Työasuntovähennys

Antopäivä
14.12.2017
Diaarinumero
A126/200/2017
Voimassaolo
14.12.2017 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Työasuntovähennys verotuksessa, Työasuntovähennykseen oikeuttava asunnon vuokra (A194/200/2013)

Tässä ohjeessa käsitellään niitä edellytyksiä, joiden perusteella verovelvollisella on oikeus työasuntovähennykseen.

Ohjeen luvussa 5 on kerrottu perhesuhteiden vaikutuksesta työasuntovähennykseen. Ohjetta on muutettu siten, että verovuoden aikana tapahtuneita perhesuhteiden muutoksia tarkastellaan vuositarkastelun sijaan kuukausikohtaisesti. Muutosta sovelletaan verovuodesta 2018 alkaen.

Ohje korvaa diarioimattoman ohjeen Työasuntovähennys verotuksessa ja Verohallinnon antaman kannanoton Työasuntovähennykseen oikeuttava vuokra (diaarinumero A194/200/2013).

1 Johdanto

Työasuntovähennyksestä säädetään tuloverolain (TVL, 1535/1992) 95 a §:ssä. Työasuntovähennys vähennetään verovelvollisen ansiotuloista tulonhankkimiskuluna ja sen määrä on enintään 250 euroa kuukaudelta.

Työasuntovähennyksen tarkoituksena on kannustaa verovelvollisia hakemaan ja vastaanottamaan työtä pitkänkin matkan etäisyydeltä vakituisesta asunnostaan. Verovelvollisella on oikeus vähentää työasuntovähennyksenä työn vuoksi vuokraamansa toisen asunnon eli työasunnon vuokraa, vaikka asumisesta aiheutuneet kulut ovat lähtökohtaisesti verotuksessa vähennyskelvottomia elantomenoja (TVL 31 § 4 momentti). Vähennyksen saaminen edellyttää, että tietyt työpaikan ja asuntojen laatuun ja sijaintiin liittyvät edellytykset täyttyvät. Nämä edellytykset ovat osittain erilaiset perheellisellä ja perheettömällä henkilöllä.

Työasuntovähennys myönnetään verovelvollinen esittämän vaatimuksen ja selvityksen perusteella. Työasuntovähennystä koskevan vaatimuksen tekemisestä kerrotaan tarkemmin vero.fi-sivujen asiakasohjeissa.

2 Varsinainen työpaikka

Työasuntovähennys voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun kyse on työskentelystä varsinaisella työpaikalla. Tuloverolain 72 b §:n mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, taikka muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Varsinainen työpaikka voi olla esimerkiksi toimisto, myymälä, halli tai tehdas. Lyhytaikainenkin työskentelypaikka voi olla varsinainen työpaikka. Esimerkiksi, jos yritys palkkaa toimipaikkaansa ruuhka-apulaisen tai sairausloman sijaisen, tämän varsinainen työpaikka on kyseinen toimipaikka.

Myös työntekijän asunto voi olla hänen varsinainen työpaikkansa. Esimerkiksi myyntiedustajan koti, josta hän lähtee päivittäin myyntipiirinsä esittelypaikoille ja jossa hän säilyttää edustamiaan työnantajan tuotteita, on hänen varsinainen työpaikkansa (KHO 18.11.2003 taltio 2882).

Työasuntovähennystä ei voida myöntää silloin, kun kyse on työskentelystä erityisellä työntekemispaikalla tai toissijaisella työpaikalla. Jos työntekijälle aiheutuu majoittumiskustannuksia erityiselle työntekemispaikalle tehdystä tilapäisestä työmatkasta tai toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta, maksetut kulut voidaan vähentää tietyin edellytyksin työntekijän ansiotuloista tulonhankkimiskuluina. Kuluja ei kuitenkaan voida vähentää, jos työnantaja on maksanut majoituksen tai korvannut majoittumiskulut työntekijälle verovapaasti. Majoittumiskuluista sekä niiden korvaamisesta ja vähentämisestä verotuksessa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

