Avainsanat:

KVL:2017/39

Antopäivä
16.6.2017
Diaarinumero
A29/8210/2017
Arvonlisävero, Komissiokauppa, Palvelukokonaisuus

Asiassa oli kysymys siitä, katsottiinko hakijan myyvän palveluja potilaille ammatinharjoittajan nimissä ja lukuun vai katsottiinko hakijan myyvän palvelut potilaille omissa nimissään, ammatinharjoittajien lukuun. Hakijan tarjoama palvelukokonaisuus muodostui tyypillisesti useasta eri palvelusta kuten ammatinharjoittajan vastaanotosta tai toimenpiteestä sekä lääkärikeskuksen tuottamasta diagnostiikasta ja muista sen tarjoamista lisäpalveluista. Leikkauksien yhteydessä lisäpalveluja olivat esimerkiksi anestesiapalvelu, tarvikkeet tai leikkauspalvelun jälkeinen hoitovuorokausi. Yksittäisen lääkärikäynnin yhteydessä lisäpalveluja olivat esimerkiksi lääkärikeskuksen toimistomaksut tai laboratoriopalvelut.

Unionin tuomioistuin on todennut vakiintuneessa oikeuskäytännössään (ks. esim. EUT asiassa C-41/04 (Levob Verzekeringen BV ja OAV Bank NV), että toisaalta jokaista liiketoimea on tavallisesti pidettävä erillisenä ja itsenäisenä ja toisaalta taloudelliselta kannalta katsottuna yhdestä ainoasta suorituksesta koostuvaa liiketoimea ei pidä jakaa keinotekoisesti osiin. Silloin kun liiketoimi koostuu useasta eri osatekijästä ja muista toiminnoista, on otettava huomioon kaikki ne olosuhteet, joissa kyseinen liiketoimi suoritetaan, jotta voidaan ratkaista, onko kysymys kahdesta tai useammasta eri suorituksesta vai yhdestä yhtenäisestä suorituksesta. Kyseessä on yksi ainoa suoritus muun muassa silloin, kun yhden tai useamman osatekijän on katsottava muodostavan pääasiallisen suorituksen, kun taas yksi tai useampi osatekijä on katsottava lisäsuoritukseksi, joita kohdellaan arvonlisäverotuksellisesti samoin kuin pääasiallista suoritusta. Sama pätee silloin, kun arvonlisäverollisen keskivertokuluttajana pidettävälle kuluttajalle tarjoamat kaksi osatekijää tai toimintoa tai sitä useammat osatekijät tai toiminnot liittyvät niin läheisesti yhteen, että ne muodostavat objektiivisesti tarkasteltuna yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen, jonka paloittelu osiin olisi keinotekoista.

Keskusverolautakunta katsoi, että kysymyksessä oli taloudelliselta kannalta yksi yhtenäisestä suorituksesta koostuva liiketoimi, jota ei pitänyt jakaa keinotekoisesti osiin. Keskusverolautakunnan käsityksen mukaan keskivertokuluttaja ei mieltänyt hankkivansa hakemuksessa tarkoitettuja pääasialliseen suoritukseen liittyviä liitännäisluonteisia osatekijöitä usealta eri toimittajalta vaan katsoi ostavansa lääkärikeskuksen tarjoaman yhden palvelukokonaisuuden. Hakijan katsottiin arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentin nojalla myyvän ammatinharjoittajan tuottaman palvelun omissa nimissään ammatinharjoittajan lukuun osana hakijan myymää palvelukokonaisuutta. Merkitystä ei ollut sillä, että ammatinharjoittaja vastasi itse palvelunsa hinnoittelusta tai palveluunsa kohdistuvista reklamaatioista tai sillä, kuka näytti myyntilaskulla palvelunmyyjältä.

Ennakkoratkaisu ajalle 16.6.2017–31.12.2018

Arvonlisäverolaki AVL 1 §, AVL 19 § 1 mom Unionin tuomioistuimen tuomio C-41/04, Levob Verzekeringen BV ja OV Bank NV

KHO T 5909 14.11.2017 (ei muutosta)