Veronpalautuksiin liittyviä huijausviestejä liikkuu tekstiviesteinä. Lue lisää huijausviesteistä

Sähkön veroluokat ja verotuksen korjaaminen

Antopäivä
29.3.2022
Diaarinumero
VH/5672/00.01.00/2021
Voimassaolo
29.3.2022 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti

Tässä ohjeessa käsitellään sähköveroa, oikean sähköveroluokan määräytymistä sekä sähkön verotuksen korjaamista. Suomessa sähköstä kannetaan joko normaalia veroluokan I sähköveroa, tai alennettua veroluokan II sähköveroa. Tietyissä käyttökohteissa sähkö voi olla myös kokonaan verotonta.

Tämä ohje käsittelee verotuksen oikean sähköveroluokan valintaa, sekä oikaisu- ja palautusmenettelyjä. Sähköveroon liittyviä muita kysymyksiä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Energiaverotus.

1 Yleistä sähköverosta

Tässä luvussa selostetaan sähköverotuksen yleisiä periaatteita ja määritelmiä. Tarkemmin sähköverovelvollisten rekisteröintivelvoitteista kerrotaan Verohallinnon syventävän vero-ohjeen Energiaverotus luvussa 2.

1.1 Sähkön verotus ja veroluokat I ja II

Suomessa kulutetun sähkön valmisteverotuksessa noudatetaan lakia sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta (1260/1996, jäljempänä sähköverolaki)

Sähkön valmistevero, eli sähkövero, on porrastettu kahteen eri veroluokkaan.

Sähköveroluokan I piiriin kuuluvat muun muassa kotitaloudet, palvelusektori ja muut sellaiset käyttökohteet, jotka eivät ole teollista toimintaa. Sähköveron määrä veroluokassa I on vuonna 2022 yhteensä 2,253 senttiä kilowattitunnilta. Vero koostuu energiaverosta (2,24 senttiä kilowattitunnilta) ja huoltovarmuusmaksusta (0,013 senttiä kilowattitunnilta).

Sähköveroluokan II mukaista alennettua veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään teollisuudessa (sähköverolaki 4 §:n 2 momentti). Teollisuuteen luetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Vuoden 2022 alusta lähtien teollisuuteen luetaan myös kierrätystoiminta, joka luokitellaan Tilastokeskuksen vuoden 2008 toimialaluokituksen mukaan luokkaan 38320 (lajiteltujen materiaalien kierrätys).

Vuoden 2022 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä veroluokan II veroa suoritetaan myös sähköstä, joka käytetään geotermisen lämmön kiertovesipumpussa tai sellaisessa lämpöpumpussa, jonka nimellislämpöteho on vähintään 0,5 megawattia, taikka kaukolämpö- tai kaukokylmäverkkoon energiaa tuottavassa lämpöpumpussa tai sähkökattilassa (sähköverolaki 4 §:n 3 mom). Alennettua verokantaa ei kuitenkaan sovelleta heti vuoden 2022 alusta, vaan sen voimaantulosta säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

Sähköverolain 4 a §:n mukaan veroluokan II veroa suoritetaan myös sähköstä, joka käytetään tietyt energiatehokkuusvaatimukset täyttävissä konesaleissa. Konesalilla tarkoitetaan vuotuiselta keskimääräiseltä palvelinlaiteteholtaan yli 0,5 megawatin laitetilaa, jossa yritys harjoittaa tietopalvelutoimintaa, tietojenkäsittelyä, palvelintilan vuokrausta ja siihen liittyviä palveluja pääasiallisena elinkeinotoimintanaan.

Alennetun veroluokan edellytyksenä on, että veroluokan mukainen sähkö on mitattu erilleen muusta sähkönkulutuksesta.

Veroluokkien I ja II välinen erotus on alemman veroluokan II sähkön käyttäjälle yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen alaista valtiontukea. Valtiontukikysymyksiä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon syventävässä vero-ohjeessa Ryhmäpoikkeusasetuksen alaiset valtiontuet valmisteverotuksessa.

Lämpöpumpuissa, sähkökattiloissa ja geotermisen lämmön kiertovesipumpuissa käytetyn sähkön veroetuun ei sovelleta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen säännöksiä. Sähköverolain 26 a ja b §:ssä on kuitenkin säädetty, että kyseisiin tukiin sovelletaan kansallisesti samoja sääntöjä kuin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen alaisiin valtiontukiin.

