Luovutusvoiton laskeminen - osakkeet ja merkintäoikeudet

Voimassaolo
Vuodesta 2012 alkaen−25.11.2014

Osakkeiden, merkintäoikeuksien ja muiden arvopapereiden luovutuksesta syntyvän voiton tai tappion laskemisessa sovelletaan yleensä samoja periaatteita kuin muun omaisuuden luovutuksissa.

Osakkeiden luovutuksissa ongelmia voi aiheutua mm. siitä, että verovelvollinen on hankkinut luovutettuja osakkeita eri hintaan pidemmän ajan kuluessa. Verovelvollisen alunperin hankkima osakemäärä on saattanut kasvaa paitsi osakeanneissa myös jaettaessa osakkeet nimellisarvoltaan pienempiin osakkeisiin (ns. split). Muutoksia verovelvollisen osakeomistukseen on voinut aiheuttaa myös yhtiöiden sulautuminen, jakautuminen tai osakevaihto. Osakkeen hankintameno on voinut hankinnan jälkeen muuttua myös sen johdosta, että osakkeesta on maksettu pääomanpalautusta.

Hankintameno

TVL 47.3 §:ssä on erityissäännös hankintamenon määrittämisestä. Verovelvollisen aikaisemmin omistamien osakkeiden tai osuuksien hankintamenoa ei oteta huomioon niiden perusteella merkityn optiolainan, optio-oikeuden, vaihtovelkakirjan taikka merkintäoikeuden hankintamenoa laskettaessa.

Osakeannissa saadun osakkeen ja osakemerkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon määrittäminen on muuttunut 1.1.2005 lukien. TVL 47.3 §:n (728/2004) mukaan verovelvollisen aikaisemmin omistaman osakkeen tai osuuden hankintameno ja sen perusteella merkityn osakkeen tai osuuden hankintameno jaetaan sekä aikaisemmin omistetun että sen perusteella merkityn osakkeen tai osuuden hankintamenoksi. Jos rahastoanti ja uusmerkintä on toteutettu samanaikaisesti, jaetaan aikaisemmin omistetun osakkeen ja sen perusteella annissa saatujen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi. Hankintamenon määrittämistä koskevia uusia säännöksiä sovelletaan, jos osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin 1.1.2005 tai sen jälkeen.

Esimerkki 1: A:lla on yksi B Oy:n osake, jonka hankintahinta on 120 euroa. Rahastoannissa vuonna 2010 B Oy:n osakkaat saavat yhdellä B Oy:n osakkeella kaksi uutta B Oy:n osaketta ilmaiseksi.

Annin jälkeen A:n osakkeen hankintameno 120 euroa jaetaan aikaisemmin omistetun ja sen perusteella saatujen osakkeiden hankintamenoksi. Yhden osakkeen hankintamenoksi saadaan annin jälkeen 40 euroa.

Esimerkki 2: A:lla on yksi B Oy:n osake, jonka hankintahinta on 100 euroa. Uusmerkinnässä vuonna 2010 B Oy:n osakkaat saavat merkitä yhdellä B Oy:n osakkeella yhden uuden B Oy:n osakkeen 50 euron hintaan. A käyttää merkintäoikeutensa.

Osakeannin jälkeen A:n aikaisemmin omistaman osakkeen hankintahinnan ja hänen maksamansa merkintähinnan yhteismäärä 150 euroa jaetaan aikaisemmin omistetun ja osakeannissa merkityn osakkeen hankintamenoksi. Kummankin osakkeen hankintamenoksi saadaan 75,00 euroa.

Esimerkki 3: A:lla on yksi B Oy:n osake, jonka hankintahinta on 100 euroa. Vuonna 2010 B Oy korottaa osakepääomaansa samanaikaisesti toteutetulla rahastoannilla ja uusmerkinnällä. A saa rahastoannissa yhdellä vanhalla osakkeella yhden uuden B Oy:n osakkeen ilmaiseksi. Uusmerkinnässä A saa yhdellä vanhalla osakkeella yhden uuden B Oy:n osakkeen 50 euron merkintähintaan.

Osakeannin jälkeen A:n aikaisemmin omistaman osakkeen hankintahinnan ja hänen maksamansa merkintähinnan yhteismäärä 150 euroa jaetaan tasan vanhan osakkeen ja uusien osakkeiden hankintamenoksi. Yhden osakkeen hankintamenoksi saadaan 50 euroa.

