Ansiotulosta tehtävät vähennykset

Voimassaolo
Vuodesta 2013 alkaen−24.8.2014

Vähennysjärjestelmä

Tuloverolain vähennysjärjestelmässä ansiotuloihin kohdistuvat vähennykset tehdään korkomenoja lukuun ottamatta ansiotuloista. Tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen saadaan puhdas ansiotulo, josta tehdään yleiset ja sosiaaliset vähennykset.

Pääomatulot eivät vaikuta puhtaasta ansiotulosta tehtäviin vähennysten, kuten eläketulovähennyksen ja perusvähennyksen määrään (ks. kuitenkin veronmaksukyvyn alentumisvähennys).

Ansiotulosta tehtävät vähennykset on tuloverolaissa (TVL) jaettu:

  • tulonhankkimismenoihin eli luonnollisiin vähennyksiin (31 §, 93−95 a §)
  • puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa tehtäviin vähennyksiin (96−98 §)
  • puhtaasta ansiotulosta valtionverotuksessa tehtäviin vähennyksiin (100 §)
  • puhtaasta ansiotulosta kunnallisverotuksessa tehtäviin vähennyksiin (101−106 §).

Lisäksi TVL:n 126−127 e §:ssä ovat säännökset verosta tehtävistä vähennyksistä. Myös alijäämähyvitys vähennetään verosta (TVL 131−134 §).

Osa vähennyksistä on perhekohtaisia

Erillisverotuksen periaatteisiin kuuluu, että vähennykset ovat verovelvolliskohtaisia. Poikkeuksena ovat TVL 96 §:n mukaiset pakolliset eläkevakuutusmaksut ja kotitalousvähennys, joiden vähentämistä puolisoilla selvitetään jäljempänä.

Missä järjestyksessä vähennykset tehdään?

Vähentämisjärjestyksestä säädetään TVL 30.3 §:ssä. Verotettava tulo saadaan seuraavasti:

Ansiotulot
./. luonnolliset vähennykset
 
Puhdas ansiotulo  
kunnallisverotus valtionverotus
./. kunnallisverotuksen vähennykset ./. valtionverotuksen vähennykset
kv. verovuoden tulo vv. verovuoden tulo
./. tappiot ./. tappiot
kv.verotettava tulo vv. verotettava tulo

Mitä ovat ns. luonnolliset vähennykset?

Verovelvollisella on oikeus tulostaan vähentää tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (TVL 29.1 §). Laissa ei ole lueteltu vähennyksiä tyhjentävästi. Vähennys tehdään yleensä sen vuoden tulosta, jonka aikana verovelvollinen on menon suorittanut (TVL 113 §, poikkeuksista lue lisää ohjeesta Tulon ja menon jaksottaminen).

Jos tulonhankkimiskulut ovat suuremmat kuin tulot, joiden hankkimiseksi ne on suoritettu, tai tällaisia tuloja ei ole ollut lainkaan verovuonna, voidaan tulonhankkimiskulut vähentää verovelvollisen muista ansiotuloista (ks. KHO 1988 B 555).

Merityötulon hankkimisesta johtuneet luonnolliset vähennykset eivät ole vähennyskelpoisia TVL 95, §:n 1 kohdassa tarkoitettua tulonhankkimisvähennystä lukuun ottamatta (TVL 95.2 §).

Mitkä menot ovat vähennyskelvottomia?

Elantomenoja ei voi vähentää verotuksessa

Tulon hankkimisesta johtuneina menoina ei voi vähentää verovelvollisen ja hänen perheensä elantomenoja (TVL 31.4 §). Elantomenoihin luetaan mm. asunnon vuokra sekä lasten ja kodin hoidosta aiheutuneet menot.

Lasten ja kodin hoidosta aiheutuneisiin palkkamenoihin kuuluvat paitsi varsinainen palkkaus, myös työsuhteesta johtuvat muut menot, kuten sosiaaliturva- ja vakuutusmaksut. Esim. kotiapulaisesta suoritettu työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen eläkevakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoinen (ks. kuitenkin kotitalousvähennys).

Ansiotoiminnassa palvelevista työntekijöistä maksetut vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia.

Verovapaan tulon hankkimismenoja ei voi vähentää verotuksessa

Verovapaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja ei myöskään saa vähentää (TVL 31.4 §). Vuodesta 2005 lähtien kuitenkin osinkotulon hankkimisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia, vaikka osinko olisikin TVL 33, a−33 d §:ien nojalla verovapaata tuloa (TVL 31.4 §, 716/2004).

Voiko maksettuja palkkoja ja muita etuuksia vähentää verotuksessa?

Vähennyskelpoiseksi on säädetty palkka ja muut etuudet, jotka on suoritettu verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille henkilöille (TVL 31.1 § 1 k.).

