Ennakonpidätyksen toimittaminen joukkorahoitetun luoton korosta

Diaarinumero
A116/200/2015
Voimassaolo
Toistaiseksi

Asian kuvaus

Miten joukkorahoituksen välittäjän välittämästä korosta toimitetaan ennakonpidätys ja annetaan Verohallinnolle ilmoitukset silloin, kun luotonottaja (velallinen) ei tiedä koron lopullista saajaa (velkojaa)?

Taustaa

Joukkorahoituksen toimintamallista

Markkinoilla toimii nykyisellään useita joukkorahoitusta välittäviä palveluntarjoajia, jotka välittävät yksityisten sijoittajien rahoitusta velaksi yrityksille. Palveluntarjoajat toimivat tyypillisesti ainoastaan rahoituksen välittäjinä, eivät siis luotonantajina tai -ottajina. Joukkorahoitettua luottoa antanut yksityishenkilö (luotonantaja) ja luottoa ottanut yritys (luotonottaja) ovat siten keskenään velkoja–velallinen -suhteessa.

Joukkorahoitettua luottoa ottanut yritys maksaa edellä kuvatussa järjestelyssä luoton korot (ja aikanaan luoton erääntyessä myös velkapääoman) luotonantajille palveluntarjoajan välityksellä yhtenä eränä. Palveluntarjoaja jakaa koron luotonantajien kesken heidän sijoitustensa mukaisessa suhteessa. Joukkorahoitettua luottoa ottaneet yritykset eivät nykyisellään saa tietoa luottoa antaneiden yksityishenkilöiden henkilöllisyydestä, minkä vuoksi yritysten on käytännössä hankalaa toimittaa maksamastaan korosta ennakonpidätystä ja antaa siitä ilmoituksia Verohallinnolle.

Joukkorahoitettua luottoa välittävillä palveluntarjoajilla on käytettävissään ennakonpidätyksen toimittamiseen ja Verohallinnolle annettavien ilmoitusten tekemiseen tarvittavat tiedot. Palveluntarjoajat olisivat myös halukkaita toimittamaan yrityksen puolesta ennakonpidätyksen ja antamaan ilmoitukset. Ehdotetussa toimintamallissa joukkorahoituksen palveluntarjoaja toimittaisi ennakonpidätyksen sekä antaisi kausivero- ja vuosi-ilmoitukset omissa nimissään. Suoritukset ja ennakonpidätys maksettaisiin palveluntarjoajan nimissä olevalta pankkitililtä.

Joukkorahoitukseen perustuvaan korkoon sovellettava verolaki

Korkotuloa verotetaan joko tuloverolain (1535/1992, TVL) tai korkotulon lähdeverosta annetun lain (1341/1992) mukaisesti.

TVL 32 §:n mukaan korko ja muu siihen rinnastettava hyvitys sijoitetulle pääomalle on veronalaista pääomatuloa. Talletukselle ja joukkovelkakirjalainalle maksetusta korosta suoritettavan lähdeveron perimisestä säädetään erikseen korkotulon lähdeverosta annetussa laissa.

Viimeksi mainitusta ilmenee, että korkotulon lähdeverotus on ensisijainen suhteessa tuloverotukseen. Korkotuloon sovelletaan tuloverolain säännöksiä vain silloin, kun korkotuloon ei sovelleta korkotulon lähdeverosta annetun lain säännöksiä.

Korkotulon lähdeverolain soveltamisalaan kuuluvista koroista säädetään mainitun lain 3 §:ssä. Joukkorahoitettuun luottoon perustuva korko ei ole korkotulon lähdeverosta annetun lain 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua korkoa. Joukkorahoitetun luoton korkoon ei siten sovelleta korkotulon lähdeverosta annettua lakia, vaan tuloverolakia.

Ennakonpidätysvelvollisuutta koskeva sääntely

Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 1 §:n 1 momentin mukaan ennakkoperintä toimitetaan tuloverolaissa tarkoitetun veronalaisen tulon perusteella. Ennakonpidätysvelvollisuutta koskevat säännökset ovat EPL 9 §:ssä. Lainkohdan 1 momentin mukaan suorituksen maksaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen, jollei asiasta jäljempänä [kyseisessä laissa] toisin säädetä tai 6 §:n nojalla toisin määrätä. Ennakonpidätysvelvollisuus on siis ensisijaisesti koron maksajalla.

Koron välittäjän ennakonpidätysvelvollisuudesta säädetään EPL 9 §:n 4 momentissa. Sen mukaan luotto- ja rahoituslaitos, muu ammattimaisen arvopaperikaupan tai arvopaperien välitystoiminnan harjoittaja sekä ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa oleva sivukonttori on pidätysvelvollinen myös välittämästään tämän lain soveltamisalaan kuuluvasta korosta tai jälkimarkkinahyvityksestä.

