Asiassa oli ratkaistavana, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa vastuulääkäripalvelua koskevan palvelukokonaisuuden osana hyvinvointialueelle myymistään yksiköiden lääkehoitosuunnitelman hyväksymistä ja henkilökunnan lääkelupien hyväksyntää koskevista palveluista.
Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan A Oy:n vastuulääkäripalvelun tarkoituksena oli tuottaa lääkäripalveluja ikäihmisille heidän omassa asumisympäristössään eli hyvinvointialueen ylläpitämissä ikääntyneiden pitkä- ja lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen ja yhteisöllisen palveluasumisen yksiköissä sekä kotihoidon piirissä oleville asukkaille. Sopimuksen mukaan vastuulääkäri kantoi kokonaisvastuun potilaiden lääketieteellisestä hoidosta ja kokonaislääkityksestä. Vastuulääkäri teki potilaalle kokonaisvaltaisen arvion ja hoitosuunnitelman sekä vastasi potilaan päivittäisestä hoidosta yhdessä hoivakodin henkilökunnan tai kotihoidon kanssa.
Hakemuksen ja sen liitteenä toimitetun sopimuksen mukaan vastuulääkäri hyväksyi allekirjoituksellaan kunkin toimintayksikön lääkehoitosuunnitelman. Vastuulääkäri tarkisti, että potilaiden terveydenhoidossa sovellettava yksikön lääkehoitosuunnitelma ja siinä esitetyt periaatteet olivat asianmukaiset ja että niitä voitiin soveltaa nimenomaisesti kyseisen yksikön potilaiden käytännön hoidossa. Yhtiön tuottamaan vastuulääkäripalveluun ei kuulunut lääkehoitosuunnitelman laadinta tai sen päivittäminen, vaan kunkin yksikön lääkehoitosuunnitelman ajantasaisuudesta ja päivityksestä vastasi yksikön esimies. Lisäksi vastuulääkäri vastasi yksikön henkilökunnalle annettavista lääkeluvista ja niiden allekirjoittamisesta lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Lääkeluvat olivat yksikkö- ja potilaskohtaisia. Hakemuksen mukaan lääkelupajärjestelmän tarkoitus oli varmistaa, että hoitajalla oli riittävä osaaminen ja teoriatieto tehtäviin, joihin hänen perustutkintonsa ei automaattisesti antanut pätevyyttä.
Yksiköt, joihin yhtiö tuotti ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettuja palveluita, olivat pääasiassa hyvinvointialueen sosiaalihuollon yksikköjä. Yhtiö oli Soteri-rekisterissä yksikkökohtaisesti niiden yksiköiden osalta, joissa yhtiö tuotti vastuulääkäripalvelua. Soteri-rekisteröinti oli nimikkeellä ”somaattinen avoerikoissairaanhoito”, ja palvelun antopaikaksi oli merkitty ”joko palvelupiste ja potilaan tai asiakkaan kotona”.
Koska vastuulääkäri hakemuksen mukaan oli vastuussa yksiköissä annetavasta lääkehoidosta, yksiköiden lääkehoitosuunnitelman ja henkilökunnan lääkelupien hyväksyntää koskevien palvelujen voitiin katsoa liittyvän läheisesti yhteen vastuulääkärin potilaille antamaan lääkärinhoitoon. Lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien hyväksyntää koskevia palveluja ei ollut hinnoiteltu erikseen yhtiön hyvinvointialueelta vastuulääkäripalvelusta perimässä hinnassa. Keskusverolautakunta katsoi, että lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien hyväksyntää koskevat palvelut eivät olleet hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa erotettavissa vastuulääkärin suorittamista muista palveluista, ja hyvinvointialueelle myytävään vastuulääkäripalveluun sisältyvien palvelujen jakamista tällä tavoin osiin oli pidettävä näissä olosuhteissa myös keinotekoisena.
Yhtiön myymässä vastuulääkäripalvelussa oli objektiivisesti tarkasteltuna kyse yhdestä jakamattomasta taloudellisesta suorituksesta. Palvelukokonaisuuden pääsuoritteena oli pidettävä vastuulääkärin potilaille eli palveluasumisen ja kotihoidon piirissä oleville hyvinvointialueen sosiaalihuollon asiakkaille antamaa lääkärinhoitoa. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa vastuulääkärin suorittamia lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien hyväksyntää koskevia palveluja oli pidettävä liitännäisinä yhtiön myymälle arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä tarkoitetulle verottomalle palvelulle. Näin ollen yhtiön ei ollut suoritettava lääkehoitosuunnitelman ja lääkelupien hyväksyntää koskevien palvelujen myynnin osalta arvonlisäveroa, kun ne myytiin vastuulääkäripalvelua koskevan palvelukokonaisuuden osana.
Ennakkoratkaisu ajalle 23.9.2026–31.12.2027
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34 § ja 35 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta, 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta sekä 134 artikla
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta 1 §, 3 §, 4 § ja 5 §
(Ei lainvoimainen)