KVL:2019/32

Antopäivä
29.8.2019
Diaarinumero
VH/705/02.05.04/2019
Kansainvälinen verotus, EU-oikeus, Tuloverosopimus, Erikoissijoitusrahasto

Hakija oli Ranskan lainsäädännön mukaan perustettu ainoastaan ammattimaisille sijoittajille suunnattu AIF-rahasto, joka oli perustettu sopimusperusteisena FPCI-rahastona (fonds professionnel de capital investissement). Rahasto oli Ranskan pankki- ja rahoitusalan lainsäädännön alainen rahasto. FPCI-rahaston perustaminen ei edellyttänyt Ranskan finanssivalvontaviranomaisen hyväksyntää. FPCI-rahasto ei ollut erillinen oikeushenkilö, ja hallinnointiyhtiö toimi FPCI-­rahaston puolesta. Rahastoa hallinnoi erillinen hallinnointiyhtiö, joka oli Ranskan lainsäädännön mukaisesti toimiluvan saanut vaihtoehtorahastojen hoitaja (AIFM, Alternative Investment Fund Manager). Rahaston varoja säilytti soveltuvan lainsäädännön mukaisesti erillinen säilytysyhteisö. Rahasto oli perustettu määräajaksi. Rahaston osuuksia voitiin merkitä ainoastaan rahaston säännöissä määriteltynä merkintäaikana. Rahastoa käsiteltiin Ranskan verotuksessa läpivirtausyksikkönä, ja rahastoa ei pidetty Ranskassa verosopimusten mukaisesti verosopimusvaltiossa asuvana.

Kun otettiin huomioon hakemuksessa esitetyt tiedot, hakijaa pidettiin tuloverolain 3 §:n mukaisena yhteisönä. Vaikka hakija katsottiin Suomen sisäisen lainsäädännön mukaan yhteisöksi, sitä ei kuitenkaan voitu katsoa Suomen ja Ranskan välisessä verosopimuksessa tarkoitetuksi Ranskassa asuvaksi henkilöksi, johon tuota verosopimusta sovellettiin. Kun lisäksi otettiin huomioon KHO:n ratkaisu 2004:116, keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattu ranskalainen erikoissijoitusrahasto katsottiin Suomessa toimitettavassa verotuksessa läpivirtausyksiköksi.

Kun otettiin huomioon mitä rahasto-osuudenomistajien lukumäärästä oli säädetty sijoitusrahastolain (48/1999, kumottu 1.3.2019 alkaen) 27 §:n 1 momentissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 16 a luvun 4 §:n (214/2019, 1.3.2019 alkaen) 3 momentissa, oli tuloverolain 20 §:ää (verovuosi 2019) sekä 20 a §:ää (verovuosi 2020) sovellettaessa saman konsernin sijoitukset katsottava yhdeksi kokonaisuudeksi osuudenomistajia laskettaessa. Hallinnointiyhtiöön sidoksissa olevien osuudenomistajien osalta oli huomioitava, että näissä ei ollut kysymys ulkopuolisista osuudenomistajista. Siten hakijan osuudenomistajien kokonaismäärä katsottiin olevan alle 30.

Kun otettiin huomioon annettu selvitys osuuksien lunastamisessa, ei hakijaa voitu pitää avoimena. Hakemuksen mukaan Ranskan lainsäädäntö ei edellyttänyt hakijaa jakamaan syntyneitä voittoja hakijan osuudenomistajille. Hakemuksen mukaan tällaista voitonjakoedellytystä ei ollut määritelty myöskään hakijan säännöissä.

Alle 30 osuudenomistajaa käsittävän suljetun erikoissijoitusrahaston kohdalla oli verovuonna 2019 sovellettavan tuloverolain 20 §:n verovapauden soveltamisen edellytyksenä pidettävä sitä, että sen voitaisiin katsoa täyttävän sijoitusrahastolaissa (48/1999, kumottu 1.3.2019 alkaen) sekä 1.3.2019 alkaen vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetyt edellytykset avoimuudesta ja voitonjaosta. Verovuonna 2020 sovellettavan tuloverolain 20 a §:n verovapauden soveltamisen edellytyksenä oli pidettävä sitä, että hakija jakaisi voittoa kyseisessä säännöksessä säädetyllä tavalla.

Edellä mainituista syistä johtuen asiassa keskusverolautakunta katsoi, että hakijaa ei voitu rinnastaa verovuonna tuloverolain 20 §:ssä tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon, eikä verovuonna 2020 tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon, jonka saama tulo olisi vapautettu kyseisen säännöksen mukaan verosta.

Vastaavassa tilanteessa kotimaisen toimijan ei voitaisi katsoa olevan verovuonna 2019 sovellettavan tuloverolain 20 §:ssä ja verovuonna 2020 sovellettavan tuloverolain 20 a §:ssä tarkoitettu verovapaa erikoissijoitusrahasto, koska erikoissijoitusrahastoille on asetettu lakiin perustuva voitonjakovelvoite, josta ei voi poiketa. Siten hakijaa ei asetettu tilanteessa kotimaista toimijaa huonompaan asemaan verotuksessa. Tästä johtuen hakijan tilanteessa ei ollut kyse myöskään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 tai 63 artiklan vapauksien rajoituksesta.

Suomesta saatu tuloverolain 10 § 6 kohdan mukainen osinkotulo ei ollut vapautettu verosta tuloverolain 20 §:n 1 momentin 2 kohdan ja verovuodesta 2020 lähtien tuloverolain 20 a §:n perusteella, koska hakijaa ei voitu rinnastaa säännöksissä tarkoitettuun erikoissijoitusrahastoon.

Verovuodet 2019–2020

Suomen Tasavallan Hallituksen ja Ranskan Tasavallan Hallituksen välinen sopimus tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 7-8/1972)
Tuloverolaki 20 § (verovuosi 2019)
Tuloverolaki 20 a § 1–3 momentti (verovuosi 2020)

(Ei lainvoim.)

Valitettu