Verohallituksen päätös niistä perusteista, joiden mukaan muun kiinteistön kuin maatilan maapohjan verotusarvo lasketaan vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa

Verohallitus on 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun varallisuusverolain (1537/92) 23 §:n 4 momentin nojalla päättänyt:

1 §

Perusteet

Maapohjan verotusarvoa laskettaessa perusteena käytetään niitä kuntakohtaisia tonttihintakarttoja ja arviointiohjeita, jotka otettiin käyttöön vuodelta 1994 toimitettavassa varallisuusverotuksessa sellaisina kuin ne ovat tarkistettuna vuonna 2004.

Jos maapohjalle ei ole annettu arviointiohjetta tai tonttihintakartassa arvoa tai jos niissä perusteissa, jotka maapohjan käypää arvoa määrättäessä on otettava huomioon, on tapahtunut oleellinen muutos, verotusarvo lasketaan noudattaen soveltuvin osin vastaavanlaista aluetta koskevaa kuntakohtaista arviointiohjetta ja tonttihintakarttaa.

2 §

Verotusarvojen taso

Verotusarvoksi katsotaan 73,5 prosenttia arviointiohjeiden ja tonttihintakarttojen osoittamasta käyvästä hintatasosta (tavoitearvo). Jos arviointiohjeen tai tonttihintakartan arvoja on oikaistu edellisen vuoden verotuksessa, verotusarvoksi katsotaan oikaistun arvon perusteella laskettu tavoitearvo.

3 §

Tavoitearvosta poikkeaminen

Jos edellisen vuoden verotusarvo on alle tavoitearvon, maapohjan verotusarvo lasketaan  korottamalla edellisen vuoden verotusarvoa seuraavalla tavalla:

Kaavoituksen tuomaa arvonnousua lukuun ottamatta maapohjan verotusarvo ei kuitenkaan saa nousta yli kaksinkertaiseksi edellä mainittua vähimmäistasoa laskettaessa.

Maapohjan verotusarvoksi vahvistetaan enintään tavoitearvo.

4 §

Käyvän arvon soveltaminen

Jos maapohjan käypä arvo on tämän päätöksen mukaan laskettua arvoa alempi tai kyseessä on muu kuin rakennusmaa, maapohjan arvoksi katsotaan käypä arvo.

5 §

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2004. Sitä sovelletaan vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.

Helsingissä  22  päivänä joulukuuta 2004

Pääjohtaja Jukka Tammi

Ylitarkastaja Eila Närhi