Puolisolle maksettu palkka ei ole vähennyskelpoinen. Lapselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen, jos hän on työskennellyt tulonhankkimistoiminnassa ja on ennen verovuotta täyttänyt 14 vuotta. Vähennyskelpoinen palkka ei saa ylittää määrää, mikä työstä olisi ollut maksettava perheeseen kuulumattomalle henkilölle (TVL 31.2 §).

Koska vain tulonhankinnasta aiheutuneet palkkamenot ovat vähennyskelpoisia, esim. verovelvollisen asuntonaan käyttämän rakennuksen rakentamiseen osallistuneiden palkkamenoja ei voida vähentää. Myöskään vanhuksen tai vammaisen hoitajalle maksettua palkkaa ei voi vanhus tai vammainen vähentää tulonhankkimisesta johtuvana vähennyksenä (ks. kuitenkin kotitalousvähennys).

Viransijaiselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen meno ja vastaavasti se on viransijaiselle palkkatulona veronalaista tuloa.

Osakkaan palkka on vähennyskelpoinen

Yhtymän, yhteisetuuden tai kuolinpesän tulonhankinnassaan työskennelleelle osakkaalleen maksama palkka on vähennyskelpoinen (TVL 31.1 § 2 k.). Vähennyskelpoinen on kuitenkin vain kohtuulliseksi katsottava palkka.

Maksetut eläkkeet ja elatukset ovat vähennyskelpoisia

Vähennyskelpoisia ovat myös verovelvollisen tulonhankinnassa työskennelleille palkansaajille huoltoapulain 5 §:n nojalla annettu elatus sekä heidän ja heidän omaistensa eläkkeet.

Ammattikirjallisuus ja tutkimusvälineet ovat vähennyskelpoisia

Ammattikirjallisuuden sekä tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta sekä tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta muutoin johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Edellytyksenä on, ettei niitä ei ole korvattu TVL 82.1 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla stipendillä tai apurahalla (TVL 31.1 § 4 k.)

Tieteen harjoittajat ja taiteilijat saavat vähentää tulonhankkimiseen liittyvät kustannukset

Tieteen harjoittajat ja taiteilijat (esim. taidemaalarit, muusikot ja näyttelijät) saavat vähentää sellaiset kustannukset, jotka voidaan katsoa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiksi. Taiteilijoilla tällaisia menoja voivat olla mm. työvälineet (esim. muusikoilla instrumentit), materiaalikulut, työhuoneesta tai harjoitustilasta aiheutuvat kulut ja esiintymisvaatteet. Taiteilijan käsitteestä on lisää ohjeessa Menon jaksottaminen. Tieteellisestä työstä aiheutuneet menot voivat olla esim. alan kirjallisuudesta ja muista julkaisuista, opinto- ja tutkimusmatkoista sekä laboratorion tai atk:n käytöstä aiheutuneita menoja. TVL:ssä on aiemmin ollut säännös, jonka mukaan vähennyskelpoisia olivat tieteellisestä työstä ja taiteen harjoittamisesta johtuneet kohtuulliseksi katsottavat menot. Nykyisessä TVL:ssä ei vastaavaa kohtuullisuusvaatimusta enää ole.

Ratkaisuissa KHO:2009:106, ja KHO:2010:4, katsottiin, että TVL 31.1 §:n 4 kohdan mukainen vähennys voitiin tehdä myös eläketulosta.

Apurahalla rahoitetun tutkimuksen  kustannukset

Jos verovelvollisella on ollut kustannuksia toiminnasta, jota varten hän on saanut stipendin tai apurahan, kustannukset vähennetään stipendistä tai apurahasta. Jos verovelvollinen on saanut apurahan tiettyyn tutkimukseen tai taiteelliseen teokseen, vain siihen kohdistuvat menot vähennetään apurahasta. Taiteilijan ammattitoiminnasta aiheutuneiden kulujen ei oikeuskäytännössä ole katsottu kohdistuvan toimintaedellytysten turvaamiseksi annettuun valtion taiteilija-apurahaan (KHO 1983 B II 516). Lue lisää kustannusten vähentämisestä apurahasta.

Ammattikirjallisuudesta aiheutuneet kustannukset

Verovelvollisen toimialaa käsittelevien kirjojen ja ammattilehtien hankintakustannukset hyväksytään tulon vähennykseksi. Edellytyksenä on, että tällaisen ammattikirjallisuuden hankkiminen on tarpeellista työn edellyttämän ammatillisen pätevyyden tai ammattitaidon ylläpitämiseksi. Vähennyskelpoisia ovat esim. opettajien opetustyössä tarpeellisten kirjojen ja lehtien hankintakustannukset.

