KVL:2025/5

A oli yhteismetsälain mukainen yhteismetsä, jonka tarkoituksena oli kestävän metsätalouden harjoittaminen sen osakkaiden hyväksi. A:n osakkaaksi liittyvä metsänomistaja sai yhteismetsään liitettävän metsäkiinteistön liityntäarvoa vastaavasti osuuksia yhteismetsästä. Yhteismetsäosuuksien luovutus tapahtui kiinteistön kauppaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Metsäkiinteistön omistus siirtyi A:lle, kun kiinteistö liitettiin osaksi yhteismetsää, ja A vastasi metsäkiinteistön metsänhoidosta ja puukaupasta jatkossa. A:n osakkaaksi oli mahdollista liittyä myös hankkimalla myynnissä olevia A:n osuuksia.

A:n tuloista noin 90 prosenttia oli muodostunut arvonlisäverollisista puun myynnistä saaduista tuloista. Loput noin 10 prosenttia tuloista olivat syntyneet muun ohella verottomasta peltojen vuokraamisesta ja satunnaisista kiinteistön myynneistä.

Koska puunmyyntitulot kertyivät suoraan A:lle, yhteismetsä hyödynsi omistamiaan metsäkiinteistöjä arvonlisäverodirektiivin 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla jatkuvaluonteisessa tulonsaantitarkoituksessa. Siltä osin kuin A harjoitti verollista puunmyyntiä, kysymys oli vähennykseen oikeuttavasta verollisesta liiketoiminnasta. A:lla oli siten arvonlisäverolain 102 §:n mukainen vähennysoikeus suoraan ja välittömästi puunmyyntiin kohdistuvien kulujen kuten metsänhoidosta aiheutuvien kulujen sisältämästä arvonlisäverosta. Kiinteistöjen myynti ja peltojen vuokraus oli arvonlisäverolain 27 §:ssä tarkoitettua verotonta toimintaa, johon suoraan ja välittömästi kohdistuvista kuluista A ei voinut vähentää arvonlisäveroa.

Siltä osin kuin A luovutti osuuksia yhteismetsästä, keskusverolautakunta katsoi, että kysymys oli arvonlisäverolain 41 ja 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta arvopaperikaupasta eli verottomasta rahoituspalvelusta. A:lla ei ollut arvonlisäverolain 102 §:n nojalla vähennysoikeutta suoraan ja välittömästi yhteismetsäosuuksien luovuttamiseen kohdistuvien kulujen sisältämästä arvonlisäverosta.

A:lle yhteismetsän hallinnoinnista aiheutuvissa kuluissa, kuten osakaskokousten järjestämisestä aiheutuvissa kuluissa, katsottiin olevan kyse A:n koko toimintaan kohdistuvista yleiskuluista. Koska A harjoitti sekä vähennykseen oikeuttavaa toimintaa että vähennykseen oikeuttamatonta toimintaa, A:lla oli arvonlisäverolain 102 ja 117 §:n nojalla oikeus vähentää yleiskuluihin sisältyvä arvonlisävero siltä osin kuin hyödykkeitä käytettiin verollisessa liiketoiminnassa.

Ennakkoratkaisu ajalle 29.1.2025–31.12.2026

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 17 §, 18 § 1 mom., 27 §, 28 §, 29 § 1 mom. 2 kohta, 41 §, 42 § 1 mom. 6 kohta ja 3 mom., 102 § sekä 117 §
Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta, 9 artikla 1 kohta, 135 artikla 1 kohta f, k ja l alakohta, 168 artikla a alakohta sekä 173 artikla 2 kohta c alakohta
Yhteismetsälaki 1, 2, 3, 4, 32 ja 35 §

(Ei lainvoimainen)