3 Vakituinen asunto ja työasunto

Työasuntovähennyksen myöntäminen edellyttää, että henkilöllä on samanaikaisesti käytössään kaksi asuntoa: vakituinen asunto ja työasunto. Vakituisella asunnolla tarkoitetaan asuntoa, jota henkilö käyttää omana tai perheensä pääasiallisena asuntona eli kotina. Vakituinen asunto on yleensä se asunto, jonka osoitteen henkilö on ilmoittanut väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen. Tosiasiallinen asuminen kuitenkin viime kädessä ratkaisee, mikä asunto katsotaan verotuksessa verovelvollisen vakituiseksi asunnoksi (KHO 2015:121). Vakituisen asunnon määräytymistä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kotikunnan merkitys verotuksessa.

Vakituisen asunnon laadulla ja omistussuhteilla ei ole merkitystä työasuntovähennystä myönnettäessä. Vakituinen asunto voi siten olla esimerkiksi verovelvollisen tai hänen puolisonsa omistama asunto tai vuokra-asunto. Työasunto on verovelvollisen toinen asunto, jonka hän on vuokrannut varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Henkilön on itse asuttava sekä vakituisessa asunnossa että työasunnossa.

Työasuntovähennys soveltuu tyypillisesti tilanteisiin, joissa henkilö asuu työskentelynsä ajan työasunnossa ja palaa esimerkiksi viikonlopuiksi vakituiseen asuntoonsa, jossa asuu puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa. Koska tilanteet vaihtelevat, on mahdotonta esittää mitään täsmällisiä vähimmäisaikoja, jotka henkilön olisi asuttava toisaalta vakituisessa asunnossa ja toisaalta työasunnossa. Jotta asunto voidaan katsoa vakituiseksi asunnoksi, siellä tulee kuitenkin asua säännöllisesti. Jos asunnossa käydään vain satunnaisesti, ei kyse ole vakituisesta asunnosta. Myös työasuntoa tulee tosiasiallisesti käyttää yöpymiseen. Työasuntovähennystä ei kuitenkaan menetä, vaikka välillä matkustaisi työpaikalle myös päivittäin vakituiselta asunnolta käsin.

Työasuntovähennyksen voi saada vain vuokratusta asunnosta. Verovelvollisen on oltava vuokrasuhteessa joko päävuokralainen tai alivuokralainen. Vuokranantaja voi periaatteessa olla kuka tahansa. Vuokrasuhteen tulee kuitenkin olla aito. Aidon vuokrasuhteen keskeinen tunnusmerkki on se, että asunnosta maksetaan käypää vuokraa. Asunnon käypänä vuokrana voidaan pitää muun selvityksen puuttuessa asuntoedun verotusarvoa.

Työasuntovähennyksen voi saada myös, jos vuokraa pitkäaikaiseen asumiseen soveltuvan asunnon hotellista, huoneistohotellista tai muulta vastaavalta taholta. Jotta asunto soveltuu pitkäaikaiseen asumiseen, siinä pitää olla keittomahdollisuus, jääkaappi (muu kuin minibaari), wc- ja peseytymistilat. Pitkäaikaisesta asumisesta on tehtävä vuokrasopimus. Verovelvollisen maksama korvaus voi olla nimeltään vuokraa tai majoituspalvelusta maksettavaa korvausta.

Työasuntovähennyksen voi saada myös siitä majoituspalvelun nimellä maksetun korvauksen osasta, joka on vuokraa. Tällöin edellytyksenä on, että asunnon vuokran osuus on majoittumispalvelua koskevassa sopimuksessa ja maksutositteessa eroteltu muista kokonaisuuteen liittyvistä palveluista (liinavaatehuolto, siivouspalvelu, aamiaiset, kuntosalipalvelut, saunan tai uima-altaan käyttö, yms.). Asumisesta perityn vuokran osuuden on näissäkin tilanteissa vastattava käypää vuokraa.

