KVL:2025/14

Tekijänoikeuslain 19 §:n 4 momentin mukaan teoksen tekijällä on oikeus korvaukseen teoksensa kappaleiden lainaamisesta yleisölle, kun lainaaminen tapahtuu yleisestä kirjastosta tai korkeakoulukirjastosta. Tekijänoikeuslain 19 a §:n mukaan korvaus suoritetaan yhteishallinnointiorganisaation välityksellä. Asiassa oli arvioitavana, oliko valtion yhteishallinnointiorganisaationa toimivalle A ry:lle maksamaa lainauskorvausta pidettävä arvonlisäveron soveltamisalaan kuuluvan palvelun myynnistä suoritettuna vastikkeena.

Keskusverolautakunta katsoi, että tekijänoikeuslain perusteella syntyi oikeussuhde teoksen tekijän ja teoksen kappaleita yleisölle lainaavan kirjaston välille. Tässä oikeussuhteessa tekijä luovutti kirjastolle oikeuden lainata teoksen kappaleita yleisölle ja sillä oli oikeus saada tästä tekijänoikeuslain 19 §:ssä tarkoitettu lainauskorvaus.

A ry:lle maksettiin tietty osuus valtion budjettiin sisältyvästä lainauskorvausmäärärahasta ja A ry tilitti lainauskorvaukset eteenpäin teosten tekijöille. Tekijät vaativat lainauskorvausta A ry:ltä rekisteröitymällä sähköiseen järjestelmään ja täyttämällä teosluettelon, johon kirjattiin kyseisen tekijän teokset. A ry keräsi yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista vuosittain lainaustilastot, ja tilitti lainauskorvausta tekijöille toteutuneiden lainausmäärien perusteella.

Teoksen tekijän saama lainauskorvaus perustui yksilöitävissä olevaan suoritukseen eli kirjaston käyttämään oikeuteen lainata teoksen kappale yleisölle. Näissä olosuhteissa suorituksen ja lainauskorvauksen maksamisen välillä oli välitön yhteys. Lainauskorvaus muodosti todellisen vastikkeen oikeussuhteessa suoritetusta yksilöitävissä olevasta palvelusta. Teoksen tekijä suoritti siten vastikkeellisen palvelun, kun se luovutti oikeuden lainata teoksen kappaleen yleisölle lainauskorvausta vastaan. Lainauskorvauksen maksoi oikeuden käyttäjän eli kirjaston puolesta valtio.

Keskusverolautakunta katsoi, että A ry myi omissa nimissään päämiehen eli teoksen tekijän lukuun vastikkeellisen palvelun, kun se vastaanotti tekijänoikeuslain 19 ja 19 a §:ssä tarkoitettuja lainauskorvauksia. Valtion A ry:lle maksamaa lainauskorvausta oli pidettävä vastikkeena oikeudesta lainata teoksen kappaleita yleisölle. Kyse oli arvonlisäverodirektiivin 28 artiklassa ja arvonlisäverolain 19 §:ssä tarkoitetusta komissiokaupasta. Komissiokaupassa luodaan oikeudellinen fiktio kahdesta peräkkäin suoritetusta palvelusta. Komissiokaupan luonne huomioiden asiaa ei ollut arvioitava toisin sen seikan perusteella, että tekijä ei tekijänoikeuslain mukaan voinut luovuttaa oikeuttaan lainauskorvaukseen edelleen yhteishallinnointiorganisaatiolle.

Komissiokaupassa päämiehen ja komissionsaajan myyntien arvonlisäverokäsittely on ratkaistava itsenäisesi. Arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tekijänoikeuslain 19 a §:n perusteella maksettu korvaus on arvonlisäveroton. Arvonlisäverolain 45 §:n 3 momentin mukaan arvonlisäverottomuus ei kuitenkaan koske tilanteita, joissa kyseinen korvaus maksetaan tekijänoikeuden haltijoita edustavalle järjestölle. A ry:n oli siten suoritettava arvonlisäveroa valtion sille maksamista lainauskorvauksista.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentin 1 kohta, 18 § 2 momentti, 19 § 1 momentti, 45 § 1 momentin 5 kohta ja 3 momentti, 73 § ja 190 a §
Arvonlisäverodirektiivi 2 artiklan 1 kohdan c alakohta, 24 artiklan 1 kohta, 25 artikla, 28 artikla ja 73 artikla
Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom.
Tekijänoikeuslaki 19 § ja 19 a §
Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-501/19, UCRM-ADA

(Ei lainvoimainen)