Muutoksen soveltaminen

Jos osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin ennen vuotta 2005, osakkeiden hankintamenoa määritettäessä sovelletaan edelleen aikaisempia säännöksiä. Tällöin osuutta aikaisemmin omistetun osakkeen hankintamenosta ei oteta huomioon sen perusteella maksutta rahastoannissa tai maksullisesti uusmerkinnässä merkityn osakkeen hankintamenoa määritettäessä. Jos osake on saatu rahastoannissa ilmaiseksi, sen hankintameno on nolla. Jos tällainen osake myydään, luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintameno-olettamaa. Osakeanti ei toisaalta alenna aikaisemmin omistetun osakkeen hankintamenoa. Jos vanhat osakkeet myydään pian annin jälkeen, verotuksessa voi säännösten kaavamaisuuden vuoksi syntyä luovutustappio.

Uusien osakkeiden merkintäoikeus perustuu yleensä aikaisempaan osakeomistukseen, joten sillä ei ollut aikaisemman TVL 47.3 §:n mukaan hankintamenoa. Jos tällainen merkintäoikeus (esim. osakeantilippu tai todistus) myydään erikseen, luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintameno-olettamaa. Verovelvollisen ostaman merkintäoikeuden hankintameno on hänen siitä maksamansa hinta. Jos merkintäoikeus on saatu perintönä tai lahjana, hankintamenona pidetään perintö- tai lahjaverotuksessa käytettyä verotusarvoa.

Jos verovelvollinen on ostanut merkintäoikeuksia ja merkinnyt niiden perusteella osakkeita, osakkeiden hankintamenoon luetaan myös hänen merkintäoikeuksista maksamansa hinta lisättynä ostoon välittömästi liittyneillä kustannuksilla.

Jos edellä esimerkissä 1 tarkoitettu rahastoanti olisi merkitty kaupparekisteriin vuonna 2004 ja verovelvollinen luovuttaisi osakkeet vuonna 2010, alkuperäisen osakkeen hankintameno olisi 120 euroa. Rahastoannissa saatujen osakkeiden hankintameno olisi nolla.

Jos verovelvollisella on eri hintaan hankittuja saman yhtiön osakkeita, joiden perusteella hän saa osakeannissa merkitä uusia osakkeita, lasketaan hankintameno kunkin osake-erän osalta erikseen.

Uusi säännös ei aiheuta muutoksia osakeomistuksen perusteella saadun optiolainan, optio-oikeuden, vaihtovelkakirjan tai merkintäoikeuden hankintamenon määräytymiseen. Niiden hankintamenoksi ei lueta osaakaan merkinnän tai saannon perusteena olevan osakkeen tai osuuden hankintamenosta. Osakkeiden tai osuuksien omistusajan laskemiseen uusi säännös ei myöskään vaikuta.

Hankinta-aika

TVL 47.3 § koskee vain todellisen hankintamenon määrittämistä. Hankinta-aika lasketaan vakiintuneen käytännön (mm. KHO 1988 B 545) mukaan aikaisemmin omistettujen osakkeiden hankinta-ajankohdasta, jos verovelvollinen on merkinnyt osakkeita aikaisemman osakeomistuksensa puitteissa. Hankinta-ajalla on lähinnä merkitystä hankintameno-olettaman suuruutta määritettäessä.

Osakeannissa aikaisemman osakeomistuksen suhteessa merkityt osakkeet on eräissä poikkeustapauksissa kuitenkin katsottu hankituiksi uuteen osakemerkintään verrattavalla vastikkeellisella saannolla. Näin on menetelty, jos osakepääoman korotus on ollut huomattavan suuri ja yhtiöllä ei sitä ennen ole pitkään aikaan ollut toimintaa (KHO 1976/211 ja 1998/2848). Ensiksi mainitussa tapauksessa osakepääoma oli korotettu 25-kertaiseksi yhtiössä, jolla ei ollut varsinaista toimintaa 10 vuoden aikana ja jonka ainoat varat muodosti pääosakkeenomistajalle annettu laina. Jälkimmäisessä tapauksessa yhtiöllä ei perustelujen mukaan ollut toimintaa ainakaan kymmeneen vuoteen ja sen osakepääoma oli tuolla annilla korotettu monituhatkertaiseksi.

