusta työsuhteeseen perustuvasta edusta saatua tuloa, jos:

  1. työskentelyvaltion ja Suomen välillä on voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus ja 66 §:ssä tarkoitettua tuloa verotetaan työskentelyvaltiossa palkkatulona; ja
  2. verovelvollinen esittää riittävän selvityksen siitä, että edellä tarkoitettu työsuhteeseen perustuva etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon.

Palkansaaja saattaa ulkomaantyöskentelyn aikana työskennellä useassa eri valtiossa. Vaikka ulkomaantyöskentelyn kestoa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon työskentelyajat eri valtioissa, kuuden kuukauden sääntöä voidaan soveltaa vain työskentelyyn niissä valtioissa, joiden osalta täyttyvät sekä kuuden kuukauden säännön soveltamisen yleiset edellytykset että työsuhdeoption verovapautta koskevat erityiset edellytykset.

Seuraavana tarkastellaan kuuden kuukauden säännön mukaisen verovapauden edellytyksiä. Niiden kaikkien on täytettävä, jotta etu on verovapaa.

7.3.2.2 Kuuden kuukauden säännön yleiset edellytykset täyttyvät

Työsuhdeoptiosta saadun edun verovapauden edellytyksenä on ensinnäkin se, että etu on kertynyt ajalta, jolta saatuun palkkaan soveltuu kuuden kuukauden sääntö. Toisin sanoen kuuden kuukauden säännön yleisten edellytysten on täytyttävä, jotta työsuhdeoptiosta saatu etu voisi olla verovapaa (VaVM 38/2002). Kuuden kuukauden säännön soveltumisen yleisiä edellytyksiä on selvitetty erillisissä Verohallinnon ohjeissa.

7.3.2.3 Verosopimusvaltiossa työskentely

Toinen edellytys työsuhdeoptiosta saadun edun verovapaudelle on, että Suomen ja työskentelyvaltion välillä on kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus (verosopimus). Suppea verosopimus taikka tietojenvaihtoa tai säästötulojen verotusta koskeva sopimus ei ole lainkohdassa tarkoitettu verosopimus. Luettelo voimassaolevista verosopimuksista löytyy esimerkiksi Verohallinnon Internet-sivuilta, osoitteesta ”www.vero.fi”. Sopimustekstit löytyvät myös osoitteesta ”www.finlex.fi”.

7.3.2.4 Työskentelyvaltio verottaa palkkatulona

Kolmas edellytys verovapaudelle on se, että työskentelyvaltio verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua palkkatulona. Lain esitöiden ja vakiintuneen verotuskäytännön perusteella riittävää on, että optioetua verotetaan ansiotulona erotuksena siitä, että etua verotettaisiin pääomatulona (VaVM 38/2000).

Useimmat valtiot verottavat työsuhdeoptiosta saatua tuloa palkkatulona. Tämän vuoksi palkansaajan ei yleensä ole tarvetta esittää veroilmoituksensa liitteenä tai muutoin erityistä selvitystä siitä, että etua verotetaan toisessa verosopimusvaltiossa ansiotulona. Verohallinto voi kuitenkin tarvittaessa pyytää palkansaajaa esittämään selvityksen siitä, että etua verotetaan työskentelyvaltiossa palkkatulona. Selvitys voi olla esimerkiksi työntekovaltion veroviranomaisen antama lausunto, ote paikallisen verohallinnon ohjeesta, asiantuntijan lausunto tai kopio verotuspäätöksestä.

Kuuden kuukauden säännön soveltuminen ei edellytä, että palkansaajaa olisi tosiasiallisesti verotettu työskentelyvaltiossa optioedusta. Edellä selostetut verovapauden edellytykset voivat siten täyttyä, vaikka työskentelyvaltio ei olisi lainkaan verottanut kyseistä työsuhdeoptiosta saatua etua, kunhan työskentelyvaltio yleensä verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua palkkatulona.

7.3.2.5 Etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon

Neljäs verovapauden edellytys on se, että verovelvollinen antaa riittävän selvityksen siitä, että työsuhdeoptioon perustuva etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon. Tämä voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla. Verovelvollinen voi esittää esimerkiksi työnantajansa antaman luettelon edun saajista ja työnantajan kirjallisen vakuutuksen siitä, että luettelo on annettu paikallisen veroviranomaisen tietoon. Selvitys voi olla myös esimerkiksi kansainvälisen tilintarkastusyhteisön antama sisällöltään vastaava selvitys. Palkansaajan on liitettävä selvitys Suomen esitäytettyyn veroilmoitukseen.

Selvityksestä on käytävä kaikissa tapauksissa ilmi se, että edusta kuhunkin asianomaiseen työskentelyvaltioon annettu tieto on riittävästi yksilöity. Yksilöimisen toteamiseksi voidaan selvitykseen liittää esimerkiksi englanninkielinen kopio kunkin työskentelyvaltion veroviranomaiselle annetusta asiakirjoista. Jotta yksilöintivaatimuksen voitaisiin katsoa täyttyvän, kunkin työskentelyvaltion veroviranomaiselle on tullut selvittää palkansaajan yksilöintitietojen lisäksi seuraavat seikat:

  • mihin optio-ohjelmaan käytetyt työsuhdeoptiot perustuvat;
  • ajankohta, jona työsuhdeoptiot on saatu;
  • käytettyjen työsuhdeoptioiden määrä;
  • ajankohta, jona työsuhdeoptioita on käytetty; sekä
  • onko työsuhdeoptiot käytetty osakkeita merkitsemällä vai optiota myymällä.

Tarvittaessa Verohallinto voi edellyttää, että edun ilmoittaminen työskentelyvaltion veroviranomaiselle selvitetään muulla luotettavalla tavalla. Tällainen selvitys voidaan antaa esimerkiksi esittämällä työskentelyvaltion veroviranomaisen antama todistus, jossa vahvistetaan, että työsuhdeoptio tullaan verottamaan työskentelyvaltiossa siellä tehtyä työskentelyä vastaavalta ajalta. Selvitys voi myös olla työskentelyvaltion verotusta koskeva verotuspäätös, josta ilmenee optioedun verottaminen.

Tuloverolain 77 §:n 2 momentin 2 kohdassa ei ole säädetty aikarajaa sille, missä ajassa optioetu on saatettava työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon, joten optioetu voidaan saattaa työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon vielä senkin jälkeen kun optioiden käyttövuoden verotus on toimitettu. Jos palkansaaja ilmoittaa jälkikäteen optioedun työskentelyvaltion veroviranomaiselle, hän voi tämän jälkeen pyytää oikaisuvaatimuksella Suomen verotuksen oikaisemista siten, että ulkomaan työskentelyn aikana kertyneeseen optioetuun sovelletaan kuuden kuukauden säännön verovapautta. 

Kuuden kuukauden säännön verovapauden soveltaminen edellyttää kuitenkin kaikissa tapauksissa, että työsuhdeoptiosta saatu etu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon sellaisena ajankohtana, että ilmoitus edusta voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi. Jos optioetu ilmoitetaan työskentelyvaltion veroviranomaiselle niin myöhään, että ilmoitusta ei voida ottaa työskentelyvaltiossa tutkittavaksi, optioetua ei ole saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon tuloverolain 77 §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla. Tällöin kuuden kuukauden säännön verovapaus ei sovellu optioetuun. 

Kuuden kuukauden säännön soveltuminen ei viimeksi mainitussakaan tapauksessa edellytä sitä, että työskentelyvaltio tosiasiallisesti verottaa sinne jälkikäteen ilmoitetun optioedun. Riittävää on, että optioetu on saatettu työskentelyvaltion veroviranomaisen tietoon sellaisessa ajassa, että ilmoitus voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi, ja että muut kuuden kuukauden säännön soveltamisen edellytykset täyttyvät. Palkansaajaa voidaan tarvittaessa pyytää esittämään työskentelyvaltion veroviranomaisen antama todistus, josta ilmenee, että optioetu on ilmoitettu työskentelyvaltion veroviranomaiselle sellaisessa ajassa, että ilmoitus voidaan ottaa siellä tutkittavaksi.

7.3.2.6 Edun arvon jakaminen

Edellä selostettujen kuuden kuukauden säännön verovapauden edellytysten täyttyessä työsuhdeoptiosta saadun edun arvo jaetaan verovapaaseen ja veronalaisen osaan työskentelyaikojen suhteessa. Seuraava esimerkki havainnollistaa tätä asiaa:

Esimerkki 26: Palkansaajalle annetaan 1.7.2013 työsuhdeoptioita, joiden ansainta-aika päättyy 30.6.2014. Työnantaja lähettää palkansaajan vuoden kestävälle ulkomaankomennukselle, joka alkaa 1.1.2014. Ulkomaantyöskentelyyn soveltuu kuuden kuukauden sääntö. Palkansaaja käyttää optio-oikeuttaan ulkomailla työskennellessään 1.9.2014. Suomessa veronalaista on 1.7.2013–31.12.2013 väliseltä ajalta kertynyt etu eli 184 / 365 edun arvosta.

Kuuden kuukauden säännön verovapaus saattaa soveltua ainoastaan osaan ulkomaantyöskentelyajasta. Tähän voi olla syynä esimerkiksi se, että palkansaaja oleskelee ulkomaantyöskentelyn aikana tietyllä ajanjaksolla Suomessa niin monena päivänä, että kyseiseltä ajanjaksolta saatu palkka on Suomessa veronalaista tuloa. Kuuden kuukauden säännön verovapautta ei sovelleta myöskään tällaiselta ajalta kertyneeseen työsuhdeoptioetuun.

7.3.2.7 Työnantajan vaihtuminen

Työsuhdeoptioiden kertymisaika päättyy, kun työskentely optiot antaneen työnantajan palveluksessa päättyy. Ratkaistaessa kuuden kuukauden säännön soveltumista työsuhdeoptiosta saatuun etuun konserni on kuitenkin oikeuskäytännössä rinnastettu yhteen työnantajaan (esimerkiksi KHO 21.10.1999 taltio 2836 ja KVL 57/2001). Kuuden kuukauden sääntö voi siten soveltua työsuhdeoptiosta saatuun etuun esimerkiksi silloin, kun Suomessa yleisesti verovelvollinen palkansaaja on saanut suomalaisen työnantajan palveluksessa Suomessa työskennellessään optioedun ja hän siirtyy edun kertymisaikana työskentelemään samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön palvelukseen ulkomaille.

Jos työnantaja vaihtuu konsernin ulkopuoliseen ja palkansaajan työsuhdeoptioetu säilyy, edun kertymisaika päättyy työsuhteen päättymiseen. Jos palkansaaja on edun kertymisaikana työskennellyt edun antaneen työnantajan palveluksessa vain Suomessa, kuuden kuukauden sääntö ei sovellu kyseiseen optioetuun. Työsuhdeoptiosta saatu etu on tällöin kokonaan veronalaista tuloa Suomessa, koska etu ei ole kertynyt ulkomaantyöskentelystä.

Palkansaaja saattaa saada työsuhdeoption ulkomailla työskennellessään. Optiojärjestelyn ehdoissa on voitu määrätä, että oikeus optioon säilyy, vaikka palkansaaja eroaa kyseisen yhtiön tai konsernin palveluksesta. Palkansaaja saattaa tällöin ulkomailla ollessaan erota yhtiön palveluksesta ja vasta Suomeen palattuaan käyttää optiota. Jos tuloverolain 77 §:n 2 momentin mukaiset edellytykset täyttyvät, optioetua ei veroteta Suomessa, koska etu kertyy ulkomaantyöskentelystä, josta saatu palkka on ollut Suomessa verovapaata kuuden kuukauden säännön nojalla (KVL 55/2001).

Esimerkki 27: Palkansaaja A on työskennellyt optioedun antaneen työnantajan palveluksessa ulkomailla kahden vuoden ajan. Ulkomailla työskentelyn ajalta saatu palkka on ollut TVL 77 §:n nojalla verovapaata. Palkansaaja on saanut ulkomaantyöskentelyn aikana työnantajaltaan työsuhdeoptioedun. 

Välittömästi Suomeen palattuaan palkansaaja A eroaa edun antaneen työnantajan palveluksesta ja siirtyy kilpailijan palvelukseen. Jos tuloverolain 77 §:n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, työsuhdeoptiosta saatu etu on kokonaisuudessaan verovapaata tuloa.

On myös mahdollista, että palkansaaja on työskennellyt edun antaneen työnantajan palveluksessa sekä Suomessa että ulkomailla ja kuuden kuukauden sääntö soveltuu ulkomaantyöskentelyyn. Jos palkansaaja käyttää optiotaan vasta siirryttyään konsernin ulkopuolisen työnantajan palvelukseen, Suomessa veronalainen osuus optioedusta saadaan jakamalla edun kokonaiskertymisajalla se aika, jona palkansaaja on tänä aikana työskennellyt Suomessa. Aika, jonka palkansaaja on ennen option käyttämistä ollut ulkopuolisen työnantajan palveluksessa, ei vaikuta jakoon. 

