Hakija oli kapitalisaatiosopimuksen vakuutuksenottaja eli omistaja. Hakija pohti kapitalisaatiosopimuksen jakamista joko identtisiin kapitalisaatiosopimuksiin tai suuruusluokaltaan samansuuruisiin mutta sisällöltään eriäviin kapitalisaatiosopimuksiin. Sopimuksen jakaminen oli teknisesti mahdollista toteuttaa sen voimassa olevia sopimusehtoja muuttamalla ilman vakuutuksen takaisinostoa.
Keskusverolautakunta totesi, että kapitalisaatiosopimus oli välillisen sijoittamisen muoto, jossa hakija ei omistanut kohde-etuuksia, vaan hakija omisti sopimuksen, jonka arvonkehitys seurasi kohde-etuuksien arvonkehitystä. Kapitalisaatiosopimuksen verotus realisoitui tuloverolain 34 ja 35 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti silloin, kun sopimuksen perusteella maksettiin suorituksia vakuutussuorituksena, takaisinostoarvona tai muulla nimellä.
Kun hakijan omistama kapitalisaatiosopimus jaettiin sopimusmuutoksella ilman varojen maksamista useammaksi kapitalisaatiosopimukseksi, joissa hakija oli omistajana, hakijan varallisuusasema ei muuttunut. Sopimusmuutoksen seurauksena hakija ei saanut suoritusta kapitalisaatiosopimuksesta, eikä hakija saanut vallintaansa sopimuksen kohteena olevia varoja.
Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattu sopimusmuutos ei ollut hakijan omistaman kapitalisaatiosopimuksen takaisinosto eikä vaihto (luovutus) muuhun omaisuuteen. Siten kapitalisaatiosopimuksen jakaminen ei realisoinut veronalaista tuloa hakijan verotuksessa riippumatta siitä, miten varat jaettiin eri sopimuksiin.
Hankintamenon jakautumisen osalta keskusverolautakunta katsoi, ettei kapitalisaatiosopimuksen jakamisen tullut vaikuttaa siihen, mikä osuus kapitalisaatiosopimuksesta myöhemmin maksettavasta suorituksesta on veronalaista. Siten hakijan kapitalisaatiosopimuksen maksut jaettiin uusille sopimuksille niihin siirtyvän säästömäärän mukaisessa suhteessa.
Hakija saattoi myös antaa kirjallisen määräyksen (esimerkiksi testamentin muodossa tai kirjallisen kuolemanvaraismääräyksen muodossa) koskien kapitalisaatiosopimuksen jakamista hänen kuollessaan. Keskusverolautakunta katsoi, ettei tällaisen myöhemmin toteutettavan määräyksen antaminen realisoinut tuloa hakijan verotuksessa määräyksen antohetkellä.
Ennakkoratkaisu verovuosille 2026 ja 2027.
Äänestys 7–1.
Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 34 § 1 ja 5 momentit, 35 § 1 momentti, 110 §
(Ei lainvoimainen)