KVL:2018/37

Hakija oli Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka aikoi hankkia jälkimarkkinoilta 1.000 euron nimellisarvoisia Y-joukkovelkakirjalainaan liittyviä joukkovelkakirjoja. Hakija aikoi pitää mainitut joukkovelkakirjat omistuksessaan niiden erääntymispäivään saakka.

Kyseiselle velkakirjalle maksettiin vuosittain korkotuottoa, jonka määrä riippui korkojakson 12 kuukauden euribor-koron suuruudesta ja sen päälle maksettavasta korkomarginaalista. Laina oli laskettu liikkeeseen osana A AB:n ja B Oyj:n joukkovelkakirjaohjelmaa, jota koskevan ohjelmaesitteen oli hyväksynyt Irlannin Keskuspankki.

Lainan liikkeeseenlaskija oli ruotsalainen A AB, jonka oli tarkoitus sulautua suomalaiseen C Oyj:öön. Sulautumisen seurauksena joukkovelkakirjoihin liittyvät liikkeeseenlaskijan oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät yleisseuraantoperiaatteen mukaisesti A AB:lta C Oyj:lle. Sulautuminen oli tarkoitus toteuttaa Suomen ja Ruotsin osakeyhtiölakien sekä muiden soveltuvien siviilioikeudellisten säännösten mukaisesti.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa kuvatun sulautumisen jälkeen velkakirjalle kertyvän koron maksoi hakemusasiakirjojen mukaan C Oyj:n suomalainen pääliike yhtiölle siirtyneen velvoitteen perusteella. Kun tähän nähden otettiin huomioon korkotulon lähdeverosta annetun lain 3 §:n sekä 20 §:n 2 momentin sanamuoto, keskusverolautakunta katsoi, että se osa korosta, joka oli kertynyt sulautumisen jälkeiseltä ajalta, oli sellaista Suomesta saatua tuloa, josta tuli suorittaa korkotulon lähdeveroa. Ennakkoratkaisu vuosille 2018 ja 2019.

Laki korkotulon lähdeverosta 2 §, 3 § ja 20 § 2 mom.

Ään. 5-1

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

Lainvoimainen