Esimerkki 28: X Oyj antaa palveluksessaan työskentelevälle palkansaaja B:lle 1.1.2010 työsuhdeoptioita, joiden ansainta-aika päättyy 31.12.2013. Palkansaaja B työskentelee tänä aikana X Oyj:n palveluksessa Suomessa 1.1.2010–31.12.2011 välisen ajan ja ulkomailla 1.1.2012–31.12.2013 välisen ajan. Tämän jälkeen hän siirtyy X Oyj:n kilpailijan Y Oyj:n palvelukseen. Ulkomaantyöskentelyn ajalta kertyneeseen optioetuun soveltuu kuuden kuukauden sääntö. 

Palkansaaja B käyttää optio-oikeuttaan vuonna 2014 siirryttyään Y Oyj:n palvelukseen. Edun arvosta on veronalaista Suomessa työskentelyyn kohdistuva osuus eli 730 / 1.461 edun arvosta.

7.3.3 Verosopimustilanteet

7.3.3.1 Verosopimusten palkkatuloa koskevat määräykset

Vaikka yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on lähtökohtaisesti Suomessa verotettavaa tuloa, verosopimus saattaa estää Suomea verottamasta yleisen verovelvollisuuden ajalta kertynyttä optioetua. Työsuhdeoptiosta saatuun etuun sovelletaan verosopimuksen palkkatuloa koskevia määräyksiä. Suomen tekemien verosopimusten mukaan yksityisestä palveluksesta saatua palkkatuloa voidaan yleensä verottaa ainoastaan henkilön verosopimuksen mukaisessa asuinvaltiossa. Jos työ on tehty toisessa valtiossa, myös kyseisellä valtiolla on tietyin edellytyksin oikeus verottaa palkkatuloa (OECD 15 artikla). 

Palkkatulon verotusta koskevat määräykset poikkeavat toisistaan eri verosopimuksissa, minkä vuoksi verotusratkaisua tehtäessä on aina huomioitava kyseisen valtion kanssa tehdyn verosopimuksen määräykset. Erityisesti niin sanottu 183 päivän sääntö (mekaanikkosääntö) saattaa vaihdella eri verosopimuksissa.

7.3.3.2 Verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva yleisesti verovelvollinen

Verosopimus estää pääsääntöisesti Suomea verottamasta työsuhdeoptiosta saatua tuloa siltä osin kuin tulo on kertynyt sellaisen ulkomaantyöskentelyn ajalta, jolloin Suomessa yleisesti verovelvollinen henkilö oli verosopimuksen mukaan toisessa verosopimusvaltiossa asuva.

Esimerkki 29: Suomessa yleisesti verovelvollinen A siirtyy työskentelemään kanadalaisen X Ltd:n palvelukseen 1.7.2012–31.12.2014 väliseksi ajaksi. Hän muuttaa työskentelyn ajaksi perheineen Kanadaan. A:lle jää Suomeen omaan käyttöön varattu asunto. Ulkomaantyöskentelyn aikana A käy Suomessa työmatkoilla niin usein, että kuuden kuukauden säännön verovapaus ei sovellu ulkomaantyöskentelystä saatuun palkkaan. A on Kanadassa työskentelynsä ajan tuloverolain mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen, mutta hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Kanada. 

A saa Kanadassa työskentelyn alkaessa vuonna 2012 X Ltd:ltä työsuhdeoptioedun, jota hän käyttää vuoden 2014 loppupuolella Kanadassa asuessaan. Suomen ja Kanadan välisen verosopimuksen 14 artiklan perusteella ainoastaan työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa siellä tehdystä maksettua palkkaa, jonka maksaa kyseisessä valtiossa asuva työnantaja. Verosopimus estää siten Suomea verottamasta työsuhdeoptiosta saatua tuloa.

Yksi poikkeus edellä mainittuun pääsääntöön on tilanne, jossa työsuhdeoptio on kertynyt Suomessa työskentelyn ajalta. Suomessa yleisen verovelvollisuuden, mutta verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asumisen ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on Suomessa verotettavaa tuloa siltä osin kuin etu on saatu Suomessa asuvalta työnantajalta tai ulkomaisen työnantajan Suomessa sijaitsevalta kiinteältä toimipaikalta ja se on kertynyt Suomessa työskentelyn ajalta. 

Esimerkki 30: B työskentelee suomalaisen Y Oyj:n palveluksessa Suomessa 1.1.2013–1.10.2013 välisen ajanjakson. B on kyseisen ajan tuloverolain mukaan Suomessa yleisesti verovelvollinen, mutta hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Amerikan yhdysvallat. B:lla on Y Oyj:ltä saatu työsuhdeoptioetu. 

Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 15 artiklan perusteella työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa siellä tehdystä maksettua palkkaa, jonka maksaa kyseisessä valtiossa asuva työnantaja. Työsuhdeoptiosta saatu etu on siten Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin se on kertynyt ajalta, jolloin työtä on tehty Suomessa.

Suomessa verotettavaa tuloa on myös Suomessa yleisen verovelvollisuuden, mutta verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asumisen ajalta kertynyt ulkomaiselta työnantajalta saatu työsuhdeoptioetu, jonka kertymisaika ajoittuu ajanjaksolle, jolloin Suomella oli oikeus verottaa palkkaa Suomessa työskentelyn kestoon perustuen (183 päivää Suomessa työskentelyä 12 kuukauden tai kalenterivuoden aikana).

Esimerkki 31: C työskentelee intialaisen Z Ltd:n palveluksessa Suomessa 1.1.2013–1.4.2014 välisen ajanjakson. Hän oleskelee koko tämän ajan Suomessa. C on Suomessa oleskelunsa ajan Suomessa yleisesti verovelvollinen, mutta hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Tanska. C:lla on Z Ltd:ltä saatu työsuhdeoptioetu. 

Pohjoismaisen verosopimuksen 15 artiklan perusteella työskentelyvaltiolla on oikeus verottaa siellä yli 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksolla oleskelevan henkilön kyseissä tehdystä työstä saamaa palkkaa, jonka maksaa toisessa valtiossa asuva työnantaja. Työsuhdeoptiosta saatu etu on siten Suomessa verotettavaa tuloa siltä osin kuin se on kertynyt ajalta, jolloin työtä on tehty Suomessa.

Eräissä Suomen tekemissä verosopimuksissa on erityisiä määräyksiä työvoiman vuokrauksesta. Nämä määräykset voivat antaa Suomelle oikeuden verottaa työsuhdeoption kertymisaikana Suomeen yleisesti verovelvollisen mutta verosopimuksen mukaan toisessa verosopimusvaltiossa asuneen palkansaajan työsuhdeoptiosta saamaa etua siltä osin kuin palkansaaja on ollut edun kertymisaikana vuokrattuna Suomessa asuvan työnteettäjän käyttöön.

Toisessa verosopimusvaltiossa asumisen ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu voi olla edellä mainittujen tilanteiden lisäksi Suomessa verotettavaa tuloa myös silloin, kun verosopimuksessa on niin sanottu kolmen vuoden sääntö. Suomi voi tällöin verottaa yleisesti verovelvollista kansalaistaan hänen ulkomailta ja Suomesta saamastaan tulosta myös siltä ajalta, kun hän asuu verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa. Työsuhdeoptiosta saatu etu on tällaisessa tilanteissa Suomessa verotettavaa tuloa, jos työskentelyyn ei soveltunut kuuden kuukauden sääntö.

7.3.3.3 Verosopimuksen mukaan Suomessa asuva yleisesti verovelvollinen

Verosopimus saattaa rajoittaa Suomen oikeutta verottaa työsuhdeoptiosta saatua etua myös silloin, kun etu on kertynyt ajalta jolloin palkansaaja on Suomessa yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. Tällainen tilanne on mahdollinen, jos palkansaaja työskentelee toisessa valtiossa tässä valtiossa asuvalle työnantajalle tai oleskelee tässä valtiossa yli 183 päivän ajan työskennellessään muusta valtiosta olevalle työnantajalle tai jos tällä muusta valtiosta olevalla työnantajalla on kiinteä toimipaikka työntekovaltiossa. Tällöin työskentelyvaltiolla on oikeus verotta työsuhdeoptiosta saatua etua siltä osin kuin etu on kertynyt tässä valtiossa työskentelystä. Suomi on velvollinen poistamaan kaksinkertaisen verotuksen.

7.4 Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt optioetu

Rajoitetusti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa ainoastaan täältä saamastaan tulosta. Tuloverolain 10 §:n 4 kohdan mukaan muulta kuin julkisyhteisöltä saatu palkkatulo on Suomesta saatua tuloa, jos työ, tehtävä tai palvelus on yksinomaan tai pääasiallisesti suoritettu Suomessa täällä olevan työn- tai toimeksiantajan lukuun. Suomalaisena työnantajana pidetään muun muassa suomalaista osakeyhtiötä ja ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitsevaa kiinteää toimipaikkaa.

Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt työsuhdeoptioetu on siis pääsääntöisesti Suomessa veronalaista tuloa ainoastaan siltä osin kuin etu on kertynyt ajalta jolloin palkansaaja työskenteli pääasiallisesti Suomessa täällä asuvan työnantajan lukuun (KHO:1998:56/KHO14.10.1998 taltio 2199). 

Esimerkki 32: Suomalaisen Z Oyj:n palveluksessa oleva C on saanut Z Oyj:ltä työsuhdeoptioita. Hänen verosopimuksen mukainen asuinvaltionsa on Saksa. Optioiden myöntämisen jälkeen C työskentelee 3 kuukauden jakson Suomessa. Muutoin hän ei oleskele tai työskentele Suomessa.

C on Suomessa työskentelynsä ajan Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Hänen saamansa työsuhdeoptioetu on Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin etu on kertynyt kolme kuukautta kestäneen Suomessa työskentelyn ajalta.

Tuloverolain 10 §:n 4a kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on muun ohessa palkkio, joka on saatu suomalaisen yhteisön tai yhtymän hallituksen tai siihen rinnastettavan muun hallintoelimen jäsenen tehtävästä. Tulo on tällaisessa tilanteessa Suomesta saatua, vaikka työtä ei tehdä lainkaan Suomessa. Säännöstä sovelletaan muun muassa hallintoelimen jäsenelle annettuun optioetuun.

Esimerkki 33: Pysyvästi ulkomailla asuva ulkomaan kansalainen Å toimii sivutoimisesti suomalaisen N Oy:n hallituksen jäsenenä. Hän hoitaa kyseistä tehtävää pääasiallisesti ulkomailla. Å saa N Oy:ltä optioedun. Kun Å käyttää työsuhdeoptiota, etu on kokonaisuudessaan Suomesta saatua tuloa eikä verosopimus yleensä estä tässä tilanteessa tulon verottamista Suomessa.

Tuloverolain 10 §:n 4c kohdan mukaan Suomesta saatua tuloa on myös palkkatulo, joka on saatu ulkomaiselta työnantajalta Suomessa tehdystä työstä silloin, kun ulkomainen vuokranantaja on vuokrannut työntekijän Suomessa olevalle työn teettäjälle. Useimmat Suomen tekemät verosopimukset kuitenkin estävät Suomea verottamasta ulkomailla asuvan vuokratyöntekijän saamaa tuloa. Jos sovellettavan verosopimuksen määräykset eivät estä verottamasta suomalaisen käyttäjäyrityksen palvelukseen vuokratulle rajoitetusti verovelvolliselle palkansaajalle maksettua palkkaa, työsuhdeoptiosta saatu katsotaan Suomessa työskentelyn ajalta Suomesta saaduksi tuloksi.

Rajat ylittävää työvoiman vuokrausta on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa  ”Ulkomaiset vuokratyöntekijät ja Suomen verotus”.

7.5 Yleisesti verovelvollisena käytetty optio

7.5.1 Verotusmenettelystä annetun lain mukainen verotus

Yleisesti verovelvollisen palkansaajan työsuhdeoptiosta saama etu on Suomessa veronalaista tuloa siltä osin kuin se kertynyt yleisen verovelvollisuuden ajalta eikä kuuden kuukauden sääntö tai verosopimus estä verottamasta tuloa (katso kohta 7.3 edellä). Etu on lisäksi veronalaista tuloa siltä osin kuin se on kertynyt rajoitetun verovelvollisuuden ajalta ja kyse on Suomesta saadusta tulosta (katso kohta 7.4 edellä). 

Yleisesti verovelvollisen työsuhdeoptiosta saamaa veronalaista etua verotetaan yleisesti verovelvollista koskevien säännösten mukaisesti riippumatta siitä, onko kyseessä yleisesti vai rajoitetusti verovelvollisena olemisen ajalta kertynyt etu.