Opiskelukustannusten vähentäminen riippuu tapauksesta

Opiskelukustannusten vähentämisestä ei ole erikseen säädetty. Vähentämiseen sovelletaan TVL 29, §:n yleissäännöstä, jonka mukaan tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot voidaan vähentää. Opiskelukustannusten vähentäminen edellyttää siten opiskelun olevan välittömästi sidoksissa tulonhankintaan. Tavalliset elantomenot eivät ole vähennyskelpoisia. Jatko-opinnoista aiheutuneina vähennyskelvottomina elantokustannuksina on pidetty esim. lisensiaatin tutkinnon suorittamisesta aiheutuneita menoja (KHO 1975-B-II-540). Sitä vastoin väitöskirjan painatuksesta aiheutuneet kulut on oikeuskäytännössä katsottu tieteellisestä työstä aiheutuneiksi kuluiksi (KHO 1983 B II 565).

Peruskoulutuksesta ja ammattiin tähtäävästä koulutuksesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia (KHO 1983 B II 563). Jatkokoulutuksesta ja pätevöitymisestä aiheutuneet menot eivät myöskään ole vähennyskelpoisia, jollei koulutus ole tarpeellinen verovelvollisen siinä työssä, joka hänellä on ollut ennen koulutusta, tarvittavan ammattitaidon ylläpitämiseksi (esim. KHO 1990/1742 ja 1743). Ylioppilaskunnan jäsenmaksua ei saa vähentää veronalaisesta opintorahasta (KVL 1992/381).

Vähennyskelpoisiksi on oikeuskäytännössä katsottu koulutusmenot, jotka ovat johtuneet verovelvollisen työtehtävässä tarvittavan ammattitaidon ylläpitämisestä (esim. KHO 1991/375, KHO 1996/147,  KHO 1997:14 ja KHO 1997/1805, KHO 1998/559 ja 2002/3454, vrt. KHO 1997:70 sekä KHO 1997:71, KHO 2002:8 ja KHO 2002:9). Ohjeessa Koulutusmenot henkilöverotuksessa käsitellään koulutusmenojen vähentämistä tarkemmin.

Oikeuskäytännössä on vähennyskelpoisiksi hyväksytty myös eräät kurssimaksut, kuten esim. kansakoulun opettajien peruskoulun opettajaksi siirtymistä varten suorittamat peruskoulupedagogiikan kurssin ja erikoistumiskurssien kurssimaksut. Kurssimaksun lisäksi on vähennyskelpoisiksi katsottu myös eräät muut kurssista aiheutuneet menot, mm. matkakulut kurssipaikalle, menot oppikirjoista sekä vuokramenot asumisesta kurssipaikalla.

Opintomatkoista aiheutuneet kustannukset

Opintomatka voidaan katsoa tulon hankkimis- tai säilyttämismielessä tehdyksi silloin, kun matka on ollut tarpeellinen henkilöllä jo olevan työn tai tehtävän hoidon kannalta. Opiskelun osuus matkasta tulee olla vähäistä suurempi, jotta kustannukset osittainkaan olisivat verotuksessa vähennettävissä. Kongressimatkan kulut voidaan katsoa tieteellisestä työstä aiheutuneiksi menoiksi, jos verovelvollinen on pitänyt kongressissa esitelmän tai on osoittanut kongressin tärkeäksi ammattitaitonsa ylläpitämiseksi (mm. KHO 1976 II 529).

Opinto- ja tutkimusmatkan kuluina voidaan vähentää matkakulujen lisäksi matkasta aiheutunut kohtuullinen asumis- ja muiden elantokustannusten lisäys.

Jos matka on osittain virkistysmatkan luonteinen ja osittain opintomatka, vähennykseksi hyväksytään yleensä opiskeluun käytettyä aikaa vastaava osa matkan kuluista.

Luottamustehtävistä aiheutuneet kustannukset

Tulon hankkimisesta johtuneita menoja ovat myös valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset (TVL 31.1 § 5 k.).

Koska vain välittömästi luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneet kustannukset ovat vähennettävissä, ei vaalikuluja voida pitää vähennyskelpoisina. Sitä vastoin ns. ryhmäverot ja puolueelle suoritettavat pakolliset maksut, joiden suorittaminen perustuu luottamustehtävästä saatavaan palkkioon, voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi menoksi. Säännöksen mukaan vain kohtuulliset luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneet kustannukset voidaan vähentää. Tällä tarkoitetaan sitä, että vähennyskelpoisten kustannusten tulee olla kohtuullisessa suhteessa luottamustoimesta saatuun tuloon.

Millaisen luottamustoimen kustannukset voi vähentää?

