KVL:2011/65

A oli kansainvälinen säästämis-, investointi- ja vakuutuskonserni. Konserniin kuuluvalla henkivakuutusyhtiö B:llä, jonka kotipaikka oli jäsenvaltio X:ssä, oli Suomessa sivuliike. Suomen sivuliike myi sijoitussidonnaisia vapaaehtoisia eläkevakuutussopimuksia, säästövakuutuksia ja sijoitusvakuutuksia. Sivuliikkeen toiminnot oli suoritettu osittain Suomessa ja osittain jäsenvaltio X:ssä. Suomessa sivuliikkeellä oli 17 työntekijää ja jäsenvaltio X:ssä 36 työntekijää, joista 25 oli Suomen kansalaisia. B aikoi perustaa uuden suomalaisen osakeyhtiön ja siirtää liiketoimintasiirrolla Suomen sivuliikkeen toiminnan tähän yhtiöön. Siirrettävä toiminta käsitti olemassa olevat sopimukset ja niihin liittyvät varat, velat ja varaukset sekä henkilökunnan. Perustettavan suomalaisen yhtiön tosiasiallinen johto tulisi olemaan joko jäsenvaltio X:ssä tai Suomessa. Uusi yhtiö jatkaisi Suomen sivuliikkeen harjoittamaa toimintaa. Yhtiö perustettaisiin siirtoa varten ja yhtiön perustaminen tapahtuisi ennen siirtoa. Perustettavalla yhtiöllä ei liiketoiminnan siirron hetkellä olisi omia eikä vuokrattuja toimitiloja. Liiketoiminnan siirron jälkeen yhtiö jatkaisi toimintaa samoissa vuokratuissa tiloissa ja samalla rakenteella kuin Suomen sivuliike aikaisemmin. Suomen sivuliike ei osallistuisi liiketoiminnan siirtoon. Siirtoon liittyvän selvitystyön toteuttaisi jäsenvaltio X:ssä sijaitseva pääkonttori. Myöskään perustettava yhtiö ei osallistuisi siirron toteuttamiseen muutoin kuin vastaanottamalla siirtyvän liiketoiminnan.

Hakemuksessa tarkoitettua palvelukokonaisuutta ei sen luonne huomioon ottaen luovutettu mihinkään erityiseen kiinteään toimipaikkaan. Kun ostajana oli uusi perustettava yhtiö, jonka tosiasiallinen johto oli jäsenvaltio X:ssä ja jonka kotipaikka ei siten ollut Suomessa, palvelukokonaisuutta ei myyty Suomessa arvonlisäverolain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Siinä tapauksessa että uuden perustettavan yhtiön tosiasiallinen johto olisi Suomessa, palvelut myytäisiin Suomessa arvonlisäverolain 65 §:ssä tarkoitetulla tavalla, koska ostajan kotipaikka oli täällä.

Arvonlisäverolain 61 §:ssä säädetty hyödykkeiden myynnin verottomuus koskee sekä vähennyskelvottomassa käytössä olleita tavaroita että palveluja. Arvonlisäverodirektiivin 136 artiklan a alakohdassa säädetty verovapaus on suppeampi ja koskee sanamuodon mukaan vain vähennyskelvottomassa käytössä olleiden tavaroiden myyntiä. Kansallinen laki poikkeaa siten direktiivistä verovelvolliselle edullisella tavalla. Tällaisessa tilanteessa ei arvonlisäverodirektiivin 136 artiklan a alakohta tullut sovellettavaksi. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi tuomiossaan asiassa C-242/08 tulkinnut sitä, onko kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan c alakohtaa sovellettava vakuutussopimuskannan luovuttamiseen. Tämä säännös vastaa voimassaolevan arvonlisäverodirektiivin 136 artiklan a alakohtaa. Myöskään kyseisen säännöksen tulkintaa koskeva tuomio ei tullut ennakkoratkaisuhakemusasiassa sovellettavaksi.

Suomen sivuliikkeen tarjoamat tuotteet olivat sisältäneet vapaaehtoisia eläkevakuutussopimuksia, säästövakuutuksia ja sijoitusvakuutuksia. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetut, perustettavalle yhtiölle siirrettävät vakuutuskannat olivat olleet arvonlisäverolain 44 §:ssä tarkoitettua verotonta vakuutustoimintaa harjoittavan Suomen sivuliikkeen muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä. Perustettavalle yhtiölle luovutettavien vakuutussopimuskantojen ja niihin liittyvien, muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleiden varojen ja velkojen siirtämiseen sovellettiin hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa arvonlisäverolain 61 §:n säännöstä. Ennakkoratkaisu ajalle 16.11.2011 - 31.12.2012.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 11 §, 17 §, 18 §, 44 § 1-2 mom, 61 §, 65 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 14 artikla 1 kohta, 24 artikla 1 kohta, 25 artikla 1 kohta, 44 artikla, 135 artikla 1 kohta a alakohta,   136 artikla a alakohta
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (N:o 282/2011) 10 artikla 1-3 kohdat, 11 artikla 1 kohta, 20 artikla 1 kohta, 21 artikla 1-3 kohdat
LAINVOIMAINEN