Esimerkki 34: Suomalaisen Z Oyj:n palveluksessa oleva palkansaaja C on saanut 1.1.2013 Z Oyj:ltä työsuhdeoptioita, joiden ansaintajakso päättyy 31.12.2014. Palkansaaja C:n verosopimuksen mukainen asuinvaltio on Saksa. Vuonna 2013 hän työskentelee noin 3 kuukauden (90 päivää) kestävän jakson Suomessa. Muutoin hän ei vuonna 2013 oleskele tai työskentele Suomessa.

Palkansaaja C aloittaa 1.1.2014 Suomessa työskentelyn, joka jatkuu useiden vuosien ajan. Hän käyttää vuonna 2015 Suomessa olleessaan työsuhdeoptiota. Suomessa veronalaista tuloa on sekä rajoitetun verovelvollisuuden aikana Suomessa työskentelyn ajalta kertynyt osuus että yleisesti verovelvollisena oloajalta kertynyt osuus edusta. Suomessa veronalainen osuus työsuhdeoptiosta saadusta edusta on siten (90 + 365) / 730 suuruinen osuus edun arvosta. Etua verotetaan yleisesti verovelvollista koskevien säännösten mukaisesti.

7.5.2 Työsuhdeoptiot ja avainhenkilölain mukainen verotus

Ulkomailta Suomeen tuleva yleisesti verovelvollinen palkansaaja voi tiettyjen edellytysten täyttyessä hakeutua normaalin verotusmenettelystä annetun lain mukaisen verotuksen sijasta erityisen palkkatulon lähdeveron piiriin. Säännökset tästä ovat ulkomaisen palkansaajan lähdeverosta annetussa laissa (1551/1995) eli niin sanotussa avainhenkilölaissa. Lain soveltamisalan piiriin kuuluva palkansaaja maksaa Suomessa tehdystä työstä saamastaan palkasta tuloverolain säännösten mukaisen progressiivisen veron sijaan 35 prosentin suuruisen lähdeveron (avainhenkilölaki 3 §).

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 9.12.2011 taltio 3521 katsonut, että työsuhdeoptioedusta kertynyttä Suomessa veronalaista tuloa on pidettävä osana verovelvollisen ulkomailta tulevana palkansaajana saaman palkkatulon lähdeveron alaisen palkan kokonaismäärää silloin, kun etu on saatu Suomessa asuvalta työnantajalta.

Jos työsuhdeoptioita käytetään sinä aikana, kun palkansaajaan sovelletaan avainhenkilölakia, Suomessa veronalaista osuutta työsuhdeoptiosta saadusta edusta verotetaan progressiivisen verotuksen sijaan 35 prosentin lähdeverokannalla. Jos palkansaajaan on sovellettu työsuhdeoption kertymisaikana avainhenkilölakia, mutta hän käyttää työsuhdeoptioita vasta sen jälkeen, kun lain soveltaminen loppunut, avainhenkilölain mukaista lähdeverotusta ei miltään osin sovelleta työsuhdeoptiosta saatuun etuun.

Ratkaisussa KHO 9.12.2011 taltio 3521 ei ollut kysymys ennakonpidätyksen toimittamisesta tai lähdeveron perimisestä, joten ratkaisulla ei ole vaikutusta työnantajavelvoitteisiin. Jos etu on saatu ennen siirtymistä suomalaisen työnantajan palvelukseen, suomalaisella työnantajalla ei ole velvollisuutta periä lähdeveroa palkasta.

7.6 Rajoitetusti verovelvollisena käytetty optio

7.6.1 Lähdeveron periminen ja maksuunpano

Rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on velvollinen suorittamaan tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitetusta työsuhdeoptiosta saamastaan edusta veroa Suomeen siltä osin kuin optioetu on Suomesta saatua tuloa (katso kohta 7.4 edellä). Rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on lisäksi velvollinen suorittamaan veroa työsuhdeoptiosta saamastaan edusta siltä osin kuin etu on kertynyt yleisen verovelvollisuuden ajalta ja etu ei ole verovapaata tuloa kuuden kuukauden säännön nojalla eikä verosopimus estä tulon verottamista Suomessa (katso kohta 7.3 edellä).

Suomessa asuva työnantaja on velvollinen perimään rajoitetusti verovelvolliselle henkilölle Suomessa tehdystä työstä maksamastaan palkasta lähdeveron (LähdeVL 3 § 1 momentti ja 9 §). Työsuhdeoptiosta saatu etu on palkkaa, joten siitä on perittävä lähdevero. Lähdeveron määrä on 35 prosenttia (LähdeVL 7 § 1 kohta). Suomessa asuvaan työnantajaan rinnastetaan ulkomaisen työnantajan Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka. 

Jos työsuhdeoptio on saatu ulkomaisen konserniyhtiön tai muun ulkomaisen työnantajan palveluksessa ollessa, Suomessa asuvalla työnantajalla ei kuitenkaan ole velvollisuutta periä lähdeveroa. Vastaavasti, jos palkansaaja on Suomessa asuvalta työnantajalta työsuhdeoption saatuaan siirtynyt samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön palvelukseen, lähdeveron perimisvelvollisuus ja työsuhdeoptiosta johtuvat työnantajavelvoitteet säilyvät Suomessa asuvalla työnantajalla.

Lähdeveron periminen ei ole kuitenkaan aina mahdollista. Tähän saattaa olla syynä esimerkiksi se, että palkansaaja on ennen työsuhdeoption käyttämistä siirtynyt toisen työnantajan (esimerkiksi samaan konserniin kuuluvan ulkomaisen yhtiön) palvelukseen tai palkansaajalle ei makseta rahapalkkaa. Tällaisessa tilanteessa Verohallinto maksuunpanee viranomaisaloitteisesti palkansaajalle lähdeveron (LähdeVL 16 § 2 momentti). Suomalaisella työnantajalla on kuitenkin aina vuosi-ilmoituksen antamisvelvollisuus.

7.6.2 Lähdeverosta tehtävät vähennykset

Työnantaja voi ennen lähdeveron perimistä vähentää 510 euron suuruisen lähdeverovähennyksen jokaista palkan kertymiskuukautta kohti. Alle kuukauden ajalta kertyneen tulon yhteismäärästä vähennetään 17 euroa päivältä. Vähennyksen tekemisen edellytyksenä on, että palkansaaja esittää palkan maksavalle työnantajalle lähdeverokortin, jolla on merkintä vähennyksen tekemisestä (LähdeVL 6 §). Jos Verohallinto maksuunpanee lähdeveron, vähennys huomioidaan maksuunpanoa tehtäessä. 

Lähdeverovähennys voidaan tehdä koko siltä ajalta, jolta option Suomessa verotettava osa on kertynyt, mutta vain kertaalleen. Jos työsuhdeoptio on saatu suomalaisen yhteisön hallintoelimen jäsenyyden perusteella, työsuhdeoptiosta saadusta edusta ei voida tehdä lähdeverovähennystä.

Esimerkki 35: Ulkomailla asuva rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja A on työskennellyt suomalaisen X Oyj:n palveluksessa Suomessa 1.1.2013–31.12.2013. Hän on välittömästi Suomessa työskentelynsä jälkeen lopettanut työt X Oyj:n palveluksessa.

Palkansaaja A on 1.1.2013 saanut X Oyj:ltä 2.000 työsuhdeoptio-oikeutta, jotka oikeuttavat merkitsemään vastaavan määrän X Oyj:n osakkeita 31.12.2013 päättyneen ansaintajakson jälkeen. Palkansaaja A oli koko X Oyj:n palveluksessa työskentelynsä ajan Suomessa yleisesti verovelvollinen. Työsuhdeoptiosta saatu etu on siten kokonaisuudessaan kertynyt Suomesta tehdystä työstä.

Palkansaaja A käyttää 1.000 optio-oikeutta 1.7.2014 ja saa niistä 10.000 euron suuruisen edun. Loput 1.000 optio-oikeutta hän käyttää 1.12.2014 ja saa niistä 8.000 euron suuruisen edun. Optiot ovat kertyneet vuoden ajalta, joten palkansaaja A:lla on oikeus (12 x 510) 6.120 euron suuruiseen vähennykseen 1.7.2014 käytetyistä optioista saadusta tulosta. Vähennys voidaan myöntää vain kerran, joten hänellä ei ole oikeutta vähennykseen 1.12.2014 käytetyistä optioista saadusta tulosta.

Lähdevero on lopullinen vero, jota perittäessä ei voida lähtökohtaisesti tehdä muita vähennyksiä kuin edellä mainittu lähdeverovähennys. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin ratkaisussaan KHO 15.8.2006 taltio 1925 katsonut, että lähdevero työsuhdeoption käyttämisestä saadusta edusta lasketaan määrästä, josta on vähennetty edun käyttämisestä aiheutuneet kustannukset. Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan seuraavasti:

Kun TVL 66.3 §:n nojalla ansiotulona verotettavien erien verottamisesta rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain nojalla ei ole viimeksi mainitussa laissa erikseen säädetty, ei lain 6 §:ssä olevan vähennysten luettelon perusteella voida katsoa, että työsuhdeoption käytöstä saatu etu olisi määritelty rajoitetusti verovelvollisen verotuksen osalta toisin kuin tuloverolain nojalla toimitettavassa yleisesti verovelvollisen verotuksessa.

Ratkaisun lopputulos perustui siihen, että työsuhdeoptioiden käytöstä saatu etu on luonteeltaan luovutusvoittoa, mutta sitä verotetaan tuloverolain nimenomaisen säännöksen nojalla palkkana.

7.6.3 Verotusmenettelystä annetun lain mukainen verotus

Rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan työsuhdeoptiosta saama tulo voidaan hänen vaatimuksestaan tietyin edellytyksin verottaa verotusmenettelystä annetun lain mukaisessa järjestyksessä. Verotusmenettelystä annetun lain mukaisen verotuksen edellytyksistä säädetään 1.1.2014 alkaen voimaantulleella lailla 887/2013 muutetussa rajoitetusti verovelvollisen verottamisesta annetun lain 13 §:ssä. Muutettuja säännöksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan mainitun lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voidaan soveltaa, jos palkansaaja asuu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa taikka valtiossa tai alueella, jota koskee sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa, tai jos palkansaaja on niin sanotussa tutkijadirektiivissä tarkoitetun oleskeluluvan haltija (LähdeVL 13 § 1 momentti 6 kohta). 

Verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voidaan soveltaa sekä ennakkoperinnässä että verotusta toimitettaessa. Soveltaminen ennakkoperinnässä edellyttää, että rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja hakee verotoimistosta rajoitetusti verovelvollisen verokortin ja toimittaa sen suorituksen maksajalle (LähdeVL 13 § 3 momentti). Verotusta toimitettaessa verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta sovelletaan, jos sitä on sovellettu ennakkoperinnässä tai palkansaaja sitä vaatii (LähdeVL 13 § 4 momentti). 

Ennen vuotta 2014 voimassa olleen lain 814/2008 mukaan verotusmenettelystä annetun lain mukaista verotusta voitiin soveltaa ainoastaan Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvan tai tutkijadirektiivissä tarkoitetun rajoitetusti verovelvollisen vaatimuksesta hänen Suomesta saamansa ansiotuloon. Edellytyksenä tälle oli, että verovelvollisen verovuonna Suomesta saama puhdas ansiotulo on vähintään 75 prosenttia hänen Suomesta ja muualta verovuonna yhteensä saamastaan puhtaasta ansiotulosta. Lakia sovellettiin työsuhdeoptiosta saatuun etuun, jos optiota oli käytetty 31.12.2013 tai tätä ennen.

7.6.4 Sairausvakuutuksen maksut

Suomen sairausvakuutukseen kuuluvan henkilön on suoritettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu Suomeen. Työnantajan on puolestaan suoritettava Suomen sosiaaliturvaan kuuluvalle henkilölle maksamansa palkan perusteella työnantajan sairausvakuutusmaksu Suomeen (katso tarkemmin kohta 5.1 edellä).

Sairausvakuutusmaksu määrätään rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetun palkan perusteella. Palkkaan ei kuitenkaan lueta sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä. Vakuutetun sairaanhoitomaksu 1,45 prosenttia on siten suoritettava työsuhdeoptiosta saadun edun perusteella. Työsuhdeoptiosta saatua etua ei kuitenkaan lueta päivärahamaksun eikä työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteeseen. Tämän vuoksi työsuhdeoptiosta saadusta edusta ei ole suoritettava päivärahamaksua, vaan ainoastaan sairaanhoitomaksu (SVL 18 luku 16 § ja 20 §). 