Valtiollisia luottamustoimia ovat mm. kansanedustajan ja ministerin toimet sekä erilaisten komiteoiden, toimikuntien ja lautakuntien jäsenyydet.

Kunnallisen luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia, esim. puolueiden jäseniltään perimää luottamushenkilömaksua tai kunnallista puolueveroa ei ole voitu vähentää (KHO 1977 II 563). Verovuodesta 2006 sovelletaan TVL 31.1 §:n 5 kohtaa, jonka mukaan kunnallisista luottamustoimista maksetuista kokouspalkkioista peritty luottamushenkilömaksu on vähennyskelpoinen meno. Vähennysoikeus koskee kaikkia luottamushenkilömaksuja, joita puolueet perivät kunnallisiin luottamustoimiin valituilta henkilöiltä. Kunnallisista toimielimistä säädetään kuntalain (365/1995) 17 §:ssä ja luottamustoimista lain 32 §:ssä. Kunnallisia luottamustoimia, joista maksettujen palkkioiden perusteella perityt luottamushenkilömaksut ovat vähennyskelpoisia, ovat jäsenyydet erilaisissa kunnallisissa toimielimissä, kuten kunnanhallituksessa, -valtuustossa ja lautakunnassa sekä muissa kunnan tai kuntaliittojen yhteistyöelimissä.

Sen sijaan yksityisoikeudellisen yhteisön, kuten kunnan omistaman osakeyhtiön, hallituksen tai muun hallintoelimen jäsenyys ei ole kuntalainsäädännön tarkoittama kunnallinen luottamustoimi, josta saadun palkkion perusteella suoritettu maksu voitaisiin vähentää. Luottamushenkilömaksu suoritetaan käytännössä joko siten, että kunta perii maksun palkkiosta ja tilittää sen puolueelle tai siten, että luottamushenkilö suorittaa itse maksun puolueelle.

Kansanedustajan, valtioneuvoston jäsenen ja Euroopan parlamentin jäsenen kustannukset

Kansanedustajan ja Euroopan parlamentin jäsenen toimen hoitamisesta välittömästi aiheutuneet kohtuulliset kustannukset saadaan vähentää vain siltä osin kuin ne ylittävät TVL 70 §:ssä verovapaaksi säädetyn kulukorvauksen määrän. Veronalaista tuloa ei ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan kansanedustajan toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi. Tällaisena kohtuullisena korvauksena pidetään edustajanpalkkiosta annetussa laissa (328/47) tarkoitettua puhemiehen ja varapuhemiesten määrärahaa, edustajan tietoliikennekorvausta ja edustajan kulukorvausta.

Veronalaista tuloa ei myöskään ole kohtuullinen korvaus, joka maksetaan Euroopan parlamentin jäsenen toimen hoitamisesta aiheutuneiden erityisten kustannusten ja elantokustannusten lisäyksen kattamiseksi. Tässä tarkoitettuna kohtuullisena korvauksena pidetään Euroopan parlamentin jäsenelle maksettavaa yleistä kulukorvausta, kiinteää matkustusmäärärahaa, matkustusmäärärahaa, oleskelumäärärahaa, tietoliikennekorvausta ja sihteerimäärärahaa tai muuta niihin rinnastettavaa korvausta (227/95).

Edustajanpalkkiolain 1.2 §:n (528/2000) mukaan edustajalle suoritetaan edustajantoimesta aiheutuvista ylimääräisistä kuluista korvausta, jonka suuruus on 30 prosenttia valtion A 27 palkkausluokan peruspalkasta. Muusta kuin Helsingin tai Uudenmaan vaalipiiristä valitulle edustajalle suoritetaan kulukorvaus 40 prosentin mukaan laskettuna. Jos edustajalla on muussa kuin Helsingin tai Uudenmaan vaalipiirissä olevan asunnon lisäksi edustajantoimen hoitamista varten omistus- tai vuokra-asunto Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa tai Vantaalla, suoritetaan kulukorvaus 55 prosentin mukaan laskettuna. Uudenmaan vaalipiiristä valitun edustajan kulukorvaus lasketaan kuitenkin 40 prosentin mukaan, jos hänen asuntonsa on yleistä kulkutietä käyttäen kauempana kuin 30 kilometrin matkan päässä eduskuntatalosta.

Edustajalta, joka on kutsuttu valtioneuvoston jäseneksi, pidätetään puolet hänelle tämän lain mukaan tulevasta palkkiosta ja kulukorvauksesta. Euroopan parlamentin jäseneksi valitulta edustajalta pidätetään hänelle Euroopan parlamentin jäsenyyden ajalta tämän lain mukainen palkkio ja kulukorvaus kokonaan. Edustajalta, joka on asevelvollisena astunut palvelukseen vakinaisessa väessä tai siviilipalvelukseen, pidätetään hänelle palveluksen ajalta tuleva palkkio ja kulukorvaus. (Edustajanpalkkiolaki 1.3 §).

