Mitä vähennyksiä puhtaasta ansiotulosta tehdään kunnallisverotuksessa?

Invalidivähennys kunnallisverotuksessa

Invalidivähennyksen määrä

Luonnollisen henkilön puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa vähennetään invalidivähennyksenä 440 euroa, jos hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutunut pysyvä haitta, jonka haitta-aste esitetyn selvityksen mukaan on 100 prosenttia. Jos prosenttimäärä on pienempi, mutta vähintään 30 prosenttia, on vähennys prosenttimäärän osoittama osuus 440 eurosta. Vähennys myönnetään kuitenkin enintään muun puhtaan ansiotulon kuin eläketulon suuruisena (TVL 104.1 §).

Invalidivähennyksen suuruus määrätään valtionverotuksen muun ansiotulon kuin eläketulon perusteella, josta on vähennetty luonnolliset vähennykset (TVL 104.4 §).

Invalidivähennys, joka myönnetään vuoden 1982 veronalaisen eläketulon perusteella

Tuloverolain (TVL) 104.5 §:ään sisältyy säännös, jonka mukaan kunnallisverotuksen invalidivähennys on eräin edellytyksin palautettu tehtäväksi myös eläketulosta. Siten verovelvollinen, jolla on ollut veronalaista eläketuloa vuonna 1982, saa kunnallisverotuksessa vähentää vuoden 1982 suuruisen invalidivähennyksen, jollei hänellä ole voimassa olevien säännösten mukaan oikeutta tätä suurempaan invalidivähennykseen. Invalidivähennys myönnetään mainitun säännöksen nojalla myös niissä tapauksissa, joissa vähennyksen saaminen on vuonna 1982 perustunut työkyvyttömyyseläkkeeseen, joka on lakannut ennen verovuotta. Jos verovelvollisen invalidivähennysprosentti on noussut vuodesta 1982, verovelvollisella tulee olla muuta ansiotuloa kuin eläketuloa enemmän kuin vuoden 1982 invalidivähennyksen määrä, jotta verovelvollinen hyötyisi nousseesta invalidiprosentista. TVL 104.5 §:n säännöstä ei sovelleta tapauksissa, joissa henkilöllä on vuonna 1982 ollut vain verovapaata eläketuloa kuten kansaneläke.

Työkyvyttömyyteen perustuva eläke

Verovuonna pakolliseen eläketurvaan (esim. kansaneläkkeeseen, työ- ja virkaeläkkeisiin, tapaturma- ja liikennevakuutuseläkkeisiin) perustuvaa työkyvyttömyyseläkettä saaneen haitta-aste katsotaan ilman eri selvitystä 100 prosentiksi, jos eläke on myönnetty täytenä. Jos työkyvyttömyyseläke on myönnetty osaeläkkeenä, haitta-aste on 50 %, ellei verovelvollisen haitta-astetta esitetyn selvityksen perusteella katsota suuremmaksi. Kansaneläkelaitoksen maksama työkyvyttömyyseläke samoin kuin työeläkelakien tai kansaneläkelain perusteella myönnetty yksilöllinen varhaiseläke katsotaan aina täydeksi eläkkeeksi. Työkyvyttömyyseläkettä saavan siirtyessä vanhuuseläkkeelle säilyy tällöin ilman eri selvitystä työkyvyttömyyseläkkeeseen perustuvat vähennysoikeudet.

Invalidivähennyksen saamiseksi on sairaudesta, viasta tai vammasta annettava lääkärintodistus. Tuloverolain säännöksissä ei edellytetä, että työ- ja toimintakyvyn aleneminen on johtunut jonkin elimen puuttumisesta tai toimintavajavuudesta. Kaikki sairaudet voidaan siten ottaa huomioon sen mukaan kuin sosiaali- ja terveysministeriön tarkemmin hyväksymät perusteet osoittavat (TVA 5 §). Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut määräykset siitä, miten haitta-aste arvioidaan ja mitä todistusta invalidivähennyksen myöntämisessä käytetään (1649/2009). Todistuksena käytetään lääkärinlausunto (B), jota täydennetään maininnalla haitan määrästä ja pysyvyydestä. Haitta-aste on yleensä määritelty prosentteina. Jos haitta-aste on ilmoitettu haittaluokkina, niin yksi haittaluokka vastaa 5 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi haittaluokka 7 vastaa 35 %:n invaliditeettia. Jos henkilön pysyvä haitta-aste on määritelty tapaturmaviraston käyttämien arvioimisperusteiden mukaisesti, voidaan invalidivähennys myöntää myös tapaturmaviraston päätöksen perusteella (TVA 5 §).