Sairaanhoitomaksu on suoritettava silloin, kun rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja on työsuhdeoptiota käyttäessään Suomen sosiaaliturvaan kuuluva. Option kertymisajan tilanteella ei siis ole merkitystä. Jos palkansaaja on optioedun antaneen työnantajan palveluksessa option käyttöhetkellä, työnantajan on perittävä sairausvakuutusmaksun määrä palkansaajalle maksamastaan rahapalkasta. Jos palkansaaja ei ole optioedun antaneen työnantajan palveluksessa, Verohallinto määrää sairaanhoitomaksun samassa yhteydessä lähdeveron kanssa.

Sairaanhoitomaksu määrätään rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan bruttotulon perusteella. Kuuden kuukauden säännön mukainen verovapaus tai verosopimuksen määräykset eivät vaikuta sairaanhoitomaksun suorittamisvelvollisuuteen.

Sairausvakuutuksen maksujen määrät vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella (SVL 18 luku 23–24a §:t). Vuonna 2017 palkkatulosta suoritettava sairaanhoitomaksu on 0 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslain 18 luvun 14, 16-19 ja 19a §:ssä tarkoitetusta maksuperusteesta (Vna 1 §:n 1 momentti). Jos vakuutettu kuitenkin saa muuta kuin sairausvakuutuslain 18 luvun 15-18 §:ssä tarkoitettua ansiotuloa, peritään kyseisestä tulosta sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua 1,45 prosenttia (Vna 1 §:n 2 momentti). Siten, jos tulo on sairaus-vakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 3-5 kohdissa tarkoitettua ansiotuloa, siitä pe-ritään vakuutetun sairaanhoitomaksua 1,45 %.

7.7 Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

Kun Suomi on ollut ulkomaantyöskentelyn aikana Suomessa yleisesti verovelvollisen palkansaajan verosopimuksen mukainen asuinvaltio eikä kuuden kuukauden säännön verovapaus ole soveltunut ulkomaantyöskentelyyn, työsuhdeoption käyttämisestä saatu etu on Suomessa veronalaista tuloa myös siltä osin kuin optioetu on kertynyt ulkomaantyöskentelyn ajalta. Optiosta saatu etu on tällöin Suomessa veronalaista tuloa, vaikka palkansaaja ei ole työsuhdeoptioita käyttäessään yleisesti verovelvollinen tai verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. 

Jos myös työskentelyvaltio on edellä kuvatussa tilanteessa verottanut työsuhdeoptiosta saadun edun siellä työskentelyn ajalta kertyneeltä osalta, syntyy kaksinkertaista verotusta. Suomi on palkansaajan asuinvaltiona velvollinen poistamaan tällaisen kaksinkertaisen verotuksen.

Esimerkki 36: Suomessa yleisesti verovelvollinen palkansaaja A työskentelee suomalaisen X Oyj:n palveluksessa. Hän on saanut X Oyj:ltä työsuhdeoptiota, joiden ansainta-aika on 1.1.2012–31.12.2013. 

X Oyj lähettää A:n työskentelemään Ruotsiin 1.1.2013–31.12.2013 väliseksi ajaksi. A oleskelee tänä aikana Ruotsissa noin yhdeksän kuukauden ajan ja Suomessa noin 3 kuukauden ajan.

A on Ruotsissa työskentelyn ajan Suomessa yleisesti verovelvollinen ja verosopimuksen mukaan Suomessa asuva. Kuuden kuukauden säännön verovapaus ei sovellu Ruotsissa tehdystä työstä saatuun tuloon. Työsuhdeoptiosta saatu etu on siten kokonaisuudessaan Suomessa veronalaista tuloa. 

Pohjoismaisen verosopimuksen 15 artiklan perusteella myös Ruotsilla on oikeus verottaa siellä työskentelyn ajalta kertynyttä optioetua, koska A on oleskellut Ruotsissa yli 183 päivää peräkkäisten kahdentoista kuukauden aikana. Jos Ruotsi verottaa optioetua, Suomi poistaa A:n asuinvaltiona mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen. Edellytyksenä on, että Ruotsi on määrittänyt siellä veronalaisen edun osuuden OECD:n malliverosopimuksen kommentaarin mukaisesti.

Kaksinkertainen verotus poistetaan joko vapautusmenetelmällä tai hyvitysmenetelmällä. Käytettävä menetelmä riippuu verosopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskevasta määräyksestä.

Vapautusmenetelmää sovellettaessa Suomen verosta vähennetään laskennallinen määrä. Vähennettävä määrä on ulkomaantulon suhteellista osuutta kokonaistulosta vastaava määrää Suomen verosta. Hyvitysmenetelmässä vähennetään Suomen verosta ulkomailla todellisuudessa maksettua veroa vastaava määrä. Vähennys ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin on ulkomaantulon suhteellista osuutta kokonaistulosta vastaava määrää Suomen verosta (hyvityksen enimmäismäärä). Kaksinkertaisen verotuksen poistamista on käsitelty tarkemmin erillisessä ohjeessa.

Jos Suomen ja työskentelyvaltion välillä ei ole voimassa olevaa verosopimusta, Suomi poistaa kaksinkertaisen verotuksen hyvitysmenetelmällä. Tällöin ulkomaisena verona otetaan huomioon vain vieraalle valtiolle maksettu vero, eikä osavaltion tai muun paikallisviranomaisen kantamia veroja hyvitetä (laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta (1552/1995) 2 §). 

Se, että työskentelyvaltio määrittelee työsuhdeoptiosta saadun edun arvon eri tavalla kuin Suomi tai työsuhdeoptiosta saatu etu realisoituu veronalaiseksi tuloksi eri ajankohtana, ei poista Suomelta velvollisuutta poistaa kaksinkertaista verotusta siltä osin kuin verotus työntekovaltiossa on tapahtunut työntekovaltion lainsäädännön ja verosopimuksen mukaisesti.

Jos työskentelyvaltio on sen sijaan verottanut työsuhdeoptiosta saadusta edusta suuremman osan kuin on kertynyt työskentelyvaltiossa työskentelyn aikana, Suomi ei ole velvollinen poistamaan kaksinkertaista verotusta. Palkansaaja voi tällöin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi hakea muutosta työskentelyvaltion verotukseen.

Jos kaksinkertaista verotusta uhkaa syntyä tai on syntynyt sen vuoksi, että Suomessa on ennen Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO:2013:93 sovellettu erilaista laskutapaa verotusoikeuden jakautumiseen Suomen työskentelystä ja ulkomailla työskentelystä kertyneeseen osuuteen, kaksinkertainen verotus voidaan poistaa oikaisemalla Suomen verotusta. Tällöin Suomessa ja ulkomailla työskentelystä kertyneet osuudet määritetään edellä tämän ohjeen kohdissa 5.2–5.5 esitetyllä tavalla.

7.8 Ulkomaantyöskentely ja työnantajan velvollisuudet

7.8.1 Työnantajan velvollisuuksien määräytyminen ulkomaantyöskentelyn yhteydessä

Oikeus työsuhdeoptioon on yleensä sidottu työsuhteen jatkumiseen. Konsernin sisällä oikeus kuitenkin useimmiten säilyy, vaikka palkansaaja siirtyy toisen samaan konserniin kuuluvaan yrityksen palvelukseen. Tällaisessa tilanteessa etu katsotaan saaduksi siltä yritykseltä, jonka palveluksessa palkansaaja oli saadessaan option.

Edellä mainitusta seuraa muun muassa se, että jos palkansaaja oli option merkitessään konsernin ulkomaisen tytäryhtiön palveluksessa, mutta optiota käyttäessään suomalaisen yhtiön palveluksessa, työnantajana pidetään edelleen ulkomaista tytäryhtiötä. Suomen lainsäädännön mukaiset työnantajavelvoitteet eivät tällöin koske työsuhdeoptiosta saatua etua. Siitä ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä eikä antaa veroilmoitusta työnantajasuorituksista tai vuosi-ilmoitusta.

Päinvastaisessa tilanteessa eli silloin, kun palkansaaja on option merkitessään Suomessa asuvan työnantajan palveluksessa, mutta optiota käyttäessään ulkomaisen yhtiön palveluksessa, Suomessa asuvalla työnantajalla on työsuhdeoption osalta työnantajan velvollisuudet. Velvollisuuksia ei kuitenkaan ole siltä osin kuin työsuhdeoptiosta saatu etu on kertynyt rajoitetun verovelvollisuuden ajalta eikä etu ole Suomesta saatua tuloa. Suomessa asuvaan työnantajaan rinnastetaan myös ulkomaisen yrityksen Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka.

Palkansaaja saattaa käyttää työsuhdeoptiota sellaisen ulkomaantyöskentelyn aikana, johon soveltuu kuuden kuukauden sääntö. Palkansaajalle maksettava rahapalkka on tällaisessa tilanteessa yleensä kokonaisuudessaan verovapaata tuloa, minkä vuoksi työnantaja ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä, vaikka työsuhdeoptiosta saatu etu olisi osin veronalaista tuloa. Työnantajan on kuitenkin ilmoitettava etu työnantajasuoritusten veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella.

7.8.2 Kuuden kuukauden säännön soveltaminen ennakkoperinnässä

Työnantajan on pääsääntöisesti toimitettava työsuhdeoptiosta ennakonpidätys sekä ilmoitettava työsuhdeoptio työnantajasuoritusten veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella. Tällaisessa tilanteessa palkansaaja voi vaatia kuuden kuukauden säännön verovapauden soveltamista hänen verotustaan toimitettaessa. Vaatimus esitetään veroilmoituksen antamisen yhteydessä. Samalla palkansaaja antaa verovapauden edellytysten ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot.

Työnantaja voi kuitenkin tietyin edellytyksin soveltaa kuukauden sääntöä jo ennakkoperinnässä. Edellytyksenä tälle on, että työnantajalla on luotettava ja todisteellinen tieto siitä, että työsuhdeoptioetu ilmoitetaan työskentelyvaltion veroviranomaiselle ja että ilmoitus edusta voidaan ottaa työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan siellä tutkittavaksi. Työnantajalla on luotettava tieto esimerkiksi silloin, kun työnantaja on järjestänyt palkansaajan puolesta veroilmoitusten antamisen työskentelyvaltioon. Työnantajan on tämän lisäksi oltava selvillä muiden kuuden kuukauden säännön soveltamisen edellytysten täyttymisestä.

Työnantajan on edellä mainitussa tapauksessa järjestettävä luotettava työskentelypäivien seuranta ja tarkistettava työsuhdeoptiota koskevaa vuosi-ilmoitusta antaessaan, että verovapauden edellytykset ovat täyttyneet. Jos tällöin havaintaan, että edellytykset eivät ole täyttyneet, työsuhdeoptio on ilmoitettava työnantajasuoritusten veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella kokonaisuudessaan veronalaisena palkkatulona.

Esimerkki 37: Suomessa työskentelevälle palkansaaja A:lle annetaan 1.5.2012 työsuhdeoptioita, joiden ansaintajakso päättyy 12.12.2013. A siirtyy työnantajansa palveluksessa ulkomaille 17.11.2012 alkaen. Sekä palkkaan että optioetuun soveltuu kuuden kuukauden sääntö. 

A käyttää optioita 1.4.2014. Hän saa optioista 90.000 euron suuruisen edun, joka jaetaan työskentelypäivien suhteessa Suomessa veronalaiseen ja verovapaaseen osuuteen. Suomessa veronalainen osuus on (200/600 x 90.000) 30.000 euroa.

Työnantaja ei voi toimittaa ennakonpidätystä edun arvosta, jos työnantaja ei samanaikaisesti maksa A:lle veronalaista rahapalkkaa. Rahapalkasta, johon soveltuu kuuden kuukauden sääntö, ei tarvitse toimittaa pidätystä veronalaisen työsuhdeoption osalta.

Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella. Vuodelta 2014 annettavalle vuosi-ilmoitukselle merkitään edun veronalainen osa 30.000 euroa saajakohtaisen erittelyn kohtaan 35. Suorituslaji on P tai 1 riippuen siitä, onko kysymyksessä pää- vai sivutoimi. Ulkomaantyöskentelyn ajalle määritelty vakuutuspalkka ilmoitetaan suorituslajilla 5. Tämän lisäksi suorituslajilla 5 ilmoitetaan kuuden kuukauden säännön alaisen optioedun määrä kohtaan 35. Työnantajan ulkomaanpalkasta antamalle ilmoitukselle VEROH 5053a merkitään rasti kohtaan muu etuus.

Esimerkki 38: Palkansaaja B merkitsee työsuhdeoptioita ollessaan ulkomaankomennuksella. Kuuden kuukauden sääntö soveltuu tältä ajalta rahana maksettavaan palkkaan. B käyttää optio-oikeuttaan Suomeen palattuaan.

Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo jaetaan työskentelyaikojen suhteessa kuten edellisessä esimerkissä. Tässä tapauksessa työnantaja maksaa veronalaista rahapalkkaa, joten työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen myös optioedun veronalaisesta osasta. Edun arvo voidaan ottaa kokonaisuudessaan huomioon seuraavassa palkanmaksussa tai jakaa loppuvuoden palkanmaksuille.

Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoitukselle merkitään optioedun Suomessa veronalainen määrä kohtaan 35 suorituslajilla P tai 1. Ulkomaantyöskentelyn ajalle määritelty vakuutuspalkka ilmoitetaan suorituslajilla 5. Tämän lisäksi suorituslajilla 5 ilmoitetaan kuuden kuukauden säännön alaisen optioedun määrä kohdassa 35.

Jos edellä mainitut edellytykset (etu työskentelyvaltion veroviranomaisen tiedossa ja muut kuuden kuukauden säännön edellytykset täyttyvät sekä työnantaja on toteuttanut seurannan ja tarkistuksen ennen vuosi-ilmoituksen antamista) kuuden kuukauden säännön soveltamiselle eivät täyty, työnantajan on toimitettava työsuhdeoptiosta saadusta edusta ennakonpidätys ja ilmoitettava etu veronalaisena tulona työnantajasuoritusten veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella. Palkansaaja voi tällöin vaatia verovapautta verotuksen toimittamisen yhteydessä ja esittää selvitystä verovapauden perusteista.

Esimerkki 39: X Oyj lähettää palkansaaja C:n yli kuusi kuukautta kestävälle ulkomaankomennukselle. X Oyj maksaa C:lle palkkaa komennuksen ajalta. X Oyj ja C ovat sopineet, että C hoitaa itse ulkomaantyöskentelyyn liittyvät veroasiansa. X Oyj ei voi jättää ennakonpidätystä toimittamatta. X Oyj ilmoittaa työnantajasuoritusten veroilmoituksella ja vuosi-ilmoituksella työsuhdeoptioedun koko määrän. C voi vaatia kuuden kuukauden säännön soveltamista veroilmoituksellaan.

7.9 Synteettinen optio ja ulkomaantyöskentely

7.9.1 Synteettinen optio ja kertymisperiaate

Synteettisestä optiosta saatu etu on työsuhdeoptiota vastaavalla tavalla ajan kulumisen perusteella kertyvää palkkatuloa. Suomessa verotettava osuus synteettisestä optiosta saadusta edusta määritetään siten kertymisperiaatteen mukaisesti. 

Kertymisperiaatetta sovelletaan synteettiseen optioon eri tavoin kuin tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettuun työsuhdeoptioon, koska synteettisen option perusteella saatu etu on rahapalkkaa. Synteettisestä optiosta saadun edun katsotaan kertyneen synteettisen option myöntämisen ja siihen perustuvan rahasuorituksen maksamisen väliseltä ajalta.

7.9.2 Kuuden kuukauden sääntö

Synteettiseen optioon ei sovelleta työsuhdeoptiota koskevaa tuloverolain 77 §:n 2 momenttia, koska työsuhteen perusteella saatu synteettinen optio ei ole tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio. Synteettisestä optiosta saatu etu on palkkaa, joten synteettisestä optiosta saatu etu on verovapaata tuloa, jos tuloverolain 77 §:n 1 momentissa olevat kuuden kuukauden säännön yleiset edellytykset täyttyvät. Synteettisestä optiosta saatu etu on tämän vuoksi verovapaa tuloa, jos se on kertynyt sellaista ajalta, jolta saatu palkka on kuuden kuukauden säännön yleisten edellytysten perusteella verovapaata tuloa.

7.9.3 Verosopimuksen vaikutus

Verosopimus saattaa kuuden kuukauden säännön ohella estää Suomea verottamasta synteettisestä optiosta saatua etua. Synteettisestä optiosta saatuun etuun sovelletaan verosopimuksen palkkatuloa koskevia määräyksiä (OECD 15 artikla). Verosopimus estää Suomea verottamasta synteettisestä optiosta saatu etua lähinnä silloin, kun palkansaaja on ollut edun kertymisaikana toisessa verosopimusvaltiossa asuva eikä työtä ole tehty Suomessa.

7.9.4 Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertynyt etu

Rajoitetun verovelvollisuuden ajalta kertyneestä synteettisestä optiosta saatu etu on Suomessa verotettavaa tuloa, jos vastaavalta ajalta kertynyt palkka on Suomessa verotettavaa tuloa.

7.10 Vakuutuspalkka ja työsuhdeoptio

Ulkomailla tilapäisesti työskentelevän suomalaisen palkansaajan eläketurva järjestetään usein Suomessa. Palkansaajalle vahvistetaan tällöin ulkomaantyöskentelyn ajaksi niin sanottu vakuutuspalkka, joka vastaa Suomessa tehdystä vastaavasta työstä maksettua palkkaa (TyEL 72 § §). 

Vakuutuspalkka korvaa ulkomaantyöskentelytilanteissa kunnallisverotuksessa verotettavan tulon sairaanhoitomaksun määräytymisperusteena ja palkan päivärahamaksun määräytymisperusteena silloin, kun ulkomailla työskentelyyn sovelletaan kuuden kuukauden säännön verovapautta. Vakuutuspalkka korvaa myös rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaisen palkan rajoitetusti verovelvollisen henkilön sairaanhoito- ja päivärahamaksun maksuperusteena (SVL 18 luku 18 §).  

Vakuutuspalkka korvaa edellä luetellut erät myös työnantajan sairausvakuutusmaksun määräytymisen perusteena (TaSvmL 5 § 4 momentti).

Vakuutuspalkkaan luetaan vain sellaiset erät, jotka kartuttaisivat eläkettä työntekijän eläkelain 70 §:n mukaisesti. Työsuhdeoptiosta saatu etu ei ole lainkohdassa tarkoitettua eläkettä kerryttävää työansiota, joten sitä ei ole huomioitu vakuutuspalkassa. Tämän vuoksi vakuutuspalkka ei korvaa työsuhdeoptiosta saatua etua sairaanhoitomaksun määräytymisperusteena. Työsuhdeoptiosta saadun edun Suomessa veronalaisesta osuudesta on siten aina suoritettava sairaanhoitomaksu riippumatta siitä, onko henkilölle määritelty vakuutuspalkka vai ei (SVL 18 luku 20 §). Vuonna 2017 palkkatulosta suoritettava sairaanhoitomaksu on 0 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta ja muusta sairausvakuutuslain 18 luvun 14, 16-19 ja 19a §:ssä tarkoitetusta maksuperusteesta (Vna 1 §:n 1 momentti). Jos vakuutettu kuitenkin saa muuta kuin sairausvakuutuslain 18 luvun 15-18 §:ssä tarkoitettua ansiotuloa, peritään kyseisestä tulosta sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua 1,45 prosenttia (Vna 1 §:n 2 momentti). Siten, jos tulo on sairaus-vakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentin 3-5 kohdissa tarkoitettua ansiotuloa, siitä peritään vakuutetun sairaanhoitomaksua 1,45 %. 

8 Työnantajan ilmoitukset Verohallinnolle

8.1 Veroilmoitus työnantajasuorituksista

Työnantajan on ilmoitettava palkansaajalle maksamansa palkka sekä muut veronalaiset suoritukset ja edut verokausittain annettavalla ”veroilmoituksella työnantajasuorituksista” (OVML 16 §). Veroilmoitus annetaan OmaVero-palvelussa tai sähköisenä tiedonsiirtona. Myös työsuhdeoptiosta saatu etu on ilmoitettava veroilmoituksella.

Esimerkki 40: Palkansaaja A:n syyskuun rahapalkka on 4.200,00 euroa. Hänellä on lisäksi toistuvina luontoisetuina puhelin- ja autoetu, joiden verotusarvo on yhteensä 650,00 euroa kuukaudessa. A:n verokortin perusprosentti on 34 %, tuloraja 4.850,00 euroa kuukaudessa ja lisäprosentti 51 %.

A on myynyt työnantajaltaan saamiaan optio-oikeuksia syyskuun alussa. Näistä saadun työsuhdeoptioedun arvo on 40.000,00 euroa. Ennakkoperinnässä etu jaetaan tasaeriin loppuvuoden palkanmaksuihin. Erän suuruudeksi tulee 10.000,00 euroa kuukautta kohden. Syyskuun ennakonpidätyksen määräksi muodostuisi verokortin pidätysprosentin perusteella yhteensä 6.749,00 euroa. Ennakonpidätystä ei kuitenkaan voida toimittaa rahapalkkaa suurempana, joten ennakonpidätyksen määräksi muodostuu elokuun osalta rahapalkan määrä 4.200 euroa.

Syyskuulta annettavalle työnantajasuoritusten veroilmoitukselle merkitään A:n osalta ennakonpidätyksen alaiseksi palkaksi 14.850,00 euroa ennakonpidätyksen määräksi 4.200,00 euroa ja työnantajan sairausvakuutusmaksun alaiseksi palkaksi 4.850,00.

Ennen vuotta 2017 työnantajasuoritusten veroilmoituksella ilmoitettavia tietoja vastaavat tiedot ilmoitettiin kausiveroilmoituksella.

8.2 Vuosi-ilmoitus

Työnantajan on ilmoitettava palkansaajalle maksamansa palkka ja muu suoritus vuosi-ilmoituksella (VML 15 § 1 momentti). Velvollisuutta antaa vuosi-ilmoitus on rajattu Verohallinnon yleisestä tiedonantovelvollisuudesta antamalla päätöksellä. 

Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan ”Työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella” (lomake 7801). Työsuhdeoptiosta saadun edun arvo ilmoitetaan kohdassa 35 (Työsuhdeoptio ja osakepalkkio). Edun arvoa ei sisällytetä kohdassa 14 (Rahapalkan määrä) ilmoitettavaan määrään eikä sitä ilmoiteta kohdassa 36 (Palkkaerät, jotka eivät kuulu sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteeseen). Ennakonpidätyksen määrä merkitään kohtaan 15 (Ennakonpidätys) enintään työnantajan maksaman rahapalkan suuruisena.

Esimerkki 41: Palkansaaja A:n kuukausittainen rahapalkka on 4.200,00 euroa eli vuotuinen rahapalkka on 50.400,00 euroa. Hänellä on lisäksi kuukausittain toistuvina luontoisetuina 20,00 euron arvoinen puhelinetu ja 630,00 euron arvoinen autoetu. Hänellä on lisäksi 40.000,00 euron arvoinen työsuhdeoptioetu joulukuun alussa käytetyistä optio-oikeuksista.

A:n verokortin perusprosentti on 30 %, tuloraja 4.850,00 euroa kuukaudessa ja lisäprosentti 50 %. Ennakonpidätyksen vuotuiseksi määräksi saadaan siten yhteensä (30 % x 4.850 x 11 + 4.200) 20.250,00 euroa (tammikuusta marraskuuhun asti palkoista toimitetaan 30 prosentin suuruinen ennakonpidätys ja joulukuun rahapalkka pidetään kokonaisuudessaan ennakonpidätyksenä).

Työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut lasketaan (50.400 + 7.560,00 + 240,00) 58.200,00 eurosta. Maksujen määräksi saadaan vuoden 2017 maksuprosenteilla (6,15 % ja 1,60 %) yhteensä (7,75 x 58.200,00) 4.510,50 euroa.

A:n saama palkka ilmoitetaan työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella seuraavalla tavalla:

  • kohdassa 14 (114) ilmoitetaan vuotuisen rahapalkan määrä eli 50.400 euroa
  • kohdassa 15 (115) ilmoitetaan ennakonpidätyksen määrä eli 20.250,00 euroa
  • kohdassa 16 (116) ilmoitetaan työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen yhteismäärä eli 4.510,50 euroa
  • kohdissa 20–25 (120–125) ilmoitetaan vuotuisen autoedun arvo eli 7.560,00 euroa
  • kohdassa 35 (135) ilmoitetaan työsuhdeoptiona saadun edun määrä eli 40.000 euroa
  • kohdissa 40 ja 42 (140–142) ilmoitetaan vuotuisen matkapuhelinedun arvo eli 240,00 euroa

Osakepalkkiojärjestelmään liittyvästä rahasuorituksesta ei tietyissä tilanteissa suoriteta päivärahamaksua eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua (katso tarkemmin kohta 5.1.3 edellä). Tällaisen rahasuorituksen määrä sisällytään osaksi kohdassa 14 (Rahapalkan määrä) ilmoitettavaa rahapalkkaa. Rahasuorituksen määrä ilmoitetaan lisäksi kohdassa 36 (Palkkaerät, jotka eivät kuulu sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteeseen). Muutoin osakepalkkion ilmoittamisessa sovelletaan samoja periaatteita kuin muidenkin verotuksessa työsuhdeoptiona pidettävien etujen ilmoittamisessa.

