Avainsanat:

KVL:2017/24

Antopäivä
21.4.2017
Diaarinumero
A18/8210/2017
Arvonlisävero, Lakisääteinen koulutuspalvelu, Vähennysoikeus

A Oyj toimi opetushallituksen valvonnan alaisena ammatillisena erikoisoppilaitoksena ja oli saanut tätä varten opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän ammatillisen lisäkoulutuksen järjestämisluvan, jonka mukaan koulutuksen järjestäjä voi järjestää ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (631/1998) tarkoitettua ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistavaa koulutusta ja muuta ammatillista lisäkoulutusta ammatillisessa erikoisoppilaitoksessa.  A Oyj osti koulutuspalvelut alihankintana X Oy:ltä ja X Oy laskutti tuottamastaan palvelusta A Oyj:tä.

A Oyj:n järjestämä opetus oli opiskelijoille maksutonta. Koulutus oli lakisääteistä ja se rahoitettiin lain perusteella valtionavulla. A Oyj:n suorittamista koulutuspalveluista ei veloitettu opiskelijoita ja ainoa taloudellinen suoritus asiaan liittyen oli lain nojalla saatava valtionapu. A Oyj:n lakisääteisen, valtion avulla rahoitettavan koulutustoiminnan ei katsottu olevan arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa.

Kun A Oyj:n koulutuspalvelujen alihankinnat X Oy:ltä liittyivät suoraan sen harjoittamaan lakisääteiseen valtion varoin avustettavaan koulutustoimintaan, A Oyj ei voinut vähentää X Oy:ltä alihankintana valtion myöntämään tukeen liittyvää arvonlisäveroa. Vähennysoikeuden kannalta merkitystä ei ollut sillä, katsottiinko A Oyj:n toiminta soveltamisalan ulkopuoliseksi toiminnaksi vai verosta vapautetuksi toiminnaksi eikä sillä, että A Oyj harjoitti myös verollista liiketoimintaa.

A Oyj:n konserniyhtiö B Oy vastasi itse oman henkilökuntansa kouluttamisesta ja sen kustannuksista. B Oy raportoi omat koulutusmääränsä ja koulutuskustannuksensa vuosittain A Oyj:lle. B Oy kartoitti itse tarvitsemansa koulutuksen ja työntekijöidensä koulutustarpeet ja järjesti itse koulutuksen. Kyseiset kouluttajat olivat B Oy:n palkkalistoilla. A Oyj allokoi koulutukseen kohdistuneen valtion tuen tältä osin B Oy:lle. Allokoitavan valtion tuen määrä perustuu B Oy:n A Oyj:lle lähettämiin tietoihin koulutusmääristä ja valtion tuen osuus maksettiin B Oy:lle vuosittain vuoden lopussa.

Ainoastaan A Oyj:llä oli lupa toimia ammatillisen koulutuspalvelun tarjoajana ja sitä avustettiin tästä toiminnasta valtion varoin. A Oyj osti koulutuspalvelun alihankintana B Oy:ltä. B Oy:llä ei ollut lupaa toimia ammatillisen koulutuspalvelujen tarjoajana eikä sitä avustettu tästä toiminnasta valtion varoin. B Oy ei ollut koulutuksen järjestäjä eikä valtion avustuksen saaja. B Oy:n järjestämä koulutuspalvelu ei näin ollen täyttänyt verottoman koulutuspalvelun edellytyksiä.     

Ollakseen arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolinen erä, A Oyj:n B Oy:lle suorittaman maksun olisi pitänyt olla sellainen maksusuoritus, joka ei ollut vastiketta mistään palvelusta. B Oy kuitenkin suoritti A Oyj:lle koulutuspalvelun, josta se sai vastikkeen. 

Kun kyse oli A Oyj:n B Oy:ltä alihankkimista koulutuspalveluista eli B Oy:n suorittamasta vastikkeellisesta verollisesta palvelunmyynnistä, A Oyj:n B Oy:lle maksamaa korvausta ei voitu käsitellä arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolisena eränä.

Ennakkoratkaisu ajalle 21.4.2017–31.12.2018

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 2 § 1 momentin 1 kohta, 39 § 1 ja 2 momentti, 40 §, 102 §

(ei lainvoimainen)

valitettu