Yllä mainittujen lisäksi työasuntovähennyksen voi saada myös työsuhdeasunnosta, asumisoikeusasunnosta ja osaomistusasunnosta. Osaomistusasunnosta vähennysoikeus on kuitenkin vain siihen saakka, kun verovelvollinen hallitsee osaomistusasuntoa vuokrasopimuksen perusteella. Vähennystä ei myönnetä enää sen jälkeen, kun osaomistusasunto on lunastettu kokonaan omaksi. Työasuntovähennykseen ei ole siis oikeutta omistusasunnon perusteella, koska omistusasumiseen liittyy muita verotukia, kuten asuntolainan korkojen osittainen vähennysoikeus ja oman asunnon myyntivoiton verovapaus.

Koska työasuntovähennys voidaan myöntää vain täysien kuukausien perusteella, täytyy asunnon vuokrauksen perustua vähintään kuukauden mittaiseen vuokrasopimukseen tai majoittumispalvelua kokevaan sopimukseen. Asunnon vuokraaminen yksittäisiin kuukautta lyhyempiin yöpymisiin katsotaan aina majoittumiseksi, josta maksetun korvauksen perusteella verovelvollisella ei ole oikeutta työasuntovähennykseen.

Työasunnon täytyy olla hankittu nimenomaan toisella paikkakunnalla työskentelyn vuoksi. Vähennykseen ei ole oikeutta esimerkiksi silloin, jos pääasiallisena syynä asunnon hankkimiseen toiselta paikkakunnalta on verovelvollisen tai hänen perheenjäsentensä opiskelu, loma-asuminen tai muu vapaa ajan vietto.

Esimerkki 1: Vanginvartija asuu perheineen Lappeenrannassa ja käy vakituisesti työssä Mikkelissä. Hän vuokraa 1.6. – 31.8. väliseksi ajaksi kesämökin Mäntyharjulta, jossa hän perheineen viettää loma-aikansa ja josta käsin hän käy töissä Mikkelissä. Mäntyharjun asunto on vuokrattu pääasiallisesti vanginvartijan ja hänen perheensä loma-asumista varten, eikä Mikkelissä työskentelyn takia, joten oikeutta työasuntovähennykseen ei ole.

Esimerkki 2: Savonlinnassa perheineen asuva henkilö saa opiskelupaikan Joensuusta, josta hän vuokraa asunnon. Hän käy opiskelujensa ohessa työssä Joensuussa. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska Joensuun asunto on hankittu ensisijaisesti opiskelun takia.

Työasuntovähennystä ei voi myöskään saada majoittautumisesta leirintäalueella olevaan asuntovaunuun, koska kyse ei ole asunnon vuokraamisesta.

4 Vakituisen asunnon ja työasunnon välinen etäisyys

Työasuntovähennyksen edellytyksenä on, että vakituinen asunto sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä työasunnosta ja siitä varsinaisesta työpaikasta, jonka sijainnin vuoksi työasunto on hankittu. Sekä työasunnon että varsinaisen työpaikan pitää siis olla yli 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta. Etäisyys lasketaan lyhintä mahdollista reittiä yleistä tietä pitkin. Yleisenä tienä voidaan pitää yleisesti käytettävissä olevaa maantietä, mutta myös vesi- tai lentoreittiä.

Esimerkki 3: Kirjanpitäjän vakituinen asunto on Haminassa ja hänen varsinainen työpaikkansa on Vantaalla. Hänellä on vuokra-asunto Porvoossa, jossa hän asuu työviikkojensa aikana. Vakituiselta asunnolta on matkaa vuokra-asunnolle 95 kilometriä ja varsinaiselle työpaikalle 140 kilometriä. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska Porvoon asunto on alle 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta.

Esimerkki 4: Opettajan vakituinen asunto on Lahdessa ja hänen varsinainen työpaikkansa on Vantaalla. Hänellä on vuokra-asunto Helsingissä, jossa hän asuu työviikkojensa aikana. Vakituiselta asunnolta on matkaa vuokra-asunnolle 110 kilometriä ja varsinaiselle työpaikalle 90 kilometriä. Työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, koska varsinainen työpaikka on alle 100 kilometrin päässä vakituisesta asunnosta.

