Verohallinnon päätös maksujärjestelyssä noudatettavasta menettelystä

Verohallinto on veronkantolain (769/2016) 46 §:n 4 momentin nojalla määrännyt seuraavaa:

1 §

Maksujärjestely

Verohallinto voi verojen kerryttämiseksi ryhtyä maksujärjestelyyn tilapäisiin maksuvaikeuksiin joutuneen verovelvollisen kanssa sen sijaan, että verot lähetettäisiin ulosottoperintään tai ryhdyttäisiin muihin perintätoimiin. Maksujärjestely tehdään Verohallinnon kantamista veroista lukuun ottamatta valmisteverotuslaissa (182/2010) tai autoverolaissa (1482/1994) tarkoitettuja veroja, joita koskevat vastaavina järjestelyinä lykkäys veron maksamiselle ja suorittamiselle.

Ryhtyessään maksujärjestelyyn Verohallinto laatii ja lähettää verovelvolliselle maksuaikataulun, jonka mukaisesti verot on suoritettava maksujärjestelyssä määriteltyinä tasaerinä.

2 §

Maksujärjestelyn esteet

Maksujärjestelyyn ei ryhdytä, jos verovelvollisella on ulosotossa perittävänä veroja tai verovastuisiin perustuvia verovelkoja, laissa säädettyjä veroilmoituksia antamatta määräajassa tai aikaisemmin tehtyyn maksujärjestelyyn sisältyneitä veroja edelleen maksamatta.

Maksujärjestelyyn ei myöskään ryhdytä, jos verovelvollisella on voimassa yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) tai yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) mukainen maksuohjelma, johon sisältyy Verohallinnon perittäväksi kuuluvia veroja.

Verohallinto voi lisäksi olla ryhtymättä maksujärjestelyyn, jos lisämaksuajan myöntäminen ei muusta syystä ole tarkoituksenmukaista verojen kerryttämisen kannalta.

3 §

Vakuudesta

Maksujärjestely tehdään yleensä vakuudettomana, mutta Verohallinto voi vaatia maksujärjestelyyn kuuluvien verojen maksamisen turvaamiseksi vakuuden asettamista.

4 §

Maksuaika

Vakuudettoman maksujärjestelyn enimmäisaika on kaksi vuotta. Jos maksujärjestelylle on asetettu vakuus, maksuaika voi olla pidempi. Maksuaika on määriteltävä kuitenkin siten, että verot eivät vanhene maksujärjestelyn voimassaolon aikana.

5 §

Koron periminen 

Maksujärjestelyn ajalta peritään laissa säädetyt viive- tai viivästyskorot. Maksujärjestely voi olla erittäin painavista kuten luonnollisen henkilön kokonaistilanteeseen tai yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen liittyvistä kohtuussyistä myös koroton.

6 §

Palautusten käyttäminen

Maksujärjestely ei estä palautusten käyttämistä maksujärjestelyyn sisältyvien verojen suoritukseksi.

7 §

Maksujärjestelyn raukeaminen

Maksujärjestely raukeaa, jos verovelvollinen ei suorita maksuja maksuaikataulun mukaisesti, verovelvolliselle syntyy uutta verovelkaa tai jos verovelvollinen ei anna lakisääteisiä veroilmoituksia määräajassa.

Verohallinto voi lisäksi rauettaa maksujärjestelyn muusta painavasta syystä, jos verojen kertymisen voidaan olettaa vaarantuvan.

8 §

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
 

Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 2016

Pääjohtaja Pekka Ruuhonen

Ylitarkastaja Markus Kautto