Esimerkki 42: Palkansaaja B työskentelee X Oyj:n palveluksessa. B:n kuukausittainen rahapalkka on 20.000,00 euroa ja vuotuinen rahapalkka

siten 250.000,00 euroa. B:n verokortin pidätysprosentti on 57 %.

B on mukana X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmässä. Hän on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu saamaan osakkeita järjestelmän ehdoissa määritellyn mittausjakson päättyessä. Osakkeet on noteerattu pörssissä ja B:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Osa osakepalkkiosta annetaan osakkeiden sijaan rahana. Osakepalkkiojärjestelmään perustuvan rahasuorituksen arvo määräytyy vastaavin perustein. Osakkeiden tai rahasuorituksen arvosta ei siten ole suoritettava päivärahamaksua tai työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Osakepalkkiojärjestelmän tavoitteet saavutetaan. B:llä on tällöin oikeus 20.000 X Oyj:n osakkeen arvoiseen osakepalkkioon. Tästä määrästä 40 prosenttia annetaan X Oyj:n osakkeina ja 60 prosenttia rahana verojen maksamista varten. Yhden X Oyj:n osakkeen arvo 25,00 euroa.

B:n osakepalkkiojärjestelmän perusteella saaman edun arvo on yhteensä (20.000 x 25,00) 500.000,00 euroa. Tästä määrästä (40 % x 500.000,00) 200.000,00 euroa on annettu osakkeina ja loppuosa eli (60 % x 500.000,00) 300.000,00 euroa rahasuorituksena. Rahasuoritusta käytetään ennakonpidätyksen kattamiseen.

Vuosi-ilmoituksella ilmoitettavan ennakonpidätyksen määräksi saadaan yhteensä ((250.000,00 + 500.000,00) x 57 %) 427.500,00 euroa. Työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen määräksi puolestaan saadaan yhteensä (250.000,00 x 7,75 %) 19.375,00 euroa.

B:n saama palkka ilmoitetaan työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella seuraavalla tavalla:

  • kohdassa 14 (114) ilmoitetaan vuotuisen rahapalkan määrä eli 550.000,00 euroa
  • kohdassa 15 (115) ilmoitetaan ennakonpidätyksen määrä eli 427.500,00 euroa
  • kohdassa 16 (116) ilmoitetaan työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen yhteismäärä eli 19.375,00 euroa
  • kohdassa 35 (135) ilmoitetaan osakepalkkiojärjestelmän perusteella saatujen osakkeiden arvo (työsuhdeoptioetu) eli 200.000 euroa
  • kohdassa 36 (136) ilmoitetaan osakepalkkiojärjestelmän perusteella saadun rahapalkkion määrä eli 300.000,00 euroa

Osakepalkkiojärjestelmään ei välttämättä liity rahasuoritusta ennakonpidätyksen kattamiseen. Samoin on mahdollista, että rahasuorituksen määrä ei yhdessä muun rahapalkankaan kanssa riitä tarvittavan ennakonpidätyksen määrän kattamiseen. Ennakonpidätyksen määränä ilmoitetaan myös tällöin rahapalkasta todellisuudessa toimitetun ennakonpidätyksen määrä. 

Esimerkki 43: Palkansaaja C työskentelee Y Oyj:n palveluksessa. B:n kuukausittainen rahapalkka on 20.000,00 euroa eli vuotuinen rahapalkka on 240.000,00 euroa. C:n verokortin pidätysprosentti on 57 %.

C on mukana Y Oyj:n osakepalkkiojärjestelmässä. Hän on osakepalkkiojärjestelmän ehtojen perusteella tiettyjen edellytysten täyttyessä oikeutettu saamaan osakkeita järjestelmän ehdoissa määritellyn mittausjakson päättyessä. Osakkeet on noteerattu pörssissä ja C:n järjestelystä saaman edun arvo riippuu osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisellä, yli vuoden kestävällä ajanjaksolla. Osakepalkkiojärjestelmään perustuvan rahasuorituksen arvo määräytyy vastaavin perustein. Osakkeiden tai rahasuorituksen arvosta ei siten ole suoritettava päivärahamaksua tai työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Osakepalkkiojärjestelmän tavoitteet saavutetaan. C:lle annetaan tällöin osakepalkkiona 10.000 Y Oyj:n osaketta, jotka annetaan hänelle joulukuun alussa. Yhden Y Oyj:n osakkeen arvo 30,00 euroa. Osakepalkkiojärjestelmän perusteella saadun edun arvo on siten yhteensä (10.000 x 30,00) 300.000,00 euroa. Järjestelmään ei liity rahasuoritusta, vaan palkkio annetaan kokonaisuudessaan osakkeina. 

Ennakonpidätyksen määrä osakepalkkiona saadusta edusta olisi yhteensä (300.000,00 x 57 %) 171.000,00 euroa. Ennakonpidätystä ei kuitenkaan voida toimittaa joulukuun rahapalkkaa suurempana. Joulukuun ennakonpidätyksen määräksi saadaan siten joulukuun rahapalkan määrä eli 20.000,00 euroa. 

Vuosi-ilmoituksella ilmoitettavan ennakonpidätyksen määräksi yhteensä (11 x 20.000,00 x 57 % + 20.000,00) 145.400,00 euroa. Työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen määräksi puolestaan saadaan yhteensä (240.000,00 x 7,75 %) 18.600,00 euroa.

B:n saama palkka ilmoitetaan työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella seuraavalla tavalla:

  • kohdassa 14 (114) ilmoitetaan vuotuisen rahapalkan määrä eli 240.000,00 euroa
  • kohdassa 15 (115) ilmoitetaan ennakonpidätyksen määrä eli 145.400,00 euroa
  • kohdassa 16 (116) ilmoitetaan työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen yhteismäärä eli 18.600,00 euroa
  • kohdassa 35 (135) ilmoitetaan osakepalkkiojärjestelmän perusteella saatujen osakkeiden arvo (työsuhdeoptioetu) eli 300.000,00 euroa

Ennakonpidätystä ei voida toimittaa muutoin kuin rahana, esimerkiksi osakkeina, maksetusta palkasta. Siksi myös vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan ennakonpidätyksenä enintään työnantajan maksamasta rahapalkasta todellisuudessa toimittaman ennakonpidätyksen määrä. Samoin vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan ennakonpidätyksenä enintään työnantajan maksamasta rahapalkasta todellisuudessa toimitetun ennakonpidätyksen määrä myös silloin, kun palkansaaja myy välittömästi osakemerkinnän yhteydessä osan työsuhdeoptioiden perusteella merkitsemistään osakkeista merkintähinnan maksamista varten (kohta 3.3.1 edellä).

Esimerkki 44: Palkansaaja D työskentelee Z Oyj:n palveluksessa. D:n kuukausittainen rahapalkka on 20.000,00 euroa ja vuotuinen rahapalkka 240.000,00 euroa. D:n verokortin pidätysprosentti on 57 %. D on saanut työnantajaltaan optio-oikeuksia, joilla hän on oikeutettu merkitsemään 30.000 kappaletta Z Oyj:n osakkeita 5 euron kappalehintaan. 

D merkitsee kaikilla optio-oikeuksillaan Z Oyj:n osakkeita joulukuussa, kun osakkeen arvo on 15,00 euroa. D:lle muodostuu työsuhdeoptioiden käytöstä (30.000 x (15,00 - 5,00)) 300.000,00 euron suuruinen veronalaista palkkatuloa oleva etu.

D päättää myydä osan osakkeista osakkeiden merkintähinnan rahoittamiseksi. D antaa siksi arvopaperinvälittäjälle toimeksiannon, jonka perusteella välittäjä myy osakkeiden merkintähinnan (30.000 x 5,00 euroa) maksamiseksi tarvittavan määrän osakkeita eli (150.000,00 / 15,00) 10.000 osaketta.

Ennakonpidätyksen määrä työsuhdeoptiona saadusta edusta olisi yhteensä (300.000,00 x 57 %) 171.000,00 euroa. Ennakonpidätystä ei kuitenkaan voida toimittaa joulukuun rahapalkkaa suurempana. Joulukuun ennakonpidätyksen määräksi saadaan siten joulukuun rahapalkan määrä eli 20.000,00 euroa. 

Vuosi-ilmoituksella ilmoitettavan ennakonpidätyksen määräksi yhteensä (11 x 20.000,00 x 57 % + 20.000,00) 145.400,00 euroa. Työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen määräksi puolestaan saadaan yhteensä (240.000,00 x 7,75 %) 18.600,00 euroa.

D:n saama palkka ilmoitetaan työnantajan ja suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella seuraavalla tavalla:

  • kohdassa 14 (114) ilmoitetaan vuotuisen rahapalkan määrä eli 240.000,00 euroa
  • kohdassa 15 (115) ilmoitetaan ennakonpidätyksen määrä eli 145.400,00 euroa
  • kohdassa 16 (116) ilmoitetaan työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen yhteismäärä eli 18.600,00 euroa
  • kohdassa 35 (135) ilmoitetaan työsuhdeoptiona saadun edun arvo eli 300.000,00 euroa

Osakkeiden merkintähinnan maksamiseksi toteutetulla osakkeiden myynnillä ei ole mitään vaikutusta D:n saaman veronalaisen edun määrään eikä siten myöskään vuosi-ilmoituksella ilmoitettaviin tietoihin.. 

Työsuhdeoptiosta saadun edun koko määrä on vuodesta 2017 alkaen aina ilmoitettava vuosi-ilmoituksella. Etu on siis ilmoitettava vuosi-ilmoituksella myös siltä osin kuin työnantajan on soveltanut etuun ennakkoperinnässä kuuden kuukauden säännön verovapautta. Palkansaaja ilmoittaa edun verovapaan osuuden omalla veroilmoituksellaan. Vakuutuspalkka ei korvaa työsuhdeoptiosta saatua etua sairaanhoitomaksua laskettaessa (katso kohta 7.10 edellä).

Esimerkki 45: Suomessa asuva ja työskentelevä palkansaaja B merkitsee työnantajansa N Oyj:n työsuhdeoptioita 1.1.2015. Hän siirtyy 1.1.2015–31.12.2015 väliseksi ajaksi työskentelemään N Oyj:n tytäryhtiön palvelukseen Kanadaan, minkä jälkeen hän palaa N Oyj:n palvelukseen Suomeen. Kanadassa työskentelyn ajalta maksettuun palkkaan ja optioetuun soveltuu kuuden kuukauden sääntö.

Optioiden ansaintajakso päättyy 31.12.2016. A käyttää optio-oikeuttaan 2.7.2017. Edun arvo on 200.000 euroa. Edun arvo jaetaan työskentelyaikojen suhteessa Suomessa veronalaiseen ja verovapaaseen osaan. Suomessa veronalainen osuus on (366 / (365 + 366) x 200.000) 100.136,80 euroa. 

Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksella. N Oyj:llä on ollut tieto, että A:n Kanadassa työskentelyn ajalta kertyneeseen optioetuun soveltuu kuuden kuukauden säännön verovapaus. N Oyj ei ole toimittanut edun tästä osasta ennakonpidätystä. Suomessa veronalaisen työsuhdeoptioedun määrä 100.136,80 euroa ilmoitetaan vuosi-ilmoituksen kohdassa 35 suorituslajilla P tai 1 riippuen siitä, onko kysymyksessä pää- vai sivutoimi. Lisäksi kuuden kuukauden säännön alainen työsuhdeoptioetu ilmoitetaan suorituslajilla 5 kohdassa 35.

Rajoitetusti verovelvollisen saama työsuhdeoptioetu ilmoitetaan ”Rajoitetusti verovelvollisen vuosi-ilmoituksella (lomake 7809). Työsuhdeoptiosta saatu etu ilmoitetaan suorituslajilla AS (Suomessa tehtyyn työhön perustuva työsuhdeoptio ja osakepalkkio). Edun arvo merkitään kohtaan 20 (Luontoisedut).

Lisäohjeita vuosi-ilmoituksen antamiseen löytyy vuosi-ilmoitusten täyttöohjeista ”Täyttöohje - Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoitus” sekä ”Täyttöohje - Vuosi-ilmoitus rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista”.

9 Palkansaajan veroilmoitus

9.1 Yleisesti verovelvollinen

Työsuhdeoptiosta saatu etu on yleensä merkitty palkansaajan esitäytetylle veroilmoitukselle työnantajan antamien tietojen perusteella silloin, kun etu on saatu suomalaiselta työnantajalta. Palkansaajan tulee tarkistaa tiedot ja korjata mahdolliset virheellisyydet. Jos etu on saatu ulkomaiselta työnantajalta, palkansaajan on täydennettävä veroilmoitusta ilmoittamalla myös työsuhdeoptiosta saatu etu (VML 7 §).

