Korkojen vähentäminen pääomatuloista

Voimassaolo
vuodesta 2013 alkaen−2.11.2014

Korkomenot vähennetään pääomatuloista (TVL 58.1 §).

Korkomenot vähennetään pääomatuloista täysimääräisesti ilman euromääräisiä rajoituksia tai omavastuuosuuksia. Vuonna 2012 asuntovelan koroista vähennyskelpoista oli kuitenkin vain 85 %. Vuonna 2013 vähennyskelpoinen enimmäismäärä on 80 %. Vuodesta 2014 alkaen vähennyskelpoista on 75 % asuntovelan koroista (TVL 58 ja 58 b § sellaisina kuin ne ovat laissa 1515/2011). Tulonhankkimisvelan ja opintovelan korot ovat jatkossakin täysimääräisesti vähennyskelpoisia.

Korkovähennyksen verovaikutus määräytyy pääomatulon verokannan mukaan. Verovaikutus on siten 30 prosenttia vuoden 2012 verotuksessa (32 % 50 000 euroa ylittävältä osalta). Myös ensiasunnon hankintaan otetun lainan korosta saatava verohyöty on pääomatuloista vähennettäessä 30 prosenttia, vaikka alijäämähyvitys onkin 32 % ensiasunnon hankintaan otetun velan koroista.

Mitä korkoja voi vähentää

Vähennyskelpoiset korot on määritelty TVL 58.1 §:ssä ja 58 a §:ssä. Korot ovat TVL 58.1 §:n mukaan vähennyskelpoisia, jos velka:

  1. kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (asuntolaina)
  2. on valtion tai Ahvenanmaan maakuntahallituksen takaama opintovelka taikka toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion opintotukijärjestelmään kuuluva julkisyhteisön takaama tai myöntämä opintovelka (opintolaina)
  3. kohdistuu veronalaisen tulon hankkimiseen (tulonhankkimisvelka).

Lisäksi TVL 58 a §:n mukaan takaajalla tai muulla vakuuden asettajalla on oikeus vähentää sitoumuksensa perusteella suorittamansa velan tai sen suorittamista varten ottamansa velan korot siitä alkaen, kun velallinen on todettu maksukyvyttömäksi. Nämä korot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina. Muut kuin TVL 58 §:ssä ja 58 a §:ssä tarkoitetut korot ovat vähennyskelvottomia.

Mikä on asuntolainaa?

Asuntolainaa on velka, joka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (TVL 58.1 § 1 k.).

Vakituinen asunto tarkoittaa kotia

Vakituisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jota käytetään verovelvollisen tai hänen perheensä pääasiallisena asuntona eli kotina. Perheellä voi yleensä olla vain yksi vakituinen asunto. Vakituisen asunnon käsitteen ulkopuolelle jäävät esim. verovelvollisen vapaa-ajan asunnot ja muut ns. toiset asunnot.

Perheellä on kaksi vakituista asuntoa

Vakituisia asuntoja voi joissakin tilanteissa olla kaksi. Esimerkiksi silloin, kun puolisolla on työpaikka ja asunto toisella paikkakunnalla kuin missä hänellä on perheensä kanssa yhteinen koti (KHO 1978 B II 583 ja 1979 B II 574).

Kun verovelvollisella oli vakituisena asuntona työsuhdeasunto, hänen toisena vakituisena asuntonaan ei pidetty omistusasuntoa, jota hän usein toistuvilla työmatkoillaan sekä hänen perheensä muutoin tilapäisesti käytti asuntonaan (KHO 1978 B II 581, ks. myös KHO 1996/449).

Perheettömällä on kaksi vakituista asuntoa

Naimattomalla verovelvollisella oli työpaikka ja 18 m² vuokra-asunto A:n kunnassa. Hän hankki 165 km:n päässä sijaitsevasta B:n kunnasta omakotitalon, jota hän käytti viikonloppuisin ja lomien aikana ja siellä oli myös kaikki hänen asuntoirtaimistonsa. Omakotitalon hankinnasta johtuneiden velkojen korot katsottiin näissä olosuhteissa asuntolainan koroiksi (KHO 1994/3203 vrt. KHO 1996/448).