Sähköveron määrä veroluokassa II on vuonna 2022 yhteensä 0,063 senttiä kilowattitunnilta. Vero koostuu energiaverosta (0,05 senttiä kilowattitunnilta) sekä huoltovarmuusmaksusta (0,013 senttiä kilowattitunnilta).

Sähkön verotuksessa verokausi on kalenterikuukausi. Poikkeuksena on sähkön pientuottaja, jonka verokausi on kalenterivuoden pituinen.

1.2 Sähköverovelvolliset

Sähköverolain 5 §:n mukaan sähkön valmisteveroa (sähköveroa) ja huoltovarmuusmaksua on velvollinen suorittamaan:

  • sähköverkonhaltija
  • sähköntuottaja ja pientuottaja
  • se, joka on hankkinut tai itse tuottanut sähköä veroluokan II verolla, jos sähkö on käytetty tai luovutettu veroluokan I edellyttämään tarkoitukseen
  • muu kuin verkonhaltija, joka ansiotoiminnassaan vastaanottaa sähköä toisesta jäsenvaltiosta tai tuo maahan sähköä unionin ulkopuolelta, jos sähkö ei kulje sähköverkon kautta Suomessa
  • verottoman sähkövaraston pitäjä.

Sähkön valmisteveroa pitää suorittaa myös silloin, jos sähkö on hankittu verottomasti mutta käytetty muuhun kuin verottomaan tarkoitukseen. Verovelvollinen on silloin se, joka on hankkinut sähkön verottomasti (valmisteverotuslaki 13 §).

Sähköverkolla tarkoitetaan sähköverolaissa sellaista verkkoa, jolla on sähkömarkkinaviranomaisen myöntämä sähköverkkolupa tai sähkömarkkinalain 12 §:ssä tarkoitettu vapautus sähköverkkoluvasta.

Sähköntuottajalla tarkoitetaan sellaista toimijaa, joka tuottaa sähköä yli 100 kilovolttiampeerin nimellistehoisessa generaattorissa tai generaattoreiden muodostamassa voimalaitoskokonaisuudessa.

Enintään 100 kilovolttiampeerin tehoisissa generaattoreissa tai tuotantolaitteistoissa tuotettu sähkö on vapautettu kokonaan sähköveron ilmoittamisvelvollisuudesta. Sähköntuottajaksi ei myöskään lueta sellaisia toimijoita, jotka tuottavat sähköä aluksessa, junassa, autossa tai muussa kuljetusvälineessä sen omiin tarpeisiin.

Sähkön pientuottajalla tarkoitetaan sellaista toimijaa, joka tuottaa sähköä yli 100 kilovolttiampeerin tehoisessa generaattorissa tai voimalaitoskokonaisuudessa, mutta voimalaitoksessa tuotetun sähkön määrä on kalenterivuodessa enintään 800 000 kilowattituntia.

Verottomalla sähkövarastolla tarkoitetaan sellaista sähkövarastoa, johon Verohallinto on myöntänyt luvan sähkön verottomaan varastointiin. Sähkövarastolla tarkoitetaan sähkön lyhytaikaista sähkökemiallista varastointia varten tarvittavien laitteiden, koneistojen ja rakennusten muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta.

Sähkön edelleenluovuttajalla tarkoitetaan sellaista toimijaa, joka hankkii verollista sähköä verovelvolliselta ja toimittaa sitä kolmannelle osapuolelle käytettäväksi tai uudelleen edelleenluovutettavaksi.

Ensisijainen verovelvollinen on se, joka luovuttaa sähköä kulutukseen. Tämä on yleisimmin sähköverkonhaltija (sähkönsiirtoyhtiö), jolla on velvollisuus antaa Verohallinnolle kuukausittain veroilmoitus kulutukseen luovutetusta sähköstä. Käytännössä sähkönsiirtoyhtiö laskuttaa sähköveron ja huoltovarmuusmaksun edelleen loppukäyttäjältä siirtolaskun yhteydessä.

Myös sähköntuottaja voi olla ensisijainen verovelvollinen. Näin on siinä tapauksessa, kun sähkö siirretään sähköntuotantopaikalta suoraan kulutukseen niin, että sitä ei siirretä sähköverolaissa tarkoitettuun sähköverkkoon.