5 Perhesuhteiden vaikutus vähennykseen

5.1 Perheellisen henkilön oikeus vähennykseen

Perheellisellä henkilöllä, joka asuu vakituisessa asunnossa puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa, on oikeus työasuntovähennykseen, jos hän vuokraa käyttöönsä toisen asunnon varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi. Tuloverolain 7 §:n mukaan puolisoilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat keskenään avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Heidät katsotaan puolisoiksi siitä verovuodesta alkaen, jonka aikana avioliitto on solmittu tai parisuhde rekisteröity. Vastaavasti, jos puolisot eroavat tai muuttavat pysyvästi erilleen verovuoden aikana, heitä ei enää pidetä säännöksen mukaan puolisoina kyseisenä verovuonna.

Puolisoina pidetään myös avoliitossa asuvia, jos heillä on tai on aikaisemmin ollut yhteinen lapsi tai he ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa. Alaikäisellä lapsella tarkoitetaan lasta, joka ei ennen verovuoden alkua ole täyttänyt 17 vuotta (TVL 8 §).

Aiemmin työasuntovähennystä myönnettäessä puolisoina pidettiin henkilöitä, jotka verovuoden päättyessä olivat TVL 7 §:n mukaisia puolisoita. Työasuntovähennyksen myöntämisedellytykset ratkaistaan TVL 95 a §:n 1 momentin mukaan kuitenkin kuukausikohtaisesti, sillä vähennys myönnetään edellytysten täyttyessä jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta. Tästä syystä vähennystä ei ole syytä evätä kokonaan sellaisilta puolisoilta, jotka ovat eronneet kesken verovuoden. Vähennystä ei myöskään ole syytä myöntää koko verovuodelta sellaisille puolisoille, jotka ovat solmineet avioliiton kesken verovuotta. Vähennyksen edellytysten täyttyessä näissä tapauksissa voidaan työasuntovähennys myöntää osalta verovuotta.

Kun otetaan huomioon yllä todettu, Verohallinnon käsityksen mukaan henkilöitä voidaan pitää TVL 7 §:ssä säädetystä huolimatta puolisoina työasuntovähennystä myönnettäessä siitä päivästä alkaen, jolloin he ovat solmineet avioliiton tai rekisteröineet parisuhteen. Vastaavasti erotilanteissa tai toisen puolison kuollessa henkilöitä pidetään puolisoina siihen päivään saakka, jolloin he ovat eronneet tai muuttaneet pysyvästi erilleen tai toinen puoliso on kuollut.

Esimerkki 5: Henkilöt A ja B ovat solmineet avioliiton 15.7. Heidän yhteinen kotinsa on Jyväskylässä. Henkilö A on työskennellyt koko vuoden varsinaisella työpaikalla Hyvinkäällä, josta hän on vuokrannut työasunnon. Jyväskylän ja Hyvinkään välinen etäisyys on 230 kilometriä. Henkilöllä A on oikeus työasuntovähennykseen elokuusta alkaen.

Esimerkki 6: Henkilöt A ja B asuvat Vaasassa. He ovat avopuolisoita, joille syntyy yhteinen lapsi 10.4. Henkilö A työskentelee Porissa, jossa hänellä on työasunto. Vaasan ja Porin välinen etäisyys on 190 kilometriä. Henkilöllä A on oikeus työasuntovähennykseen toukokuusta alkaen.

Esimerkki 7: Puolisot A ja B asuvat Rovaniemellä. He ovat muuttaneet 10.9. pysyvästi erilleen ennen varsinaista avioeroa. Heillä ei ole lapsia. Puoliso B on työskennellyt koko vuoden Oulussa, jossa hänellä on ollut työasunto. Rovaniemen ja Oulun välinen etäisyys on 200 kilometriä. Puolisolla B on oikeus työasuntovähennykseen tammi-elokuulta.

