Pienkeräysten verotus

Antopäivä
16.4.2021
Diaarinumero
VH/2741/00.01.00/2020
Voimassaolo
16.4.2021 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään rahankeräyslaissa (863/2019) tarkoitettujen vastikkeettomien pienkeräysten verotusta. Pienkeräyksellä tarkoitetaan ilmoituksenvaraista, keston ja keräystuoton enimmäismäärän osalta rajoitettua rahankeräystä. Pienkeräys voidaan järjestää varojen hankkimiseksi mm. erilaiseen yleishyödylliseen toimintaan ja kansalaistoiminnan tukemiseksi sekä muun yhteisöllisen toiminnan rahoittamiseksi.

Tässä ohjeessa ei käsitellä luvanvaraisia yleishyödyllisten toimijoiden järjestämiä rahankeräyksiä tai niistä saatavien varojen verotusta. Tuloverolain (1535/1992, TVL) 22 §:n mukaisten yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille.

Tässä ohjeessa ei käsitellä myöskään joukkorahoituslain (734/2016) mukaista laina- tai sijoitusmuotoista joukkorahoitusta eikä joukkorahoituksen välittäjän toimintaa.

1 Johdanto

Rahankeräystoiminnan tarkoituksena on kansalaisten tärkeiksi kokemien tavoitteiden toteuttaminen. Ihmiset ja yhteisöt lahjoittavat rahaa rahankeräyksiin vastikkeetta. Rahankeräyslaissa säädetään vastikkeettomien rahankeräysten järjestämisestä ja valvonnasta. Rahankeräyslain mukainen rahankeräys voidaan toteuttaa luvanvaraisena rahankeräyksenä, pienkeräyksenä ja vaalikeräyksenä. Tässä ohjeessa käsitellään näistä pienkeräystä ja sillä saatavien varojen verotusta.

Rahan keräämisellä pienkeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään rahaa vastikkeetta (Rahankeräyslaki 2 §). Lahjoittajan omasta aloitteesta ja ilman lahjoituksen saajan pyyntöä tai kehotusta toteutettu lahjoitus yleishyödyllisen toiminnan tukemiseen tai muuhun tarkoitukseen ei ole rahankeräyslaissa tarkoitettua rahankeräystä.

Rahankeräyslain 2 §:n mukaan pienkeräyksellä tarkoitetaan ilmoituksenvaraista, keston ja keräystuoton enimmäismäärän osalta rajoitettua rahankeräystä. Pienkeräyksellä on haluttu helpottaa erilaisten hankkeiden varainhankinnan järjestämistä ihmisten auttamiseksi ja kansalaistoiminnan tukemiseksi.

Rahankeräyslain 1 §:ssä lain soveltamisen (ja siten myös pienkeräysten) ulkopuolelle on rajattu naapuriapu, testamenttilahjoituspyynnöt, yksityishenkilön merkkipäivä- ja muistamispyynnöt sekä rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan julkisen uskonnonharjoituksen yhteydessä suoritettava kolehdin keräys. Myöskään tavarakeräykset, hyväntekeväisyyshuutokaupat, tukikonsertit ja tukitilaisuudet eivät kuulu lain soveltamisalaan (HE 214/2018, s. 79)

Poliisihallitus on rahankeräyksiin liittyvissä asioissa toimivaltainen viranomainen ja poliisin internet-sivuilla on asiasta tarkempia ohjeita: https://poliisi.fi/rahankeraykset.

Pienkeräyksellä kerätyt varat eivät ole lähtökohtaisesti keräyksen järjestäjän veronalaista tuloa, jos keräys on järjestetty rahakeräyslain mukaisesti ja kerätyt varat on käytetty pienkeräysilmoituksen mukaiseen tarkoitukseen. Pääsääntöisesti pienkeräyksellä kerätyt varat eivät ole veronalaisia myöskään varojen saajalle. Kerättyjen varojen verokohtelusta on kerrottu tarkemmin tämän ohjeen luvussa 3.