Tietyissä tilanteissa verovelvollisena voidaan sähköverolain 5 §:n 3 kohdan mukaan pitää kuitenkin sitä toimijaa, jolle sähköä luovutetaan. Yleensä kyseessä on tilanne, jossa loppukäyttäjä on hankkinut perusteettomasti veroluokan II sähköä tai sähkön hankkija on toiminut edellenluovuttajana ja luovuttanut veroluokan II sähköä edelleen sellaiselle toimijalle, joka ei ole oikeutettu siihen.

Jos sähköä toimitetaan toisesta EU-maasta tai EU:n ulkopuolelta Suomeen kulutettavaksi niin, ettei sähköä ei siirretä verottomaan sähköverkkoon Suomessa, sähkön vastaanottaja on verovelvollinen vastaanottamastaan sähköstä.

1.3 Veroton sähkö

Tietyt sähkön käyttö- tai siirtokohteet on kokonaan vapautettu sähköverosta ja huoltovarmuusmaksusta.

Verottomuus voi perustua siihen, että sähköä ei vielä luovuteta kulutukseen. Esimerkki tästä on sähkön siirto verottomasta sähköverkosta toiseen verottomaan sähköverkkoon.

Tietyn kulutuskohteen verottomuudesta on myös voitu erikseen säätää. Esimerkki tästä on sähköisen raideliikenteen kuluttama sähkö, joka on säädetty verottomaksi.

Sähköverolain 7 §:n mukaan valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta, on sähkö:

  1. joka kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa
  2. jonka sähkön pientuottaja on tuottanut ja jota ei siirretä sähköverkkoon
  3. jonka sähköntuottaja, sähkön pientuottaja tai muu kuin verkonhaltija vastaanottaa toisesta jäsenvaltiosta tai unionin ulkopuolelta ja siirtää verottomaan sähköverkkoon
  4. joka siirretään sähköverkkojen välillä
  5. jonka verkonhaltija tai sähköntuottaja siirtää toiselle sähköntuottajalle
  6. jonka verkonhaltija, sähköntuottaja tai sähkön pientuottaja siirtää verottomaan sähkövarastoon
  7. joka siirretään verottomasta sähkövarastosta sähköverkkoon tai verottomaan sähkövarastoon
  8. joka siirretään sähkövarastosta sähköverkkoon, verottomaan sähkövarastoon tai toiseen sähkövarastoon
  9. joka toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön
  10. joka siirretään unionin ulkopuolelle tai toimitetaan muualle unionin alueelle kuin Suomessa kulutettavaksi.

2 Oikean sähköveroluokan valinta

2.1 Veroluokan määräytyminen ja sähköveroluokkaan II vaaditut edellytykset

Sähkön käyttäjän tulee selvittää itse mihin sähköveroluokkaan toiminta kuuluu.

Mikäli verkkoyhtiö ja loppukäyttäjä eivät pääse yhteisymmärrykseen sähköveroluokasta, voidaan asiaa tiedustella Verohallinnon valmisteveroneuvonnasta. Viime kädessä sähköverovelvollisella (sähköverkonhaltija tai sähkön tuottaja) on mahdollisuus hakea Verohallinnolta maksullista ennakkoratkaisua asiasta.

Jos yritys on oikeutettu sähköveroluokkaan II, tulee yrityksen sopia oikeasta veroluokasta sähkön toimittajansa (yleensä sähköverkkoyhtiö) kanssa. Vakiintuneen käytännön mukaan sähkön käyttäjän on annettava sähkön toimittajalle kirjallinen vakuutus oikeudestaan veroluokkaan II. Sähkön toimittaja voi toimittaa alemman veroluokan sähköä vain, kun edellä mainittu vakuutus on annettu. Asiasta on maininta lain esitöissä (HE 225/1996 vp).

Lisäksi sähköverolain 4 §:n 2 momentin mukaan alemman veroluokan sähkön tulee olla erikseen mitattu. Jos mitään selvitystä ei ole esitetty tai erillistä sähkön mittausta ei ole tehty, sähkön luovuttaja toimittaa käyttäjälle sähköä, josta suoritetaan korkeampi, eli veroluokan I vero.