Valtioneuvoston jäsenelle korvataan tehtävien hoitamisesta aiheutuneet ylimääräiset kohtuulliset kustannukset valtioneuvoston kanslian päätöksellä (Laki valtioneuvoston jäsenille maksettavista palkkioista ja korvauksista 1096/2006).

Edustajan matkustamiskorvaukset

Kulukorvauksen lisäksi edustaja saa edustajantoimensa ajaksi ensimmäisen luokan vuosivapaalipun valtionrautateiden kaikille radoille. Edustajalle, joka hoitaessaan edustajantehtäväänsä käyttää linja-autoa tai kotimaan reittiliikenteessä olevaa lentokonetta, korvataan matkalipuista aiheutuneet kustannukset. Edustajanpalkkiosta annetun lain 1 b §:n mukaan eduskunnan kansliatoimikunta voi myöntää edustajalle kohtuullisen korvauksen muista kuin edellä tarkoitetuista edustajan tehtävän hoitamisesta aiheutuvista matkustamiskustannuksista ja tietoliikennekustannuksista. Tällä perusteella kansanedustajilla on tietyin rajoituksin esim. Helsingissä taksin käyttöoikeus.

Edustajan tulee antaa selvitys vähennettäväksi vaadittavista kustannuksista

Yleensä kansanedustajan toimen hoitamisesta ei aiheudu kuluja yli verovapaan kulukorvauksen määrän. Ylimenevä osa saadaan vähentää esitetyn selvityksen perusteella. Tällöin esitetään selvitys kaikista vähennettäväksi vaadittavista kustannuksista eikä pelkästään kulukorvauksen ylimenevistä kustannuksista.

Jos kansanedustajalla on ollut johonkin muuhun toimeen tai tehtävään liittyviä tulonhankkimismenoja, hän saa vähentää ne esittämänsä selvityksen perusteella.

Jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut voi vähentää verotuksessa

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuista ja työttömyyskassamaksuista säädetään TVL 31 ja 95 §:ssä. TVL 31.1 §:n 6 kohdan mukaan ne ovat vähennyskelpoisia tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että ammattiyhdistyksen jäsenmaksut sekä työttömyyskassan jäsenmaksut voidaan vähentää myös ansioon suhteutetusta päivärahasta, peruspäivärahasta sekä sairauspäivärahasta (KHO 1996/855). Merityötuloon kohdistuvat jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut eivät kuitenkaan ole vähennyskelpoisia (TVL 95.2 §).

TVL 95 §:n mukaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut saadaan vähentää täysimääräisinä. Palkkatulosta myönnettävä tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut

Työmarkkinajärjestöä ei ole määritelty lainsäädännössä. Vakiintuneen käsityksen mukaan työmarkkinajärjestöjä ovat etujärjestöt, joiden päätehtävänä on keskinäisillä neuvotteluilla sopia molempia osapuolia sitovasti työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettavista ehdoista. Tällaisia työmarkkinajärjestöjä ovat esim. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK), Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto (STTK), Akava ja Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) sekä niiden jäsenyhdistykset.

Maksetuista jäsenmaksuista tulee olla todistus

Jäsenmaksuna pidetään järjestölle ja sen jäsenyhdistyksille perittävää jäsenmaksua. Myös asianomaisen järjestön sääntöjen mukaisessa järjestyksessä määrätyt ylimääräiset jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia. Sitä vastoin muut suoritukset, kuten liittymismaksut, maksut erillisiin rahastoihin tai vapaaehtoiset lakkoavustukset taikka maksun viivästymisen johdosta suoritettavat sakkokorot eivät ole jäsenmaksuina vähennyskelpoisia.

Suoritetusta jäsenmaksusta voi olla todisteena palkkatodistus tai erillinen todistus. Todistuksen antaja voi työnantajan sijasta olla esim. pankki tai ammattiyhdistys. Erillisestä todistuksesta tulisi ilmetä työmarkkinajärjestön nimi, suoritetun jäsenmaksun määrä, työntekijän nimi, perinnän suorittaja ja suoritusajanjakso. Jos vähennykseksi vaaditaan ylimääräistä jäsenmaksua, todistuksesta tulee lisäksi ilmetä, onko maksu määrätty järjestön sääntöjen mukaisessa järjestyksessä.