2 Yleistä pienkeräyksestä

Pienkeräyksen saa järjestää rahankeräyslain 5 §:n mukaan

1) Suomessa rekisteröity yhdistys;

2) Suomessa rekisteröity säätiö;

3) puoluerekisteriin merkitty puolue;

4) Suomessa rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta;

5) Suomen Punainen Risti sekä sen paikallinen ja alueellinen toimintayksikkö;

6) yliopistolain 46 §:ssä tarkoitettu ylioppilaskunta ja 47 §:ssä tarkoitettu osakunta;

7) ammattikorkeakoululain 41 §:ssä tarkoitettu opiskelijakunta;

8) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntayhtymä tai seurakunta, joka ei kuulu seurakuntayhtymään, ja Suomen ortodoksisen kirkon seurakunta;

9) rekisteröimätön vähintään kolmen luonnollisen henkilön muodostama ryhmä, jonka jäsenistä vähintään yksi on täysivaltainen ja muut ovat täyttäneet 15 vuotta ja joilla kaikilla on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa.

Pienkeräys on tarkoitettu yleishyödyllisen toiminnan sekä muun kansalaistoiminnan ja yhteisöllisen toiminnan rahoittamiseen. Pienkeräys eroaa luvanvaraisesta rahankeräyksestä siten, että varoja ei ole hankittava yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen (Rahankeräyslaki 6 § 2 momentin 1 kohta). Pienkeräyksellä voidaan hankkia varoja esimerkiksi erilaisten kaupunginosa- ja kotiseutuyhdistysten järjestämien tapahtumien ja aktiviteettien rahoittamiseen. Rahankeräyslain 6 §:n mukaan pienkeräyksellä ei saa kuitenkaan kerätä rahaa elinkeinotoiminnan tukemiseen eikä oikeushenkilön, kuten esimerkiksi osakeyhtiön tai yhdistyksen, varallisuuden kartuttamiseen.

Pienkeräyksenä järjestettävällä rahankeräyksellä saa kerätä enintään 10 000 euroa (Rahankeräyslaki 32 §). Pienkeräys saa kestää enintään kolme kuukautta. Sama taho saa järjestää pienkeräyksen enintään kaksi kertaa kalenterivuoden aikana. Vähintään kolmen luonnollisen henkilön ryhmän jäsenenä oleva luonnollinen henkilö saa osallistua enintään kahden pienkeräyksen järjestämiseen kalenterivuoden aikana. (Rahankeräyslaki 17 §)

Pienkeräys voidaan järjestää mm. perinteisenä lipaskeräyksenä, verkkokeräyksenä Internetissä tai sosiaalisessa mediassa. Keräyksen järjestäjällä on oltava keräystä varten rahankeräystili. Pienkeräyksen järjestäjän on annettava poliisilaitokselle pienkeräystilitys viimeistään kahden kuukauden kuluttua keräyksen päättymisestä rahankeräysvarojen valvontaa ja rahankeräystietojen julkaisemista varten. Poliisilaitos tarkastaa ja hyväksyy tilityksen. Pienkeräyksen järjestäjän on annettava poliisilaitokselle ilmoitus, kun rahankeräyksellä saadut varat on käytetty keräystarkoitukseen (Rahankeräyslaki 22 §).

Rahankeräyslain 7 §:ssä on säädetty kielletyistä keräyksen järjestämistavoista. Keräystä ei saa järjestää selvästi yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavan tai lainvastaisen toiminnan rahoittamiseksi. Lisäksi on kiellettyä järjestää rahankeräyksen yhteydessä esim. arpajaiset. Keräystä ei saa myöskään toteuttaa mm. ketjukirjeen avulla tai järjestää sitä pyramidipelin muodossa. Myös esim. kaupankäynti ja yhdistyksen jäsenhankinta on erotettava rahankeräyksestä. Lahjoittajalle on oltava selvää, minkälaiseen varainhankintamuotoon hän on osallistumassa.

Jos rahankeräyslaissa säädetyt edellytykset täyttyvät, pienkeräys ei edellytä luvan hakemista, vaan ilmoituksen tekeminen poliisilaitokselle riittää. Poliisilaitos antaa pienkeräyksen järjestäjälle pienkeräysnumeron sen jälkeen, kun pienkeräyksen järjestäjä on tehnyt pienkeräysilmoituksen (Rahankeräyslaki 19 §). Poliisi ylläpitää rahankeräysrekisteriä, jossa on tiedot myös pienkeräysilmoituksen antaneista tahoista. (Rahankeräyslaki 32 §)