Sähköveron alennus on sähkön käyttäjälle valtiontukea ja sähkönkäyttäjän on rekisteröidyttävä Verohallinnon tuensaajarekisteriin. Rekisteröityminen tehdään OmaVerossa.

Jos yritys on ollut oikeutettu alennettuun sähköveroon, mutta on hankkinut sähkön normaalilla veroluokalla I, on veroluokkien erotuksesta mahdollista hakea jälkikäteen palautusta (ks. luku 4).

2.2 Sähköveroluokka käyttöpaikalla, jossa on veroluokan I ja II kulutusta

Kun sähköä toimitetaan kiinteistölle, jossa on sekä veroluokkaan I että II oikeuttavaa toimintaa, tulee sähkön kulutus pystyä mittaamalla erittelemään. Jos eri veroluokkien kulutusta ei mitata, kaikki yrityksen hankkima sähkö on veroluokan I mukaista (HE 130/2002 vp).

Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi siinä tapauksessa, kun sähköä toimitetaan kiinteistölle, jossa on sekä palveluelinkeinoja että teollisuutta harjoittavia yrityksiä tai jos teollisuusyritys harjoittaa teollisuuden lisäksi myös palvelutoimintaa tai toimittaa sähköä esimerkiksi samassa kiinteistössä sijaitseville matkapuhelimien tukiasemille (ks. luku 6). 

Osa teollisuusyritysten sähkönkäyttökohteista voi olla sellaisia, etteivät ne yksittäin täytä teollisen tuotantotoiminnan vaatimuksia, vaikka muilta osin kiinteistössä harjoitetaan teollista toimintaa. Tällaisten kohteiden sähkönkäyttö voi tietyin edellytyksin olla teollista tukitoimintoa ja ne voivat käyttää toiminnassaan veroluokan II sähköä. Edellytyksenä kuitenkin on, että tukitoiminnan tulee liittyä teollisuuteen ja sähkön käytön tulee olla vähäistä. Käytännössä vähäisyydellä tarkoitetaan niin vähäistä sähkökäytön määrää, että se ei aiheuta erillistä mittaustarvetta. Katso teollisuuteen rinnastettavista tukitoiminnoista tarkemmin Energiaverotus ohjeen kohdasta 2.4.1

3 Verotuksen korjaaminen ja oikaisu verovelvollisen vahingoksi (jälkiverotus)

Tässä luvussa selostetaan tilannetta, jossa sähköveroa on maksettu liian vähän ja sähköstä on maksettava jälkikäteen veroa. Luvussa 4 käsitellään niitä tilanteita, jossa vero on maksettu liikaa ja verotusta korjataan verovelvollisen hyväksi.

Oma-aloitteisissa veroissa verotuksessa ilmoitetun virheen korjaaminen tehdään lähtökohtaisesti verokaudelle annettavalla korvaavalla oikaisuilmoituksella. Samalla ilmoituksella tehdään kaikki kyseisen verokauteen kohdistuvat korjaukset.

Verovelvollinen voi oma-aloitteisten verojen veroilmoituksen antamisen jälkeen korjata ilmoitustaan oikaisuilmoituksella ilman seuraamuksia, jos oikaisuilmoitus annetaan enintään 45 päivän kuluessa ilmoituksen antamisen määräpäivän jälkeen.

3.1 Veroluokan II sähkö käytetty veroluokan I tarkoitukseen

Kun veroluokalla II verotettua sähköä käytetään tai luovutetaan käytettäväksi veroluokan I tarkoitukseen, on kyseisestä sähköstä maksettava sähköveroluokkien erotus.

Verovelvollinen kyseisessä tilanteessa voi olla sähkön luovuttaja tai sähkön hankkija.

Jos väärällä veroluokalla toimitettu verotus on sähkön luovuttajasta johtuva virhe, tulee tällaisissa tapauksessa sähkön luovuttajan korjata veroilmoitustaan nk. oikaisuilmoituksella eli korvaavalla sähköveroilmoituksella. Tällainen loppukäyttäjästä riippumaton virhe voi olla esimerkiksi verkkoyhtiön laskutus- tai mittarointivirhe.

