Asiassa oli ratkaistavana, voiko yhtiö hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa käsitellä ajoneuvojen myynnit yksityishenkilöille arvonlisäverodirektiiviin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena arvonlisäverottomana vientimyyntinä.
Hakemus koski tilannetta, jossa yhtiö luovutti uuden tai käytetyn ajoneuvon ostajalle Suomessa kaupanteon jälkeen, minkä jälkeen ostaja vastasi ajoneuvon kuljettamisesta EU:n ulkopuolelle esimerkiksi ajamalla ajoneuvon Norjaan. Vaihtoehtoisesti ostaja voisi kuljettaa yhtiöltä ostamansa ajoneuvon ensin matkustajalautalla Suomesta toiseen EU-jäsenvaltioon kuten Viroon, Saksaan tai Ruotsiin, josta ostaja kuljettaisi ajoneuvon EU:n ulkopuolelle. Omistajalle kuuluva määräämisvalta ajoneuvoon siirtyi luovutuksessa ostajalle. Yhtiö luovutti ajoneuvon ostajalle vienti- tai siirtokilvissä, ja ajoneuvon kulutus tapahtui hakemuksen mukaan EU:n ulkopuolella. Yhtiöllä oli esittää poistumisvahvistettu luovutuspäätös tai muu selvitys viennistä ja ajoneuvon poistumisesta EU:n ulkopuolelle. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ajoneuvo siten fyysisesti poistui unionin alueelta lähettämisen ja kuljetuksen johdosta.
Keskusverolautakunta katsoi, että näissä olosuhteissa yhtiön myynti yksityishenkilölle täytti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetut arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisedellytykset, kun yhtiö tavaran luovuttajana voi osoittaa, että tavara oli lähetetty tai kuljetettu EU:n ulkopuolelle. Se seikka, että kuljetuksen järjesti ostaja, joka itse kuljetti luovutuksen jälkeen ajoneuvon EU:n ulkopuolelle käyttämättä ajoneuvoa muutoin jäsenvaltioiden alueella, ei ennakkoratkaisuhakemuksen olosuhteissa lisännyt väärinkäytösten riskiä verrattuna siihen, että kuljetuksen järjestäisi ostajan toimeksiannosta itsenäinen kuljetusliike. Arvonlisäverolain 70 §:n 1 momentin 2 kohtaa oli tulkittava siten, että ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu yhtiön myynti yksityishenkilölle täytti lainkohdassa säädetyn verottoman vientimyynnin edellytykset, kun ajoneuvo kuljetettiin luovutuksen jälkeen EU:n ulkopuolelle ilman, että sillä ajettiin jäsenvaltioiden alueella muutoin kuin kuljettamisen edellyttämät pakolliset ajot, ja kun yhtiöllä oli osoittaa riittävä ja luotettava selvitys ajoneuvon lähettämisestä tai kuljettamisesta EU:n ulkopuolelle. Keskusverolautakunta katsoi, että yhtiö voi hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa käsitellä ajoneuvon myynnin arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisena arvonlisäverottomana vientimyyntinä, kun ajoneuvo myytiin Suomeen sijoittautumattomalle yksityishenkilölle, joka kuljetti ajoneuvon EU:n ulkopuolelle eikä ajoneuvoa muutoin käytetty unionin jäsenvaltioiden alueella.
Yhtiön ennakkoratkaisuhakemus koski myös sellaisia tilanteita, joissa asiakkaan kotipaikka oli Suomessa, mutta ajoneuvo kuljetettiin lopullisesti EU:n ulkopuolelle käytettäväksi esimerkiksi henkilön vapaa-ajan asunnon maassa.
Tältä osin keskusverolautakunta totesi, että arvonlisäverodirektiivin 146 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännös koski ainoastaan jäsenvaltion alueelle sijoittautumattoman hankkijan toimesta tai tämän puolesta yhteisön ulkopuolelle lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden luovutuksia. Näin ollen yhtiö ei voinut käsitellä verottomana vientimyyntinä niitä hakemuksessa tarkoitettuja myyntejä, joissa ajoneuvon ostajana oli Suomeen sijoittautunut yksityishenkilö eli henkilö, jolla oli kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka Suomessa.
Ennakkoratkaisu ajalle 21.8.2026–31.12.2027
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta ja 70 § 1 mom 2 kohta
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 146 artikla 1 kohta b alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-653/18, Unitel, ja C-602/24, W
(Ei lainvoimainen)