KVL:2026/16

Hakijan työnantaja suunnitteli tarjoavansa henkilökunnalleen tuloverolain 69 §:n 5 momentissa tarkoitetun liikunta- ja kulttuuriedun, joka tulisi myös sisältämään mahdollisuuden edun käyttämiseen pakohuonepelien osallistumismaksun maksamiseen. Hakijan tarkoituksena oli käyttää etua pakohuonepeleihin osallistumiseen maksamalla oman osallistumismaksunsa liikunta- ja kulttuuriedulla.

Tuloverolain 69 §:n 1 momentin 4 kohdan ja 5 momentin perusteella veronalaiseksi tuloksi ei katsottu koko henkilökunnan käytössä olevaa enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. 

Tuloverolain 69 §:ssä säädettiin poikkeuksista pääsääntöön, jonka mukaan työntekijälle kaikissa muodoissa maksetut korvaukset olivat veronalaista tuloa. Tällaista poikkeusta oli lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. Säännöksessä oli määritelty, mitä kulttuuritoiminnalla tarkoitettiin säännöstä sovellettaessa, eikä kyse ollut esimerkkiluettelosta. Siten kaikki virkistys- ja harrastustoiminta ei ollut säännöksessä tarkoitettua liikunta- ja kulttuuritoimintaa. Keskusverolautakunta katsoi, että osallistuminen pakohuonepeliin ei vastannut osallistumista tuloverolain 69 §:n 5 momentissa lueteltuihin tapahtumiin tai tilaisuuksiin, eikä sitä ollut pidettävä säännöksessä tarkoitettuna liikunta- tai kulttuuritoimintana. 

Siten jos hakija käytti liikunta- ja kulttuurietua oman pakohuonepelin osallistumismaksunsa maksamiseen, etua ei pidetty tuloverolain 69 §:ssä tarkoitettuna tavanomaisena verovapaana henkilökuntaetuna.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2026–2027.

Tuloverolaki 69 § 1 momentti 4 kohta ja 5 momentti

(Ei lainvoimainen)