Kerätyt varat on käytettävä pienkeräysilmoituksessa annettuun käyttötarkoitukseen. Varoista saadaan käyttää kohtuullinen määrä keräyksen järjestämisen kannalta välttämättömiin välittömiin kustannuksiin (esimerkiksi keräyksen toteuttamisesta aiheutuneet kulut, kuten pienkeräysilmoituksesta perittävä maksu, keräystilistä aiheutuvat pankkikulut ja rahalahjoituspyyntöesitteistä aiheutuvat kulut). Varojen säilyttäminen ja käsittely on järjestettävä luotettavalla tavalla. Keräyksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että kerätyt varat pidetään selkeästi erillään keräyksen järjestäjän omista varoista.

Jos pienkeräykseen tulee tuottoa yli sallitun 10 000 euron, pienkeräys pitää keskeyttää välittömästi ja tehdä poliisilaitokselle ilmoitus keskeytyksestä. Kaikki kertyneet varat tulee käyttää pienkeräysilmoituksessa mainittuun ensisijaiseen käyttötarkoitukseen, tai jos se ei ole mahdollista, ilmoitettuun toissijaiseen käyttötarkoitukseen.

3 Pienkeräykset verotuksessa

Kuten edellä luvussa 2 on todettu, erilaiset tahot ovat oikeutettuja järjestämään pienkeräyksen. Pienkeräyksen kohde voi vaihdella esimerkiksi tapahtuman järjestämisestä rahan keräämiseen yksityishenkilölle.

Verotuksen näkökulmasta on tarkasteltava erikseen pienkeräyksen järjestäjän ja keräystuoton saajan mahdollisia veroseuraamuksia. Verolainsäädännössä ei ole säännöksiä pienkeräyksellä saatujen varojen verotuksesta. Verohallinto ratkaisee pienkeräyksellä saatujen varojen verotuksen yleisten tulon ja lahjan veronalaisuutta koskevien säännösten mukaisesti.

TVL 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot ovat veronalaista tuloa. Pienkeräyksen taustalla on kuitenkin pääsääntöisesti ihmisten auttaminen tai kansalaistoiminnan tukeminen. Pienkeräyksellä kerätään siten rahaa vastikkeettomasti tiettyä tarkoitusta varten. Pienkeräyksen järjestäjän näkökulmasta kyse ei ole ansaintatarkoituksessa hankituista tuloista, vaan lahjoituksina tiettyyn tarkoitukseen kerätyistä varoista. Kerätyt varat eivät lisää kerääjän varallisuutta eivätkä ne tule kerääjän hyväksi, vaan ne on tarkoitettu kerättäväksi tiettyyn kohteeseen tai tietyille henkilöille. Pienkeräyksellä kerätyt varat eivät siten ole lähtökohtaisesti keräyksen järjestäjälle TVL 29 §:ssä tarkoitettua veronalaista tuloa, jos pienkeräys on järjestetty rahankeräyslain edellytysten mukaisesti.

Vastikkeettomasti saaduista rahavaroista on perintö- ja lahjaverolain (378/1940, PerVL) 1 §:n 1 momentin mukaan pääsääntöisesti suoritettava lahjaveroa. Pienkeräyksen järjestäjät eivät saa rahoja itselleen, vaan ainoastaan välittävät ne eteenpäin. Siten mahdollinen lahjaverovelvollinen on lahjansaaja eli pienkeräyksellä kerätyt varat käyttöönsä saanut taho. Perintö- ja lahjaverolain 19 ja 19 a §:n mukaan lahjaveroa ei kuitenkaan ole suoritettava, jos samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen lahjojen yhteenlaskettu määrä on alle 5 000 euroa. Siten pienkeräyksellä kerätyt varat ovat yleensä verovapaita myös kerättyjen varojen saajalle.

Esimerkki 1: Kolmen luonnollisen henkilön ryhmä on järjestänyt pienkeräyksen talonsa tulipalossa menettäneen perheen hyväksi. Rahaa on kerätty sallittu 10 000 euroa eikä kukaan yksittäinen taho ole antanut keräykseen 5 000 euroa tai enemmän. Kerätyt varat siirretään keräystililtä suoraan perheen jäsenen tilille.

