Urheilijan palkkiot

Urheilusuoritus on yleensä fyysinen suoritus (esim. yleisurheilu, tennis, keilailu, kilpatanssi). Urheilusuorituksena pidetään myös mm. kilpa-auton ajajan ja ravihevosen ohjastajan (KHO 1996/3839) suorituksia. Palkkio saatetaan maksaa joko urheilijan osallistumisesta kilpailuun tai urheilijan sijoittumisesta kilpailuissa. Urheilijan veronalaista ansiotuloa on siis esim. maailmanmestaruuskisoissa saatu, kilpailun järjestäjän hankkima auto.

Urheilusuoritukseen perustuvat myös esim. urheilutilaisuuden parhaalle urheilijalle maksettu palkkio, samoin kuin urheilijoille palkkiomatkan muodossa annetut hyvitykset. Samoin joukkuepelien pelaamisen yhteydessä maksetut palkkiot perustuvat urheilusuoritukseen.

KHO 1996/3839 (www.finlex.fi)

Veronalaiset suoritukset

Veronalaista tuloa on urheilijalle annettu palkka, palkkio tai muu palkinto ja hyvitys, mikäli niillä on saajan kädessä rahallista arvoa. Pokaalia ja siihen verrattavia tavanomaisia esinepalkintoja, joilla on vain lähinnä tunnearvoa, ei pidetä veronalaisena tulona. Palkkio voidaan suorittaa myös luontoisetuna. Samoin urheilijan veronalaista tuloa ovat urheilijastatuksen perusteella maksetut muut kuin itse urheilusuoritukseen perustuvat tulot kuten mainospalkkiot ja sponsoritulot.

Myös ulkomailta saatu palkinto on veronalaista tuloa Suomessa. Se arvostetaan käypään arvoon Suomen hintatason mukaan. Kaksinkertainen verotus poistetaan verosopimusten perusteella.

Korvaus menetetystä työajasta samoin kuin palkkiot esim. haastattelu yms. tilaisuuksista sekä tuote-esittelystä ovat urheilijan ansiotuloa.

Ulkomaalaisen urheilijan ja erotuomarin palkkioon sovelletaan lähdeverolain säännöksiä.

Kustannusten korvaukset

Urheilijalle kustannuksia voi syntyä mm. matka- ja välinemenoista. KHO katsoi päätöksessään 2003:50, että säännölliset harjoittelupaikat ja kotipelipaikat olivat päätoimisten pesäpallon pelaajien varsinaisia työpaikkoja. Tämän vuoksi seura ei voinut korvata heille asunnon ja näiden paikkojen välisten matkojen kustannuksia verovapaasti. Ratkaisu annettiin maksuunpanosta tehtyyn urheiluseuran valitukseen. Veroasiamies ei valittanut maksuunpanosta, joten eräät maksuunpanoesityksessä tehdyt rajaukset eivät tulleet KHO:n ratkaistavaksi. Tällaisia asioita ovat esim. kysymys siitä, milloin urheilijaa on pidettävä päätoimisena ja olisivatko sivutoimisen urheilijan saamat matkakustannusten korvaukset olleet veronalaisia, jos sivutointa ei voitaisi pitää tilapäisenä.

Oikeuskäytännön mukaan korvaukset lisäravinnosta ja -ravinteista ovat veronalaisia (KHO 1980 II 610 ja KVL 1982/39).

KHO 2003:50, KHO 1980 II 610 (www.finlex.fi)

Opiskelustipendit

Urheilijan saamaan opiskelustipendiin sovelletaan yleisiä stipendien verotusta koskevia periaatteita. Urheilijan urheiluseuraltaan saamaa opiskelustipendiä on kuitenkin pidetty urheilijan palkkiona (KHO 1980 II 565). Jos urheilija saa ns. harjoittelustipendin eli korvausta urheilusta syntyneistä erityisistä menoista, ei tätä katsota veronalaiseksi, jos stipendi on kattanut vain kustannuksia (KHO 1972 II 577). Tällaisia harjoittelustipendejä myöntää mm. Suomen Urheiluliitto r.y. huippu-urheilijoille.

KHO 1980 II 565, KHO 1972 II 577 (www.finlex.fi)

Tunnustuspalkinto

Merkittävissä kansainvälisissä kilpailuissa menestynyt urheilija voi saada kotikunnaltaan lahjoituksen, esim. tontin. Tällaista julkisyhteisön antamaa suoritusta voidaan pitää verovapaana tunnustuspalkintona.

Kansalaiskeräyksen tuloksena saadusta rahasummasta ei ole suoritettava lahjaveroa, jos kultakin lahjoittajilta saadut suoritukset ovat alle 4 000 euroa.

Valmennus ja harjoitteluapuraha

Vuodesta 1999 alkaen liikuntalain (1054/1998) 9 §:n nojalla valtion varoista opetusministeriön nimeämille huippu-urheilijoille maksettavat valmennus- ja harjoitteluapurahat on säädetty verovapaiksi (TVL 1170/98). Mitaliehdokkaiden henkilökohtaisten ja ammattivalmentajien saama taloudellinen tuki on veronalaista ansiotuloa.

Urheilijoiden rahastot

Urheilutulo voidaan rahastoida (TVL 116c §).