Ns. kahden asunnon loukku

Myös silloin, kun verovelvollinen on ostanut uuden asunnon ja entinen asunto on myymättä (ns. kahden asunnon loukku), hänellä voi olla asuntovelkaa kahdesta asunnosta. Kumpaankin asuntoon kohdistuvaa velkaa voidaan pitää asuntovelkana esimerkiksi silloin, kun toinen asunto on verovelvollisen vakituisena asuntona ja toista yritetään myydä aktiivisesti eikä sitä ole vuokrattu tai siirretty muuhun käyttöön (KHO 1994/5103, KVL 1993/310).

Miten ulkomailla asuminen vaikuttaa vakituiseen asuntoon

Vakituisena asuntona voidaan pitää asuntoa myös niissä tilanteissa, joissa verovelvollinen on hankkinut Suomessa ollessaan asunnon Suomesta ja muuttaessaan tilapäisesti ulkomaille, ei vuokraa tätä asuntoa, vaan jättää sen omaan käyttöönsä. Pienen osan vuokraaminen sukulaiselle yhtiövastiketta vastaan ei estä pitämästä asuntoa vakituisena asuntona, kun pääosa asunnosta on varattu perheen käyttöön ulkomailla oloaikana (KHO 1987 B 584, vrt. KHO 1984/213).

Jos verovelvollinen hankkii asunnon ulkomailla ollessaan, velka muuttuu asuntolainaksi vasta, kun asuntoon muutetaan. Jos kuitenkin asunto ostetaan vähän ennen Suomeen muuttoa, voidaan velka katsoa asuntolainaksi jo ennen muuttoa.

Esimerkiksi ulkomailla asuva Suomen kansalainen osti marraskuussa 1992 asunnon Suomesta. Asuntoa ei vuokrattu väliajaksi ja verovelvollinen perheineen muutti asuntoon toukokuussa 1993. Asunnon hankintaan otettua velkaa voitiin pitää asuntolainana jo vuonna 1992.

Asunto on verovelvollisen lasten käytössä

Jos asunto on verovelvollisen lapsen käytössä, asunnon ei yleensä voida katsoa olevan verovelvollisen perheen käytössä (KVL 1975/421). Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin päätöksessään KHO 1980 B II 557 katsonut, että kun perheen samassa taloudessa asuvat täysi-ikäiset opiskelevat tyttäret asuivat viereisessä, mutta erillisessä huoneistossa, että kyseessä oli perheen vakituinen asunto. Ratkaisevaa tässä tapauksessa oli, että lapset asuivat vanhempiensa kanssa samassa taloudessa. Päätöksessä KHO 2001:41 katsottiin, että perheen lasten alaikäisinä ollessa heidän lukio-opiskelun aikana opiskelupaikkakunnalla käyttämänsä asunto oli perheen vakituinen asunto, koska vanhempien asuinpaikkakunnalla ei ollut mahdollisuutta lasten lukio-opetukseen (ks. ohje Oman asunnon luovutus).

Avioero ei vaikuta korkoihin eron harkintavaiheessa

TVL 58.1 §:ssä edellytetään, että asunto on ollut verovelvollisen tai hänen perheensä käytössä. Jos toinen puolisoista asuu pysyvästi erillään perheestään, perheen käytössä olevaan asuntoon kohdistuvat korot ovat erillään asuvalle puolisolle asuntolainan korkoja siihen asti kunnes avioeropäätös on lainvoimainen (KVL 1978/198, ks. kuitenkin KHO 2000/3176).

Avopuolisoilla on yhteinen asuntolaina

Asuntolainaksi katsotaan velka, joka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen (ks. KHO 2000/3300). Muut kuin verotuksessa puolisoina käsiteltävät henkilöt eivät tuloverolain mukaan muodosta perhettä. Asunnon hankkimisesta aiheutuvana asuntolainana ei pidetty velkaa, joka kohdistui verovelvollisen avopuolison omistamaan asuntoon (ks. KHO 1996/1512).

