Luonnollisia henkilöitä koskeva kansainvälinen tietojenvaihto veroviranomaisten välillä

Antopäivä
12.1.2023
Diaarinumero
VH/5629/00.01.00/2022
Voimassaolo
12.1.2023 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/2381/00.01.00/2018, 19.12.2018

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisten henkilöiden verotustietojen vaihtamista Suomen ja muiden valtioiden veroviranomaisten välillä.

Ohjeeseen on tehty selkiyttäviä, ymmärrystä helpottavia täsmennyksiä ja muutoksia. Myös ohjeen nimi on muuttunut. Lisäksi viittaukset kumottuun säästödirektiiviin on poistettu.

1 Yleistä kansainvälisestä yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta

Kansainvälinen tietojenvaihto on osa rajat ylittävää hallinnollista yhteistyötä eri maiden veroviranomaisten välillä. Tällaista yhteistyötä kutsutaan usein myös virka-avuksi. Tietojenvaihdon ohella muita yhteistyötapoja ovat muun muassa virkamiesten läsnäolo toisen jäsenvaltion hallintovirastossa, osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin ja samanaikainen tarkastus. Yhteistyö edellyttää voimassa olevan valtiosopimuksen tai yhteistyötä määrittelevän direktiivin tai asetuksen lisäksi luottamuksellisia suhteita ja menettelyjä, sekä vastavuoroista toimintaa. Yhteistyön laadukkuutta, tietoturvaa ja tarkoituksenmukaisuutta pyritään varmistamaan esimerkiksi sillä, että kansainvälinen tietojenvaihto toteutetaan vakiomuotoisia lomakkeita ja tiedonsiirtoformaatteja sekä suojattuja viestintäkanavia käyttäen.

Tietojenvaihdon tavoitteena on, että kahdessa tai useammassa maassa toimivan tai toimineen henkilön tai yhteisön tulot verotetaan kussakin maassa oikealla tavalla ja oikean suuruisina.

Kansainvälisestä tietojenvaihdosta veroasioissa on säädetty EU-lainsäädännössä sekä sovittu kahden tai useamman valtion välisissä sopimuksissa. Näitä tietojenvaihdon oikeusperusteita ovat muun ohella:

  • Sopimus Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa (SopS 37/1991)
  • Yleissopimus veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta (SopS 21/1995)
  • Neuvoston Asetus (EU) N:o 904/2010 hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla (virka-apuasetus)
  • Neuvoston direktiivi 2010/24/EU keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä
  • Neuvoston direktiivi 2011/16/EU hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (virka-apudirektiivi), sekä ne tätä direktiiviä muuttavat direktiivit jotka laajentavat pakollista automaattista tietojenvaihtoa
  • Kahdenväliset sopimukset kuten esim. FATCA-sopimus (SopS 25/2015)

Kahdenväliset tuloverosopimukset sisältävät yleensä määräyksiä myös tietojenvaihdosta. Lisäksi Suomi on solminut joitain suppeita verosopimuksia, joiden pääasiallinen tarkoitus on helpottaa verotietojen vaihtamista. Vero.fi-sivuston lista Suomen voimassa olevista verosopimuksista sisältää myös nämä suppeat verosopimukset. Lisäksi Suomi on tehnyt useita (n. 40) tietojenvaihtosopimuksia, joiden tarkoitus on mahdollistaa pyynnöstä tapahtuva verotietojen tietojenvaihto. Nämä tietojenvaihtosopimukset on löydettävissä OECD:n verkkosivuilta Tax Information Exchange Agreements (TIEAs).