Sähköverolain 5 §:n 3 kohdan mukaan sähkön hankkija on verovelvollinen, jos se on tietoisesti hankkinut veroluokan II sähköä ja sitä on joko osin tai kokonaan käytetty tai luovutettu veroluokan I tarkoitukseen.

Edellä mainitussa tilanteessa sähkön hankkijan tulee tehdä satunnaisesti verovelvollisen veroilmoitus Verohallinnolle. Ilmoitus on tehtävä jokaiselta verokaudelta (kalenterikuukausi) erikseen ja sen määräpäivä on satunnaisella toimijalla verokautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivä (Laki oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä 2 § ja 17 §).

Veroilmoitus annetaan siitä alemman veroluokan sähkömäärästä, joka on käytetty tai toimitettu veroluokan I tarkoitukseen. Sähköä hankkineella toimijalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä toimijaa, joka hankkii sähkön siinä vaiheessa, kun se luovutetaan verottomasta sähköverkosta tai sähköntuottajalta kulutukseen. Yleensä kyseinen toimija on se, jonka nimissä sähköhankinta verkkoyhtiöltä tapahtuu.

Lähtökohtaisesti veroluokan II sähköä ei saa siirtää sellaiselle käyttäjälle, joka ei ole siihen oikeutettu. Menettely on kuitenkin sallittua, jos veroluokan I kulutus käyttöpaikalla on tilapäistä tai jos sähkön kulutus kohteessa on suurimmalta osin veroluokkaan II oikeutettua. Veroluokan I käytön osuudesta on kuitenkin aina tehtävä erillinen veroilmoitus ja maksettava veroluokkien erotus.

Esimerkki 1:

Kiinteistölle hankitaan veroluokan II teollisuussähköä. Samalla tontilla on saman sähköliittymän ja -mittauksen takana väliaikainen rakennustyömaa, joka käyttää toiminnassaan sähköä ajalla maaliskuu-huhtikuu 2021. Rakennustyömailla käytettävästä sähköstä kannetaan veroluokan I veroa.

Työmaasähkö on erikseen mitattu takamittarilla. Teollisuusyritys voi jatkaa sähkön hankintaa veroluokalla II, mutta sen tulee antaa kuukausittain erillinen veroilmoitus työmaasähköstä ja maksaa työmaalla käytetystä sähköstä veroluokan I ja II välinen erotus. Veroilmoituksen tekee se toimija, joka hankkii sähkön veroluokalla II sähköntoimittajalta ja luovuttaa sähkön edelleen, vaikka sähkön käyttäisikin joku kolmas osapuoli (sähköverolaki 5 §:n 3 kohta). Teollisuusyritys on sähköveron osalta satunnaisesti verovelvollinen, joten sen tulee antaa maaliskuun 2021 veroilmoitus viimeistään 12.4.2021 ja huhtikuun veroilmoitus viimeistään 12.5.2021.

Huomattava kuitenkin on, että veroluokan II sähkö on aina erikseen mitattava. Jos saman sähköliittymän takana on sekä veroluokan I että II käyttöä, eikä sähköveroluokkia pystytä mittaamalla erittelemään, suoritetaan vero kaikesta sähköstä veroluokan I mukaisesti (HE 225/1996).

Esimerkki 2:

Samalla kiinteistöllä toimii teollisuutta (veroluokka II) ja palveluliiketoimintaa (veroluokka I). Kaikki kiinteistön sähkön hankinta tapahtuu saman sähköliittymän ja -mittauksen kautta. Kiinteistöllä eritellään kuitenkin sisäisesti eri yritysten sähkön käyttö omilla takamittareilla, mitä sähkön hankkija itse lukee. Teollisuuden sähkönkäytön osuus on käyttöpaikalla huomattavasti suurempi, kuin palveluliiketoiminnan. Tässä tapauksessa on perusteltua, että kaikki sähkö hankitaan veroluokalla II ja sähkönsopimuksen haltija antaa veroluokan I kulutuksista kuukausittain erillisen veroilmoituksen.

Veroilmoitusten antamisen sijaan sähkön hankkija voi toimia myös niin, että se hankkii kaiken sähkön veroluokalla I ja hakee jälkikäteen palautusta veroluokkien I ja II välisestä erotuksesta. Oikeus palautuksen hakemiseen on sähkön loppukäyttäjällä. (sähköverolaki 6 a §)

3.2 Veroton sähkö käytetty verolliseen tarkoitukseen

Valmisteverotuslain 13 §:n perusteella se, joka on hankkinut sähköä verotta, on velvollinen suorittamaan sähköstä valmisteveron, jos sähkö on käytetty muuhun kuin verottomaan tarkoitukseen.

