KVL:2013/21

X Oy myi täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua omille asiakkailleen ja vakuutusyhtiöille. Vakuutusyhtiöille myydyt omaisuudenhoitopalvelut liittyivät sijoitussidonnaisten vakuutusten ja kapitalisaatiosopimusten kohteena olevan omaisuuden hoitoon. X Oy:n myymään omaisuudenhoitopalveluun kuului sijoituskohteiden analysointi ja valinta sekä osto- ja myyntitoimeksiantojen antaminen arvopaperinvälittäjälle. X Oy hoiti asiakkaan omaisuutta itsenäisesti. X Oy veloitti omaisuudenhoitopalvelusta tuottosidonnaisen palkkion jälkikäteen. Tämän lisäksi X Oy peri erillisen palkkion kustakin arvopaperin osto- ja myyntitapahtumasta. Tämä palkkio oli yleensä tietty prosenttiosuus osto- ja myyntitapahtuman arvosta. X Oy suoritti osan tästä palkkiosta arvopaperinvälittäjälle.

X Oy:n katsottiin myyvän omille asiakkailleen ja vakuutusyhtiöille palvelukokonaisuuden, johon kuului arvopapereiden ostoa ja myyntiä koskevien palvelujen lisäksi myös muita palveluja. Tämä on luonteenomaista täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelulle. Arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvät palvelut ovat AVL 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja arvonlisäverottomia palveluja, mutta arvopaperiomaisuuden analysointiin liittyvät palvelut ovat arvonlisäverollisia palveluja. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat palvelut liittyivät niin läheisesti yhteen, että ne muodostivat yhden jakamattoman taloudellisen kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista. Näin ollen ja koska vapautuksia arvonlisäverosta on tulkittava suppeasti, X Oy:n myymää täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua pidettiin kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena palveluna. Arvopapereiden osto- ja myyntitapahtumasta veloitettua palkkiota ei siten pidetty AVL 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta rahoituspalvelun myynnistä saatuna palkkiona. Vakuutusyhtiöiltä veloitettua palkkiota ei pidetty myöskään AVL 44 §:n 2 momentissa tarkoitetusta vakuutuspalvelun myynnistä saatuna palkkiona.

X Oy myi täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua myös A Oy:lle, joka hallinnoi sijoitusrahastoja. X Oy teki sijoitusrahastojen varoja koskevat sijoituspäätökset.

X Oy:n A Oy:lle myymiä täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalveluja pidettiin salkunhoitoa koskevina palveluina. Nämä omaisuudenhoitopalvelut olivat luonteeltaan tunnusomaisia sijoitusrahastojen hallinnointiin kuuluvia toimintoja. Palvelut muodostivat sijoitusrahastojen toiminnan kannalta erillisen kokonaisuuden, joka oli erityinen ja olennainen osa sijoitusrahastojen arvonlisäverottomasta toiminnasta. X Oy:n A Oy:lle myymät omaisuudenhoitopalvelut olivat siten arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisen sijoitusrahaston hallintapalveluja ja AVL 42 §:n mukaisia arvonlisäverottomia rahoituspalveluja. X Oy:n ei tullut suorittaa arvonlisäveroa täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun myynnistä A Oy:lle. Ennakkoratkaisu ajalle 8.5.2013-31.12.2014.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 41 §, 42 § 1 mom 2 kohta ja 2 mom, 44 §

Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta a, f ja g alakohdat

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-44/11 (Deutsche Bank AG), C-235/00 (CSC Financial Services Ltd), C-2/95 (Sparekassernas Datacenter (SDC), C-169/04(Abbey National plc ja Inscape Investment Fund), C-275/11 (GfBk Gesellschaft für Börsenkommunikation mbH)

KHO 2014:122 (ei muutosta)