Osittain omana asuntona

Rakennuksesta tai huoneistosta voi vain osa olla asumiskäytössä ja osa jossain muussa käytössä, esimerkiksi verovelvollisen oman elinkeinotoiminnan käytössä. Asuntolainaksi katsotaan se osa lainasta, joka pinta-alojen suhteessa kohdistuu asumiskäytössä olevaan osaan (KHO 1980/1120, vrt. luovutusvoitot).

Osan aikaa omana asuntona

Jos asuntoa on vain osan verovuotta käytetty omana vakituisena asuntona ja osan verovuotta asunto on ollut jossain muussa käytössä, asuntolainan osuus lasketaan ajan suhteessa (KHO 1982/5411).

Keskeneräinen rakennus otetaan asuinkäyttöön

Jos verovuonna rakenteilla oleva omakotitalo otetaan heti valmistuttuaan vakituiseen asumiskäyttöön, korot ovat asuntolainan korkoja jo ennen omaan käyttöön ottoa (KHO 1978 II 582, KHO 1979 II 593).

Pelkän tontin hankkiminen lainavaroin myöhempää rakennustarvetta varten ei tee lainasta asuntolainaa. Jos kuitenkin näytetään, että rakentaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomista syistä, voidaan velka katsoa asuntolainaksi (KHO 1985 II 590). Hankittavan asunnon käyttötarkoitus on voitava yleensä todeta verotusta toimitettaessa.

Lue lisää korosta osana kauppahintaa.

Asumisoikeusasuntoa varten otettu lainan korot voi vähentää

Nykyisessä vuonna 1993 voimaantulleessa tuloverolaissa (1535/1992) ei ole enää mainintaa asumisoikeuden hankkimisesta johtuvan velan koron rinnastamisesta asuntolainan korkoon. Asumisoikeuden hankkimisesta johtuvan velan korot voidaan kuitenkin katsoa asuntolainan koroksi.

Hallintaoikeuskin voi oikeuttaa lainan korkojen vähentämiseen

Vaikka verovelvollisella ei ole omistusoikeutta asuntoon, voi asuntoon kohdistuva velka joissain tilanteissa olla asuntolainaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lahjan antaja, joka oli pidättänyt itselleen ja puolisolleen elinikäisen henkilökohtaisen hallinta- ja asumisoikeuden pojalleen lahjoittamaansa kiinteistöön, sai vähentää kiinteistöön kohdistuvat lainan korot asuntolainan korkoina (KHO 1983 II 579, ks. myös KHO 1984 II 592, KHO 1984 II 594 ja KHO 1996/1513).

Vakituisen asunnon peruskorjausta varten otettu laina on asuntolainaa

Asuntolainaksi katsotaan myös velka, joka kohdistuu vakituisen asunnon peruskorjaukseen. Sen sijaan vuosikorjaukseen kohdistuva velka ei ole asuntolainaa vaan ns. muuta velkaa. .

Valtion tai Ahvenanmaan maakuntahallituksen takaama opintolaina

Opintolainalla tarkoitetaan valtion tai Ahvenanmaan maakuntahallituksen takaamaa opintolainaa tai toisen Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion opintotukijärjestelmään kuuluvaa julkisyhteisön takaamaa tai myöntämää opintolainaa (TVL 58.1 § 2 k, 409/2005).

Milloin opintolainan korkoja ei voi vähentää

Muista kuin em. opintolainoista johtuvat korot ovat ns. muun velan korkoja. Ne ovat vähennyskelvottomia.

Opintotukilaissa tai sotilasavustuslaissa tarkoitettuna avustuksena valtion varoista maksettu korko ei myöskään ole vähennyskelpoinen (TVL 58.3 § 1 k).

Jos opiskelijan opintolainan koron maksaa joku muu, esimerkiksi opiskelijan vanhempi, hän ei voi vähentää korkoja. Myöskään opiskelija itse ei voi tällöin vähentää korkoja.

