Huvialuksissa käytettyjen nestemäisten polttoaineiden verollisuus ja polttoainemaksu

Antopäivä
1.1.2021
Diaarinumero
VH/6659/00.01.00/2020
Voimassaolo
1.1.2021 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
Huviveneilyssä käytettyjen polttoaineiden verollisuus ja polttoainemaksu (Nestemäiset polttoaineet) 29.12.2016

Liikennepolttoaineita kevyemmin verotettujen lämmitys- ja työkonepolttoaineiden käyttö huviveneilyssä on polttoainemaksun uhalla kielletty.

Huviveneiden polttoainemaksusta säädetään yksityisten huvialusten polttoainemaksusta annetussa laissa (1307/2007, polttoainemaksulaki), Tässä ohjeessa lailla viitataan kyseiseen lakiin, ellei muuta ole mainittu.

Lisätietoa muun alusliikenteen polttoaineiden verokohtelusta on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Alusten polttoaineiden verottomuus.

Ohjetta on päivitetty, koska valmisteverotuksen verotusmenettelyyn on sovellettu oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annettua lakia 1.1.2021 lukien. Ohjeen pykäläviittaukset on tarkistettu vastaamaan uutta sääntelyä.

Tämä ohje korvaa 29.12.2016 julkaistun ohjeen Huviveneilyssä käytettyjen polttoaineiden verollisuus ja polttoainemaksu (Nestemäiset polttoaineet).

 

1 Polttoainemaksu yksityisestä huvialuksesta

1.1 Yleistä

Jos yksityisessä huvialuksessa käytetään moottoribensiiniä tai dieselöljyä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta, määrätään polttoainemaksua. Maksua kannetaan maksuvelvollisuuden aiheuttavan käytön estämiseksi. Yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetun lain keskeisenä sisältönä on kevyen polttoöljyn ja moottoripolttoöljyn käyttökielto huviveneilyssä.

Dieselöljyllä tarkoitetaan kaikkia ajoneuvojen ja veneiden dieselmoottoreissa käytettäväksi tarkoitettuja moottoripolttoaineita, joista on kannettu vero dieselöljyn verotason mukaisesti. Kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan lämmityksessä, työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettäväksi soveltuvaa värjättyä dieselöljyä, moottoripolttoöljyä tai muuta vastaavaa polttoöljyä, josta on kannettu vero kevyen polttoöljyn verotason mukaisesti.

Biodieselin ja biobensiinin käytöstä huviveneilyssä ei kuitenkaan määrätä polttoainemaksua, vaikka kyseiset polttoaineet ovat fossiilisia vastineitaan lievemmin verotettuja. Työkoneisiin ja lämmityskäyttöön tarkoitetun alemmin verotetun biopolttoöljyn käyttö on kuitenkin huviveneilyssä kiellettyä.

1.2 Yksityinen huvialus

Huvialusten polttoainemaksusta annetun lain 3 §:n mukaan yksityisellä huvialuksella tarkoitetaan alusta, jota luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö käyttää sen omistajana, vuokraajana tai sen muulla tavoin käyttöönsä saaneena muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Jos alusta käytetään vastiketta vastaan tapahtuviin matkustajien tai tavaroiden kuljetuksiin tai palvelujen tarjoamiseen, kyseessä ei ole laissa tarkoitettu yksityinen huviveneily. Myöskään julkisten viranomaisten tarkoituksiin käytettävä alus ei ole yksityinen huvialus.

2 Polttoainemaksun määrääminen ja valvonta

2.1 Viranomaiset

Polttoaineiden käyttöä valvovat tulli-, poliisi- ja rajavartioviranomaiset, joilla on oikeus suorittaa sellaisia polttoaineen ja aluksen tarkastuksia, jotka ovat tarpeen käytettävän polttoaineen lajin selvittämiseksi. Polttoaineen laji selvitetään yleensä ottamalla polttoainenäyte aluksen polttoainesäiliöstä. (13 §)

Polttoainemaksun määrää Verohallinto.