Jos työsuhdeoption käyttämisestä saatu etu on ulkomaantyöskentelyn takia jaettu veronalaiseen ja verovapaaseen osaan, on suositeltavaa, että palkansaaja esittää laskelman siitä, miten etu jakautuu. Myös selvitys työskentelyvaltion veroviranomaiselle ilmoitetuista optioetua koskevista tiedoista on syytä liittää veroilmoitukseen. Tällöin on selvitettävä:

  • mihin optio-ohjelmaan käytetyt työsuhdeoptiot perustuvat (esimerkiksi X Oyj, kesäkuu 2015);
  • ajankohta, jona optiot on saatu (päivämäärä, jona optio-oikeus on merkitty);
  • käytettyjen työsuhdeoptioiden kappalemäärä;
  • ajankohta, jona työsuhdeoptiot on käytetty (osakemerkinnän tai option myynnin päivämäärä); sekä
  • onko työsuhdeoptiot käytetty osakkeita merkitsemällä vai optioita myymällä.

Veroilmoitukseen liitettäväksi selvitykseksi soveltuu myös ulkomaan viranomaiselle annettu englanninkielinen ilmoitus, jossa on edellä mainitut tiedot.

9.2 Rajoitetusti verovelvollinen

Rajoitetusti verovelvollisen palkansaajan on ilmoitettava Suomessa veronalainen työsuhdeoptioetu veroilmoituksellaan. Jos rajoitetusti verovelvollinen palkansaaja ei ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta, hänen on ilmoitettava etu Verohallinnon internet-sivuilta tulostettavissa olevalla tyhjällä veroilmoituslomakkeella.  

10 Työsuhdeoptiosta johtuvien kulujen vähennyskelpoisuus työnantajan verotuksessa

10.1 Palkansaajalle luovutetut osakkeet

Osakeyhtiön verotuksessa ei omien osakkeiden luovutuksesta pääsääntöisesti synny veronalaista tuloa eikä vähennyskelpoista menoa. Kun yhtiö luovuttaa omia osakkeitaan työsuhteen perusteella henkilökunnalleen, yhtiölle voi kuitenkin syntyä vähennyskelpoinen meno elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentin perusteella työntekijöille luovutettujen osakkeiden hankinnasta suoritettu hinta on vähennyskelpoista, jos yhtiö on hankkinut osakkeet kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla. Vähennys on kuitenkin enintään osakkeiden antamis- tai merkintähetken käyvän arvon suuruinen. Jos osakkeiden käypä arvo on ennen niiden antamista laskenut hankinta-arvoon verrattuna, tämä arvon alentuminen ei ole vähennyskelpoista. Osakkeen saajan maksama merkintähinta vähennetään laskettaessa vähennyskelpoisen menon määrää.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 27 f §:n mukaan edellä tarkoitettu vähennyskelpoinen määrä vähennetään sinä verovuonna, jonka aikana osakkeet merkitään tai annetaan. Vastaavasti palkansaajan verotuksessa työsuhdeoptiosta saatu etu verotetaan, kun palkansaaja saa osakkeet tai käyttää oikeuttaan merkitä osakkeet.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussa KHO 16.1.2012 taltio 35 katsonut, että yhtiön osakkeista suorittama määrä on vähennyskelpoista myös silloin, kun palkansaaja on luovuttanut optionsa kolmannelle osapuolelle. Vähennys tehdään tällöinkin osakkeiden merkintävuoden verotuksessa.

KHO 16.1.2012 taltio 35

Elinkeinotulon verotus - Omien osakkeiden luovuttaminen - Työsuhdeoptiojärjestely - Menon vähennyskelpoisuus

Osakeyhtiön vähennyskelpoista menoa on elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentissa mainituin edellytyksin yhtiön optio-ohjelmien perusteella luovuttamien osakkeiden hankintameno, kun yhtiön työntekijä tai jokin kolmas taho, jolle yhtiön työntekijä on myynyt optio-oikeuden, merkitsee option perusteella yhtiön hallussa olevan osakkeen.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu vuosilta 2011 ja 2012 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 16 § 9 kohta ja 18 § 3 momentti

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 3 momentti koskee ainoastaan julkisessa kaupankäynnissä hankittuja osakkeita. Muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö ei siten voi vähentää luovuttamiensa osakkeiden hankintamenoa.

Jos tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettu työsuhdeoptio toteutetaan luovuttamalla palkansaajalle työnantajayhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, yhtiölle ei synny vähennyskelpoista menoa (KVL 11/2008, ei muutosta KHO 22.12.08 taltio 3462). Osakkeiden hankintameno voidaan myös katsoa veron kiertämistä koskevien säännösten perusteella vähennyskelvottomaksi silloin, kun työnantajayhtiö tekee omilla osakkeilla edestakaisia kauppoja saadakseen osakkeista suoritetun määrän vähennyskelpoiseksi (HE 176/2008 vp, s. 32).

Konsernissa osakeperusteinen kannustinjärjestelmä saatetaan toteuttaa myös niin, että työnantajayhtiö luovuttaa palkansaajalle omistamiaan toisen konserniyhtiön osakkeita. Esimerkiksi pörssissä noteeratun osakeyhtiön tytäryhtiön palveluksessa olevalle palkansaajalle saatetaan luovuttaa pörssissä noteeratun emoyhtiön osakkeita. Toisen konserniyhtiön osakkeiden hankintameno on työnantajalle vähennyskelpoinen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain yleisten säännösten mukaan sen 6 b §:ssä säädetyin rajoituksin (HE 176/2008 vp, s. 44).

10.2 Toiselle konserniyhtiölle suoritettu korvaus

Konserneissa työsuhdeoption antaminen saatetaan toteuttaa siten, että työsuhdeoptiona luovutetaan muun kuin palkansaajan työnantajayhtiön osakkeita. Tällöin etuuden omille työntekijöilleen antava yhtiö saattaa suorittaa korvausta sille yhtiölle, jonka osakkeita työntekijät saavat. Korkein hallinto-oikeus on ottanut tällaisen suorituksen vähennyskelpoisuuteen kantaa vuosikirjaratkaisussaan KHO:2007:29 (KHO 9.5.2007 taltio 1194). Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:

KHO:2007:29 (KHO 9.5.2007 taltio 1194)

Elinkeinotulon verotus - Menon vähennyskelpoisuus - Työsuhdeoptio - Kansainvälinen optio-ohjelma - Takaisinveloitussopimus

A Oy kuului A-konserniin Yhdysvalloista olevan A Corp:n tytäryhtiönä. A-konsernin tytäryhtiöiden henkilöstöllä oli oikeus osallistua A Corp:n optio-ohjelmaan. Ohjelman mukaan työntekijöillä oli oikeus saada optioita, jotka oikeuttivat merkitsemään Yhdysvalloista olevan emoyhtiön liikkeelle laskemia uusia osakkeita hintaan, joka vastasi osakkeen markkinahintaa option antamispäivänä. Tytäryhtiöt, joiden palveluksessa optioiden saajat olivat, maksoivat emoyhtiölle optioiden kohdeosakkeen käyvän arvon optioiden käyttämishetkellä ja työntekijän osakkeesta maksaman merkintähinnan välisen erotuksen määrän emoyhtiön takaisinveloitussopimuksen nojalla tekemän veloituksen mukaisesti. Emoyhtiö A Corp:n tytäryhtiöltään A Oy:ltä näin veloittama määrä, joka vastasi A Oy:n työntekijöiden merkitsemien emoyhtiö A Corp:n osakkeiden käyvän arvon ja merkintähinnan erotusta, oli A Oy:n verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Äänestys 4-1.

Ennakkoratkaisu vuosilta 2006 - 2008 toimitettavia yhteisön tuloverotuksia varten.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 §:n 1 momentin 4 kohta

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussa, että suomalaisen tytäryhtiön ulkomaiselle emoyhtiölle maksama option käyttämishetken mukaisen osakkeen käyvän arvon ja palkansaajan osakkeesta maksaman merkintähinnan välinen erotus oli tytäryhtiön elinkeinotulosta vähennyskelpoista menoa. Emoyhtiö oli veloittanut tämän määrän tytäryhtiöltä, joten kysymyksessä oli tytäryhtiön verotuksessa tavanomainen, reaalisesti syntynyt meno, joka oli vähennyskelpoinen elinkeinoverolain yleisten säännösten mukaisesti. Ratkaisun perusteella tytäryhtiön emoyhtiölle suorittama korvaus tytäryhtiön työntekijöiden oikeudesta osallistua konsernin optio-ohjelmaan voi olla tytäryhtiölle vähennyskelpoista menoa. 

Ratkaisussa KHO:2007:29 oli kysymys uusien osakkeiden luovuttamisesta suoritetusta korvauksesta. Vastaavanlainen yhtiön suorittama korvaus, jolla korvattiin toiselle yhtiölle olemassa olevien osakkeiden hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia, on katsottu vähennyskelpoiseksi keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 66/2002 (ei muutosta KHO 5.6.2003 taltio 1398).

KVL 26/2002

Amerikkalaisen emoyhtiön suomalaisen tytäryhtiön henkilöstölle myönnettiin oikeus osallistua emoyhtiön kansainväliseen optio-ohjelmaan. Optio-ohjelma antoi siihen osallistuvalle työntekijälle oikeuden ostaa emoyhtiöltä tulevaisuudessa sen osakkeita tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan. Konserniin kuuluvat tytäryhtiöt olivat sitoutuneet erillisillä sopimuksilla korvaamaan emoyhtiölle ne kustannukset, jotka sille aiheutuivat optio-ohjelmaan kuuluvien osakkeiden hankkimisesta. Emoyhtiö hankki työntekijöille myytävät omat osakkeensa ostamalla ne markkinahintaan ulkomaisesta pörssistä, mikä yleensä tapahtui option käyttämispäivänä. Kustannukset, jotka emoyhtiö veloitti tytäryhtiöiltä, saatiin, kun käytettyjen optioiden kohdeosakkeen käyvästä arvosta option käyttöhetkellä vähennettiin työntekijän osakkeesta maksama hinta ja näin saatu luku kerrottiin optio-ohjelman perusteella hankittujen osakkeiden lukumäärällä. Suomalaisen tytäryhtiön suorittamaa korvausta, joka vastasi edellä tarkoitettuja, kyseisen yhtiön työntekijöille annettujen optioiden käyttämisestä emoyhtiölle syntyneitä kustannuksia, pidettiin yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisena elinkeinotoiminnan menona. 

Ennakkoratkaisu vuosille 2002 - 2003. Äänestys 7-1.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §, 8 § 1 momentti 4 kohta

Toiselle konserniyhtiölle maksetun korvauksen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa on aina otettava huomioon myös konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa edellytettävä markkinaehtoperiaate. Vain omien työntekijöiden osuus toiselle konserniyhtiölle maksetusta korvauksesta voi siten olla vähennyskelpoista.

10.3 Synteettisestä optiosta aiheutuneet menot

Synteettinen optio toteutetaan palkansaajalle maksettavalla rahasuorituksella. Synteettisen option perusteella maksettu määrä on siten työnantajalle vähennyskelpoista palkkamenoa (EVL 8 § 1 momentti 4 k.).

11 Työsuhdeoptio varainsiirtoverotuksessa

Varainsiirtoverolain (931/1996, VSVL) 1 §:n mukaan varainsiirtoveroa on suoritettava arvopaperin luovutuksesta siten kun tässä laissa säädetään. Varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentin mukaan arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta on luovutuksensaajan suoritettava veroa. Varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja arvopapereita ovat muun ohessa osakkeet ja merkintäoikeudet. Arvopaperina pidetään myös arvopaperia vastaavaa arvo-osuutta (VSVL 17 §). Varainsiirtoveroa ei ole suoritettava ulkomaisen yhteisön liikkeeseen laskeman arvopaperin luovutuksesta (VSVL 18 § 1 momentti). 

Luovutuksena ei lain soveltamisalan mukaan pidetä osakkeiden tai optio-oikeuksien merkintää. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2017:39 on katsottu, että optio-oikeuden antamisessa ei ollut kyse arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta.

KHO:2017:39 (KHO 9.3.2017 taltio 1031)

Varainsiirtovero – Työsuhdeoptio – Optio-oikeuden antaminen – Optio-oikeuden käyttäminen – Uudet osakkeet – Yhtiön hallussa olevat osakkeet – Maksuton osakeanti yhtiölle itselleen – Vastike – Työpanos

A Oyj oli pyytänyt ennakkoratkaisua kysymyksestä, tuliko sen periä varainsiirtovero, kun konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsi hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai vaihtoehtoisesti yhtiön hallussa olevia vanhoja osakkeita. Työntekijät eivät olleet maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta.

