C Oy teki julkisen käteisostotarjouksen EU-valtiossa julkisen kaupankäynnin kohteena olevan B-yhtiön osakkeista. Hakija A Oy omisti B:n osakkeita. A Oy kuului ostotarjouksen tehneen C Oy:n taustalla olevaan sijoittajaryhmään. A Oy omisti yhdessä toisen sijoittajaryhmään kuuluvan yhtiön kanssa alle puolet B:n osakkeista ja äänistä ennen ostotarjouksen tekemistä. Muut sijoittajaryhmän jäsenet tai C Oy eivät omistaneet B:n osakkeita.
A Oy ei luovuttanut omistamiaan B:n osakkeita ostotarjouksessa. Sovellettavan arvopaperimarkkinaoikeudellisen ostotarjoussääntelyn mukaan tarjoajapuolen edustajana A Oy ei voinutkaan olla julkisen ostotarjouksen kohteena. Sen sijaan A Oy oli ennen ostotarjouksen julkistamista peruuttamattomasti sitoutunut luovuttamaan kaikki omistamansa B:n osakkeet C Oy:lle sen uusia osakkeita vastaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun C Oy oli julistanut ostotarjouksen ehdottomaksi ja ostotarjouksessa tarjottujen B:n osakkeiden hankinta oli toteutettu ja selvitetty. Osakkeiden arvon oli sovittu vastaavan ostotarjouksen hintaa.
Tarjousaikana C Oy:lle tarjottiin yhteensä alle puolet muista kuin sijoittajaryhmän jäsenten omistamista B:n osakkeista. C Oy päätti toteuttaa ostotarjouksen sen ehtojen mukaisesti.
Asiassa oli ratkaistavana, pidetäänkö B:n osakkeista rahavastiketta vastaan tehtävää ostotarjousta erillisenä ostotarjouksen toteuttamisen ja selvittämisen jälkeen tehtävästä osakevaihdosta, vai otetaanko ostotarjouksessa maksettava rahavastike huomioon arvioitaessa veroneutraalin osakevaihdon edellytysten täyttymistä huomioiden myös yritysjärjestelydirektiivi (2009/133/EY) ja sen tulkintavaikutus.
Keskusverolautakunta viittasi Unionin tuomioistuimen tuomioon C-321/05, Kofoed, jonka mukaan direktiivissä 90/434/ETY käteisvälirahalla tarkoitetaan rahasuorituksia, jotka ovat luonteeltaan aitoa vastiketta hankintaliiketoimesta, liiketoimen taustalla olevista mahdollisista syistä riippumatta (kohta 28). Väliraha on sen vastikkeen olennainen osa, jonka hankkiva yhtiö maksaa hankittavan yhtiön osakkaille viimeksi mainitun osake-enemmistön saadakseen (kohta 29).
Keskusverolautakunta viittasi myös ratkaisuihin KHO 2020:71, KHO 2014:151 sekä KVL 115/2001 ja totesi, että tilanteissa, joissa kohdeyhtiön osakkeita sovitaan samassa yhteydessä hankittavaksi osin rahavastiketta ja osin osakevastiketta vastaan, on katsottu olevan kyse samaan kokonaisuuteen kuuluvista toimenpiteistä. Tällöin rahavastikkeen enimmäismäärä on laskettu koko järjestelyn (hankintaliiketoimen) osalta kokonaisuutena. Siten osakevaihtosäännöksen soveltamista ei ole arvioitu kunkin luovuttajan osalta erikseen.
Lisäksi rahavastikkeen enimmäismäärän korottamista koskevassa hallituksen esityksessä 125/2025 vp todettiin, ettei tarkoitus ole muuttaa rahavastikkeen määräytymistä nykyisestä, vaan rahavastike laskettaisiin jatkossakin johdonmukaisesti järjestelykohtaisesti.
A Oy oli ennen julkisen ostotarjouksen tekemistä peruuttamattomasti sitoutunut luovuttamaan omistamansa B:n osakkeet C Oy:lle osakevastiketta vastaan, mikäli osakkeiden hankinta julkisella käteisostotarjouksella toteutuu. Tämän huomioiden keskusverolautakunta katsoi, että C Oy:n hankkiessa B:n osakkeita osin julkisella käteisostotarjouksella ja osin osakevastiketta vastaan, kyse oli yhdestä hankintaliiketoimesta, jolla C Oy hankki kohdeyhtiön osakkeiden enemmistön. Tällöin julkisessa ostotarjouksessa maksettu rahavastike ja A Oy:lle maksettu osakevastike olivat molemmat vastiketta samasta hankintaliiketoimesta.
Tämän seurauksena rahavastikkeen määrä ylitti 50 prosenttia järjestelyssä luovutettavia osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua omaa pääomaa, eikä järjestelyä voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettuna osakevaihtona.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027.
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 f § 1 ja 2 momentti
Neuvoston direktiivi 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 2 artikla 1 kohta e) alakohta, 8 artikla 1 kohta
Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.
(Ei lainvoimainen)