KVL:2013/8

Suomalaisen yksityishenkilön A:n oli tarkoitus sijoittaa luxemburgilaiseen FCP (fonds commun de placement) –muotoisen sateenvarjorahaston alarahastoon. Rahastolla oli pelkästään ns. kasvuosuuksia, joille ei jaettu tuottoa sijoitusaikana. Rahaston hallinnointirakenne oli säännelty sijoitusrahastodirektiivissä ja sitä valvoi Luxemburgin rahoitusmarkkinoita valvova viranomainen.

FCP-rahasto ei ollut tuloverovelvollinen Luxemburgissa. Se oli velvollinen maksamaan Luxemburgissa ainoastaan kiinteän rekisteröintimaksun ja rahaston varallisuuden perusteella määräytyvän vuosittaisen merkintäveron. Luxemburgin veroviranomaisten näkemyksen mukaan FCP:llä ei ollut itsenäistä oikeutta vaatia verosopimuksen soveltamista, vaan sen saamaan tuloon tuli soveltaa tulon lähdevaltion ja osuudenomistajan asuinvaltion välistä verosopimusta.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan mukaan kaikki rajoitukset, jotka koskevat pääomanliikkeitä jäsenvaltioiden välillä ovat kiellettyjä. Suomessa tuloverolain 3 §:n 4 kohdassa tarkoitettu sijoitusrahasto on vapautettu tuloverosta tuloverolain 20 §:n perusteella. Sijoitusrahaston verovapauteen ei vaikuta sen osuudenhaltijoiden verotus.

Hakemuksessa tarkoitettu rahasto oli sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu yhteissijoitusyritys, jonka varoja hallinnoi erillinen rahastoyhtiö. Rahasto oli vapautettu erityissäännöksellä tuloverosta Luxembourgissa. Rahaston katsottiin vastaavan keskeisiltä ominaisuuksiltaan tuloverolain 3 §:n 4 kohdassa tarkoitettua sijoitusrahastoa.

Hakijalle katsottiin syntyvän osuuksien perusteella veronalaista tuloa vasta, kun osuudet lunastetaan tai muutoin luovutetaan tavalla, joka realisoi luovutusvoiton tai -tappion. Ennakkoratkaisu vuodelle 2013

Tuloverolaki 3 ja 110 §
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 ja 65 artikla

Lainvoimainen