Tietoja vaihdetaan vain tehtävään kussakin maassa nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten välillä. Hallinnollisen yhteistyön direktiivin 2011/16/EU täytäntöönpanolaki määrittelee tuloverojen osalta Suomen toimivaltaiseksi viranomaiseksi Verohallinnon. Jos tietyn sopimuksen mukaan toimivaltaisena viranomaisena voi olla valtiovarainministeriön valtuuttama tai määräämä viranomainen, verotusmenettelystä annetun lain 88 §:ssä Suomen toimivaltaiseksi viranomaiseksi on nimetty ensisijaisesti Verohallinto. Valtiovarainministeriö voi kuitenkin ottaa periaatteellisesti tärkeän asian ratkaistavakseen. Verohallinnossa tietojenvaihdon tehtäviä hoitamaan nimetään toimivaltaiset virkamiehet, joiden toimivalta on toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen.

Tietojenvaihdossa saatuja tietoja saa yleensä käyttää vain veroja koskevien kansallisten lakien hallintoa ja täytäntöönpanoa varten. Kuitenkin esimerkiksi EU:n virka-apudirektiivissä mahdollistetaan tietojen käyttö muuhunkin tarkoitukseen, jos tiedot vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion lainsäädäntö sen mahdollistaa, ja tiedot lähettäneen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen myöntää tietojen käytölle luvan. Tällainen lupa on myönnettävä siinä tilanteessa, että tietoja voidaan käyttää samanlaisiin tarkoituksiin tiedot lähettäneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa.

Kansainvälinen tietojenvaihto voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: automaattiseen, oma-aloitteiseen ja pyynnöstä tapahtuvaan tietojenvaihtoon. Näitä kolmea tietojenvaihdon pääryhmää on kuvattu tarkemmin tämän ohjeen seuraavissa luvuissa.

2 Automaattinen tietojenvaihto

Automaattisella tietojenvaihdolla tarkoitetaan suurta asiakasjoukkoa koskevien tietojen vaihtamista kerralla, säännöllisesti, ennalta sovitussa muodossa ja ilman erillistä pyyntöä.

Automaattisen tietojenvaihdon aloittaminen edellyttää voimassa olevan valtiosopimuksen lisäksi sen nojalla tehtyä kahdenvälistä tai monenkeskistä toimivaltaisten viranomaisten välistä sopimusta. Euroopan unionin jäsenmaiden välistä automaattista tietojenvaihtoa määrittelee direktiivi tai asetus.

Luonnollisten henkilöiden tuloverotusta koskien Verohallinto Suomen toimivaltaisena viranomaisena lähettää etukäteen sovitut tiedot jokaiselle tietojenvaihtoon sitoutuneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle pääasiassa kerran vuodessa. Tiedot koskevat viimeksi päättyneen verovuoden osalta kaikkia niitä verovelvollisia, jotka Verohallinnon tietojen mukaan asuvat kyseisessä maassa ja ovat saaneet tuloa Suomesta tai heillä on Suomessa tietynlaista varallisuutta, esimerkiksi kiinteää omaisuutta tai pankkitili. Vastaavasti ulkomailta Suomeen saapuvissa tiedoissa kyse on Suomessa asuvien henkilöiden ulkomailta saamista tuloista tai heidän varallisuudestaan ulkomailla. Automaattisen tietojenvaihdon prosessiin kuuluvat joskus myös massakorjauslähetykset, joilla aiemmin annettuja tietoja joltain osin muutetaan tai poistetaan virheellisinä.

Lähetettävät tiedot kerätään Suomessa pääsääntöisesti massaluontoisesti suoritusten maksajilta tai muilta sivullisilmoittajilta kuten finanssilaitoksilta. Keskeisessä asemassa tietojen keräämiseksi ovat rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista annetut tulorekisteri-ilmoitukset, rajoitetusti verovelvollisille maksetuista suorituksista annetut vuosi-ilmoitukset sekä FATCA-, CRS- ja DAC2-vuosi-ilmoitukset. Tarvittaessa käytetään myös Verohallinnon rekistereissä olevia sekä toimitettavaa verotusta varten saatuja tietoja, esimerkiksi verovelvollisen itse veroilmoituksellaan antamiaan tietoja. Kerätyistä tiedoista Verohallinto poimii sopimusvaltioissa asuvia koskevat tiedot ja kokoaa niistä asuinvaltioihin lähetettävät tiedostot.

