KVL:2024/27

A oli Suomessa yleisesti verovelvollinen. Hän omisti panamalaisen C Inc S.A:n, joka oli hakemuksen mukaan väliyhteisölain 2 §:ssä tarkoitettu väliyhteisö. Väliyhteisö oli luovuttanut Espanjassa sijaitsevan kiinteistön tammikuussa 2024. Väliyhteisön ainoa verovuonna 2024 päättyvä tilikausi päättyi 29.2.2024. A oli tuolloin elossa. Väliyhteisön purkaminen oli vireillä.

VYL 4.5 §:n mukaan väliyhteisötulo otetiin osakkaan verotuksessa huomioon verovuonna, jona ulkomaisen väliyhteisön verovuosi päättyi. Verovuodella tarkoitettiin kalenterivuoden aikana päättyneitä tilikausia. TVL 17.1 §:n mukaan verovuoden aikana kuolleen henkilön kuolinpesää verotettiin kuolinvuodelta sekä vainajan että kuolinpesän tulosta ja kuolinpesään sovellettiin niitä tuloverolain säännöksiä, joita vainajaan olisi sovellettu. Siten kiinteistön luovutuksesta väliyhteisölle muodostunut tulo luettiin A:n tai hänen kuolinpesänsä verovuoden 2024 veronalaiseksi tuloksi. Kun luovutettu kiinteistö oli omistettu väliyhteisön kautta yli 10 vuoden ajan, A:n veronalaisen tulon määrästä vähennettiin TVL 46.1 §:ssä tarkoitettu 40 %:n hankintameno-olettama.

Suomen ja Panaman välillä ei ollut verosopimusta. Keskusverolautakunta totesi, että verosopimuksia sovelletaan sopimusvaltiossa asuvaan henkilöön, joka saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta. A ei ollut saanut tuloa Espanjasta, vaan tulon oli saanut toinen (juridinen) henkilö. Suomen ja Espanjan välisen tuloveroverosopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusta voitiin soveltaa tiettyjen edellytysten täyttyessä kolmannessa valtiossa asuvan yksikön kautta saatuun tuloon, jos yksikkö on verotuksellisesti jaettava (fiscally transparent). Panamalaisen yhtiön saamaa tuloa ei kuitenkaan verotettu Suomessa siksi, että se olisi ollut verosopimuksessa tarkoitettu yksikkö vaan Suomen sisäisen väliyhteisölainsäädännön perusteella. Suomen ja Espanjan välinen tuloverosopimus ei siten ollut asiassa VYL 6.2 §:ssä tarkoitettu kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, eikä sitä voitu soveltaa.

Väliyhteisö maksoi luovutuksesta Espanjaan veroa. NRIT (Spanish non-resident Income Tax) oli ulkomaalaisen yhtiön/henkilön Espanjaan kiinteistön luovutuksesta suorittama valtiollinen tulovero. Plusvalia oli paikallinen vero, joka maksettiin maan arvonnoususta sen luovutushetkellä. Plusvalian veropohja oli selvityksen perusteella maapohjan osuus luovutusvoitosta tai 40 % maarekisterin mukaisesta maapohjan arvosta, jossa 40 % perustui kiinteistön omistusaikaan. Tapauksessa jälkimmäinen laskutapa johti edullisempaan lopputulokseen. Plusvalia oli kiinteistön luovutushinnasta vähennyskelpoinen kulu NRIT:n määrää laskettaessa.

Suomen ja Espanjan välisen tuloverosopimuksen 2 artiklan mukaan sopimusta sovellettiin mm. kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettaviin veroihin sekä arvonnousun perusteella suoritettaviin veroihin, jotka oli määrätty valtion tai paikallisviranomaisten lukuun. Nämä seikat huomioiden Plusvalia-veroa oli pidettävä tuloverona. Valtion tulovero NRIT voitiin hyvittää VYL 6.1 §:n nojalla. Plusvalia-veroa ei voitu hyvittää, koska se ei ollut VYL 6.1 tai 6.2 §:issä tarkoitettu vero. Hyvittämättä jäävä tulovero ei ollut vähennyskelpoinen meno myöskään TVL 54 §:n nojalla.

Väliyhteisön purkautuminen oli sen osakkaan näkökulmasta verotuksessa vaihtoon rinnastettava luovutus, ja siihen sovellettiin VYL 4.3 §:ää. Kun A:n jako-osan määrä ei tullut ylittämään A:lle kertyneen väliyhteisötulon määrää, jako-osa ei ollut A:n veronalaista tuloa.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.

Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 4 § 1, 3 ja 5 mom., 6 § 1 ja 2 mom.
Tuloverolaki 17 § 1 mom., 46 § 1 mom., 54 § 1 mom.
Suomen tasavallan ja Espanjan kuningaskunnan välillä tuloveroveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 32/2018) art. 1 ja 2

Lainvoimainen