Verovelvollisen ei tarvitse vuosittain esittää selvitystä invaliditeetistään, jos invaliditeetin haitta-aste on pysynyt entisen suuruisena. Jos verovelvollisen invaliditeetin haitta-aste on verovuoden aikana suurentunut, invalidivähennys myönnetään verovuoden lopun haitta-asteen mukaan. Kunnallisverotuksen invalidivähennykseen on oikeus vain sellaisella luonnollisella henkilöllä, joka on asunut suurimman osan verovuodesta Suomessa (TVL 107.2 §). Verovuodesta 2006 asumisaikaan liittyvä rajoitus on kumottu lailla 858/2005.

Jos haitta-aste on alempi kuin 30 %

Verovelvollinen, jolla on vuonna 1975 voimassa olleiden säännösten mukaan ollut oikeus invalidivähennykseen alemman kuin 30 %:n haitta-asteen perusteella, saa uuden TVL:n mukaiset invalidivähennykset aikaisemmin verotuksessa todetun prosenttimäärän mukaisena silloinkin, kun haitta-asteen prosenttimäärä on pienempi kuin 30 %:a (TVL 143.4 §).

Eläketulovähennys kunnallisverotuksessa

Tuloverolain (TVL) 101 §:n mukaan verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa vähennetään kunnallisverotuksen eläketulovähennys. Verovuodesta 2006 asumisaikaan liittyvä rajoitus on kumottu lailla 858/2005. Eläketuloja on selvitetty edellä valtionverotuksen eläketulovähennyksen yhteydessä.

Miten eläketulovähennys lasketaan

Vuodesta 2013 täyden eläketulovähennyksen määrä lasketaan siten, että luvulla 1,37 kerrotun täyden kansaneläkkeen määrästä vähennetään 1 480 euroa ja jäännös pyöristetään seuraavaan täyteen kymmenen euron määrään. Eläketulovähennys ei kuitenkaan voi olla eläketulon määrää suurempi. Jos verovelvollisen puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen määrän, eläketulovähennystä pienennetään 55 %:lla ylimenevän osan määrästä. Vähennyksen enimmäismäärä vuonna 2013 on 8 880.

Puhdas ansiotulo kunnallisverotuksessa on verovelvollisen ansiotulojen määrä, josta on vähennetty luonnolliset vähennykset.

Kunnallisverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun täysimääräisen kansaneläkkeen määrää.

Vuodesta 2008 kuntien kalleusluokituksesta on luovuttu. Vuonna 2008 eläketulovähennystä laskettaessa täytenä eläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun täysimääräisen kansaneläkkeen määrää (1141/2007).

Puolisoiden eläketulovähennys poistui vuonna 2009

Puolisoiden eläketulovähennystä koskeva säännös on kumottu vuodesta 2009 lukien (946/2008). Vähennyksen määrä ei riipu verovelvollisen puolisosuhteesta, vaan se myönnetään puolisoille samalla tavalla kuin yksinäisille henkilöille.

Siirtymäsäännös

Siirtymäsäännöksen (1126/1996) mukaan, jos verovelvolliseen sovellettiin vuonna 1996 tuloverolain puolisoa koskevia säännöksiä ja jos hänelle myönnettiin kunnallisverotuksessa yksinäisen eläketulovähennys jatkuvasta eläketulosta vuonna 1996, lasketaan hänelle kunnallisverotuksessa yksinäisen eläketulovähennys niin kauan kuin häneen sovelletaan tuloverolain puolisoa koskevia säännöksiä. Säännöstä on tarkistettu (1221/1999) siten, että yksinäisen eläketulovähennys lasketaan siinäkin tapauksessa, että verovelvolliselle ei vuoden 1996 ansiotulojen johdosta ole tosiasiallisesti myönnetty eläketulovähennystä. Säännöstä sovellettiin ensi kerran vuodelta 1997 toimitettavassa verotuksessa.

Puolisoina pidetään edellä mainittua säännöstä sovellettaessa TVL 7 §:ssä määriteltyjä puolisoita. Kansaneläkelain puolison käsite on laajempi. Niille, joita ei pidetä verotuksessa puolisoina, eläketulovähennys lasketaan käyttäen yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen määrää.

Jos henkilön puhdas ansiotulo kunnallisverotuksessa ylittää 8 880 euroa, eläketulovähennystä pienennetään 55 %:lla ylimenevän osan määrästä.

Kunnallisverotuksen eläketulovähennystä ei myönnetä osittaisenakaan, jos puhdas ansiotulo on vähintään n. 25 025 euroa (2013).

Vähennyksen enimmäismäärä vuonna 2013 on 8 880, kuitenkin enintään eläketulon määrä. Jos puhdas ansiotulo on suurempi kuin täyden eläketulovähennyksen määrä, vähennystä pienennetään 55 %:lla määrästä, jolla puhdas ansiotulo ylittää täyden eläketulovähennyksen.