Automaattisessa tietojenvaihdossa laajimmat ja tärkeimmät tietomassat luonnollisia henkilöitä koskien liittyvät seuraaviin alla tarkemmin kuvattuihin tilanteisiin:

Monenkeskinen Euroopan neuvoston ja OECD:n laatima yleissopimus veroasioissa annettavasta virka-avusta luotiin vuonna 1988 ja se tuli Suomessa asetuksella voimaan 1.4.1995. Päivitetty sopimus astui voimaan vuonna 2011 ja sen on allekirjoittanut yli 140 maata tai lainkäyttöaluetta. Sopimuksen perusteella sopimukseen liittyvät valtiot voivat vaihtaa keskenään tietoja ja toimia muutenkin yhteistyössä keskenään veroasioissa, esimerkiksi antaa toisilleen virka-apua verojen perinnässä. Tietoja vaihdetaan OECD:n malliverosopimuksen tuloja koskevien artiklojen mukaisista tuloista. Tietojen vaihtamiselle ei ole määrätty määräaikaa, Suomesta tiedot lähetetään yleensä verovuotta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Kesäkuusta 2015 lähtien kaikki EU-jäsenvaltiot ovat olleet virka-apudirektiivin perusteella velvoitettuja automaattisesti lähettämään saatavilla olevat tiedot toisissa jäsenvaltioissa asuvien henkilöiden työtuloista, eläkkeistä, johtajanpalkkioista, kiinteän omaisuuden omistamisesta ja siitä saatavasta tulosta, sekä henkivakuutustuotteista. Velvollisuus on koskenut ensimmäisen kerran verovuoden 2014 tietoja. Tietojenvaihdon muoto pohjautuu jäsenmaiden yhdessä luomiin tiedonsiirtoformaatteihin. Tiedot on vaihdettava vähintään kerran vuodessa, kuuden kuukauden kuluessa jäsenvaltion sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana tiedot tulivat saataville. Suomi lähettää verovuoden tiedot seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä, niiltä osin kuin tiedot ovat poimittavissa tammikuun loppuun mennessä saaduista rajoitetusti verovelvollisia koskevista ilmoituksista koko kalenterivuodelta. Suomeen vastaavia tietoja voi tulla erilaisilla aikatauluilla lähettäjävaltion tietojenkeruun aikatauluista riippuen.

Finanssitilitietoihin liittyvä tietojenvaihto aloitettiin vuonna 2015 Yhdysvaltojen kanssa verovuoden 2014 tiedoilla, niin sanottuun FATCA-sopimukseen perustuen. EU-jäsenvaltioiden osalta finanssitilitietojenvaihto, joka alkoi syyskuussa 2017, perustuu virka-apudirektiiviä muuttaneeseen direktiiviin 2014/107/EU (DAC2) ja EU:n ulkopuolisten maiden osalta joko monenkeskiseen toimivaltaisten viranomaisten sopimukseen finanssitilitietojen automaattisesta vaihtamisesta tai kahdenväliseen sopimukseen. Sekä EU:ssa että EU:n ulkopuolella tietojenvaihtoformaatti pohjautuu OECD:n luomaan CRS-standardiin. Tietojenvaihdossa on tänä päivänä mukana maailmanlaajuisesti lähes 120 maata.

Suomessa finanssilaitokset antavat Verohallinnolle tätä tarkoitusta varten laaditun vuosi-ilmoituksen, jonka perusteella Verohallinnossa muodostetaan finanssitilitietojenvaihtoon liittyvät lähetettävät tiedostot. Tiedot sisältävät muun muassa verovelvollisen kyseisessä finanssilaitoksessa olevalle tilille vuoden aikana maksettujen korkojen, osinkojen ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärän, sekä tilin saldon vuoden lopussa tai tiedon tilin sulkemisesta kyseisen vuoden aikana. FATCA:ssa tietosisältö on hieman suppeampi. Ensimmäiset vaihdetut tiedot koskivat verovuotta 2016. Finanssitilitietojenvaihto tapahtuu globaalisti verovuotta seuraavan syyskuun loppuun mennessä.