Jos verottoman sähkön toimittaminen käyttöpaikalle on kuitenkin selkeästi sähköverkkoyhtiön tai sähkön tuottajan laskutusvirhe, on kyseisessä tilanteessa verovelvollinen sähköverolain 5 §:n mukaisesti kyseinen sähkön toimittaja.

3.3 Sähköveron arviolaskutus ja liian vähän maksettu vero

Joissakin tapauksissa sähkönsiirtomaksun ja valmisteverojen laskutus tehdään arviolaskutuksena, joka oikaistaan myöhemmin mittarinluennan jälkeen tehtävällä tasauslaskulla.

Jos sähköä on ilmoitettu verotettavaksi sähköverolain 6 § 2 momentin mukaisesti arviolaskutuksen perusteella ja mittarinluennan yhteydessä havaitaan, että sähköveroa on maksettu liian vähän, on verottamatta jäänyt vero mahdollista ilmoittaa sen verokauden aikana, jolloin tasauslasku veloitetaan loppukäyttäjältä. Kyseisessä tilanteessa ei siis sovelleta korvaavan oikaisuilmoituksen antamista aiemmille verokausille, koska kyse ei ole virheen korjaamisesta, vaan sähkön kulutukseen luovutus tapahtuu edellä mainitun lainkohdan mukaan laskutuksen perusteella.

Jos sähkövero on muuttunut arviolaskukauden aikana, tulee vero suorittaa toimitusajankohtana voimassa olevan veron mukaisena. Jos veron muuttumisen mittaushetken kulutuslukemaa ei voida selvittää, voi kulutuksen jakautumisen oikeille verotushetkille arvioida esimerkiksi lämpötilakorjatun normitetun kulutusprofiilin, käyttöpaikkojen sähkönkäyttöhistorian tai muun vastaavaan tarkoituksenmukaisen arvion perusteella.

4 Verotuksen korjaaminen ja oikaisu verovelvollisen hyväksi (liikaa maksetun veron palauttaminen)

Tässä luvussa ohjeistetaan tilanteita, jossa sähköveroa on maksettu liikaa ja Verohallinto palauttaa liikaa maksetun veron verovelvolliselle.

Ennen vuotta 2021 sähköverovelvollisten oli mahdollista tehdä veroilmoituksessa vähennys siirron yhteydessä liikaa maksetusta sähköverosta. Valmisteverotus muuttui vuoden 2021 alusta lukien oma-aloitteiseksi veroksi, jonka yhteydessä laista poistettiin vähennysmahdollisuus.

4.1 Veroluokan I sähkö käytetty veroluokan II tarkoitukseen

Sähkönkäyttäjä voi hakea veronpalautusta veroluokkien I ja II erotuksesta, jos sähkö on hankittu veroluokalla I, mutta yrityksellä on ollut oikeus veroluokan II sähköön.  

Palautusta haetaan Verohallinnolta erillisellä palautushakemuksella OmaVerossa. Palautusta voi hakea korkeintaan kuluvalta vuodelta ja sitä edeltävältä kolmelta vuodelta. Loppukäyttäjällä on kuitenkin oikeus hakea palautusta vain verokaudesta 01/2021 alkaen. (sähköverolaki 6 a §, voimassa 1.1.2021 lukien)

Jos oikeus palautukseen on syntynyt ennen verokautta 01/2021, kyseessä on vähentämättä jäänyt vähennys. Oikeus palautuksen hakemiseen on tällöin sähköverkkoyhtiöllä tai sähkön tuottajalla. Palautusta haetaan Verohallinnolta vapaamuotoisella hakemuksella. Palautusta on haettava viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus vähennyksen tekemiseen syntyi. (Laki valmisteverotuslain muuttamisesta 766/2020, voimaantulosäännöksen 9. kohta)

Palautusoikeus koskee vain sähkön valmisteveron osuutta, eikä siinä huomioida esimerkiksi arvonlisäveron osuutta.

