Ulkomailta otetut vakuutukset - vakuutuksenottaja vakuutusmaksuverovelvollisena

Antopäivä
26.1.2017
Diaarinumero
A232/200/2016
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
Ulkomailta otetut vakuutukset – vakuutuksenottaja vakuutusmaksuverovelvollisena (1.5.2010)

Ohjetta on päivitetty oma-aloitteisten verojen verotusmenettelylain ja uuden veronkantolain voimaantulon sekä verotililain kumoamisen johdosta. Muutokset tulevat voimaan 1.1.2017. 

Vakuutuksenottajan on itse maksettava tietyissä tapauksissa vakuutusmaksuvero. Vakuutuksenottaja on verovelvollinen silloin, kun vakuutuksenantajana on Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautunut vakuutusyhtiö, ja kun vakuutus on otettu Suomessa olevaa omaisuutta tai Suomessa harjoitettuun toimintaan liittyvää tai täällä olevaa muuta etuutta varten. Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneella vakuutusyhtiöllä eli ns. kolmannen maan vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan ulkomaista vakuutusyhtiötä, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen, jonka muodostavat EU-jäsenvaltiot, Norja, Islanti ja Liechtenstein. Vakuutusmaksuveron suuruus on 24 % vakuutusmaksusta.

Kun vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan vakuutusmaksuveroa, hänen täytyy rekisteröityä vakuutusmaksuverovelvolliseksi, laskea ja maksaa vero kuukausittain sekä antaa  vakuutusmaksuveroilmoitusVerohallintoon. Tässä ohjeessa on kerrottu tarkemmin, missä tilanteissa vakuutuksenottaja joutuu maksamaan veroa vakuutusmaksuistaan, miten hän rekisteröityy verovelvolliseksi sekä miten hän ilmoittaa ja maksaa veron.

1. Milloin vakuutuksenottaja on vakuutusmaksuvelvollinen?

Pääsääntöisesti vakuutusmaksuveron maksavat Suomessa vakuutusliikettä harjoittavat vakuutuksenantajat (mm. suomalaiset vakuutusyhtiöt). Poikkeuksena tähän on kuitenkin tilanne, jossa vakuutus on otettu Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneelta vakuutuksenantajalta. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan vakuutusmaksuveron maksamistaan vakuutusmaksuista. Vakuutuksenottajana verovelvollinen voi olla suomalainen tai ulkomainen yhteisö tai yksityishenkilö.

Vakuutuksenottajan täytyy maksaa veroa vakuutusmaksuista silloin, kun hän tekee vakuutussopimuksen sellaisen kolmannen maan vakuutusyhtiön kanssa, joka ei harjoita Suomessa vakuutusliikettä, eli kyseisellä vakuutusyhtiöllä ei ole täällä edustustoa. Kun suomalainen tai ulkomaalainen yksityishenkilö ottaa vakuutuksen Suomessa olevalle omaisuudelleen tällaisesta kolmannen maan vakuutusyhtiöstä, yksityishenkilön on rekisteröidyttävä vakuutusmaksuverovelvolliseksi ja maksettava vakuutusmaksuvero valtiolle. Vakuutusmaksuverovelvollinen vakuutuksenottaja voi olla myös suomalainen tai ulkomainen yhteisö eli yritys, yhdistys, säätiö tms.

2. Mistä vakuutuksista vero on maksettava?

Vakuutusmaksuista on maksettava vakuutusmaksuvero, kun ulkomailta otetulla vakuutuksella on vakuutettu Suomessa oleva omaisuus tai täällä harjoitettuun toimintaan liittyvä tai täällä oleva muu etuus. Vakuutusmaksuveron kohteena ovat näin ollen esinevakuutusten lisäksi myös muut vahinkovakuutusyhtiöiden myöntämät vakuutukset kuten vastuu-, oikeusturva-, keskeytys- ja liikennevakuutukset.

Esimerkki: Suomalainen yksityishenkilö ottaa vakuutuksen Suomessa olevalle omaisuudelleen kolmannen maan vakuutusyhtiöstä. Yksityishenkilö on vakuutuksenottajana vakuutusmaksuverovelvollinen ja hänen on ilmoittauduttava vakuutusmaksuverovelvolliseksi.