Kaikki jäsenmaksut eivät aina ole vähennyskelpoisia

Jäsenmaksut, jotka on peritty pelkästään yhdistyksen toiminnan tukemistarkoituksessa, eivät ole vähennyskelpoisia. Jos maksut ovat ammatin tai liiketoiminnan harjoittamisen edellytyksenä tai muuten katsottava tulon hankkimisesta johtuneiksi kustannuksiksi, myönnetään niistä kuitenkin vähennys.

Palkansaajan osalta on yleensä vähennykseksi hyväksytty yhdistyksille suoritetun jäsenmaksun se osa, mikä on korvausta yhdistyksen ammattiasioita käsittelevästä ammattilehdestä, jonka yhdistyksen jäsenet saavat jäsenyytensä perusteella.

Työttömyyskassamaksut voi vähentää verotuksessa

Työttömyyskassamaksu peritään yleensä ammattiyhdistyksen jäsenmaksun yhteydessä, mutta se voidaan suorittaa myös erikseen. Työttömyyskassamaksun verovelvollinen on oikeutettu vähentämään luonnollisena vähennyksenä. Työttömyyskassan jäsenmaksut vahvistaa Vakuutusvalvontavirasto kassan tekemän esityksen pohjalta (TyöttömyyskassaL 19 §).

Työasuntovähennys kuuluu tulonhankkimiskuluihin

Työasuntovähennys on tulosta tehtävä vähennys, joka vähennetään ansiotuloista tulonhankkimiskuluna. Työasuntovähennyksen voi saada verovelvollinen, joka työskentelee kaukana kotoaan ja joka on tämän vuoksi vuokrannut käyttöönsä toisen asunnon (työasunnon) työpaikan sijaintialueelta. Vähennyksen saaminen edellyttää, että tietyt työpaikan ja asuntojen laatuun ja sijaintiin liittyvät edellytykset täyttyvät. Vähennysedellytykset ovat osittain erilaiset perheellisellä ja perheettömällä henkilöllä. Työasuntovähennys liittyy aina työssäkäyntiin varsinaisella työpaikalla. Vähennyksen voi saada ensi kerran vuodelta 2008 toimitettavassa verotuksessa (TVL 95 a §, 1141/2007).

Työasuntovähennyksen voi saada vain vakituisen asunnon ohella olevasta vuokra-asunnosta

Työasuntovähennyksen saamiseksi henkilöllä tulee olla samanaikaisesti käytössään kaksi asuntoa: vakituinen asunto ja työasunto.
Perheellisellä henkilöllä on oikeus työasuntovähennykseen, jos hän vuokraa käyttöönsä toisen asunnon varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi ja hänellä on samanaikaisesti käytössään vakituinen asunto, jossa hän asuu perheensä kanssa.

Perheetön henkilö voi saada työasuntovähennyksen vain, jos hänellä on samanaikaisesti (vähintään) kaksi varsinaista työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa näiden työpaikkojen sijainnin vuoksi. Toinen asunnoista on tällöin hänen vakituinen asuntonsa ja toinen hänen työasuntonsa. Vähennyksen voi saada myös, jos verovelvollinen on virkavapaana vakituisesta työstään ja työskentelee väliaikaisesti muualla.

Vakituisen asunnon laadulla ja omistussuhteilla ei ole vaikutusta työasuntovähennykseen. Vakituinen asunto voi olla esimerkiksi verovelvollisen tai hänen puolisonsa omistama asunto tai vuokra-asunto.

Työasunto on verovelvollisen toinen asunto, jonka hän on vuokrannut varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Jos toinen asunto on hankittu pääasiallisesti muusta syystä kuin työn vuoksi, kuten verovelvollisen tai hänen perheenjäsentensä opiskelua tai vapaa-ajan viettoa varten, kysymyksessä ei ole työasunto.

Työasuntovähennyksen voi saada vain vuokra-asunnosta. Verovelvollisen tulee olla vuokrasuhteessa joko päävuokralainen tai alivuokralainen. Vuokranantaja voi periaatteessa olla kuka tahansa. Vuokrasuhteen tulee kuitenkin olla aito. Tämän keskeinen tunnusmerkki on yleensä se, että asunnosta maksetaan käypää vuokraa. Muun selvityksen puuttuessa olettamana asunnon käyvästä vuokratasosta voidaan pitää asuntoedun verotusarvoa.

Vuokrattuun asuntoon rinnastetaan työsuhdeasunto, joka on saatu luontoisetuna työnantajalta varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi. Työasuntovähennyksen voi saada myös asumisoikeusasunnosta tai osaomistusasunnosta niin kauan kuin verovelvollinen hallitsee osaomistusasuntoa vuokrasopimuksen perusteella.

Hotellimajoitus tai majoittuminen esimerkiksi leirintäalueella olevaan asuntovaunuun ei oikeuta vähennykseen, koska kysymys ei ole asunnon vuokraamisesta.

