KVL:2002/37

Luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu luottolaitos harjoitti vähittäispankkitoimintaa. Luottolaitos eli pankki oli solminut asiamiessopimuksia sellaisissa kunnissa asuvien henkilöiden ja yhtiöiden kanssa, joissa pankilla ei ollut omaa konttoria.

Talletusten välityksessä asiamies esitteli pankin tarjoamia eri tilivaihtoehtoja. Jos asiakas halusi avata tilin pankissa, asiamies täytti lomakkeen, jossa yksilöitiin asiakas sekä tilimuoto, jonka asiakas halusi avata, tilin käyttöön oikeutetut henkilöt ja se, minkälaisia pankki- tai luottokortteja asiakas halusi tiliin liitettäväksi. Asiamies suoritti asiakkaan tunnistamisen tarkistamalla hänen henkilöllisyytensä. Asiamies toimitti lomakkeen pankin konttoriin. Pankin konttorissa suoritettiin tilin avaamiselle tarpeelliset tekniset toimenpiteet ja laadittiin luottolaitostoiminnasta annetussa laissa tarkoitettu tilinavaussopimus, josta tilin ehdot ilmenivät. Pankki lähetti sopimuksen asiamiehelle ja asiamies hankki sopimukseen asiakkaan allekirjoituksen ja palautti sopimuksen pankkiin. Asiamies saattoi toiminnallaan verottoman rahoituspalvelun osapuolet yhteen sopimuksen tekemiseksi. Asiamies toimi tällöin välittäjänä siten, kuin kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 alakohdassa edellytetään. Asiamiehen ei tämän vuoksi ollut suoritettava pankille myymästään palvelusta arvonlisäveroa.

Asiamies esitteli luotosta kiinnostuneille henkilöille pankin luottomuotoja ja ehtoja. Jos asiakas halusi pankista lainan, asiamies ja asiakas täyttivät yhdessä hakemuslomakkeen. Asiamies selvitti asiakkaan luottokelpoisuuden tekemällä asiakkaan kanssa laskelmat hänen käytettävissä olevista tuloistaan ja lainanhoitokulujen vaikutuksesta tuloihin. Asiamies selvitti myös vakuuden laadun ja arvon ja esitti arviot mahdollisista takaajista. Asiamies lähetti luottohakemuksen pankin konttoriin, jossa luoton myöntämisestä tehtiin päätös pankin sisäisten käytäntöjen mukaisesti. Velkakirja ja panttaussopimus tehtiin pankin konttorissa ja lähettiin asiamiehelle, joka hankki siihen asiakkaan allekirjoituksen. Asiamies lähetti allekirjoitetun velkakirjan ja panttaussitoumuksen pankin konttoriin, joka maksoi luoton määrän asiakkaan tilille. Asiamies markkinoi pankin luottomuotoja ja osallistui luottosopimuksen laadintaan ja sopimuksen allekirjoittamisessa avustamiseen. Asiamies saattoi näin luoton välittäjänä pankin ja luoton hakijan sopimussuhteeseen keskenään. Asiamiehen harjoittama toiminta oli tämän vuoksi verotonta rahoituspalvelun myyntiä, josta asiamiehen ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.

Asiamies markkinoi rahasto-osuuksia asiakkaille. Jos asiakas halusi ostaa rahasto-osuuksia, asiamies täytti asiakkaan kanssa rahasto-osuuksien merkintälomakkeen, johon tulivat tiedot asiakkaasta, rahastosta ja sijoitettavien varojen määrästä. Asiamies suoritti asiakkaan tunnistamisen ja antoi merkitsijälle rahastoesitteen. Asiamies lähetti allekirjoitetun merkintälomakkeen pankin konttoriin, joka lähetti sen edelleen asianomaiseen rahastoyhtiöön. Pankki ei suorittanut mitään käsittelyä vaan toimi vain edelleen lähettäjänä. Rahastoyhtiö, jonka tehtävänä sijoitusrahastolain mukaan on muun muassa rahasto-osuuksien myynti, hyväksyi merkinnän, kun se oli tarkistanut, että merkintälomake oli teknisesti oikein täytetty, ja kun merkitsijä oli maksanut merkinnän rahaston tilille. Kun otettiin huomioon myös Korkeimman hallinto-oikeuden 17.1.2000 antama päätös T 67, asiamiehen suorittamien toimien katsottiin muodostavan luonteeltaan erillisen sekä erityisen ja olennaisen osan verottomasta sijoitusrahastotoiminnasta. Tämän vuoksi asiamiehen ei ollut suoritettava arvonlisäveroa sijoitusrahasto-osuuksien välityksestä saamastaan vastikkeesta.

Pankin asiamiehet markkinoivat erään vakuutusyhtiön niin sanottuja sijoitussidonnaisia vakuutuksia asiakkaille. Jos asiakas halusi ottaa eläke- tai säästövakuutuksen, asiamies täytti yhdessä asiakkaan kanssa vakuutushakemuksen, jonka asiakas lähetti pankin konttorin kautta vakuutusyhtiölle. Vakuutus astui voimaan vakuutusyhtiön päätettyä myöntää vakuutuksen. Vakuutusyhtiö lähetti vakuutuskirjan suoraan asiakkaan osoitteeseen. Vakuutusyhtiö sijoitti asiakkaan vakuutusmaksuina maksamat varat asiakkaan osoittamaan sijoitusrahastoon. Vakuutusyhtiö maksoi pankille vakuutusten välityspalkkiona määrän, joka vastasi rahastoyhtiölle maksettavaa merkintäpalkkiota ja lisäksi osuuden rahastoyhtiön rahastolta saamasta hallinnointipalkkiosta. Pankki maksoi asiamiehelle palkkiona tämän välittämistä vakuutuksista merkintäpalkkiota vastaavan osuuden ja ensimmäisen vuoden laskennallisen hallinnointipalkkion. Asiamies harjoitti arvonlisäverolain mukaista vakuutusasiamiehen toimintaa ja tämän vuoksi sellaista vakuutusten välitystoimintaa, josta hakijan ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.
Ennakkoratkaisu ajalle 29.5.2002-31.12.2003.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 41 §, 42 § ja 44 §
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) 13 artiklan B kohdan a ja d alakohta.
EI MUUTOSTA KHO 2.3.04 T 432