2.2 Maksun määrääminen

Polttoainemaksu määrätään, jos dieselmoottorilla varustetussa yksityisessä huvialuksessa havaitaan käytetyn dieselöljyä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta tai jos bensiiniä käyttämään tarkoitetussa yksityisessä huvialuksessa havaitaan käytetyn moottoribensiiniä lievemmin verotettua tai verotonta polttoainetta. Polttoainemaksu kannetaan, vaikka aluksessa käytettäisiin vain osaksi polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta. (4 §)

Polttoainemaksu kannetaan aluksesta, jonka omistajan kotipaikka on Suomessa. Maksua kannetaan myös silloin, kun omistajan kotipaikka on muualla kuin Suomessa, jos alusta käytetään Suomessa. (1 §:n 3 mom)

Suomen alueelle muualta saapuvan aluksen polttoainesäiliössä olevasta polttoaineesta kannetaan maksu, jos se on tehty merkintä- ja väriainetta lisäämällä siten tunnistettavaksi, että sitä pidetään Suomen valmisteverotuslainsäädännön mukaisena kevyenä polttoöljynä. Maksua ei sen sijaan kanneta, jos aluksen tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevaa polttoainetta ei ole tehty tunnistettavaksi edellä tarkoitetulla tavalla. (6 §:n 2 mom)

Liikennekäyttöön tarkoitettujen biopolttoaineiden (kuten esimerkiksi biodieselin ja biobensiinin) käyttö huviveneilyssä on kuitenkin sallittua. Lämmitys- ja työkonekäyttöön tarkoitettujen ja lievemmin verotettujen polttoaineiden käyttö on kielletty.

2.3 Käytön toteaminen

Kiellettyä polttoainetta katsotaan käytetyn, kun aluksen polttoainejärjestelmään kuuluvassa säiliössä todetaan polttoainenäytteen tai muun näytön perusteella olevan maksun aiheuttavaa polttoainetta.

Polttoainemaksu on suoritettava riippumatta siitä, miten ja missä alusta käytetään (6 §).

2.4  Maksuvelvolliset

Polttoainemaksu määrätään sen maksettavaksi, joka maksun aiheuttavaa polttoainetta käytettäessä on aluksen omistaja. Jos alus on muun kuin omistajan hallinnassa, maksu määrätään haltijan maksettavaksi. Lain tarkoituksena on, että maksu kohdistuu kaikissa tilanteissa siihen, joka käyttää alusta kielletyllä polttoaineella. Sen toteamiseen, kuka on aluksen omistaja tai haltija, käytetään apuna muun muassa liikenteen palveluista annetussa laissa (320/2018) tarkoitetun liikenneasioiden rekisterin tietoja. Jos aluksen omistajaa tai haltijaa ei voida selvittää, polttoainemaksu määrätään aluksen kuljettajan maksettavaksi. (5 §)

2.5 Polttoainemaksun määrä

Polttoainemaksun määrä ei riipu siitä, kuinka paljon polttoainetta aluksessa on tosiasiallisesti käytetty, vaan maksun määrä on porrastettu valmistajan ilmoittaman aluksen konetehon mukaan (7 §). Maksu määräytyy seuraavasti:

Polttoainemaksun määrät / aluksen teho
Teho                             Polttoainemaksu euroa
Enintään 50 kW 750
Yli 50 kW–100 kW 1 500
Yli 100 kW–150 kW 2 250
Yli 150 kW–200 kW 3 000
Yli 200 kW–  4 000

Polttoainemaksu kannetaan jokaisesta havaitusta käyttökerrasta. Polttoainemaksu voidaan siten kantaa uudelleen, jos maksuvelvollisuuden aiheuttavaa polttoainetta käytetään maksun määräämisestä huolimatta uudelleen. (9 §)

Lisäksi väärän polttoaineen käytön toistumisesta korotetaan polttoainemaksua enintään 50 prosentilla. Mikäli väärän polttoaineen käyttö on erityisen törkeää, maksua korotetaan enintään 100 prosentilla. Korotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy. (8 §)

2.6 Aluksen kuljetuksen jatkaminen

Alus, jossa todetaan käytetyn polttoainemaksun aiheuttavaa polttoainetta, saadaan maksun määräämisperusteiden selvittämisen jälkeen kuljettaa samaa polttoainetta käyttäen lähimmälle valvovan viranomaisen määräämälle paikalle, jossa aluksen polttoaine voidaan vaihtaa (10 §).

Alusta, josta on kannettava polttoainemaksua, ei saa viedä maasta, ennen kuin polttoainemaksu on maksettu, ellei veroviranomainen sitä salli maksusta asetetun hyväksyttävän vakuuden perusteella (11 §).