Esimerkki 8: Puolisot A ja B ovat asuneet Kajaanissa omakotitalossa. He ovat eronneet 11.11., jolloin puoliso B on muuttanut kerrostaloasuntoon Kajaanissa. Heillä on yhteisiä alaikäisiä lapsia, jotka ovat jääneet puolisoiden yhteishuoltajuuteen. Puolisolla B on varsinainen työpaikka Joensuussa, jossa hänellä on työasunto. Kajaanin ja Joensuun välinen etäisyys on 230 kilometriä. Puolisolla B on oikeus työasuntovähennykseen koko vuodelta, koska hänellä on ollut 11.11. saakka puolisonsa ja lastensa kanssa yhteinen koti omakotitalossa ja 11.11. jälkeen hänellä on ollut yhteinen koti lastensa kanssa kerrostaloasunnossa.

5.2 Perheettömän henkilön oikeus vähennykseen

Perheettömällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole puolisoa tai alaikäistä lasta tai joka asuu heistä erillään välien rikkoutumisen vuoksi. Tuloverolain 95 a §:n mukaan perheettömällä henkilöllä on oikeus työasuntovähennykseen vain silloin, kun hänellä on samanaikaisesti kaksi varsinaista työpaikkaa ja kaksi eri asuntoa kummankin varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi. Toinen asunnoista on tällöin hänen vakituinen asuntonsa ja toinen työasuntonsa. Tällaisessa tilanteessa vakituisena asuntona pidetään lähtökohtaisesti sitä asuntoa, jonka osoitteen henkilö on ilmoittanut väestötietojärjestelmään vakinaiseksi osoitteekseen.

Esimerkki 9: Imatralla asuva perheetön veroasiantuntija käy työssä Lahdessa. Hän on vuokrannut Lahdesta asunnon, jossa asuu työviikkojensa ajan. Viikonloput ja loma-ajat hän viettää Imatran asunnossa. Matkaa Imatran asunnosta Lahteen (sekä varsinaiseen työpaikkaan että vuokra-asunnolle) on 190 kilometriä. Henkilöllä ei ole oikeutta työasuntovähennykseen, koska hänellä ei ole Imatralla toista varsinaista työpaikkaa.

Esimerkki 10: Turussa asuva perheetön tarjoilija työskentelee kotikaupungissaan kolmena päivänä viikossa Yrityksen X palveluksessa. Hänellä on toinen työpaikka Helsingissä Yrityksessä Y, jossa hän työskentelee kahtena päivänä viikossa. Jos hän vuokraa asunnon Helsingistä, hänellä on oikeus työasuntovähennykseen, koska edellytys kahdesta samanaikaisesta varsinaisesta työpaikasta ja kahdesta varsinaisen työpaikan sijainnin vuoksi hankitusta asunnosta täyttyy.

Esimerkki 11: Perheetön tutkija asuu Kuopiossa. Hän on sopinut työnantajan kanssa etätöiden tekemisestä kotonaan, jolloin hän työskentelee kaksi päivää viikossa kotonaan Kuopiossa ja kolme päivää viikossa 150 kilometrin päässä työnantajan tiloissa Jyväskylässä. Hänellä on Kuopiossa omistusasunto ja Jyväskylässä vuokra-asunto. Koska tutkija työskentelee työnantajan toimipaikassa säännöllisesti, on Jyväskylän toimipaikka hänen varsinainen työpaikkansa. Kotia ei tällöin pidetä hänen varsinaisena työpaikkanaan. Tutkijalla ei ole oikeutta työasuntovähennykseen, koska hänellä ei ole kahta varsinaista työpaikkaa.

Vähennyksen voi saada myös, jos perheetön henkilö on virkavapaana vakituisesta työstään ja työskentelee väliaikaisesti muualla. Tällöin edellytyksenä on lisäksi, että vakinaisen toimen sijaintipaikkakunnalla oleva asunto säilyy tänä aikana hänen omassa käytössään.