Tapauksissa, joissa verovelvollinen esim. on hankkinut merkintäoikeuksia ostamalla tai muutoin saanut merkitä osakkeita yli aikaisemman yhtiöosuutensa, hankinta-aika määräytyy merkintäoikeuksien tai uusien osakkeiden hankinta-ajankohdan mukaan (mm. KHO 1987 B 571). Hankinta-aika määräytyy merkintäoikeuden hankinta-ajankohdan mukaan myös esim. Helsingin Puhelin Oy:n jäsenannissa vuonna 1997, jossa merkintäoikeus annettiin osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta poiketen Helsingin Puhelinyhdistyksen osuusliittymän rekisteröidyille haltijoille. Merkintäoikeudella ei tässä tapauksessa ollut todellista hankintamenoa.

Split ja käänteinen split

Osakkeiden jakaminen useampaan nimellisarvoltaan pienempään osakkeeseen (ns. split) ei ole uusi saanto. Järjestelyssä saadut uudet osakkeet katsotaan hankituiksi samaan aikaan, kuin niiden perusteena olleet alkuperäiset osakkeet. Saadun osakkeen hankintameno lasketaan jakamalla alkuperäisen osakkeen hankintameno sen perusteella tulleiden uusien osakkeiden lukumäärällä.

Esimerkki: A on ostanut B Oy:n osakkeita 500 kpl 10 000 eurolla 10.10.1996. Osakkeen nimellisarvo on v. 1997 alennettu 15 eurosta 3 euroon. Järjestelyn jälkeen A:n osakkeiden lukumäärä on 2 500. A on verovuonna myynyt kaikki 2 500 B Oy:n osaketta. Luovutusvoittoa laskettaessa osakkeiden todellinen hankintameno on alkuperäisten osakkeiden ostohinta 10 000 euroa.

Jos A olisi myynyt vain osan B Oy:n osakkeista, yhden uuden osakkeen hankintameno saataisiin jakamalla alkuperäisen osakkeen hankintameno sen perusteella saatujen osakkeiden lukumäärällä, eli tässä tapauksessa 20 : 5 = 4 euroa/kpl.

Osakkeiden yhdistämisessä (ns. reverse split) osakkeet yhdistetään nimellisarvoltaan suuremmiksi osakkeiksi. Tämä on mahdollista toteuttaa usealla eri tavalla. Osakkeiden nimellisarvon muutoksena toteutettua yhdistelyä ei pidetä luovutuksena. Osakkeiden hankintameno on tällöin yhdistettyjen osakkeiden osakkeiden yhteenlaskettu arvo. Osakkeiden hankinta-ajankohtaan tällä ei ole merkitystä. Toteutettaessa yhdistely lunastamalla maksutta kaikilta osakkeenomistajilta omistusosuuksien suhteessa yhtä monta osaketta, ei tapahtumaa voine pitää luovutuksena, koska osakkeenomistajan asema ei muutu eikä hänelle palauteta yhtiön omaa pääomaa. Osakkeen murto-osuuksista saatu luovutushinta verotetaan luovutusvoittoverosäännösten mukaan.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (TVL 47.4 §). Tämän mukaan kauimmin omistetut osakkeet katsotaan luovutetuiksi ensiksi (ns. fifo-periaate).

Verovelvollisella on periaatteessa mahdollisuus selvittää, että hän on luovuttanut tällaisia osakkeita muussa järjestyksessä. Selvityksen esittäminen on kuitenkin vaikeata, koska arvo-osuusjärjestelmästä ei ole saatavissa tietoja arvo-osuuksien yksilöimiseksi (KHO 2006/2468). Käytännössä näytön esittäminen siitä, että on luovuttanut osuuksia muussa kuin laissa säädetyssä järjestyksessä, voi olla mahdollista, jos toiminnassa on käytetty eri arvo-osuustilejä. Jos verovelvollinen osoittaa käyneensä kauppaa tietyllä arvo-osuustilillä olevilla arvo-osuuksilla, tilillä olevista arvo-osuuksista katsotaan vanhimmat luovutetuiksi ensiksi.

Esimerkki: B on hankkinut arvo-osuusjärjestelmään kuuluvan A Oy:n osakkeita kahdessa erässä, aluksi 100 osaketta 20 euroa/kpl ja myöhemmin 50 osaketta 40 euroa/kpl. Hän on verovuonna ryhtynyt myymään A Oy:n osakkeita siten, että hän on myynyt 50 kpl 40 euron kappalehintaan. Hänen katsotaan luovuttaneen ensiksi hankkimiaan osakkeita, joten hänelle syntyy luovutusvoittoa.