Työasuntovähennystä ei saa omistusasunnon perusteella.

Vakituisen asunnon ja työasunnon välimatka

Työasuntovähennyksen edellytyksenä on, että verovelvollisen vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä sekä työasunnosta että varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu. Etäisyys lasketaan lyhintä mahdollista reittiä yleisesti käytettävissä olevaa tietä pitkin.

Työasuntovähennyksen määrä on 250 euroa kuukaudessa

Työasuntovähennys on 250 euroa jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jona verovelvollisella on samanaikaisesti vakituinen asunto ja työasunto. Vähennys ei kuitenkaan ole suurempi kuin verovelvollisen työasunnosta maksama vuokra. Työasuntovähennyksen määrä lasketaan siis kultakin kalenterikuukaudelta erikseen. Vähennystä ei saa vajailta kalenterikuukausilta.

Työasuntovähennys myönnetään myös tavanomaisilta loma-ajoilta, jos työasunto ei ole tänä aikana muussa käytössä, esimerkiksi edelleenvuokrattuna toiselle.

Asumisoikeusasunnon vuokrana pidetään maksettua käyttövastiketta. Osaomistusasunnosta vähennys lasketaan maksetun vuokran perusteella. Työsuhdeasunnosta vähennys lasketaan asunnon luontoisetuarvon tai siitä maksetun vuokran perusteella.

Vuokraan luetaan suoritukset, jotka vuokralainen maksaa vuokrasuhteen perusteella vuokranantajalle tai vuokranantajan lukuun. Vuokralaisen kolmannelle osapuolelle maksamia maksuja, joiden suorittamisesta vuokranantaja ei ole vastuussa, ei pidetä vuokrana. Esimerkiksi sähkölaskuja, jotka vuokralainen maksaa sähkölaitokselle sen kanssa suoraan tekemänsä sähkösopimuksen perusteella, ei katsota työasunnosta maksetuksi vuokraksi.

Muut vähennykset ja verovapaat tuet voivat vaikuttaa työasuntovähennykseen

Työasuntovähennyksen määrää pienentävät mahdolliset muut vähennykset, joihin verovelvollisella on oikeus verovuoden verotuksessa kyseisen asunnon käytön perusteella. Poikkeuksena on kotitalousvähennys, joka ei vaikuta työasuntovähennyksen määrään.

Verotusta toimitettaessa palkkatuloista vähennetään kaavamainen tulonhankkimisvähennys (620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrä). Jos työasuntovähennys liittyy palkkatuloon, työasuntovähennys ja muut palkkatulon hankkimisesta johtuneet menot ovat (erikseen) vähennyskelpoiset vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Työasuntovähennystä ei myönnetä, jos verovelvollinen on saanut verovuonna toisella paikkakunnalla asumiseen liittyvää verovapaata korvausta tai etuutta. Tällainen etuus voi olla esimerkiksi työasuntoa varten saatu verovapaa asumistuki tai kansanedustajan verovapaa kulukorvaus. Etuuden tai korvauksen määrällä ei ole merkitystä. Pienikin verovuonna saatu verovapaa korvaus tai etuus työasuntoa varten estää työasuntovähennyksen saamisen tuolta verovuodelta. Työasunnossa asumista varten saatu veronalainen korvaus ei ole este työasuntovähennyksen saamiselle.

Muu kuin työasuntoa varten saatu verovapaa tuki tai korvaus ei vaikuta työasuntovähennykseen. Esimerkiksi vakituista asuntoa varten saatu asumistuki tai erityiselle työntekemispaikalle tehdystä työmatkasta saatu matkakustannusten korvaus ei estä työasuntovähennyksen saamista.

Puolisoista vain toinen voi saada työasuntovähennyksen

Työasuntovähennys voidaan myöntää vain toiselle puolisoista. Rajoitusta sovelletaan kuukausikohtaisesti (KHO päätös 2012:109). Jos molemmat puolisot vaativat työasuntovähennystä samalta kuukaudelta, vähennys myönnetään verovuonna suurempituloiselle puolisolle.

Suurempituloinen on se puoliso, jonka verovuoden puhtaan ansiotulon määrä ennen työasuntovähennyksen tekemistä on suurempi. Työasuntovähennys lasketaan aina vähennyksen saajan vähennysperusteiden mukaan. Toisen puolison työasunnostaan maksamaa vuokraa ei oteta huomioon, kun lasketaan vähennykseen oikeutetun puolison työasuntovähennystä.

Esimerkki: Puoliso A:lla on ollut työasunto koko vuoden. Hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puoliso B:llä on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 300 euroa kuukaudessa. Kumpikin puoliso vaatii työasuntovähennystä. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40 000 euroa ja B:llä 30 000 euroa. A on siis suurempituloinen puoliso ja työasuntovähennys myönnetään hänelle. A:lle myönnetään työasuntovähennys: 12 x 200 euroa = 2 400 euroa.