Esimerkki 12: Jyväskylässä asuva perheetön professori jää lukuvuodeksi virkavapaalle Jyväskylän yliopiston vakituisesta virastaan hoitaakseen tänä aikana viransijaisena Oulun yliopiston professorin virkaa. Oulussa työskentelyä varten hän vuokraa sieltä asunnon. Professori säilyttää Jyväskylän asunnon omassa käytössään virkavapauden ajan. Hänellä on oikeus työasuntovähennykseen Oulun asunnon perusteella.

6 Työasuntovähennyksen määrä

Työasuntovähennys on enintään 250 euroa jokaiselta täydeltä kalenterikuukaudelta, jona verovelvollisella on samanaikaisesti käytössään vakituinen asunto ja työasunto. Jos verovelvollisen työasunnosta maksaman vuokran määrä on vähemmän kuin 250 euroa kuukaudessa, työasuntovähennyksenä vähennetään maksetun vuokran määrä. Vähennystä ei saa vajailta kalenterikuukausilta. Työasuntovähennys myönnetään myös tavanomaisilta loma-ajoilta, jos työasunto ei ole tänä aikana muussa käytössä, esimerkiksi edelleen vuokrattuna toiselle.

Esimerkki 13: Verovelvollisella on ollut vuokrattuna työasunto 10.3. – 31.12. Hän on ollut vuosilomalla heinäkuun. Hän on maksanut työasunnosta vuokraa 230 euroa kuukaudessa 31.8. saakka ja sen jälkeiseltä ajalta 260 euroa kuukaudessa. Verovelvollinen ei saa vähennystä maaliskuulta, koska hänellä ei ole ollut työasuntoa koko kalenterikuukautta. Huhti–elokuulta (5 kk) työasuntovähennys on 230 euroa kuukaudelta. Verovelvollinen saa vähennyksen myös heinäkuulta, koska asunto on ollut tuolloin varattuna hänen omaan käyttöönsä. Syys–joulukuulta (4 kk) hän saa työasuntovähennyksen enimmäismäärän 250 euroa kuukaudelta. Verovelvollisen työasuntovähennys on yhteensä 2.150 euroa (5 kk x 230 euroa + 4 kk x 250 euroa).

Asumisoikeusasunnon vuokrana pidetään maksettua käyttövastiketta. Osaomistusasunnosta vähennys lasketaan maksetun vuokran perusteella. Työsuhdeasunnosta vähennys lasketaan asunnon luontoisetuarvon tai siitä maksetun vuokran perusteella.

Esimerkki 14: Työntekijä on saanut työnantajaltaan luontoisetuna asunnon lämmityksineen keskuslämmitystalossa. Asunto on ollut hänen työasuntonaan 1.3. – 31.12. Asunnon luontoisetuarvo on Verohallinnon luontoisetupäätöksen mukaan 295 euroa kuukaudessa, mikä määrä lisätään luontoisetuna työntekijän veronalaiseen palkkaan (työntekijä ei ole maksanut asunnosta vuokraa). Työasuntovähennys lasketaan työntekijän veronalaiseksi tuloksi luetun luontoisedun perusteella. Työntekijän työasuntovähennys on 2.500 euroa (10 kk x 250 euroa).

Vuokraan luetaan suoritukset, jotka vuokralainen maksaa vuokrasuhteen perusteella vuokranantajalle. Jos vesimaksut sisältyvät perittyyn vuokraan, ne oikeuttavat vähennykseen. Vuokrasta erillisenä perityn vesimaksun perusteella vähennystä ei voi saada. Vuokralaisen kolmannelle osapuolelle maksamia maksuja, joiden suorittamisesta vuokranantaja ei ole vastuussa, ei pidetä vuokrana. Esimerkiksi sähkölaskuja, jotka vuokralainen maksaa sähkölaitokselle solmimansa sähkösopimuksen perusteella, ei katsota työasunnosta maksetuksi vuokraksi.

Jos asunnossa on päävuokralaisena useampi henkilö, työasuntovähennyksen perusteena on kunkin vuokralaisen itse maksama osuus kokonaisvuokrasta. Jos osa vuokralaisista on alivuokralaisia, alivuokralaisen työasuntovähennys lasketaan hänen päävuokralaiselle maksamansa määrän perusteella. Päävuokralainen saa tällöin työasuntovähennyksen siitä vuokran määrästä, joka jää hänen omaksi todelliseksi kustannuksekseen sen jälkeen, kun alivuokralaisten osuudet on vähennetty hänen itse maksamastaan vuokrasta.

