KVL:2019/48

Hakija oli saksalainen avoin (open-ended) julkinen kiinteistörahasto, oikeudelliselta muodoltaan "Sondervermögen", jota säänneltiin Saksan (puoli)ammattimaisia sijoittajia ja varakkaita yksityishenkilöitä koskevassa sijoituslaissa. Rahasto luettiin vaihtoehtorahastoksi (offener Immobilien-Publikums-AIF). Rahaston toimintaa säänteli Saksan sijoitustoimintaa koskeva laki (Kapitalanlagegesetzbuch), jossa Saksa implementoi kansalliseen lainsäädäntöönsä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ("AIFM"). Saksan lainsäädännön mukaan rahasto ei ollut erillinen oikeushenkilö, vaan varojen jakamaton yhteisomistus, joka perustui sijoittajien ja hallinnointiyhtiön väliseen sopimusjärjestelyyn. Juridisesti rahaston sijoitukset omisti hallinnointiyhtiö (niin kutsuttu trust-malli, "Treuhandlösung") rahaston yleisten sääntöjen (General Fund Rules) mukaisesti.

Vähintään 51 prosentin osuuden rahaston pääomasta täytyi olla sijoitettuna kiinteistöihin tai kiinteistöyhtiöihin. Loppuosa pääomasta voitiin sijoittaa muihin kohteisiin, kuten talletuksiin, arvopapereihin taikka EU:n tai Saksan sääntelyn alaisiin osakkeisiin. Rahaston varoista noin 95 % oli sijoitettu asuntoihin. Rahastossa oli yli 30 itsenäistä osuudenomistajaa, jotka täyttivät vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:n 3 momentissa säädetyt edellytykset.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakija oli vapautettu TVL 20 a §:n 4 momentin perusteella tuloverosta, kun se rahaston säännöistä riippumatta tosiasiallisesti jakoi vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. Hakijan oli verovuosittain osoitettava verovapauden edellytysten täyttymiseksi, että se jakaa tai on jakanut vähintään TVL 20 a §:n 4 momentin mukaisen voiton. Tilikauden voitolla tarkoitettiin määrää, joka on vastaava kuin vastaavanlaiselle suomalaiselle kiinteistösijoitusrahastolle laskettu voitto, josta jaettavan voiton määrä lasketaan. Suomen lainsäädännön mukaan lasketusta tilikauden voitosta ei voitu enää vähentää sellaisia määriä, joita ei ollut mahdollista jakaa toisen valtion rahastoon sovellettavan lainsäädännön tai viranomaisohjeiden mukaisesti.

Verovuosi 2020

Tuloverolaki 20 a §

Lainvoimainen