Pienkeräyksen järjestäjät eivät saa rahoja itselleen, vaan ainoastaan välittävät ne eteenpäin. Kerätyt varat eivät ole pienkeräyksen järjestäjän tuloa, vaan niiden katsotaan olevan luonteeltaan lahjaverotuksessa verovapaa lahja suoraan rahan antajilta rahojen saajalle eli perheelle.

Esimerkki 2: Kolme luonnollista henkilöä kerää pienkeräyksellä rahaa taloudellisissa vaikeuksissa oleville perheille. Rahaa on tarkoitus kerätä sallittu 10 000 euroa. Varoilla hankitaan 20 euron lahjakortteja lähikauppoihin ja pääsylippuja kotieläinpihalle. Lahjakortit ja pääsyliput luovutetaan edelleen taloudellisissa vaikeuksissa oleville perheille.

Yksittäiselle lahjoituksen saajalle annetut lahjakortit ja pääsyliput ovat alle 5 000 euron arvoisia. Pienkeräyksellä kerätyt varat eivät ole pienkeräyksen järjestäjän tuloa, vaan niillä hankittujen lahjakorttien ja pääsylippujen katsotaan olevan luonteeltaan lahjaverotuksessa verovapaita lahjoja suoraan rahan lahjoittajilta lahjakorttien ja pääsylippujen saajille eli perheille.

Rahankeräyslain mukaisesti pienkeräyksen on oltava vastikkeeton ja pienkeräyksen järjestäminen elinkeinotoiminnan tukemiseksi on kielletty. Pääsääntöisesti pienkeräyksellä kerätyt varat ovat niiden saajalle vastikkeettomasti saatu lahja.

Verotuksessa pienkeräyksen voidaan kuitenkin joissain tilanteissa katsoa olevan tulonhankkimistoimintaa keräysvarojen lopulliselle saajalle ja TVL 29 §:n mukaista veronlaista tuloa, vaikka keräys olisikin järjestetty rahankeräyslain mukaisesti. Veronalaisena ansiotulona verottaminen tulee kyseeseen silloin, kun kyse ei ole selvästi vastikkeettomasta lahjasta. Kyse on tällöin TVL 61 §:ssä tarkoitetusta veronalaisesta ansiotulosta.

Jos pienkeräyksellä kerättyjen varojen katsotaan olevan vastiketta työstä, varoja verotetaan niiden lopullisella saajalla ansiotulona ja niistä on toimitettava ennakonpidätys, jos suorituksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 25 §:n mukaan suorituksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys työstä, tehtävästä tai palveluksesta muuna kuin palkkana maksettavasta korvauksesta (työkorvaus), jos suorituksen saajat eivät ole merkittynä ennakkoperintärekisteriin.

Esimerkki 3: Kolme luonnollista henkilöä kerää artisteille varoja pienkeräyksellä. He järjestävät artisteille esiintymistilaisuuksia TV:ssä. Tarkoituksena on tukea artisteja. Artistit tekevät itse lyhyet tallenteet, jotka lähetetään TV-kanavalta ja ne ovat kaikkien katsottavissa. Kuukauden ajan lähetetään päivittäin kaksi tuntia ohjelmaa suorana. Keräystä varten on avattu tili yhden luonnollisen henkilön nimissä. Katsojat voivat lahjoittaa haluamansa summan tilille. Rahan kertymistä seurataan TV-ruudussa reaaliajassa ja keräys lopetetaan, kun 10 000 euroa on täynnä. Kerätyt varat jaetaan artistien lähettämien laskujen perusteella kaikille esiintyjille saman suuruisena. Tekijänoikeus jää artisteille ja tekijänoikeus sisältyy korvaukseen.

Tässä tapauksessa artisteille maksetaan esiintymisestä. Pienkeräyksellä kerätyt varat eivät ole tässäkään tapauksessa keräyksen järjestäjän tuloa, vaan niitä verotetaan artistien tuloina (TVL 29 § ja 61 §). Artisteille maksettu korvaus on työkorvausta, josta maksajan on toimitettava ennakonpidätys ja ilmoitettava suoritus tulorekisteriin, jos artistia ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Suorituksen maksaja on tässä tapauksessa henkilö, jonka nimissä tili on ja hän ilmoittaa suorituksen tulorekisteriin omissa nimissään.