2.7 Maksun suorittaminen

Polttoainemaksu on maksettava viimeistään päätöksessä mainittuna yleisenä eräpäivänä. Eräpäivän jälkeen suoritettavalle polttoainemaksulle on maksettava viivästyskorkoa.

Verohallinto antaa pyynnöstä todistuksen siitä, ettei aluksesta ole suorittamatta polttoainemaksua. Todistuksen antamisesta peritään maksu. (16 §)

2.8 Aluksen käyttökielto

Alusta ei saa käyttää, jos polttoainemaksua ei makseta edellä sanotussa määräajassa. Maksun suorittamatta jättämisestä seuraa välittömästi käyttökielto. Alusta ei saa käyttää siinäkään tapauksessa, että sen omistus tai hallinta olisi siirretty muulle kuin maksuvelvolliselle. Alusta saa käyttää vasta maksun suorittamisen jälkeen.

Maksun määrännyt veroviranomainen voi kuitenkin asettamillaan ehdoilla hakemuksesta erityisestä syystä määräajaksi tai kokonaan peruuttaa käyttökiellon, jos se on ilmeisen kohtuuton. Hakemuksen voi tehdä aluksen omistaja, haltija tai se, jonka maksettavaksi polttoainemaksu on määrätty. (14 §)

Sille, joka kuljettaa alusta, josta on erääntynyttä polttoainemaksua suorittamatta, määrätään enintään 5 000 euron suuruinen laiminlyöntimaksu. Laiminlyöntimaksu jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy. (29 §)

3 Maksun muuttaminen ja muutoksenhaku

3.1 Maksun oikaisu ja oikaisuvaatimus

Jos polttoainemaksua on maksuunpantu liian vähän tai palautettu aiheettomasti tai liikaa, Verohallinto oikaisee polttoainemaksua koskevaa päätöstä maksunsaajan hyväksi (18 §).

Jos polttoainemaksua on maksuunpantu liikaa tai palautettu liian vähän, Verohallinto oikaisee päätöstä maksuvelvollisen hyväksi (19 §).

Kirjallinen oikaisuvaatimus on toimitettava verotuksen oikaisulautakunnalle kolmen vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona maksuunpano on tehty tai jota maksun palautuspäätös koskee. Määräaika on kuitenkin aina vähintään 60 päivää päätöksen tiedoksisaannista. (20 §)

3.2 Valitus hallinto-oikeuteen

Hallinto-oikeudelta voi hakea muutosta valittamalla oikaisuvaatimuksen johdosta tehdystä päätöksestä ja muusta kuin maksuunpanoa tai maksun palauttamista koskevasta päätöksestä eli esimerkiksi aluksen käyttökieltoa koskevasta päätöksestä.

Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa oikaisuvaatimukseen annetun päätöksen tiedoksisaannista. Ennakkoratkaisua koskeva valitus on kuitenkin tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitusaika lasketaan päätöksen tekemisestä.

Maksuvelvollinen on velvollinen maksamaan määrätyn polttoainemaksun, vaikka siihen haettaisiin muutosta (21 §).

3.3 Muutoksenhakuun oikeutetut

Muutoksenhakuoikeus on maksuvelvollisella tai muulla asianosaisella, esimerkiksi sillä, jonka aluksen käyttömahdollisuuksiin polttoainemaksu saattaa vaikuttaa. Valtion puolesta oikeus muutoksenhakuun on Veronsaajien oikeudenvalvontayksiköllä. Tarkemmat ohjeet ovat päätöksen liitteenä olevassa muutoksenhakuohjeessa.

4 Hakemukset

4.1 Maksusta vapauttaminen ja maksujärjestely

Maksuvelvollinen voi hakea Verohallinnolta polttoainemaksusta vapauttamista tai maksujärjestelyä erillisellä hakemuksella. Vapautuksen voi kuitenkin saada vain poikkeuksellisissa tilanteissa.

Hakemuksen tekemisestä on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Verosta vapauttaminen (veronhuojennus).

4.2 Ennakkoratkaisu

Verohallinto voi antaa hakemuksesta määräajaksi sitovan ennakkoratkaisun lain säännösten soveltamisesta, jos asia on ennakkoratkaisun hakijalle erityisen tärkeä. Ennakkoratkaisun antamisesta peritään maksu. (17  §)

 

johtava veroasiantuntija Mika Jokinen

 

ylitarkastaja Valtteri Klemetti