TVL 47.4 §:n säännös koskee sellaisen osakeyhtiön osakkeita, joka on liittynyt arvo-osuusjärjestelmään. Jos yhtiö ei kuulu arvo-osuusjärjestelmään, verovelvollinen voi itse valita, mitkä eri aikoina hankkimistaan osakkeista hän luovuttaa. Jos edellä olevassa esimerkissä osakeyhtiö A ei kuuluisi arvo-osuusjärjestelmään, verovelvollinen voisi halutessaan luovuttaa ensiksi myöhemmin hankkimansa osakkeet. Jos jossain tapauksessa ei olisi voitu osoittaa, mitkä arvo-osuusjärjestelmään kuulumattoman yhtiön osakkeet verovelvollinen on myynyt, hänen voitaneen katsoa myyneen suhteellisesti eri aikoina hankittuja osakkeita (vrt. KHO 1984 II 581, joka koskee avoimen yhtiön osuuden luovutusta).

Osakelainaus

Osakelainaussopimuksessa lainaksiantaja luovuttaa osakkeet (arvo-osuudet) lainaksiottajalle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit lainaksiantajalle määräajan päätyttyä. Lainaksiottaja suorittaa korvauksen siitä, että saa arvopaperit käyttöönsä. Ennen vuoden 1998 alussa voimaan tulleita TVL:n, EVL:n ja eräiden muiden lakien muutoksia (1383-1387/1997) osakelainaussopimuksista ei ollut tuloverotuksessa erityisiä säännöksiä. Mainittuihin säännöksiin sisältyvää luovutuksia koskevaa poikkeussäännöstä sovelletaan, jos verotus toimitetaan EVL:n mukaan. Jos lainaksiantajaa verotetaan TVL:n mukaan, lainaksiantoa pidetään luovutuksena (vrt. KVL 1995/154).

Palkkana saatu osake

Osakkeiden saaminen palkkana tai muuna veronalaisena etuutena on vastikkeellinen saanto. Hankintamenona pidetään tällöin maksetun hinnan lisäksi määrää, joka otetaan tuloverotuksessa huomioon. Jos työntekijä esimerkiksi myy työsuhdeoption perusteella hankkimansa osakkeet edelleen, osakkeiden hankintamenoon luetaan hänen osakkeista ja optio-oikeudesta maksamansa hinnan lisäksi palkkana verotettu edun määrä. Edun määrän sai lukea hankintamenoon, vaikka etu ei ulkomaantyötulona ollut TVL 77 §:n mukaan veronalaista tuloa (KHO 2003/575).

Vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei sitä vastoin ole luettu osakkeen käyvästä hinnasta saadun 10 prosentin suuruisen alennuksen määrää, joka ei TVL 66.1 §:n mukaan ollut veronalaista tuloa. Hankintameno muodostui osakkeesta maksetusta merkintähinnasta ja siitä edun määrästä, joka oli luettu verovelvollisen ansiotuloksi (KVL 2004/59, KHO 815/2005 ei muutosta).

Jos verovelvollinen on saanut ostaa yhtiöltä, jonka osakas hän on, hyödykkeen alihintaan ja häntä on verotettu peitellystä osingonjaosta, hankintamenoksi katsotaan myös peiteltynä osinkona verotettu määrä (KHO 1988 B 544).

Osinkona saatu osake

Osakeyhtiö voi jakaa osinkona rahaa tai muuta omaisuutta, esim. omistamiaan toisen yhtiön osakkeita. Osinkoa, jonka pörssiyhtiö jakoi toisen pörssiyhtiön osakkeina, on oikeuskäytännössä (KVL 1999/86 ja 87, ei julkaistuja) pidetty pääomatuloksi katsottavana osinkotulona. Saadut osakkeet arvostettiin käypään arvoonsa, jona pidettiin pörssissä muodostunutta keskikurssia sinä päivänä, jona osinko oli nostettavissa. Osakkeen hankintamenoa koskeva kysymys ei ollut ratkaistavana KVL:ssa.