Pienkeräyksellä kerätyillä varoilla voidaan järjestää myös esimerkiksi erilaisia tilaisuuksia, joihin kutsutaan esiintyjiä. Pienkeräyksen tarkoituksena ei ole kuitenkaan kerätä varoja esiintyjille, vaan tilaisuuden järjestäminen.  Kerätyistä varoista esiintyjille mahdollisesti maksetut palkkiot ovat heidän veronalaista tuloaan. Työkorvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, jos saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin (EPL 25 §).

Esimerkki 4: Kolme luonnollista henkilöä on järjestänyt pienkeräyksen tarkoituksena järjestää kylätapahtuma, jonka järjestämisestä aiheutuvat kulut ovat yhteensä 10 000 euroa. Summa koostuu esiintymislavasta ja muista rakenteista (5 000 euroa), esiintyjien palkkiosta (3 000 euroa) sekä opasteista ja mainoksista (2 000 euroa).

Pienkeräyksellä on kerätty rahaa sallittu 10 000 euroa. Kerätyt varat on käytetty edellä mainittuihin pienkeräysilmoituksella ilmoitettuihin kylätapahtuman järjestämisestä aiheutuneisiin kuluihin. Tässä tapauksessa ei ole kyse keräyksen järjestäjän veronalaisesta tulonhankkimistoiminnasta.

Esiintyjien palkkioista maksajan on kuitenkin toimitettava ennakonpidätys ja hoidettava mm. tarvittavat ilmoitukset tulorekisteriin, jos esiintyjät eivät kuulu ennakkoperintärekisteriin. Suorituksen maksaja on tässä tapauksessa henkilö, jonka nimissä tili on. Hän ilmoittaa suorituksen tulorekisteriin omissa nimissään.

Jos pienkeräyksen on järjestänyt luonnollinen henkilö, hänellä ei pääsääntöisesti ole velvollisuutta ilmoittaa kerättyjä varoja tuloveroilmoituksellaan, kun varat eivät ole TVL 29 §:n mukaan veronalaista tuloa. Kirjanpitovelvollinen pienkeräyksen järjestäjä, kuten yhdistys, säätiö tai seurakunta, merkitsee pienkeräyksen tulot ja menot kirjanpitoonsa. Jos tällainen pienkeräyksen järjestäjä on velvollinen antamaan veroilmoituksen, sen tulee ilmoittaa pienkeräyksen tulot ja menot myös veroilmoituksellaan, vaikka pienkeräyksestä ei lähtökohtaisesti muodostu järjestäjälle veronalaista tuloa.

Esimerkki 5: Yhdistys järjestää pienkeräyksen kolmen vähävaraisen ja taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen paikallisen artistin auttamiseksi. Pienkeräyksellä saaduista rahavaroista annetaan lahjoituksia viihdetaiteilijoille, jotka ovat joutuneet lomautetuksi tai työttömäksi ja ovat siten taloudellisissa vaikeuksissa.

Varoja on kerätty pienkeräyksessä sallittu määrä 10 000 euroa. Keräyksestä aiheutuneiden kulujen kattamiseen käytetään 1 000 euroa ja loput yhteensä 9 000 euroa jaetaan lahjoituksina taloudellisiin vaikeuksiin joutuneille artisteille (kullekin 3 000 euroa).

Pienkeräyksen järjestäjä ei ole kerännyt varoja itselleen, vaan välittää ne eteenpäin taloudellisissa vaikeuksissa oleville artisteille. Tässä tapauksessa vastikkeetta kerätyt varat eivät ole pienkeräyksen järjestäjän tuloa. Kerätyt varat ovat luonteeltaan verovapaa lahja suoraan rahan antajilta rahojen saajalle eli artisteille, koska yksittäiset lahjoittajat eivät ole antaneet keräykseen 5 000 euroa.

Kuten edellä on todettu, pienkeräyksestä ei pääsääntöisesti muodostu veronalaista tuloa kerääville tahoille eikä veronalaista lahjaa kerätyt varat saaneille tahoille. Jos pienkeräyksen järjestäjät tai varojen saajat ovat jostain syystä epävarmoja keräyksen verokohtelusta, heillä on mahdollisuus hakea asiasta Verohallinnolta sitovaa maksullista ennakkoratkaisua. Ennakkoratkaisun hakemisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ennakkoratkaisuhakemuksen tekeminen ja siihen annettava päätös.

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

 

ylitarkastaja Mariia Suominen