Finanssitilitietojen vaihdosta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon julkaisemissa syventävissä ohjeissa Verohallinnon ohje Suomen ja Yhdysvaltain välistä verotustietojen vaihtoa koskevan FATCA-sopimuksen soveltamiseksi sekä Verohallinnon ohje ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:n soveltamiseksi.

3 Spontaani tietojenvaihto

Spontaani tietojenvaihto on tapauskohtaista, useimmiten kertaluonteista tietojenvaihtoa. Toiseen valtioon lähetetään oma-aloitteisesti tietoa, joka ei ole mukana automaattisessa tietojenvaihdossa. Spontaanina vertailutietona voi lähettää ulkomaiselle veroviranomaiselle tiedoksi verovalvonnassa saatua tietoa, jolla voi potentiaalisesti olla verovaikutus vastaanottavassa maassa. Vertailutiedon lähettäminen on erittäin tärkeää niissä tilanteissa, joissa toinen maa voi suurella todennäköisyydellä menettää verotuloja. Myös mahdolliset systemaattiseen verojen välttämiseen viittaavat toimet tulisi informoida niille toisten valtioiden veroviranomaisille, joilla voi olla intressiä näihin tietoihin.

Tarkoituksena on varmistaa verosopimuksen ja maiden sisäisten oikeusnormien oikea soveltaminen henkilön tuloon sekä estää kansainvälistä veropakoa. Vastaavasti Suomeen saapuvia tietoja käytetään muun muassa sen varmistamiseksi, että verovelvollisen verotus on toimitettu oikein ja oikean suuruisena.

Spontaania tietojenvaihtoa tapahtuu tuloverosopimusten, tietojenvaihtosopimusten, virka-apusopimusten sekä virka-apudirektiivin ja -asetuksen perusteella. EU:n jäsenmaiden välillä tietojenvaihto tapahtuu toimivaltaisten viranomaisten välillä sähköisesti vakiomuotoista lomaketta käyttäen.

4 Pyynnöstä tapahtuva tietojenvaihto

Pyynnöstä tapahtuva tietojenvaihto tarkoittaa virka-apupyynnön lähettämistä toiseen valtioon tilanteessa, jossa toisesta maasta tarvitaan yksityiskohtaisia Suomen verotukseen olennaisesti liittyviä tietoja, joita ei saada omin voimin selvitettyä Suomesta käsin, mutta jotka toisen maan viranomaisilla oletettavasti on hallussaan tai saa ne hankittua. Tiedot hankkii kohdemaan toimivaltainen viranomainen, joka soveltaa tietojen hankkimiseen kohdemaan lainsäädäntöä ja toimittaa kerätyt tiedot Verohallinnolle. Vastaavasti Verohallinto kerää ja antaa tietoja toisen valtion viranomaisille heidän esittämänsä yksittäisen yksilöidyn pyynnön perusteella Suomen lainsäädäntöä noudattaen.

Virka-apupyynnöt voivat hyvin laaja-alaisesti koskea lähes mitä tahansa tietoa tai asiaa, joka liittyy sopimuksissa määriteltyihin veroihin. Neuvoston direktiivissä 2011/16/EU sekä Neuvoston asetuksessa 904/2010 virka-apupyyntöihin vastaamiselle on säädetty tarkat määräajat.