Jos puolisoilla on ollut työasunto eri aikoina ja he vaativat työasuntovähennystä eri ajoilta, kumpikin puoliso voi saada työasuntovähennyksen samalta verovuodelta.  Samalta kuukaudelta työasuntovähennyksen voi saada kuitenkin vain toinen puolisoista. Jos molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä samalta kuukaudelta, vähennys myönnetään puolisolle, jolla on suuremmat tulot.

Esimerkki: Puoliso A:lla on ollut verovuonna työasunto 1.1.−31.7. ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puoliso B:llä on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa. Kumpikin puoliso vaatii työasuntovähennystä verotuksessa. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40 000 euroa ja B:llä 30 000 euroa. A on siis suurempituloinen puoliso.

A:lle myönnetään työasuntovähennys 1 400 euroa ajalta 1.1.−31.7. B:lle myönnetään työasuntovähennys 1 200 euroa ajalta 1.8.−31.12.

Jos kummallakin puolisolla on ollut työasunto samanaikaisesti, puolisot voivat sopia keskenään kumpi heistä vaatii työasuntovähennyksen.

Esimerkki: Puoliso A:lla on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puoliso B:llä on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa.

Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40 000 euroa ja B:llä 30 000 euroa.
Vain puoliso B vaatii työasuntovähennystä.

Puoliso B:lle myönnetään työasuntovähennys 12 * 240 euroa = 2 880 euroa.

Esimerkki: Puoliso A:lla on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puoliso B:llä on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa.  Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40 000 euroa ja B:llä 30 000 euroa. Puolisot sopivat keskenään työasuntovähennyksen vaatimisesta. Puoliso A vaatii vähennystä 1.1.−30.6. ja puoliso B vaatii vähennystä 1.7.−31.12.2012. Puoliso A:lle myönnetään työasuntovähennys 6 x 200 euroa = 1 200 euroa. Puoliso B:lle myönnetään työasuntovähennys 6 x 240 euroa = 1 440 euroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (2012:109) muuttaa verotuskäytäntöä verovelvollisen eduksi. Verotuskäytännössä työasuntovähennyksen on saanut verovuodelta vain toinen puolisoista Verovelvollinen voi hakea muutosta verotukseensa, jos hänelle ei ole myönnetty vähennystä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisissa olosuhteissa. Oikaisuvaatimus on tehtävä Verohallinnolle viiden vuoden kuluessa kyseisen verovuoden verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Muut tulonhankkimisesta aiheutuneet kulut

Jos palkansaaja on itse joutunut hankkimaan ja pitämään kunnossa työssä tarvitsemansa työkalut, hän saa vähentää palkkatulostaan niistä aiheutuneet kustannukset. Vähennys on myönnetty esim. seuraaville työntekijäryhmille: peltisepät, malliveistäjät, puusepät, kirvesmiehet, käsikaavaajat, sementtityöntekijät, laattamiehet, muurarit ja rapparit.

Oikeuskäytännössä (KHO 1997:33) on katsottu, että verovelvollinen, joka myi hankkimansa työsuhdeoptiot tappiolla tai antoi työsuhdeoptionsa raueta arvottomina, sai vähentää luovutustappion tai menetyksen palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneena menona.

Työntekijä hankkii tietokoneen

Tietokoneiden hankinnasta aiheutuneet kustannukset ovat tulonhankkimiskuluina yleistyneet viime vuosina. Korkein hallinto-oikeus kokosi yhdessä ratkaistavaksi viisi tapausta, joissa kussakin päädyttiin yksilölliseen hankintamenon poiston vähentämiseen sen mukaan, kuinka paljon ja kuinka välttämättömästi verovelvollinen on tietokonetta työssään tarvinnut (KHO 1991/5009-5013).

Laitteiden hankinnasta ja kunnossapidosta aiheutuneiden kustannusten vähentäminen

Kunnossapitomenot ja pienehköjen työkalujen ja laitteiden hankintahinta vähennetään sinä vuonna, jona ne on maksettu. Suurempien koneiden ja laitteiden, joiden todennäköinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintahinta vähennetään enintään 25 % poistoin esineen poistamattomasta hankintahinnasta.

Ammatin vaatimien erikoisvarusteiden vuotuiset kohtuulliset kunnossapitokustannukset ja arvonalennukset ovat vähennyskelpoisia. Tällaisia erikoisvarusteita joutuvat hankkimaan lähinnä sotilashenkilöt, kun taas työnantaja kustantaa mm. poliisien ja rautatieläisten erikoisvarusteet.