Palautusmenettelyä ei kuitenkaan voi käyttää virheenkorjausmenettelynä. Jos väärällä veroluokalla suoritettu vero on sähkön luovuttajasta johtuva virhe, tulee sähkön luovuttajan tällöin korjata veroilmoitustaan korvaavalla veroilmoituksella. Tällainen loppukäyttäjästä riippumaton virhe voi olla esimerkiksi verkkoyhtiön laskutus- tai mittarointivirhe.

4.2 Verollinen sähkö, joka on käytetty verottomaan tarkoitukseen

Jos verollista sähköä on käytetty verottomaksi säädettyyn tarkoitukseen, on sähköstä mahdollista hakea palautusta valmisteverotuslain 83 §:n mukaisesti.

Palautusta haetaan OmaVerossa hakemuksella Valmisteveron palautushakemus tai vaihtoehtoisesti Verohallinnon lomakkeella 1457.

Jos verollisen sähkön toimittaminen käyttöpaikalle on kuitenkin johtunut sähkön luovuttajan virheestä (vrt. kohta 4.1), sähkön luovuttajan on korjattava veroilmoitustaan oikaisuilmoituksella.

4.3 Arviolaskutuksen yhteydessä liikaa maksettu vero

Jos sähköveroa on arviolaskutuksen perusteella maksettu liikaa, on sähköverovelvollisen tehtävä arviolaskutusta koskevien verokausien veroilmoituksille korvaava veroilmoitus, jonka jälkeen liikaa maksettu vero palautetaan verovelvolliselle.

5 Sähköveron ilmoittamisen erityistilanteita

Eräissä erityistilanteissa sähköveron ilmoittaminen poikkeaa normaalista.

Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos sähkön pientuottaja lopettaa toimintansa kesken kalenterivuoden.

Kyseinen tilanne voi olla myös siinä tapauksessa, jos sähkön pientuotannon raja ylittyy tai alittuu, ja verovelvollisen sähkön tuottajan on vaihdettava rekisteröintiroolinsa kesken kalenterivuoden. Rekisteröinnin muuttaminen vaikuttaa verovelvollisen verokauden pituuteen. Oheisista tilanteista on ohjeistettu Verohallinnon ohjeessa Sähköveron ilmoittamisen erityistilanteita.

6 Veroluokan II sähkö, joka on toimitettu kolmannelle osapuolelle

Joissakin tilanteissa veroluokan II sähkön osto kiinteistölle tapahtuu jonkun muun toimesta kuin sähkön käyttäjän. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiöiden hallinnoimissa teollisuuskiinteistöissä, joissa sähkösopimus on tehty keskitetysti yhden toimijan nimiin.

Kyseinen toimintamalli voi olla yleinen myös teollisuuskohteissa, missä teollisuusyritys ostaa itselleen alemman veroluokan sähköä, mutta samalla vuokraa osaa tuotantopaikkansa kiinteistöstä toiselle teolliselle toimijalle.

Edellä mainituissa tilanteissa kiinteistöyhtiö tai teollisuusyritys (sähkösopimuksen haltija) laskuttaa sähkön edelleen kiinteistössä toimivilta vuokralaisilta.

Mikäli veroluokan II sähköä toimitetaan loppukäyttäjille yllä mainitulla tavalla, on kaikkien alla olevien ehtojen täytyttävä:

  • Sähkön loppukäyttäjällä on oikeus veroluokan II sähköön
  • Sähkön loppukäyttäjä on antanut kirjallisen vakuutuksen sähkön toimittajalle oikeudestaan veroluokan II sähköön
  • Veroluokan II sähkö on erikseen mitattu
  • Sähkön edelleenluovuttaja (esim. kiinteistöosakeyhtiö tai vastaava) antaa Verohallinnolle vuosittain ilmoituksen veroluokan II sähkön edelleenluovutuksista OmaVerossa (sähköverolaki 26 b §)
  • Tuki (veroetu) päätyy tosiasiallisesti sähkön loppukäyttäjälle.