Tulonhankkimista varten otettu velka

Tulonhankkimisvelkaa on velka, joka kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan (TVL 58, 1 § 3 k.). Tulo voi olla juoksevaa tuloa, kuten esim. vuokratuloa, osinkotuloa tai korkotuloa. Tulo voi myös perustua arvonnousuun. Tällainen tilanne voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen hankkii sijoitusmielessä liikekiinteistön tai teollisuustontin. Jos kiinteistö hankitaan henkilökohtaiseen käyttöön esim. kesäasunnoksi, ei kyseessä ole tulonhankkimisvelka, vaikka kesäasunnon myynnistä olisikin odotettavissa luovutusvoittoa (vrt. KHO 2000:3).

Ratkaisussa KHO 2003:25 puolisot olivat ostaneet asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja vuokranneet huoneiston välittömästi täysi-ikäiselle lapselleen vuokrasta, joka oli huomattavasti suurempi kuin huoneistosta suoritettu yhtiövastike ja vesimaksu, mutta joka oli vähemmän kuin puolet huoneiston käyvästä vuokrasta. Osakkeiden hankkimista ja huoneiston vuokraamista ei katsottu tehdyn tulonhankkimistarkoituksessa, minkä takia puolisoilla ei ollut oikeutta vähentää osakkeiden hankkimiseksi otetun lainan korkoja tulonhankkimisvelan korkoina.

Ennen vuotta 1993 otetut ansiotoiminnan velat ovat tulonhankkimisvelkaa

Tulonhankkimisvelan käsite on laajempi kuin vuoden 1989 tuloverolain mukainen ansiotoiminnan käsite. Kaikki ne velat, jotka on aikaisemmin katsottu ansiotoiminnan velaksi, ovat vuodesta 1993 alkaen tulonhankkimisvelkaa. Tulonhankkimisvelkaa on esimerkiksi edustajan auton hankintaan (vrt. KHO 2000:6), soittimen hankintaan, lopetettuun yritystoimintaan tai yritysosuuden hankintaan liittyvät velat vastaavissa tapauksissa kuin ne oikeuskäytännössä ennen vuotta 1993 katsottiin ansiotoiminnan velaksi (ks. edellä Menetetty lainapääoma). Vahingonkorvauksiin liittyvien korkojen vähentämisestä ks. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset: Vahingonkorvaus yms.

Velka on otettu pienimuotoista sijoitustoimintaa varten

Tulonhankkimisvelaksi voidaan katsoa esimerkiksi pienimuotoiseen sijoitustoimintaan, kuten osakkeiden tai yhden vuokrattavan asunnon hankkimiseksi otettu velka.

Sijoitustoiminnan ei voida edellyttää tuottavan tuloa samana vuonna, kun velka on otettu ja omaisuus hankittu. Esimerkiksi metsän hankintaan otetun velan korot voidaan katsoa tulonhankkimisvelan koroiksi, vaikka metsä ei tuottaisikaan tuloa samana vuonna tai edes saman omistajan omistusaikana

Tulonhankkimisvelka, joka kohdistuu ansiotuloon

Yleensä tulonhankkimisvelka kohdistuu veronalaiseen pääomatuloon. Tulonhankkimisvelka voi kuitenkin kohdistua myös veronalaiseen ansiotuloon. Keskusverolautakunta on katsonut päätöksessään KVL 1994/216, että lainaa, jonka verovelvollinen oli ottanut maksaakseen työsopimuksen kilpailukieltolausekkeen rikkomisesta määrätyn vahingonkorvauksen, oli pidettävä TVL 58.1 § 3 kohdassa tarkoitettuna tulonhankkimisvelkana. Tässä tapauksessa laina kohdistui veronalaisen ansiotulon hankkimiseen. Korko vähennetään kuitenkin aina pääomatulosta.

Lue lisää lainan liitännäiskuluista.