Tarve virka-avun pyytämiseksi voi tulla esiin missä tahansa Verohallinnon yksikössä. Virka-apupyynnön lähettäminen ja siihen vastaaminen, kuten kaikki hallinnollinen yhteistyö ja tietojenvaihto, tapahtuu yksinomaan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Pyynnöstä tapahtuva tietojenvaihto tapahtuu EU:n jäsenmaiden välillä tietosuojattua kanavaa pitkin, tähän tarkoitukseen luotua vakiomuotoista lomaketta käyttäen. EU:n ulkopuolisten maiden välillä tiedot vaihdetaan pääsääntöisesti suojattujen sähköisten yhteyksien välityksellä, mutta myös tietovälineillä ja paperilla.

Virka-apupyyntöjä tehdään tuloverosopimusten, suppeiden verosopimusten, virka-apusopimusten sekä virka-apudirektiivin ja -asetuksen perusteella. Virka-apusopimuksissa käsite "virka-apu" pitää sisällään paitsi pyynnöstä tapahtuvan tietojenvaihdon, myös kansainvälisen verojen perimisessä annettavan virka-avun. Perinnän virka-avussa pyynnön vastaanottavan maan viranomainen voi käynnistää perintätoimenpiteet pyynnön lähettävässä maassa erääntyneiden maksamattomien verojen kattamiseksi. Perinnän virka-avusta kerrotaan tarkemmin ohjeessa Kansainvälinen virka-apu verojen perinnässä.

5 Julkisuus ja salassapito

Verohallinnolla on verotustietoja koskeva yleinen salassapitovelvollisuus (Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta, 1999/1346). Veroasioissa annettavan keskinäisen virka-avun yleissopimuksen 22 artiklan ja virka-apudirektiivin 16 artiklan mukaan tietojenvaihdossa saadut tiedot ovat saman salassapitovelvollisuuden alaisia kuin kansalliset verotusta koskevat tiedot, kuitenkin siten, että tietojen käyttöä on sopimuksessa ja direktiivissä rajoitettu vain niissä mainittuihin tarkoituksiin. Käytännössä Suomen velvollisuus säilyttää tietojenvaihdon kautta saadut tiedot salaisina on siis tiukempi kuin pelkästään kansallisen lainsäädännön perusteella olisi. Tietojen käsittelyssä otetaan huomioon myös tietosuojaa koskeva sääntely

Kansallisen lainsäädännön lisäksi tietosuojasta määrätään hallinnollisen yhteistyön direktiivissä 2011/16/EU, EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa 2016/679 (”GDPR”), ja kansainvälisissä sopimuksissa. Salassapidon, käyttörajoituksen ja tietosuojan varmistamiseksi Verohallinnossa on nimetyt toimivaltaiset virkamiehet, joiden toimesta tai valvonnassa kansainvälinen tietojenvaihto tapahtuu. Ilman oikeusperustetta tietojenvaihtoon ei ryhdytä.

Verotoimistoista voidaan antaa tuloverotuksen julkisia verotustietoja yleisen palveluperiaatteen puitteissa myös ulkomaisille tahoille. Jos esimerkiksi ulkomainen yksityinen yritys pyytää verotoimistolta Suomessa asuvaa henkilöä koskevia tietoja, joista osa on julkisia verotustietoja ja osa ei, voi verotoimisto antaa pyytäjälle otteen verotuksen julkisista tiedoista.

Verotustietojen julkisuudesta ja tietojen käsittelystä löytyy tarkempaa tietoa Verohallinnon ohjeesta Tietojen käsittely ja tietosuoja Verohallinnossa.

6 Kansainvälinen tietojenvaihto suhteessa verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuteen

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) 7 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Ilmoittamisvelvollisuus koskee niin Suomesta kuin ulkomailtakin saatuja tuloja ja varallisuutta.

Pääsääntöisesti luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät saavat vuosittain esitäytetyn veroilmoituksen, jonka tiedot verovelvollisen on tarkistettava. Verovelvollinen on velvollinen korjaamaan ja täydentämään tiedot sekä palauttamaan veroilmoituksen, jos tiedoissa on puutteita tai virheitä. Verovelvollinen on myös velvollinen antamaan veroilmoituksen oma-aloitteisesti, vaikka hän ei olisi saanut esitäytettyä veroilmoitusta, jos hänellä on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varallisuutta taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja.