Koska veroluokan I ja II välisen erotuksen suuruinen sähköveroetu on EU:n valtiontukisääntelyn alaista, täytyy tuensaajien ja tukimäärien olla täsmällisesti tiedossa vuosittain. Sähköveron osalta tämä tarkoittaa myös sitä, että jos sähkön hankinta loppukäyttäjälle tapahtuu kolmannen osapuolen toimesta, tulee alemman veroluokan sähkön edelleenlaskutuksen perustua tosiasialliseen mitattuun sähkön määrään ja loppukäyttäjälle toimitettu sähkö tulee edelleenlaskuttaa mitattujen sähkömäärien perusteella ja kulloinkin voimassa olevan veron mukaan. Jos kiinteistön loppukäyttäjien käyttämän sähkön edelleenlaskutus perustuu esimerkiksi neliömetreillä jyvitettyyn määrään, arvioituun määrään tai perustuu tai sisältyy johonkin muuhun sovittuun kokonaismäärään, ei alemman veroluokan sähkön hankinta ole käyttöpaikalle mahdollista, koska loppukäyttäjän tosiasiallista tukimäärää ei voida todentaa. Edellä mainitussa tilanteessa olisi mahdollista, että tuki päätyy väärin perustein sähköä edelleen toimittaneelle taholle.

6.1 Verovelvollisuus keskitetyn sähkönhankinnan oikaisutilanteissa

Jos jälkikäteen havaitaan, että luvussa 6 kuvatussa tilanteessa alemman sähköveroluokan edellytykset eivät ole täyttyneet, Verohallinto määrää verovelvollisen maksettavaksi veroluokkien I ja II välisen erotuksen.

Kyseisissä tilanteissa verovelvollisuus on selvitettävä tapauskohtaisesti. Tällöin voidaan joutua arvioimaan muun muassa sitä, pidetäänkö sähköverolain 5 § 3 kohdan mukaisena sähkön hankkijana sähkön edelleenluovuttajaa vai sähkön loppukäyttäjää.

Verotus kohdistetaan lähtökohtaisesti verkonhaltijaan tai sähköntuottajaan esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Verkonhaltija tai sähköntuottaja on tiennyt tai olisi pitänyt tietää, että sähköä ei käytetä veroluokan II tarkoitukseen
  • Verkonhaltija tai sähköntuottaja ei ole saanut loppukäyttäjältä suoraan tai sähkön edelleenluovuttajan kautta mitään kirjallista vakuutusta siitä, että loppukäyttäjällä on oikeus veroluokan II sähkön käyttöön.

Sähkön edelleenluovuttajaa voidaan pitää verovelvollisena sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole selvitettävissä, että sähköverotuki on tosiasiallisesti päätynyt sähkön loppukäyttäjälle. Tällainen tilanne voi muodostua, jos sähkön edelleenluovuttajan ja loppukäyttäjän välisessä laskutuksessa ei ole eritelty mitattua veroluokan II sähkön edelleenlaskutettua sähköveron määrää. Tällöin tuki on tosiasiallisesti päätynyt sähkön edelleenluovuttajalle.

Sähkön loppukäyttäjää voidaan pitää verovelvollisena, jos tuki on kohdentunut loppukäyttäjälle ja loppukäyttäjä on antanut verkonhaltijalle tai sähköntuottajalle virheellisen vakuutuksen veroluokan II sähköön oikeuttavasta toiminnastaan. Loppukäyttäjän verottaminen voi tulla kyseeseen myös tilanteessa, jossa kirjallinen vakuutus puuttuu, mutta on kuitenkin selvää, että käyttäjä on saanut veroluokan II sähköä esimerkiksi jonkun muun ilmoituksen tai vakiintuneen käytännön perusteella.

Vakuutuksen puuttuminen voi johtua myös sellaisesta tilanteesta, jossa kiinteistössä on yksi tai useampi veroluokan II sähkön käyttöön oikeutettu loppukäyttäjä vaihtunut. Tässä tapauksessa sähkösopimuksen haltijan (esimerkiksi kiinteistöosakeyhtiön) on tärkeää ilmoittaa asiasta välittömästi sähköverkkoyhtiölle. Jos sähkön hankintaa jatketaan muutoksen jälkeen edelleen veroluokalla II, eikä tilanne vastaa sähköntoimittajalle annettuja vakuutuksia, sähkövero voidaan määrätä sille, jonka nimissä veroluokan II sähkö on hankittu kiinteistölle.

 

johtava veroasiantuntija Mika Jokinen

ylitarkastaja Valtteri Klemetti