Opintorahavähennys kunnallisverotuksessa

Yhdessä perusvähennyksen kanssa opintorahavähennys turvaa uuden opintotukijärjestelmän mukaisen 12 kuukaudelta lasketun opintorahan verottomuuden, ellei tuen saajalla ole muita ansiotuloja.

Millä perusteella opintorahavähennyksen voi saada?

Jos verovelvollinen on saanut opintotukilaissa tarkoitettua opintorahaa, hänen puhtaasta ansiotulostaan vähennetään kunnallisverotuksen opintorahavähennys (TVL 105 §, 409/2005).

Opiskelijalle on voitu myöntää opintotukietuutena opintorahaa, opintotuen asumislisää ja opintolainan valtiontakausta. Kaksi viimeksi mainittua eivät kuitenkaan oikeuta opintorahavähennykseen.

Paljonko opintorahavähennys voi olla?

Vähennyksen täysi määrä on 2 600 euroa, kuitenkin enintään opintorahan määrä. Vähennystä pienennetään 50 %:lla siitä määrästä, jolla verovelvollisen puhtaan ansiotulon määrä ylittää opintorahavähennyksen täyden määrän (TVL 105 §, 1141/2007). Verovelvollisen puhtailla ansiotuloilla tarkoitetaan sitä ansiotulojen määrää, josta on vähennetty luonnolliset vähennykset. Pääomatulot eivät vaikuta opintorahavähennyksen määrään.

Opintorahavähennystä ei myönnetä, jos puhtaat ansiotulot ovat 7 800 euroa tai sitä suuremmat.

Opintorahavähennyksen saaminen ei riipu siitä, pidetäänkö verovelvollista suurimman osan verovuotta Suomessa asuvana vai ei. Verovuodesta 2006 asumisaikaan liittyvä rajoitus on poistettu (858/2005).

Ansiotulovähennys kunnallisverotuksessa

Ansiotulovähennyksen edellytykset ja määrä

Kunnallisverotuksessa verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta vähennetään kunnallisverotuksen ansiotulovähennys (TVL 105 a §). Vähennys tehdään ennen perusvähennystä. Vähennys lasketaan verovelvollisen ansaitsemien veronalaisten palkkatulojen, muusta toiselle suoritetusta työstä, tehtävästä tai palveluksesta saatujen ansiotulojen, ansiotulona pidettävien käyttökorvausten (860/2001), ansiotulona verotettavan osingon (716/2004), jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden sekä yhtymän osakkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden ansiotulo-osuuden perusteella. Ansiotulona verotettavalla osingolla tarkoitetaan ansiotulo-osingon veronalaista osaa (70 % vuodesta 2006).

Verovuodesta 2006 vähennykseen ovat oikeutettuja kaikki verovelvolliset luonnolliset henkilöt asumisestaan riippumatta. Vuodesta 2007 lukien myös kuolinpesä on oikeutettu vähennykseen (1218/2006).

Vuosina 2008−2013 vähennyksen määrä on 51 % em. tulojen 2 500 euroa ylittävältä osalta tulojen 7 230 euron määrään saakka ja sen ylittävältä osalta 28 %. Vähennyksen enimmäismäärä on kuitenkin 3 570 euroa. Verovelvollisen puhtaan ansiotulon ylittäessä 14 000 euroa vähennyksen määrä pienenee 4,5 %:lla puhtaan ansiotulon 14 000 euroa ylittävältä osalta (1141/2007).

Perusvähennys myönnetään, jos ansiotulot ovat pienet

Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön puhdas ansiotulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 2 880 euron määrää suurempi (verovuosi 2013), on siitä kunnallisverotuksessa vähennettävä tämän tulon määrä (perusvähennys). Jos puhtaan ansiotulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 %:lla ylimenevän tulon määrästä (TVL 106 §).

Perusvähennyksen määrä on samansuuruinen kaikissa kunnissa.

Perusvähennyksen saa tehdä erikseen kumpikin puolisoista. Edellytys verovelvollisen asumisesta Suomessa koko verovuoden ajan vähennyksen saamiseksi on kumottu verovuodesta 2006 lailla 858/2005.

Perusvähennystä määrättäessä otetaan huomioon kaikki verovelvollisen kunnallisverotuksessa veronalaiset ansiotulot. Myös ulkomailta saadut tulot otetaan huomioon perusvähennystä myönnettäessä. Sitä vastoin pääomatulot eivät vaikuta perusvähennyksen määrään. Ennen perusvähennyksen laskemista tulosta vähennetään muut TVL:ssa säädetyt kunnallisverotuksen vähennykset.

Verovuonna 2012 perusvähennyksen enimmäismäärä on ollut 2 850 euroa (1515/2011).