Verohallinto oli antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtui jo merkintäoikeuden antohetkellä. Yhtiön tuli periä varainsiirtovero luovutetuista optio-oikeuksista. Ennakkoratkaisun mukaan merkitystä ei ollut sillä, saatiinko kannustinjärjestelmässä vanhoja vai uusia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että optio-oikeuden antamisessa ei ollut kysymys arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta, josta olisi suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoveroa ei tullut periä myöskään silloin, kun työntekijä merkitsi saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai sellaisia A Oyj:n osakkeita, jotka olivat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa.

Yhtiön tuli sen sijaan periä varainsiirtovero, jos se luovutti rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle sen hallussa olevia muita A Oyj:n osakkeita. Vaikka A Oyj:n osakkeet oli otettu kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä, luovutusta ei pidetty verovapaana, koska vastikkeen katsottiin muodostuvan osaksi työpanoksesta.

Varainsiirtoverolaki 15 § 1 momentti, 15 a § 1 ja 4 momentti ja 20 § 1 momentti

Osakeyhtiölaki 9 luku 1 § ja 20 § 1 momentti sekä 10 luku 1 § 1 momentti

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista annettu neuvoston direktiivi 2008/7/EY 5 artikla 2 kohta a alakohta ja 6 artikla 1 kohta a alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-415/02, komissio v. Belgia

Työnantajan antaessa työntekijälle optio-oikeuden, kyseessä ei siten ole varainsiirtoverolain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvopaperin luovutus. Siirtokelpoisen optio-oikeuden luovuttaminen edelleen on vastikkeellinen luovutus, josta luovutuksen saajan on suoritettava varainsiirtoveroa. 

Kun optio-oikeuden saanut palkansaaja merkitsee option perusteella yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, kyseessä ei ole varainsiirtoverolaissa tarkoitettu osakkeiden luovutus eikä työntekijän ole suoritettava varainsiirtoveroa. Vastaavaa sovelletaan myös tilanteessa, jossa yhtiö osakeyhtiölain 9 luvun 20 §:n mukaisesti päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen. Koska tällöin kyseessä on osakkeet, joita yhtiön ulkopuolinen taho ei ole merkinnyt, korkein hallinto-oikeus on linjannut, että tällaisten osakkeiden luovutus rinnastuu osakemerkintään. 

Jos optio-oikeuden perusteella merkitään vanhoja osakkeita, varainsiirtoveron perusteena olevaan vastikkeeseen luetaan option arvon lisäksi myös osakkeesta merkintähintana maksettu vastike.

Esimerkki 47: Palkansaaja B on mukana pörssissä noteeratun Y Oyj osakeperusteisessa kannustinjärjestelmässä, joka toteutetaan antamalla henkilökunnalle osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja optio-oikeuksia. Yhdellä optio-oikeudella voi merkitä yhden Y Oyj:n osakkeen 10 euron merkintähintaan. Palkansaaja B saa yhteensä 1.000 optio-oikeutta.

a) Optioilla merkitään uusia osakkeita

B merkitsee myöhemmin kaikilla optio-oikeuksillaan Y Oyj:n uusia osakkeita niiden käyvän arvon ollessa 20 euroa. Kyseessä ei miltään osin ole varainsiirtoverolaissa tarkoitettu arvopaperin luovutus, josta olisi suoritettava varainsiirtoveroa. 

b) Optioilla merkitään vanhoja osakkeita

B merkitsee myöhemmin kaikilla optio-oikeuksillaan Y Oyj:n vanhoja osakkeita niiden käyvän arvon ollessa 20 euroa. Osakkeiden ostohinta muodostuu työpanoksena suoritetusta osuudesta ja rahavastikkeena suoritetusta osuudesta. Työpanoksella suoritettu osuus on 10 euroa osakkeelta yhteensä 10.000 euroa ja osakkeista muutoin kuin työpanoksella ostohintana maksettu vastike on 10.000 euroa. Varainsiirtoveron peruste on näiden yhteenlaskettu määrä eli (10.000 + 10.000) 20.000 euroa. Varainsiirtoveron määräksi muodostuu siten (1,6 % x 20.000) 320 euroa. Veron peruste vastaa saatujen osakkeiden käypää arvoa.

Sillä, keneltä palkansaaja saa osakkeet, ei ole varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuuden kannalta merkitystä. Esimerkiksi toiselta Suomessa asuvalta konserniyhtiötä saatujen osakkeiden perusteella on suoritettava varainsiirtoveroa, jos vanhoja yhtiön hallussa olleita osakkeita annetaan vastikkeena työpanoksesta.

Varainsiirtoverolain 15 a §:n 1 momentin mukaan varainsiirtoveroa ei ole suoritettava luovutettaessa kiinteää rahavastiketta vastaan arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi yleisölle avoimessa säännöllisesti toimivassa kaupankäynnissä kyseisessä lainkohdassa mainitulla markkinapaikalla. Verovapaus edellyttää lisäksi saman pykälän 2 ja 3 momenteissa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä. Varainsiirtoverolain 15 a §:n 1–3 momenttien edellytysten täyttyessä verovapaus koskee niin lainkohdassa mainitulla markkinalla kuin sen ulkopuolella tapahtuneita kauppoja. 

Varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdan mukaan kyseiseen pykälään perustuva verovapaus ei kuitenkaan koske luovutusta, jossa vastike muodostuu osittain tai kokonaan työpanoksesta. Näissä tilanteissa ei ole kyse taloudelliselta tai oikeudelliseltakaan luonteeltaan arvopaperikaupasta, vaan palkanmaksusta. Säännöksen soveltaminen ei edellytä työsuhdetta.

Esimerkki 46: Palkansaaja A on mukana X Oyj:n osakepalkkiojärjestelmässä. Hänelle annetaan järjestelmän perusteella 5.000 X Oyj:n vanhaa osaketta. X Oyj:n osakkeen käypä arvo on osakkeiden luovutushetkellä 15 euroa. Kysymys on työpanosta vastaan tapahtuvasta vastikkeellisesta luovutuksesta, josta A:n on maksettava varainsiirtoveroa. Veron peruste on vastikkeen määrä eli (5.000 x 15,00) 75.000 euroa ja veron määrä on (1,6 % x 75.000) 1.200 euroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2015:32 otettiin kantaa varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuuteen osakepalkkiojärjestelmässä, jossa palkansaajat velvoitettiin hankkimaan palkallaan työnantajansa osakkeita. Ratkaisun lyhennelmä kuuluu seuraavasti:


KHO:2015:32 (KHO 9.3.2015 taltio 668)

Varainsiirtovero – Arvopaperi ‒ Kannustinjärjestelmä – Osake ‒ Vastike ‒ Työpanos

X Oyj:n avainhenkilöiden kannustinjärjestelmän ehtojen mukaan palkkio voitiin maksaa joko osakkeina tai rahana. Jos palkkio maksettiin rahana, avainhenkilöt voitiin velvoittaa ostamaan X Oyj:n osakkeita enintään 50 prosentilla rahapalkkion määrästä. X Oyj antoi arvopaperivälittäjälle toimeksiannon ostaa yhtiön osakkeita pörssissä kannustinjärjestelmän perusteella saaduilla rahavaroilla avainhenkilön lukuun. Avainhenkilöiden kannustinjärjestelmän mukaisissa osakehankinnoissa oli kysymys varainsiirtoverolain 15 a §:n 4 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista luovutuksista, joissa vastike muodostui osittain tai kokonaan työpanoksesta ja joista oli suoritettava varainsiirtovero. Äänestys 3-1-1.

Varainsiirtoverolaki 15 a § 4 momentti 3 kohta

Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussa, että, osakkeiden luovutuksissa palkansaajille oli kysymys heidän työpanoksestaan muodostuneesta vastikkeesta. Ratkaisun lopputuloksen kannalta merkityksellistä oli erityisesti avainhenkilöiden velvollisuus hankkia heidän järjestelmän perusteella ansaitsemallaan palkkiolla työnantajansa osakkeita ja se, että osakkeisiin oli liittynyt luovutusrajoituksia.

Varainsiirtoveron suorittamisvelvollisuus on optioetua käyttävällä palkansaajalla, jos työntekijä käyttää optioita yhtiön hallussa olevien vanhojen osakkeiden ostoon (VSVL 15 § 1 momentti). Työnantaja saattaa kuitenkin maksaa varainsiirtoveron palkansaajan puolesta. Työnantajan maksama varainsiirtovero katsotaan palkaksi. Palkansaajalla on kuitenkin oikeus vähentää palkaksi luettu varainsiirtovero ansiotulon hankkimisesta johtuneena kuluna (katso kohta 3.4.1 edellä).

12 Työsuhdeoptio perintö- ja lahjaverotuksessa

12.1 Perintöverotus

Työsuhdeoptioon perustuva oikeus voi optio-ohjelman ehdoista riippuen siirtyä perintönä perillisille. Tällöin perilliset saavat työsuhdeoptioon perustuvan edun samoilla ehdoilla kuin perinnönjättäjäkin olisi saanut. Työsuhdeoptio voi olla myös lahjoitettavissa. Perintönä tai lahjana siirtynyt optio arvostetaan Verohallinnon varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa antaman ohjeen mukaan seuraavasti. 

Perintöverotuksessa työsuhdeoptiolla on varallisuusarvoa vain silloin, jos oikeuden käyttöajanjakso on kuolinhetkellä meneillään tai jos optio on kuolinhetkellä luovutettavissa kolmannelle.

Julkisesti noteeratut optiot arvostetaan kuolinhetken kurssiin. Julkisesti noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään julkisesti noteerattuja osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen kuolinhetken kurssin perusteella. Noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään pörssissä noteeraamattomia osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen kuolin- tai lahjoitushetken käyvän arvon perusteella. Optioihin optioehtojen mukaan mahdollisesti liittyvä osakkeen merkintähinta otetaan huomioon option arvoa pienentävänä tekijänä.

Perintötilanteessa työsuhdeoptioon kohdistuva laskennallinen tuloverovelka otetaan huomioon käypää arvoa vahvistettaessa samalla tavoin kuin muistakin perittävän kuoleman jälkeen realisoituvista ansiotuloista (esimerkiksi vasta kuoleman jälkeen maksettavasta bonuspalkkiosta) johtuvat tuloverot (katso myös työsuhdeoptioiden varallisuusverotusta koskevat ratkaisut KHO:2001:36 (KHO 26.6.2011 taltio 1512), KHO:2002:89 (KHO 20.12.2002 taltio 3367) ja KHO 26.10.2005 taltio 2728). 

Jos optiota on käytetty option saajan kuoleman jälkeen tämän kuolinvuoden aikana, kuolinpesän saamaa etua pidetään ansiotulona. Verokantana voidaan tällöin muun selvityksen puuttuessa käyttää 50 prosenttia. Jos kuolinpesä on käyttänyt työsuhdeoptiota kuolinvuoden jälkeen, työsuhdeoptiosta saatu etu on kuolinpesän pääomatuloa ja verokantana käytetään pääomatulon verokantaa (KHO 4.7.2005 taltio 1710). Jos optiota ei ole perintöverotuksen toimittamishetkellä käytetty ja jos käyttöajanjakso ulottuu osittainkaan kuolinvuoden jälkeiselle vuodelle, vähennettävänä verokantana käytetään pääomatulon verokantaa.

12.2 Lahjaverotus

Työsuhdeoption lahjoittamisessa on kysymys veronalaisen lahjan antamisesta, vaikka optioiden käyttämisestä saatua tuloa verotetaan tuloverolain 66 §:n 3 momentin erityissäännöksen perusteella optiot lahjoittaneen palkansaajan tulona. Työsuhdeoption lahjajana saaneen henkilön on siten maksettava optiosta lahjaveroa (PerVL 18 §).

Kun optio on lahjoitettu (ja se on siten luovutettavissa kolmannelle), optiolla on aina varallisuusarvoa.

Julkisesti noteeratut optiot arvostetaan lahjoitushetken kurssiin. Julkisesti noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään julkisesti noteerattuja osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen lahjoitushetken kurssin perusteella. Noteeraamattomat optiot, jotka oikeuttavat merkitsemään pörssissä noteeraamattomia osakkeita, arvostetaan kohdeosakkeen lahjoitushetken käyvän arvon perusteella. Optioihin optioehtojen mukaan mahdollisesti liittyvä osakkeen merkintähinta otetaan huomioon option arvoa pienentävänä tekijänä.

Tilanteessa, jossa työsuhdeoptio on lahjoitettu, option käyttämisestä saatu etu verotetaan alkuperäisellä option saajalla (lahjanantajalla). Tuloverotus ei siten kohdistu lahjansaajaan. Tämän vuoksi lahjansaajan lahjaverotuksessa ei vähennetä optioihin kohdistuvaa laskennallista tuloverovelkaa.

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Erityisasiantuntija Nina Heinrichs