EPL 9 §:n 4 momentissa on nimenomaisesti mainittu ne tahot, joihin kyseisestä säännöstä sovelletaan. Säännöksen soveltamisala on lisäksi nimenomaisesti rajattu ainoastaan korkoon. Tämän vuoksi muut kuin lainkohdassa tarkoitetut tahot eivät ole velvollisia toimittamaan ennakonpidätystä välittämistään suorituksista eikä välittäjän ennakonpidätysvelvollisuus koske muita suorituksia kuin korkoa ja jälkimarkkinahyvitystä.

Suorituksen maksajaa koskevia säännöksiä sovelletaan EPL 9 §:n 1 momentin mukaan suorituksen sijaismaksajaan, jollei asiasta erikseen säädetä tai määrätä. Sijaismaksajan ennakonpidätysvelvollisuudesta säädetään EPL 9 §:n 2 momentissa. Jos suorituksen maksajan sijasta tämän takaaja, velkoja tai muu maksaja (sijaismaksaja) suorittaa palkkasaatavan, muun palkan tai suorituksen työntekijälle tai muulle saajalle, on suorituksen maksanut velvollinen toimittamaan maksettavasta määrästä ennakonpidätyksen, jollei sitä ole aikaisemmin toimitettu.

Sijaismaksajalla tarkoitetaan EPL 9 §:n 2 momentin perusteella takaajaa, velkojaa tai muuta maksajaa, joka maksaa suorituksen maksajan sijasta suorituksen. Sijaismaksajan maksamana suorituksen pidetään edellä mainittujen tahojen maksamien suoritusten ohella muun ohessa palkkaturvalain (866/1998) perusteella maksettuja palkkoja ja Kelan tai kunnan palkan muodossa maksamaa yksityisen hoidon tukea.

Sijaismaksaja eroaa suorituksen välittäjästä siinä, että sijaismaksaja on velvoitettu maksamaan suorituksen omista varoistaan. Suoritukseen oikeutetulla henkilöllä on saamisoikeus sijaismaksaa kohtaan riippumatta siitä, onko alkuperäinen velallinen täyttänyt suoritusvelvoitettaan. Sijaismaksajan velvoite suorituksen maksuun perustuu tyypillisesti lakiin. Sen sijaan välittäjä maksaa suorituksen varsinaisen suoritusvelvollisen varoista. Suoritukseen oikeutettu henkilö ei voi vaatia välittäjältä hänelle kuuluvaa suoritusta, jos alkuperäinen velallinen ei ole suorittanut välittäjälle välitettävää summaa. Velvoite välittää suoritus perustetaan tyypillisesti (suorituksen maksajan ja välittäjän välisellä) sopimuksella.

Kausivero- ja vuosi-ilmoituksen antamista koskeva sääntely

Velvollisuudesta antaa kausiveroilmoitus säädetään EPL 32 §:ssä. Mainitun lainkohdan 1 momentin mukaan suorituksen maksajan on annettava Verohallinnolle ilmoitus maksamistaan palkoista ja muista suorituksista sekä niistä toimitetuista ennakonpidätyksistä kausiveroilmoituksella siten kuin verotililaissa säädetään. Kausiveroilmoituksella ilmoitettava suoritus on muun muassa rahavelan korko.

Velvollisuudesta antaa vuosi-ilmoitus veronalaisista tuloista säädetään verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) 15 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan jokaisen on toimitettava Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset tiedot maksamistaan tai välittämistään rahanarvoisista suorituksista, niiden oikaisuista, saajista ja suoritusten perusteista. Tulotietoja koskeva yleinen tiedonantovelvollisuus koskee siten lähtökohtaisesti niin suorituksen maksajaa kuin välittäjääkin. Edellä mainitussa lainkohdassa on mainittu yhtenä esimerkkinä ilmoitettavasta rahanarvoisesta suorituksesta korko.

VML 15 §:n 8 momentin mukaan Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Lainkohdassa tarkoitetut tarkemmat määräykset ovat Verohallinnon yleisestä tiedonantovelvollisuudesta antamassa päätöksessä (tiedonantovelvollisuuspäätös).

Korkojen osalta tiedonantovelvollisuutta koskevat tarkemmat määräykset ovat tiedonantovelvollisuuspäätöksen 11 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan maksajan tai välittäjän on ilmoitettava luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille maksamansa ja välittämänsä veronalainen korko, korkoon rinnastettava tuotto, indeksihyvitys, jälkimarkkinahyvitys sekä osingon sijaan maksamansa rahakorvaus. Myös takausprovisio on ilmoitettava.  Korkojen ilmoittamista koskeva yleinen tiedonantovelvollisuus koskee siten sekä koron maksajaa että välittäjää.