TVL 116a §:n mukaan urheilijan verovuoden tulona ei pidetä sitä osaa hänen välittömästi urheilemisesta saamistaan tuloista (urheilutulo), joka on maksettu VM:n nimeämän säätiön yhteydessä olevaan valtakunnalliseen valmennusrahastoon tai urheilijarahastoon.

Urheilutulona pidetään urheilukilpailusta saatuja rahapalkintoja ja muita kilpailemisesta tai pelaamisesta saatuja ja niihin rinnastettavia tuloja sekä urheilemiseen liittyvistä mainossopimuksista tai muista yhteistyösopimuksista saatuja tuloja, jos sopijapuolina ovat urheilija, lajiliitto ja yhteistyötaho yhdessä (ns. kolmikantasopimukset). Urheilutulona ei pidetä TVL 82.1 §:n 4 kohdassa tarkoitettua valmennus- ja harjoitteluapurahaa eikä lajiliitolta tai olympiakomitealta saatua tai näihin rinnastettavaa valmennustukea. Myös ulkomailta saatu urheilutulo voidaan siirtää rahastoihin.

Valmennusrahasto

Valmennusrahaston tarkoituksena on varmistaa yksilöurheilijoille mahdollisuus varautua etukäteen valmentautumisesta aiheutuviin kuluihin. Palkkasuhteessa olevilla joukkueurheilijoilla työnantaja voi korvata kustannukset, joten heitä valmennusrahastojärjestelmä ei koske.

Valmennusrahastoon (TVL 116b §) voidaan maksaa muita urheilutuloja kuin palkkaa. Valmennusrahastoon maksettua urheilutuloa voidaan käyttää urheilemisesta ja valmentautumisesta verovuoden aikana aiheutuvien tositteisiin perustuvien menojen kattamiseen. Rahastossa verovuoden päättyessä olevasta määrästä voidaan jättää 20 000 euroa seuraavan vuoden valmentautumista varten (valmennuskate). Urheilija voi myös siirtää varoja valmennusrahastosta urheilijarahastoon. Tällöin siirrettävä enimmäismäärä on 50 % verovuoden urheilutulon bruttomäärästä ja samalla enintään 100 000 euroa. Loppuosa katsotaan verovuoden ansiotuloksi.

Valmennusrahaston purkautuminen

Jos valmennusrahastoon on maksettu kahtena peräkkäisenä vuotena urheilutuloa vähemmän kuin 800 euroa vuodessa, katsotaan rahastossa jäljellä olevat varat kokonaisuudessaan näitä kahta vuotta seuraavan verovuoden ansiotuloksi. Urheilija voi myös itse ilmoittaa urheilu-uran päättymisestä valmennusrahastolle. Tällöin rahastossa olevat varat katsotaan ilmoitusvuoden tuloksi. Kummassakin tapauksessa tulo on urheilijan palkkiota.

Urheilijarahasto

Urheilijarahastoa voivat käyttää sekä yksilö- että joukkueurheilijat. Sinne voi siirtää myös osan urheilijanpalkasta. Rahasto on tarkoitettu urheilu-uran päättymisen jälkeisen ajan toimeentulon turvaamiseksi. Sen vuoksi rahastoituja varoja ei voi nostaa urheilu-uran jatkuessa.

Urheilijalla, jonka verovuoden urheilutulo ennen tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneiden menojan vähentämistä on vähintään 9 600 euroa, on vuodesta 2009 alkaen oikeus siirtää urheilutulostaan verovapaasti urheilijarahastoon enintään 50 % verovuoden urheilutulon bruttomäärästä, kuitenkin enintään 100 000 euroa (TVL 116c §).

Urheilijarahaston varojen tuloutuminen

Urheilijarahastoon siirretyt varat tuloutuvat urheilu-uran päättymistä seuraavien vähintään 2 ja enintään 10 vuoden aikana tasasuurissa erissä. Urheilija saa itse näissä rajoissa ilmoittaa erien lukumäärän. Erityisistä syistä, kuten työkyvyttömyyden vuoksi, varat voidaan tulouttaa nopeamminkin (TVL 116c §). Sen sijaan esim. työttömyys ei ole sellainen syy, jonka vuoksi tuloutusta voitaisiin nopeuttaa. Rahastoon kertyneiden varojen tuotto katsotaan viimeistä tuloutumisvuotta seuraavan verovuoden tuloksi. Urheilijarahastosta tuloutuvat varat ovat kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa. Urheilijarahastoon siirretty urheilijan palkka on urheilijan palkkaa myös rahastosta nostettaessa (KVL 28/2010). Rahastoon siirretty urheilijan palkkio on urheilijan palkkiota myös rahastosta nostettaessa.

Urheilu-ura katsotaan päättyneeksi, jos urheilutulo jää kahtena peräkkäisenä vuotena alle 9 600 euron, eikä urheilija osoita urheilijarahastolle jatkavansa urheilu-uraansa. Urheilu-ura voi päättyä myös vammautumisen vuoksi tai urheilija voi itse ilmoittaa uransa päättyneen.

Jos urheilija kuolee, valmennusrahastossa ja urheilijarahastossa olevat varat katsotaan kokonaisuudessaan kuolinvuoden veronalaiseksi ansiotuloksi.