KVL:2022/28

Yhtiöllä oli pääliike EU:n ulkopuolella ja sivuliike Suomessa. Yhtiön palveluksessa työskenteli yksi Suomessa oleva työntekijä, joka toimi yhtiön myyntihenkilönä tarjoten yhtiön sähkösopimuksia, sähkön alkuperätodistuksia ja sähköjohdannaissopimuksia. Myyntihenkilö oli yhteydessä uusiin ja olemassa oleviin asiakkaisiin tarjoten heille näitä tuotteita. Myyntihenkilö neuvotteli asiakkaiden kanssa tuotteiden myyntiä koskevasta sopimuksesta, mutta hänellä ei ollut oikeutta sopimuksen allekirjoittamiseen, vaan tämä tapahtui EU:n ulkopuolella sijaitsevaan pääliikkeen front office -tiimiin kuuluvan henkilön toimesta. Myös sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen toteutuneet tuotteen myyntiin liittyvät toimet, kuten sähkön toimittaminen ostajalle ja laskutus, suoritti pääliike.

Kun yhtiön sivuliikkeellä oli Suomessa työntekijä, joka tarjosi edellä kuvatun mukaisesti yhtiön tuotteita, yhtiölle katsottiin muodostuvan Suomeen arvonlisäverotuksen kiinteä toimipaikka. Suomessa olevan kiinteän toimipaikan katsottiin suorittavan yhtiön tuotteiden myyntiin olennaisesti liittyviä liiketoimia ja osallistuvan siten näiden tuotteiden myyntiin. Sähkösopimusten, sähkön alkuperätodistusten ja sähköjohdannaissopimusten myynnin katsottiin tapahtuvan Suomessa ja yhtiön oli suoritettava näiden tuotteiden myynnistä Suomen arvonlisävero silloin, kun kyse oli arvonlisäverollisen tavaran tai palvelun myynnistä.

Yhtiö osti edelleen myymänsä sähkön sähköpörssistä. Sähkön ostaminen toteutettiin yksinomaan yhtiön EU:n ulkopuolella sijaitsevan pääliikkeen työntekijän toimesta. Yhtiön suomalaisen sivuliikkeen myyntihenkilö ei osallistunut millään tavalla sähkön ostoon. Sähkön ostoa koskevissa ostosopimuksissa ja laskuissa viitattiin myös yksinomaan pääliikkeeseen. Kun yhtiön Suomen sivuliike ei osallistunut millään tavalla sähkön ostoon sähköpörssistä, ei sähköä katsottu luovutetun yhtiön Suomessa olevaan kiinteään toimipaikkaan. Sähkön myyntimaa ei siten ollut Suomi, eikä yhtiön tullut suorittaa sähkön ostosta Suomen arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella.

Yhtiön myymä sähkön alkuperätodistus antoi sen ostajalle oikeuden osoittaa omille asiakkailleen, että alkuperätodistuksen ostajan tuottama sähkö tai käyttämä sähkö on tuotettu uusiutuvilla energialähteillä. Sähkön alkuperätodistuksen myynnissä oli kyse arvonlisäverollisen palvelun luovuttamisesta. Alkuperätodistuksen myynnin ei katsottu liittyvän sähköjohdannaissopimuksen myyntiin tai muodostavan sähköjohdannaissopimuksen kanssa yhtä suoritusta. Yhtiön oli suoritettava alkuperätodistuksen myynnistä arvonlisäveroa silloinkin, jos yhtiö luovutti alkuperätodistuksen myynnin yhteydessä myös sähköjohdannaissopimuksen.

Ennakkoratkaisu ajalle 17.5.2022-31.12.2023.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 9 § 1 momentti ja 4 momentti, 17 §, 18 § 1 momentti ja 2 momentti, 63 § 1 momentti ja 2 momentti, 63 e § 1 momentti ja 3 momentti
Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 11 artikla 2 kohta d alakohta, 53 artikla 1 kohta ja 2 kohta
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 24 artikla 1 kohta, 25 artikla, 192 a artikla

Lainvoimainen