KVL:2009/46

X Oy luovutti vakuutus- ja työttömyyskorvausmaksujen suorittamiseen ja hallinnointiin liittyviä palvelukokonaisuuksia asiakkailleen eli vakuutuslaitoksille, eläkevakuutuslaitoksille ja - säätiöille sekä työttömyyskassoille. Nämä asiakkaat laskivat ensin itse vakuutuskorvauksen, eläkkeen tai muun etuuden määrän, jonka jälkeen:

a) X Oy laski loppuasiakkaan tilille maksettavan etuuden lopullisen määrän vähentäen korvausmäärästä mahdolliset verot, sosiaaliturvalainsäädännön mukaiset maksut sekä ulosotto– ja muut vähennykset. Tämä palvelu luovutettiin aina kohdassa b tarkoitetun palvelun yhteydessä.

b) X Oy siirsi itse omistamansa pankkiyhteyden/ohjelman kautta korvauksesta loppuasiakkaalle kuuluvan määrän tämän tilille ja vastaavasti viranomaisille maksettavat osuudet korvauksesta viranomaisten ilmoittamille tileille.

c) X Oy muodosti asiakkaiden kirjanpitoon tarvittavat, korvaussuoritteita kuvaavat tositteet sähköiseen muotoon.

d-e) X Oy täsmäsi lähteneet maksut sekä hallinnoi täsmäämättömät ja liian suurina taikka liian pieninä suoritetut maksut, ja esimerkiksi vajaasuoritustilanteessa maksoi tarvittavan erotuksen asiakkaan tililtä. Palvelu myytiin vain b kohdan mukaisen palvelun yhteydessä. X Oy raportoi palvelusta asiakkaalle muodostamalla lisäksi sähköiset maksulistat ja tekemällä asiakkaan puolesta näiden pohjalta pakolliset viranomaisilmoitukset maksuista muun muassa veroviranomaisille.

f) Lisäksi X Oy hoiti asiakasyritystensä puolesta vakuutusmaksujen laskutuksen, suoritteiden saapumisen valvonnan ja muistutuskirjeiden lähettämisen tarkoituksenaan tehostaa asiakasyritysten sisäistä taloushallintoa. Palvelu luovutettiin erillisenä kohtien a-e palveluista, mutta senkin yhteydessä toimitettiin aina c-kohdan mukainen tositeaineiston muodostaminen.

Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa kohtien a, b, d ja e mukaiset palvelut olivat arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vakuutuskorvausten suorittamiseen liittyviä vakuutusteknisiä palveluja, joiden myynnistä ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Myös kohdassa c selostetut palvelut olivat arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vakuutusteknisiä palveluja, kuitenkin vain silloin kun ne luovutettiin yhdessä kohdissa a, b, d ja e tarkoitettujen palvelujen kanssa.

Hakemuksen f-kohdassa kuvatuilla toimenpiteillä yhtiön katsottiin suorittavan lähinnä ATK-pohjaisia, yleisiä laskutukseen ja siihen liittyviin hallinnollisiin tehtäviin rinnastettavia toimenpiteitä ja siten avustavan asiakkaitaan näiden sisäisten taloushallintotehtävien hoitamisessa. Kohdassa f selostetut palvelut eivät siten olleet edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuja vakuutusteknisiä palveluja. Tällaiset laskutukseen liittyvät palvelut eivät myöskään olleet arvonlisäverolain 42 §:n l momentin 4 kohdassa tai arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan l kohdan d alakohdassa tarkoitettuja rahoituspalveluja. Kohdan f mukaisista palveluista oli näin ollen arvonlisäverolain l §:n l momentin l kohdan nojalla suoritettava arvonlisäveroa. Hakemuksen kohdassa c selostetuista palveluista oli liittymisperiaatteen mukaisesti suoritettava arvonlisäveroa silloin kun ne luovutettiin yhdessä kohdassa f tarkoitetun palvelun kanssa.
Ennakkoratkaisu ajalle 17.6.2009-31.12.2010.

Arvonlisäverolaki l § l mom l kohta, 41 §, 42 § l mom 4 kohta, 44 § l ja 2 mom
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 135 artikla l kohta a ja d alakohdat
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asiassa C-2/95 Sparekassernes Datacenter (5.6.1997); C-349/96 Card Protection Plan (25.2.1999); C-41/04 Levob Verzekeringen BV ja OV Bank NV (27.10.2005); C-425/06 Part Service Srl (21.2.2008)
LAINVOIMAINEN