Vakuutusmaksuveroa ei tarvitse kuitenkaan maksaa siinä tapauksessa, että vakuutusmaksut perustuvat yksinomaan johonkin seuraavista vakuutussopimuksista:

  • henkilövakuutussopimus (mm. tapaturma-, henki- ja eläkevakuutukset);
  • potilasvahinkolain (585/1986) mukainen vakuutussopimus;
  • luotto- tai jälleenvakuutussopimus;
  • maasta vietävän, maahan tuotavan tai maan kautta kuljetettavan tavaran kuljetusvakuutussopimus tai
  • ulkomaanliikenteeseen pääasiallisesti käytettävän meri- tai ilma-aluksen tai muun liikkuvan kuljetuskaluston vakuutussopimus.
Esimerkki: Jos muuttotavara on vakuutettu maasta vietävän / maahantuotavan tavaran kuljetusvakuutussopimuksella, vakuutusmaksuista ei tarvitse suorittaa vakuutusmaksuveroa. Merkitystä ei tässä tapauksessa ole sillä, onko vakuutuksenantaja em. kolmannen maan vakuutusyhtiö vai suomalainen vakuutusyhtiö.

3. Miten vakuutusmaksuverovelvolliseksi rekisteröidytään?

Kun vakuutuksenottaja on vakuutusmaksuverovelvollinen, hänellä on tiettyjä velvollisuuksia. Vakuutuksenottajan on itse ilmoittauduttava verovelvolliseksi, ilmoitettava henkilö- tai yritystietojen muutoksista (esim. osoitteenmuutos) ja lopuksi myös tehtävä ilmoitus toiminnan päättymisestä.

Yritys ilmoittautuu vakuutusmaksuverovelvolliseksi käyttämällä Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän perustamisilmoituslomaketta, joka on yritysmuodon mukaan joko Y1, Y2 tai Y3. Jos yrityksellä on jo Y-tunnus, käytetään lomakkeita Y4, Y5 tai Y6.

Yksityishenkilö ilmoittautuu vakuutusmaksuverovelvolliseksi perustamisilmoituslomakkeella Y3. Jos hänellä on jo Y-tunnus, vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuminen tapahtuu lomakkeella Y6.

Y-lomakkeita sekä niiden täyttöohjeita saa Internet-osoitteesta www.ytj.fi, Verohallinnon toimipisteistä, Patentti- ja rekisterihallituksesta ja ELY-keskuksista.

Perustamisilmoitus-, muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeet toimitetaan täytettyinä vaadittavine liitteineen Verohallinnon toimipisteeseen, Patentti- ja rekisterihallitukseen tai ELY-keskukseen.

Ne voi myös postittaa osoitteeseen:

PRH-Verohallinto
Yritystietojärjestelmä
PL 2000
00231HELSINKI

4. Vakuutusmaksuveroilmoituksen antaminen ja veron maksaminen

Kun vakuutuksenottaja on rekisteröity vakuutusmaksuverovelvolliseksi, Verohallinto lähettää hänelle ilmoituksen rekisteriin merkitsemisestä ja asiakaskohtaisen oma-aloitteisten verojen viitenumeronmaksuja varten.

Verovelvollisen on laskettava vero kuukausittain maksamiensa vakuutusmaksujen perusteella. Hänen on annettava Verohallinnolle vakuutusmaksuveroilmoitus viimeistään seuraavan kuukauden 12. päivänä sähköisesti. Verohallinto voi erityisestä syystä hyväksyä ilmoituksen antamisen paperilomakkeella. Vakuutusmaksuvero on maksettava viimeistään seuraavan kuukauden 12. päivänä. Jos ilmoittamispäivä tai veron maksamisen eräpäivä on pyhäpäivä, arkilauantai tai juhannusaatto, veroilmoituksen saa antaa ja veron saa maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Vakuutuksenottajan on annettava vakuutusmaksuverosta veroilmoitus niiltäkin kuukausilta, joilta hän ei ole vakuutusmaksuja maksanut.

Veron voi maksaa pankissa, maksuautomaatilla, verkkopankissa tai OmaVeron kautta. Maksettaessa on aina tallennettava asiakaskohtainen oma-aloitteisten verojen viitenumero, jotta maksu kohdistuu oikealle verovelvolliselle. Maksettaessa oma-aloitteista veroa maksaja ei voi valita, minkä oma-aloitteisen veron suoritukseksi maksu käytetään. Verohallinto käyttää maksun oma-aloitteisten verojen suoritukseksi laissa säädetyssä järjestyksessä vanhimmasta verosta alkaen.

Vakuutusmaksuvero on suuruudeltaan 24 %. Vakuutuksenottaja laskee veron niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka hän on kuukauden aikana maksanut. Palovakuutuksissa veron perusteeseen luetaan myös 3 %:n suuruinen palosuojelumaksu.