Edellä selostetussa tiedonantovelvollisuutta koskevassa sääntelyssä ei ole koron välittäjän osalta tai muutoinkaan viittausta EPL 9 §:n 4 momentin mukaiseen koron välittäjän määritelmään. Velvollisuutta antaa kausiveroilmoitus ja vuosi-ilmoitus ei siis ole rajattu vain mainitussa lainkohdassa lueteltuihin tahoihin. Velvollisuus antaa vuosi-ilmoitus koskee siten kaikenlaisia koron välittäjiä, mukaan lukien myös niitä, jotka eivät ole velvollisia toimittamaan ennakonpidätystä.

Verotuskäytäntö

Käytännössä on erittäin tavallista, että veronalaisen suorituksen maksaja ulkoistaa sopimusjärjestelyin suoritusten määrän laskemisen ja maksuliikenteen hoitamisen, ennakonpidätyksen toimittamisen ja maksamisen sekä erilaisten ilmoitusten antamisen jollekin ulkopuoliselle taholle. Tällainen taho voi olla esimerkiksi palkanlaskennasta vastaava tilitoimisto. Suoritukset ja ennakonpidätys maksetaan sekä ilmoitukset annetaan myös tällaisessa tapauksessa suorituksen maksajan nimissä. Suoritukset ja ennakonpidätys myös tyypillisesti maksetaan maksajan nimissä olevalta pankkitililtä. Toimintapa on täysin vakiintunut ja verotuskäytännössä hyväksytty.

Suorituksen maksajalla on myös edellä kuvattua toimintatapaa sovellettaessa viimekätinen vastuu ennakonpidätyksen toimittamisesta ja Verohallinnolle annettavien ilmoitusten antamisesta. Ulkopuolisen tahon käyttäminen ei siis poista suorituksen maksajan vastuuta niissä tilanteissa, joissa ennakonpidätyksen toimittaminen tai ilmoitusten antaminen on laiminlyöty.

Joukkorahoituksen palveluntarjoajan ehdottama toimintamalli eroaisi edellä kuvatusta menettelytavasta. Joukkorahoituksen palveluntarjoajan ehdottamasta toimintamallista ei siis ole verotuskäytäntöä.

Kannanotto

Verohallinnon kannanotto

Joukkorahoitettua luottoa ottanut yritys (velallinen) on koron maksaja ja joukkorahoitusta välittävä palveluntarjoaja koron välittäjä. Yritys on siten koron maksajana lähtökohtaisesti velvollinen toimittamaan korosta ennakonpidätyksen sekä ilmoittamaan sen kausivero- ja vuosi-ilmoituksella. Palveluntarjoaja on puolestaan koron välittäjänä velvollinen ilmoittamaan koron kausivero- ja vuosi-ilmoituksella.

Ennakonpidätyksen toimittamiseen ja Verohallinnolle annettaviin ilmoituksiin liittyvien velvoitteiden täyttymisen kannalta on kuitenkin pidettävä riittävänä, että ainoastaan joukkorahoitusta välittävä palveluntarjoaja toimittaa ennakonpidätyksen sekä antaa Verohallinnolle kausivero- ja vuosi-ilmoituksen.

Viimeksi mainittu toimintamalli ei kuitenkaan poista joukkorahoitettua luottoa ottaneen yrityksen vastuuta tilanteissa, joissa palveluntarjoaja on laiminlyönyt ennakonpidätyksen toimittamisen tai ilmoitusten antamisen. Mahdollisista velvoitteiden laiminlyönneistä vastaa siten aina koron maksajana oleva yritys.

Muuta huomioitavaa

Markkinoilla toimii useita joukkorahoitusta välittäviä palveluntarjoajia, minkä vuoksi on aiheellista huomata, että myös joukkorahoituksen toimintamallit saattavat poiketa nyt tarkastelun kohteena olevasta toimintamallista. Tällä saattaa olla vaikutusta siihen, voidaanko ennakonpidätys toimittaa ja ilmoitukset antaa edellä selostetulla tavalla.

Luotonantajan ilmoitusvelvollisuus

Joukkorahoitettua luottoa antaneen henkilön on tarkistettava, että hänen saamansa korkotulo näkyy asianmukaisesti hänen veroilmoituksellaan. Luottoa antaneen henkilön on korjattava mahdolliset virheet ja täydennettävä puuttuvat tiedot, jos vuosi-ilmoitukseen perustuvat esitäytetyn veroilmoituksen tiedot ovat virheelliset tai puutteelliset (VML 7 §).

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Ylitarkastaja  Janne Myllymäki