KVL:2026/14

Hakija oli tehnyt rahoitussopimuksen, joka sisälsi muun ohella luottolimiitin ja lisärahoitusmahdollisuuden. Luottolimiitin (revolving loan facility) perusteella hakija saattoi nostaa lainaa tekemällä nostopyynnön lainanantajien agentille. Kukin sopimuksessa määritelty lainanantaja oli sitoutunut toimittamaan viimeistään nostopyynnön mukaisena nostopäivänä oman osuutensa nostettavasta lainasta. Sitoumukseton lisärahoitus (uncommitted accordion facility) tarkoitti lisärahoitusjärjestelyä, jossa hakija saattoi tehdä enimmäismäärän puitteissa pyynnön uuden määräaikaisen rahoituksen myöntämisestä, johon rahoittajilla oli mahdollisuus osallistua.

Hakija maksoi luotonvarausprovisiota (commitment fee) luottolimiitin ja myönnetyn lisärahoituksen nostamattomalle osalle korvauksena siitä, että lainoittaja oli sitoutunut maksamaan hakijalle lainasumman hakijan ilmoittaessa tekevänsä noston. Provisiota maksettiin, vaikka lainaa ei koskaan nostettaisi. 

Hakemus koski luotonvarausprovision luonnetta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna korkona. Säännöksen mukaan korkona pidettiin muun ohella rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia. Säännös perustui ATAD-direktiiviin, jossa esimerkkinä direktiivissä tarkoitetuista vieraan pääoman menoista mainittiin vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut. 

Keskusverolautakunta katsoi, ettei ATAD-direktiivissä mainittuja vieraaseen pääomaan liittyviä järjestelymaksuja ja samankaltaisia kuluja tullut rajoittaa koskemaan vain järjestelymaksun nimellä olevia palkkioita. Lisäksi rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvillä suorituksilla oli katsottava tarkoitettavan myös ennen rahoituksen nostamista kertyviä suorituksia, jos niillä oli liityntä tietyn vieraan pääomanehtoisen rahoituksen hankintaan.

Kyseessä oleva luotonvarausprovisio liittyi rahoitussopimuksessa sovittuun rahoitukseen. Provisio maksettiin lainantajalle siitä, että lainanantaja oli sopimuksen puitteissa sitoutunut rahoittamaan hakijaa hakijan ilmoittaessa tekevänsä noston. Luotonvarausprovision määrä perustui ajan kulumiseen ja se laskettiin kunkin lainanantajan osuudelle nostamattomasta luottolimiitistä. Kyse ei ollut neuvonannosta, vaan palkkio maksettiin rahoituksen pitämisestä hakijan saatavilla. Provisiolla oli siten yhteys tietyn rahoituksen hankintaan.

Siten keskusverolautakunta katsoi, että luotonvarausprovisiota oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettuna rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvänä suorituksena. 

Ennakkoratkaisu verovuosille 2025 ja 2026.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 a § 2 momentti
Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 2 artikla 1 kappale, 3 artikla

(Ei lainvoimainen)