Osinkona saatujen osakkeiden hankintamenona voidaan pitää osakkeen käypää arvoa, jota vastaava määrä luetaan saajan tuloksi osinkona. Osingonsaajan tuloksi katsotaan lisäksi yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 4.2 §:n mukaan hyväksi luettava yhtiöveron hyvityksen määrä. Yhtiöveron hyvityksestä annettu laki on osingon verotusta koskeva erityislaki, eikä siitä voida tehdä johtopäätöksiä osinkona saadun hyödykkeen hankintamenosta. Osinkoa jakavan yhtiön verotusta koskevassa päätöksessä KVL 1997/72 on ollut kysymys mm. osinkona jaettujen osakkeiden arvosta. Siinä yhtiön veronalaista tuloa laskettaessa katsottiin EVL 4 §:n nojalla tuloksi osinkona luovutettavien osakkeiden käypä arvo. Päätöksestä ilmenevää periaatetta voidaan vastaavasti soveltaa määritettäessä osinkona saatujen osakkeiden hankintamenoa. Yhtiöveron hyvitystä, joka katsotaan osingon verotusta koskevien erityissäännösten mukaan osingonsaajan tuloksi, ei näin ollen lueta hankintamenoon.

Osingon TVL 33, a §:n nojalla verovapaa osa on osa osakkeen hankintamenoa (ks. KVL 2005/20, KHO 2765/2005 ei muutosta).

Bonusosake

Ns. bonusosakkeita on käytännössä esiintynyt tapauksissa, joissa valtio on myynyt omistamiaan osakeyhtiön osakkeita sijoittajille. Esimerkiksi myydessään omistamiaan X Oy:n osakkeita vuonna 1999 valtio tarjosi yleisömyynnissä yksityishenkilöille bonusedun siten, että ostaja saa kutakin kymmentä osaketta kohti vuoden omistuksen jälkeen yhden lisäosakkeen ilman eri veloitusta. Tällaisessa järjestelyssä ehdollinen oikeus lisäosakkeen saantiin liittyy osakkeiden kauppaan. Bonusetuna tuleva osake saadaan osakkeiden myyjältä eikä siltä yhtiöltä, jonka osakkeista on kysymys.

Verohallituksen käsityksen mukaan edellä tarkoitettu osakkeiden kauppaan liittyvä bonusosake voidaan katsoa hankituksi vastikkeellisesti samaan aikaan kuin oston yhteydessä alunperin saadut osakkeet. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös muissa vastaavissa järjestelyissä. Huomattava kuitenkin on, että järjestelyt voivat poiketa toisistaan, minkä vuoksi verokohtelu joudutaan ratkaisemaan kunkin järjestelyn osalta erikseen.

Osakekaupassa ilman eri veloitusta saatu bonusosake alentaa niiden osakkeiden hankintahintaa, joiden perusteella se on saatu. Edellä tarkoitetussa järjestelyssä voidaan yhden osakkeen hankintameno laskea jakamalla kymmenestä osakkeesta maksettu hinta yhdellätoista, eli kaupan perusteella yhteensä saatujen osakkeiden määrällä. Näin laskettua hankintamenoa käytetään sekä osakkeiden oston yhteydessä alunperin saatujen että bonusosakkeiden luovutuksesta syntyvää luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa. Hankintameno-olettamaa käytetään, jos se on osakkeen todellista hankintamenoa suurempi.

Kysymyksessä olevassa järjestelyssä osakkeen ostaja saa bonusosakkeen osakkeiden ostosopimuksen perusteella, kun ehtona oleva omistusaika on täyttynyt. TVL 47.3 §, jonka mukaan verovelvollisen aikaisemmin omistamien osakkeiden hankintamenoa ei oteta huomioon niiden perusteella merkityn osakkeen hankintamenoa laskettaessa, ei tämän vuoksi tule sovellettavaksi.

Outokumpu Oy:n eläkejärjestely

Verotuksesta Outokumpu Oy:n eläkejärjestelyn yhteydessä annetun lain (422/88) mukaan tämän järjestelyn yhteydessä saatu osake katsotaan hankituksi vastikkeellisella saannolla, mutta sillä ei ole hankintamenoa. Eläkejärjestely johtui työsopimuksen edellyttämien eläke-etujen vähentämisestä eläkesäätiöiden sääntöjä muutettaessa. Tällaisten osakkeiden luovutusvoittoa laskettaessa tulee siten sovellettavaksi hankintameno-olettama. Osakkeiden omistusaika luetaan niiden merkinnästä.