Esimerkki: Vakuutusmaksuverovelvollinen vakuutuksenottaja maksaa syyskuussa  2017 vakuutusyhtiölle vakuutusmaksuja 100 euroa. Vakuutusmaksuvero on 24 euroa, ja vakuutuksenottajan on maksettava se viimeistään 12.10. Palovakuutuksen kyseessä ollessa vakuutusmaksuveron määrä olisi 24,72 euroa (100 + 3 % x 100) x 24 %.

Vakuutusmaksuvero ilmoitetaan ja maksetaan euroissa senttien tarkkuudella. Maksettava ja ilmoitettava vero pyöristetään sentin tarkkuudella normaalien pyöristyssääntöjen mukaisesti eli 0-4 pyöristetään alaspäin ja 5-9 ylöspäin. Esimerkiksi tulos 350,944 pyöristetään alaspäin 350,94 euroksi ja tulos 350,945 pyöristyy ylöspäin 350,95 euroksi.

Jos verovelvollinen huomaa, että hän on tilikauden aiemmalta kuukaudelta annetussa ilmoituksessa ilmoittanut verokaudenveron liian pienenä tai suurena, hän korjaa virheen antamalla uuden ilmoituksen Verohallinnolle. Virheellisenä ilmoitetulle verokaudelle annetaan uusi korvaava vakuutusmaksuveroilmoitus, jolla annetaan kaikki verokauden tiedot uudestaan.

Jos veroilmoitus on saapunut myöhässä, määrätään myöhästymismaksua.   Myöhästymismaksun määräytymisestä on tarkemmin ohjeessa Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa. Verovelvollisen on maksettava myöhästyneenä maksettavalle määrälle viivästyskorkoa. Viivästyskorkoa maksetaan eräpäivää seuraavasta päivästä veron suorittamispäivään. Viivästyskorko on määrältään vuosittain vahvistettava viitekorko + 7 %. Maksettaessa on muistettava aina ilmoittaa asiakaskohtainen oma-aloitteisten verojen viitenumero. Ilmoitetun ja maksamatta olevan veron sekä viivästyskoron määrän voi tarkistaa OmaVerosta.

Jos vakuutusmaksuverovelvollinen ei anna veroilmoitusta määräajassa, verovelvollinen saa Verohallinnolta kehotuksen, joka sisältää laskelman arvioidun veron määrästä. Vero määrätään arvioimalla silloin, kun vakuutusmaksuveroilmoitusta ei ole annettu, tai se on annettu ilmeisen puutteellisena. Veronkorotus määrätään maksettavaksi, jos vero maksuun pannaan esimerkiksi arvion tai tarkastuskertomuksen perusteella. Lisätietoja veronkorotuksen määräytymisestä saa Verohallinnon ohjeesta Seuraamusmaksut oma-aloitteisessa verotuksessa. Täältä voitte lukea lisää aiheesta: Oma-aloitteisten verojen ilmoittaminen ja maksaminen.

5. Neuvonta

5.1. Ohjaus

Verohallinto antaa ohjausta menettelyyn liittyvissä kysymyksissä joko suullisesti tai kirjallisesti. Ohjaus on maksutonta. Siihen ei voi valittamalla hakea muutosta. Verohallinnon valtakunnallinen puhelinnumero vakuutusmaksuveroon liittyvissä kysymyksissä on 029 497 014 (pvm/mpm).

5.2. Ennakkoratkaisu

Verohallinto antaa verovelvollisen hakemuksesta ennakkoratkaisun, miten lakia sovelletaan hakijan tiettyyn yksittäiseen liiketoimeen. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asia on hakijalle tärkeä. Ennakkoratkaisuhakemus on tehtävä kirjallisesti.

Myös keskusverolautakunta voi hakemuksesta antaa vakuutusmaksuverotusta koskevan ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asian ratkaiseminen on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai verotuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeää tai asian ratkaisemiseen on muu erityisen painava syy. Hakijan on kirjallisessa hakemuksessaan selvitettävä asia riittävän tarkasti ja yksilöitävä kysymys, johon ennakkoratkaisua haetaan.

Sekä keskusverolautakunnan että Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu. Ennakkoratkaisu on sitova vain silloin, kun ennakkoratkaisuhakemuksessa ilmoitetut tiedot vastaavat todellisuutta.

Verohallinnon antamaan ennakkoratkaisuun voi hakea muutosta valittamalla Helsingin hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätöksestä voivat sekä verovelvollinen että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Keskusverolautakunnan antamaan ennakkoratkaisuun haetaan muutosta suoraan korkeimmasta hallinto-oikeudesta.
 

Mika Jokinen
johtava veroasiantuntija

Johanna Pajunen
ylitarkastaja