Yhtiö tarjosi verkkokauppiaille maksujen toteuttamista koskevia palveluja. Palvelu integroitiin verkkokauppiaan verkkosivustolle ja palvelussa verkkokaupan asiakkaat saattoivat maksaa verkkokauppaostoksensa kulloinkin tarjolla olevilla maksutavoilla. Palveluun sisältyivät Yhtiön itse tarjoamat maksutavat sekä ulkoisten palveluntarjoajien tarjoamat maksutavat. Yhtiön verkkokauppiaille suorittaman palvelun katsottiin muodostuvan useasta erillisestä palvelusta.

Hakijan itse tarjoamissa maksutavoissa verkkokauppaostosta koskeva saatava syntyi ensin kauppiaan ja loppuasiakkaan välille. Tämän jälkeen kauppias siirsi saatavan palvelussa Yhtiölle. Yhtiö rahoitti saatavan eli maksoi siitä kauppiaalle Yhtiön ja kauppiaan välillä sovitun hinnan. Luottotappioriski siirtyi tässä yhteydessä Yhtiölle. Yhtiön ja verkkokaupan loppuasiakkaan välille muodostui sopimussuhde ja Yhtiö veloitti saatavan tässä sopimussuhteessa sovitun mukaisesti loppuasiakkaalta.

Yhtiön itse tarjoamiensa maksutapojen yhteydessä kauppiaalle suorittamia palveluja oli pidettävä kauppamuotoisena factoringpalveluna. Palvelu katsottiin korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen KHO 2026:8 mukaisesti arvonlisäverolliseksi palveluksi. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta Yhtiön itse tarjoamiin maksutapoihin liittyvästä kauppiaalle suoritetusta palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverollisen palvelun suorittamisesta.

Ulkoisten maksupalveluntarjoajien tarjoamat maksutavat olivat korttimaksu, pankkisiirto, mobiilimaksutavat ja digitaalinen lompakko. Ulkoisten maksupalveluntarjoajien tarjoamat maksutavat voitiin sisällyttää Yhtiön tarjoamaan palveluun joko siten, että kauppias teki itse palvelusopimuksen erikseen kunkin maksupalveluntarjoajan kanssa tai siten, että sopimukset ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa teki Yhtiö.

Kun kauppias teki itse sopimuksen ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa, Yhtiö tarjosi verkkokauppiaalle teknisen ratkaisun, jolla maksupalveluntarjoajan tarjoama maksutapa liitettiin Yhtiön palveluun API-rajapinnan kautta. Yhtiön kauppiaalle suorittamaa palvelua oli pidettävä arvonlisäverollisena teknisenä palveluna. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta tästä palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverollisen palvelun suorittamisesta.

Kun Yhtiö teki ulkoisten maksupalveluntarjoajien kanssa sopimukset, maksupalveluntarjoajien maksutavat konfiguroitiin Yhtiön palveluun Yhtiön ja maksupalveluntarjoajan välisen sopimuksen perusteella. Ulkoisten maksupalveluntarjoajien toteuttaessa loppuasiakkaan verkkokauppaostoksen maksun varat siirtyivät ensin Yhtiön asiakasvaratilille, josta Yhtiö maksoi varat kauppiaan pankkitilille. Yhtiön katsottiin suorittavan palvelun, joka täytti AVL 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun arvonlisäverottoman maksuliikkeen ja arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen maksuja ja tilisiirtoja koskevien liiketoimien erityiset ja olennaiset tehtävät. Siltä osin kuin Yhtiön palvelustaan veloittama palkkio oli vastiketta tästä palvelusta, palkkio oli vastiketta arvonlisäverottoman palvelun suorittamisesta.

Ennakkoratkaisu ajalle 28.4.2026-31.12.2027

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § 1 momentti 4 kohta, 190 a §
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 11 artikla 2 kohta d alakohta, 53 artikla 1 kohta ja 2 kohta
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta d alakohta
EUT asiassa C-581/19, Frenetikexito
EUT asiassa C-607/14, Bookit Ltd

(Ei lainvoimainen)

Valitettu