KVL:2023/19

Hakija oli perustettu ostamaan ja myymään palveluja Suomessa tapahtuvien kiinteistöjen tai kiinteistöyhtiöiden osakkeiden ostamista varten. Palvelut olivat kiinteistökohteiden taloudellisen, teknisen ja liiketoiminnallisen kehittämisen palveluja. Kiinteistöhankkeiden rahoittajana toimi B-rahasto, joka oli arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto. Kun hanke oli edennyt siihen vaiheeseen, että rahoituspäätös oli tehty ja yhtiöt oli perustettu, hakija veloitti palvelut joko keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeet ostaneelta hankintayhtiöltä tai kiinteistön ostaneelta kiinteistöyhtiöltä, jotka ryhtyivät harjoittamaan kiinteistöllä elinkeinotoimintaa. Jos B-rahasto teki selvitysvaiheen päätyttyä päätöksen, että sijoitusta ei tehdä, hankkeen kulut kuuluivat taloudellisesti B-rahastolle. Hakija veloitti toteutumattomiin hankkeisiin liittyneet palvelut B-rahastolta (broken deal          -kulut).

Hakemuksessa tarkoitetut palvelujen myynnit kiinteistöyhtiöille ja niiden omistajille liittyivät B-rahaston sijoitustoimintaan siten, että kysymys oli rahastorakenteeseen kuuluvien yhtiöiden sijoitustoiminnasta ja siten myös viimekädessä B-rahaston sijoitustoiminnasta. Asiassa oli siten tältä osin arvioitava, voitiinko rahastojen hallintaa koskevaa vapautusta soveltaa sellaisiin myynteihin, jossa ostajana ei ollut välillisestikään arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto vaan tällaiseen rahastorakenteeseen kuulunut kiinteistöliiketoimintaa harjoittanut yhtiö tai sen omistusyhtiö.

Koska palvelujen ostaja ei ollut arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettu erityinen sijoitusrahasto eikä palvelujen ostaja myöskään myynyt palveluja edelleen tällaiselle toimijalle, ei kysymys ollut arvonlisäverosta vapautettujen erityisen sijoitusrahaston hallintapalvelujen myynnistä. Hakijan oli näin ollen suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa kuvattujen palvelujen myynnistä kiinteistöyhtiöille ja niiden omistajille arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Siltä osin kuin hakija veloitti toteutumattomiin hankkeisiin liittyneet palvelut B-rahastolta (broken deal -kulut), asiassa oli arvioitava, olivatko hakijan B-rahastolle myymät palvelut luonteeltaan erityisen sijoitusrahaston hallintapalveluja eli palveluja, jotka koskivat unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännön mukaisesti erityisen sijoitusrahaston hallinnalle tunnusomaisia ja olennaisia toimintoja.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa tilanteessa palvelun suorittamisen aikaan ei ollut selvää, että palvelujen ostajana oli B-rahasto, vaan palvelut voitiin käyttää myös muuhun kuin B-rahaston hallinnan tarpeisiin. Näin ollen palvelut eivät niiden suoritushetkellä koskeneet EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla erityisen sijoitusrahaston hallinnalle erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Kun palveluja ei voitu niiden suoritushetkellä pitää B-rahaston arvonlisäverottomina hallintapalveluina, palvelujen luonne ei muuttunut verottomaksi erityisen sijoitusrahaston hallintapalveluksi yksinomaan siitä syystä, että palvelu veloitettiin lopulta B-rahastolta.

Hakijan B-rahastolle myymiä palveluja ei voitu pitää arvonlisäverolain 41§ ja 42 §:ssä tarkoitettuina verottomina rahoituspalveluina eikä EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla palveluina, jotka koskivat erityisen sijoitusrahaston hallinnalle tunnusomaisia ja olennaisia toimintoja. Hakijan oli näin ollen suoritettava arvonlisäveroa palvelujen myynnistä B-rahastolle arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Ennakkoratkaisu ajalle 25.4.2023-31.12.2024.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta, 18 § 2 mom., 41 § ja 42 §
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta g alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-169/04, Abbey National (EU:C:2006:289), C-58/20 ja C-59/20 K ja DBKAG (EU:C:2021:491), C-595/13, Fiscale Eenheid X (EU:C:2015:801), C-275/11, GfBk (EU:C:2013:141) ja
C-231/19, Blackrock Investment Management (UK)(EU:C:2020:513)

Lainvoimainen