KVL:2013/53

Vakuutussalkut olivat vakuutusyhtiön varoista muodostettuja varallisuuskokonaisuuksia. Vakuutussalkun varat oli sijoitettu osakkeisiin ja muihin arvopapereihin. Vakuutussalkut oli liitetty vakuutusyhtiön asiakkailleen tarjoamiin sijoitussidonnaisiin säästöhenkivakuutuksiin, eläkevakuutuksiin ja kapitalisaatiosopimuksiin. Asiakkaiden vakuutusten vakuutussäästön arvo oli sidottu vakuutussalkun arvonkehitykseen. Vakuutussalkun pääoma oli jaettu osuuksiin. Sijoitukset liittyivät vakuutukseen ainoastaan laskennallisesti. Vakuutussalkusta perittiin vuotuista hallinnointikulua, jonka arvo veloitettiin päivittäin vakuutussalkun pääomasta.

Vakuutussalkut liittyivät aina johonkin vakuutustuotteeseen. Vakuutuksenottaja maksoi vakuutusyhtiölle vakuutusmaksun, mutta hän ei sijoittanut varojaan vakuutussalkkuun, vaan vakuutussalkkuun sijoitetut varat olivat vakuutusyhtiön varoja. Vakuutussalkut eivät siten olleet kaikille avoimia sijoituskohteita. Niitä ei myöskään ollut pidettävä sijoitusrahastoihin verrattuna siinä määrin samanlaisina, että ne kilpailisivat näiden kanssa. Hakemuksessa tarkoitetut vakuutussalkut eivät olleet arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja. Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2013-31.12.2014

Arvonlisäverolaki 41 §, 42 § 1 mom 6 kohta ja 2 mom

Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta g alakohta

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-363/05 (JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies) ja asiassa C-424/11 (Wheels Common Investment Fund Trustees Ltd)

KHO: 23.12.2014 T4063 vuosikirja (ei muutosta)