Osakaslainan vähennyskelpoisuuden määrittää käyttötarkoitus

Osakaslaina luetaan TVL 53 a §:n nojalla lainansaajan pääomatuloksi. Vaikka osakaslaina luetaan tuloksi, siitä maksettua korkoa ei kuitenkaan vielä tällä perusteella voida pitää tulonhankkimisvelan korkona (TVL 58.7 §). Vähennyskelpoisuuden kannalta ratkaisevaa on se, miten osakaslaina käytetään. Jos osakaslaina käytetään oman asunnon hankkimiseen, korko on vähennyskelpoinen asuntovelan korkona. Jos osakaslainalla hankitaan esim. vuokrattava asunto, korko on vähennyskelpoista tulonhankkimisvelkaa. Sen sijaan, jos osakaslaina käytetään esim. kesäasunnon hankkimiseen, kyseessä on vähennyskelvoton kulutusluotto.

Elantomenoihin kohdistuva velka ei ole tulonhankkimisvelkaa

Tulonhankkimisvelaksi ei voida katsoa elantomenoihin tai muuhun henkilökohtaiseen käyttöön tulevan omaisuuden hankintaan kohdistuvia velkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kesämökin, auton, veneen tai lomamatkan hankintaan otetut velat. Tulonhankkimisvelkana ei myöskään voida pitää arvokkaiden korujen, taulujen ja tai muiden taide-esineiden hankintaan otettua velkaa, ellei toimintaa voida osoittaa sijoitustoiminnaksi esim. aiemman myyntitoiminnan perusteella. Tulonhankkimisvelkana ei voida pitää takausvelkaa, ellei se liity omaan yritystoimintaan niin, että se sillä perusteella katsottaisiin tulonhankkimisvelaksi.

Velka on vain osittain tulonhankkimisvelkaa

Velalla hankittu omaisuus voi olla myös osittain omassa käytössä ja osittain tulonhankkimistoiminnassa. Tällöin on velan korkokin jaettava käyttötarkoituksen mukaan.

Keskusverolautakunta on päätöksessään (KVL 1993/188, ei julk.) katsonut, että verovelvollinen sai vähentää lomakiinteistön hankintaan liittyvien velkojen korot tulonhankkimisvelan korkoina siltä osin kuin korkojen on katsottava liittyvän hakijan vuokraustoimintaan. Siltä osin kuin lomakiinteistön hankintaan otetun lainan korkojen on katsottava liittyvän hakijan omaan vapaa-ajan käyttöön, korot ovat muun velan korkoja.

Harrastustoimintaan liittyvän velan korkoja ei voi vähentää

Verovelvollinen voi hankkia velalla esim. hevosen tai golf-osakkeen, jota hän käyttää harrastustoiminnassaan. Jos hänellä on tästä toiminnasta tuloja, ne ovat veronalaista tuloa. Tällaisen velan korot katsotaan muun velan koroiksi. Ne ovat vähennyskelvottomia.

Missä tapauksissa takausvelan korot voi vähentää

TVL 58 a §:n mukaan takaajalla tai muun vakuuden asettajalla on oikeus vähentää sitoumuksensa perusteella suorittamansa velan korot, jotka ovat kertyneet siitä alkaen, kun velallinen on todettu maksukyvyttömäksi (esimerkiksi todettu ulosotossa varattomaksi). Takausvelan korkojen vähentämistä koskevaa TVL 58 a §:ää sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 1999 toimitettavassa verotuksessa.

Nämä korot ovat kuitenkin vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina.

Myös vakuuden antaja voi saada vähennyksiä

Takaajalla ja sellaisella henkilöllä, joka on asettanut omaisuutensa vakuudeksi toisen velasta, on oikeus korkojen vähentämiseen. Esimerkiksi pantiksi annetun omaisuuden omistajalla on oikeus vähentää pantin realisoinnin yhteydessä suoritetusta määrästä osuus, joka vastaa velasta maksettua korkoa.

Elinkeinotoimintaan ja maatalouteen kohdistuvien velkojen korot voi vähentää

Vain sellaiset korot, jotka alkuperäisellä velallisella kohdistuvat elinkeinotoimintaan tai maatalouteen, ovat takaajalla tai muulla vakuuden asettajalla vähennyskelpoisia. Näin ollen ne korot, jotka alkuperäisellä velallisella kohdistuvat esimerkiksi oman asunnon tai vuokrattavan huoneiston hankintaan eivät ole takaajalle tai vakuuden asettajalle vähennyskelpoisia.

