KVL:2015/27

Konsernin emoyhtiö A oli käynnistänyt konsernin tietyn liiketoiminta-alueen tulevaisuuden vaihtoehtoja koskevan selvitys- ja tutkimustyön objektiivisen tiedon saamiseksi konsernitason strategisen päätöksenteon tueksi ja ostanut tähän selvitys- ja tutkimustyöhön liittyen ulkopuolisia verollisia palveluja. Kyseessä oli pitkäaikainen projekti, jossa ei ollut tavoitteena osakkeiden myynti, vaan liiketoiminnan uudelleenjärjestely. Selvitystyötä aloitettaessa ei ollut tiedossa, mihin lopputulokseen kyseisen liiketoiminta-alueen tulevaisuuden vaihtoehtojen selvittäminen johti. Lähtökohtaisesti vaihtoehtoina olivat liiketoiminnan säilyttäminen sellaisenaan, liiketoiminnan kehittäminen tai uudelleenjärjestely konsernin sisällä taikka selvitystyön kohteena olleesta liiketoiminnasta luopuminen kokonaan tai osittain. Mikäli selvitystyö päätyi osake­kauppaan, osakkeet myi todennäköisesti A:n täysin omistama tytäryhtiö B.

A oli aktiivisesti osallistunut selvitystyön kohteena ollutta liiketoimintaa harjoittaneen konserniyhtiön C:n hallinnointiin ja tuottanut tähän liittyen vastikkeellisia asiantuntija- ja hallintopalveluja. A:n harjoittama toiminta oli siten arvonlisäverolain ja -direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa verollista liiketoimintaa.

A:n tehtäviin kuului emoyhtiönä konsernin liiketoiminnan kehittäminen, uudelleenjärjestely ja strateginen päätöksenteko. Mahdollinen selvitystyön kohteena olleesta liiketoiminnasta luopuminen liittyi koko konsernin liiketoiminnan strategiseen uudelleenjärjestelyyn. Tämän vuoksi yleiskulun luonteisiin hankintoihin sisältyvän veron vähennysoikeus voitiin kohdistaa konsernin emoyhtiönä toimivalle A:lle. Tällaisilla kuluilla oli välitön ja suora yhteys konsernin ja emoyhtiön koko taloudelliseen toimintaan ja erityisesti selvitystyön kohteena olleen liiketoiminnan organisointiin. A:llä oli oikeus vähentää verolliseen liiketoimintaansa kohdistuviin yleiskuluihin sisältyvät arvonlisäverot.

Suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen taikka liiketoiminnan tai sen osan kauppaan liittyvillä eli kauppasopimuksen laatimisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista aiheutuvilla kuluilla ei kuitenkaan ollut suoraa ja välitöntä yhteyttä A:n omaan arvonlisäverolliseen liiketoimintaan silloin, kun niitä ei veloitettu edelleen. Kyse ei ollut tällöin  konsernin emoyhtiönä toimivan A:n kuluista, vaan osakkeet myyvän B:n taikka liiketoiminnan tai sen osan myyvän C:n toimintaan kohdistuvista kuluista. A:lla ei ollut oikeutta vähentää arvonlisäveroa suoraan ja välittömästi osakkeiden luovutukseen taikka liiketoiminnan tai sen osan kauppaan liittyvistä kauppasopimuksen laatimisesta ja siihen liittyvistä neuvotteluista aiheutuvista kuluista silloin, kun se ei veloittanut niitä edelleen tytäryhtiöltään tai kohdeyhtiöiltä.

Mikäli A veloitti kulut edelleen tytäryhtiöltään tai kohdeyhtiöiltä, kyse oli arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta verollisesta myynnistä, johon kohdistuvista kuluista A:llä oli oikeus vähentää hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot kokonaisuudessaan.

A:n vähennysoikeuteen ei vaikuttanut se, toteutettiinko mahdollinen uudelleenjärjestely osakekauppana tai liiketoiminnan tai sen osan kauppana taikka se, että kauppa ei lainkaan toteutunut.

Ennakkoratkaisu ajalle 28.8.2015 - 31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 § 1 mom, 19 a § 1 mom, 102 § 1 mom 1 kohta ja 2 mom sekä 117 §
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 19 artikla, 29 artikla, 167 artikla, 168 artikla a kohta sekä 173 artikla 1 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asiassa C-408/98, Abbey National, asiassa C-29/08, SKF, sekä yhdistetyissä asioissa C-108/14, Larentia + Minerva ja C-109/14, Marenave Schiffahrts AG.

KHO T 1248 15.3.2017 (muutettu osittain)