Jos verovelvollinen ei palauta esitäytettyä veroilmoitusta tai korjaa sen tietoja sähköisesti, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena. Verovelvollisen katsotaan siis tällöin itse ilmoittaneen veronalaiset tulot, varat, vähennykset ja muut verotukseen vaikuttavat tiedot sellaisina kuin ne on esitäytetty.

Kansainvälinen tietojenvaihto ei poista verovelvollisen velvollisuutta ilmoittaa ulkomaiset tulonsa ja varansa. Kansainvälisessä tietojenvaihdossa saatavat tiedot saadaan pääasiassa vasta esitäytettyjen veroilmoitusten lähettämisen jälkeen, eivätkä tiedot useinkaan ole sellaisinaan käytettävissä Suomen verotusta varten, koska ne pohjautuvat toisen valtion verotusta varten kerättyihin tietoihin. Verovelvollisten on siis käytännössä itse täydennettävä veroilmoitukselle ulkomaantulonsa. Poikkeuksena tähän on, että Ruotsista Suomessa asuville henkilöille maksetuista eläkkeistä saadaan tietoja niin aikaisessa vaiheessa verovuoden päättymisen jälkeen, että niitä pystytään yleensä käyttämään Suomessa veroilmoitusten esitäyttämisessä. Näin saadaan vähennettyä verovelvollisten tarvetta täydentää veroilmoitustaan Suomessa. Verovelvollisilla on kuitenkin näissäkin tilanteissa velvollisuus tarkistaa tietojen paikkansapitävyys. Tietosisällöistä ja niiden muutoksista keskustellaan valtioiden välillä, mutta esimerkiksi verovelvollisen alkaessa saada Ruotsista täysin uutta eläketuloa, tietojen siirrossa verotukseen voi olla epävarmuutta. Myös mitkä tahansa muutokset toisen valtion omissa tietojenkeruujärjestelmissä voivat vaikuttaa epätarkkuutta lisäävästi.

Jos Verohallinto saa veroilmoitusten antamisajankohdan jälkeen tietojenvaihdon kautta vertailutietoa tulosta, jota verovelvollinen ei itse ole ilmoittanut veroilmoituksellaan, verovelvolliselle varataan aina mahdollisuus esittää kirjallinen selvitys verotuksesta mahdollisesti puuttuvista tuloistaan.

Jos vertailutieto ulkomailta, tai korjaus aiemmin saatuun tietoon, on saatu niin myöhään, että kyseessä olevan verovuoden verotus on jo päättynyt, ja tulo on jäänyt verottamatta, verotusta voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi kolmen vuoden kuluessa verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta (VML 56 §). 1.1.2017 alkaen voimaantulleessa verotusmenettelystä annetun lain 56 b §:ssä säädetään muun kuin automaattisen tietojenvaihdon kautta saadulle tiedolle pääsäännöstä poikkeava pidennetty verotuksen oikaisuaika, joka on kuusi vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Verovuotta 2017 vanhempien vuosien verotuksen oikaisun määräaika, sekä automaattisessa että muussa tietojenvaihdossa saadun tiedon perusteella, on viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Verotuksen oikaisemisen lisäksi verovelvolliselle voidaan määrätä veronkorotus veroilmoitukselta puuttuvien tulojen vuoksi (VML 32 §). Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti voi täyttää myös verorikoksen tunnusmerkistön ja johtaa rikossyytteeseen.

Ilmoittamisvelvollisuudesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ilmoittamisvelvollisuus tuloverotuksessa.

johtava erityisasiantuntija Kalle Hirvonen

ylitarkastaja Jarno Vestervik

Sivu on viimeksi päivitetty 12.1.2023