Takaajan korkoihin sovelletaan henkilöverotuksen säännöksiä

Takaajan korkojen vähentämiseen sovelletaan korkomenoja koskevia henkilöverotuksessa yleisesti sovellettavia säännöksiä.

Alkuperäinen velallinen on maksanut hyvityksen

Jos alkuperäinen velallinen on vastuunsa perusteella maksanut takaajalle tai muulle vakuuden asettajalle hyvityksen, hänellä on oikeus korkoa koskevien säännösten mukaan vähentää siihen sisältyvä velan korkoa vastaava osuus. Esimerkiksi, jos valtio maksaa valtion takaaman opintolainan, alkuperäinen velallinen saa vähentää valtiolle maksamaansa suoritukseen sisältyvän koron osuuden opintolainan korkona.

Mitä korkoja ei voi vähentää

Ns. muun velan korot eivät ole vähennyskelpoisia

Tuloverolain 58.1 §:ssä ja 58 a §:ssä luetellaan ne korot, jotka ovat vähennyskelpoisia. Luettelo on tyhjentävä. Muut korot eivät ole vähennyskelpoisia (ns. muun velan korot). Esimerkiksi kulutusluottojen korot eivät ole vähennyskelpoisia. Kulutusluottoja ovat elantomenoja ja muita henkilökohtaisia menoja varten otetut velat.

Verovapaan tulon korot eivät ole vähennyskelpoisia

Vain veronalaisen tulon hankintaan kohdistuvat korot ovat vähennyskelpoisia (TVL 58.1 § 3 k.). Tämän vuoksi verovapaaseen tuloon kohdistuva korkomeno ei ole vähennyskelpoinen. Esimerkiksi verovapaan talletuksen tekemiseksi otetun velan korko ei ole vähennyskelpoinen.
Vuodesta 2005 lähtien osinko voi olla verovapaata. Tällaiseen verovapaan osinkotulon hankkimiseen kohdistuneen velan korko on erikseen säädetty vähennyskelpoiseksi (TVL 58.1 § 3 k, 716/2004).

Korkotulon lähdeverolain tarkoittamaan korkotuloon liittyviä korkomenoja ei voi vähentää

Korko, joka kohdistuu korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun korkotuloon, ei ole vähennyskelpoinen (ks. KVL 1998/142, kohdassa tulonhankkimisvelka). Verovelvollisella ei myöskään ole oikeutta vähentää korkoa, joka kohdistuu korkotulon lähdeverosta annetun lain mukaisen joukkovelkakirjan luovutuksen yhteydessä saatuun jälkimarkkinahyvitykseen (TVL 58.4 § 1 k.).

Eläkesäästämiseen kohdistuvat korot eivät ole vähennyskelpoisia

Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää sellaisen lainan korkoja, joka kohdistuu vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen tai pitkäaikaissäästämissopimukseen (TVL 58.4 § 2 k.).

Etukäteen maksetut korot eivät ole vähennyskelpoisia

Korko, joka on maksettu ennen aikaa, jolta se on laskettu, on vähennyskelpoinen vain siltä osin kuin se kohdistuu verovuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen (TVL 58.2 §).

Opintotukilain mukainen avustuksen korot eivät ole vähennyskelpoisia

Verovelvollisella ei ole oikeutta vähentää korkoa, joka on maksettu valtion varoista opintotukilaissa tai sotilasavustuslaissa tarkoitettuna avustuksena (TVL 58.3 § 1 k.).

Aravalainan korot eivät ole vähennyskelpoisia

Vähennyskelvoton on myös korko, joka on maksettu aravalain 7.1 §:n 1−4 kohdan nojalla myönnetystä lainasta tai asuntotuotantolain 6.1 §:n 5 tai 6 kohdan nojalla 1 päivänä tammikuuta 1991 tai sen jälkeen myönnetystä lainasta (TVL 58.3 § 2 k.).