KVL:2026/35

Hakija oli toisessa EU-valtiossa asuva keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö, joka tarjosi kollektiivisiin työehtosopimuksiin perustuvia eläkkeitä. Samankaltaisia eläkkeitä Suomessa tarjosivat työeläkevakuutusyhtiöt, jotka saattoivat toimia myös keskinäisen yhtiön oikeudellisessa muodossa. Lisäksi hakija tarjosi kollektiivisiin työehtosopimuksiin perustuvia muita vakuutustuotteita.

Hakijan toiminnasta varojen määrällä mitattuna 97 prosenttia liittyi eläkevakuutustoimintaan. Hakija sijoitti varojaan kokonaisuutena, eikä hakijan Suomesta saama tulo kohdistunut suoraan millekään tuotteelle. 

Keskusverolautakunta totesi, että hakijalla ja suomalaisilla keskinäisillä eläkevakuutusyhtiöillä oli sama päämäärä ja tehtävä työeläkevakuutuksien tarjoajana. Hakija toimi asuinvaltionsa lainsäädännön mukaisesti. Tällöin sillä ei ollut merkitystä, miten eläkkeen määrä määräytyi tai vastasivatko hakijan tarjoamat tuotteet kaikilta osin suomalaisen eläkevakuutusyhtiön tarjoamia eläketuotteita.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakijan toiminta oli pääosin rinnastettavissa suomalaisen lakisääteisiä eläkevakuutuksia tarjoavan keskinäisen eläkevakuutusyhtiön toimintaan ja vähäiseltä osin muun keskinäisen vakuutusyhtiön toimintaan. 

Suomalaiset keskinäiset eläkevakuutusyhtiöt olivat Suomessa tuloverovelvollisia. Ne saattoivat kuitenkin vähentää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n nojalla tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset, joita olivat muun ohessa lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetut lakisääteiset siirrot korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen. Lisäksi ne saattoivat vähentää lain 48 a §:ssä tarkoitetun varauksen, jonka määrä vastasi osittamattomaan lisävakuutusvastuuseen tehdyn siirron määrää.

Kun otettiin huomioon Euroopan Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 63 artiklan mukainen pääomien vapaan liikkuvuuden periaate ja tuomiot C-342/10, komissio vs. Suomen tasavalta, ja C-641/17, College Pension Plan of British Columbia, keskusverolautakunta katsoi, että hakijan tilanne voitiin rinnastaa kotimaisen keskinäisen eläkevakuutusyhtiön tilanteeseen siltä osin, kuin hakijan Suomesta saamat osingot osoitettiin eläkevastuiden kattamiseen. Tällöin hakijan tilanteessa ja suomalaisen keskinäisen eläkevakuutusyhtiön tilanteessa ei näissä olosuhteissa ollut löydettävissä objektiivisia eroja, joilla voitaisiin perustella hakijan Suomesta saamien tulojen veronalaisuutta, kun suomalaiset eläkevakuutusyhtiöt eivät tosiasiassa maksaneet veroa saamastaan tulosta.

Saadun selvityksen mukaan hakija kirjasi tuloslaskelmalle vastuuvelan lisäyksen vain siltä osin, kun työntekijän tulevaisuudessa saama eläke oli taattu. Maksuperusteisen eläketurvan tuottoperusteinen osa maksettiin vakuutetuille hakijan omaan pääomaan sisältyvästä rahastosta. Tämän lisäksi rahaston ylijäämää voitiin käyttää etuusperusteisten eläkkeiden indeksikorotuksiin sekä maksualennuksiin. Rahaston varoja voitiin jakaa ylijäämänpalautuksena, jos hakijalle kertyi liikaa varoja. Rahasto toimi myös puskurina vakuutusliiketoiminnan riskien varalta. Hakija ei voinut jakaa omaa pääomaa tavanomaisena voitonjakona. Keskusverolautakunta katsoi, että tuloksen siirrolla rahastoon oli pääosin sama tarkoitus kuin suomalaisen eläkevakuutusyhtiön siirroilla korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen, lukuun ottamatta tilanteita, joissa varoja jaettiin ylijäämän palautuksena.

Edellä esitetyin perustein eläkevakuutustoimintaan kohdistetun osingon kokonaismäärästä voitiin vähentää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetuista lakisääteisistä siirroista korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen osinkotuloa vastaava määrä. Tarvittaessa lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettuun vastuuseen rinnastui myös oman pääoman rahastoon tilikaudelta kirjattu määrä siltä osin, kun varoja ei jaettu ylijäämän palautuksena.

Hakija tarjosi eläkevakuutusten lisäksi niihin liittyviä muita vakuutuksia. Hakija oli näiden tuotteiden osalta tuloverovelvollinen asuinvaltiossaan. Suomalainen keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö ei tarjonnut vastaavia tuotteita. Sen sijaan vastaavaa vakuutustoimintaa harjoittava suomalainen vakuutusyhtiö oli tuloverovelvollinen, eikä sitä koskenut myöskään elin-keinotulon verottamisesta annetun lain 48 a §:ssä tarkoitettu vähennysoikeus. 

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohta koski myös muuta vakuutusyhtiötä kuin eläkevakuutusyhtiötä. Rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 3 §:n 7 momentissa viitattiin vain kotimaista eläkelaitosta vastaavaan ulkomaiseen yhteisöön. Kuitenkin hakijan Suomesta saamat osingot kohdistuivat myös näiden tuotteiden osalta tulevaisuudessa maksettavaksi tuleviin vakuutuskorvauksiin, jolloin hakijan tilanne oli objektiivisesti rinnastettavissa kotimaisen vakuutusyhtiön tilanteeseen. Keskusverolautakunta katsoi, että säännösten tarkoitus huomioon ottaen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettuja siirtoja korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen voitiin vähentää hakijan verotuksessa myös siltä osin, kun sen toiminta vastasi suomalaisen keskinäisen vakuutusyhtiön toimintaa. 

Saadun selvityksen mukaan hakija ei kohdistanut Suomesta saamansa tuloa suoraan minkään tietyn sopimusperusteisen vastuun kattamiseen, eikä hakijan kirjanpidossa siirtoa vastuuvelkaan kirjattu erikseen Suomesta saadun osingon perusteella. Selvityksen perusteella oman pääoman rahastoa ei käytetty näiden vakuutusten osalta korvausten rahoittamiseen. Tämän vuoksi keskusverolautakunta piti perusteltuna, että hakijalle vähennyskelpoinen osuus näihin tuotteisiin kohdistuvan vastuun määrästä määritetiin suhteessa tuotteille kertyvään liikevaihtoon. 

Siten siltä osin, kun hakijan sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista Suomesta saama osinkotulo vastasi muihin vakuutustuotteisiin kohdistuvaa suhteellista osuutta hakijan kaikesta sijoitustoiminnan tulosta, osingon kokonaismäärästä voitiin vähentää tuotteisiin kohdistuvista elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetuista lakisääteisistä siirroista korvaus- ja vakuutusmaksuvastuuseen osuus, joka vastasi Suomesta saadun osingon osuutta tuotteisiin kohdistuvasta liikevaihdosta.

Tuomion C-156/17, Köln-Aktienfonds Deka, mukaisesti hakija voitiin velvoittaa esittämään Verohallinnolle selvitys vähennyksen määrästä ja perusteista.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027.

Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 3 § 1 ja 7 momentit, 7 § 1 momentti 3 kohta b alakohta
Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § 1 momentti, 8 § 1 momentti 10 kohta, 48 a § 1 momentti
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 ja 65 artikla

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

(Ei lainvoimainen)