7 Työasuntovähennys puolisoilla

Jos työasuntovähennyksen edellytykset täyttyvät molempien puolisoiden osalta ja molemmat puolisot ovat vaatineet vähennystä, vähennys myönnetään sille puolisolle, jonka puhdas ansiotulo on suurempi (TVL 95 a §:n 5 momentti). Puhtaan ansiotulon määrä saadaan, kun veronalaisesta ansiotulosta vähennetään luonnolliset vähennykset. Puhtaasta ansiotulosta ja luonnollisista vähennyksistä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa.

Lähtökohtaisesti työasuntovähennys myönnetään siis vain toiselle puolisoista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2012:109) mukaan molemmat puolisot voivat kuitenkin saada työasuntovähennyksen silloin, kun heillä on ollut työasunnot eri aikoina ja he ovat vaatineet työasuntovähennystä eri kuukausilta. Jos molemmat puolisot vaativat työasuntovähennystä samoilta kuukausilta, vähennys myönnetään näissä tilanteissa lain mukaan kuitenkin vain suurempituloiselle puolisolle.

Työasuntovähennys lasketaan aina vähennyksen saajan omien vähennysperusteiden mukaan. Toisen puolison työasunnostaan maksamaa vuokraa ei oteta huomioon laskettaessa vähennykseen oikeutetun puolison työasuntovähennystä.

Esimerkki 15: Puolisolla A on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puolisolla B on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 300 euroa kuukaudessa. Kumpikin puoliso vaatii työasuntovähennystä. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40.000 euroa ja B:llä 30.000 euroa. A on suurempituloinen puoliso ja työasuntovähennys myönnetään hänelle. Puolisolle A myönnetään työasuntovähennystä hänen omien vähennysperusteidensa mukaan 2.400 euroa (12 kk x 200 euroa).

Jos puolisoilla on ollut työasunto eri aikoina ja he vaativat työasuntovähennystä eri ajoilta, kumpikin puoliso voi saada työasuntovähennyksen samalta verovuodelta. Kultakin kuukaudelta työasuntovähennyksen voi saada kuitenkin vain toinen puolisoista. Jos kumpikin on vaatinut vähennystä samalta kuukaudelta, vähennys myönnetään puolisolle, joka on verovuonna suurempituloinen puoliso.

Esimerkki 16: Puolisolla A on ollut verovuonna työasunto 1.1. – 31.7. ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puolisolla B on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa. Kumpikin puoliso vaatii työasuntovähennystä. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40.000 euroa ja B:llä 30.000 euroa. A on suurempituloinen puoliso. Puolisolle A myönnetään työasuntovähennystä 1.400 euroa (7 kk x 200 euroa) ajalta 1.1. – 31.7. Puolisolle B myönnetään työasuntovähennystä 1.200 euroa (5 kk x 240 euroa) ajalta 1.8. – 31.12.

Jos kummallakin puolisolla on ollut työasunto samanaikaisesti, puolisot voivat sopia keskenään kumpi heistä vaatii työasuntovähennyksen.

Esimerkki 17: Puolisolla A on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puolisolla B on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40.000 euroa ja B:llä 30.000 euroa. Vain puoliso B vaatii työasuntovähennystä. Puolisolle B myönnetään työasuntovähennystä 2.880 euroa (12 kk x 240 euroa).

Esimerkki 18: Puolisolla A on ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 200 euroa kuukaudessa. Puolisolla B on myös ollut koko vuoden työasunto ja hän on maksanut siitä vuokraa 240 euroa kuukaudessa. Puhdas ansiotulo ennen työasuntovähennyksen tekemistä on A:lla 40.000 euroa ja B:llä 30.000 euroa. Puolisot sopivat keskenään työasuntovähennyksen vaatimisesta. Puoliso A vaatii vähennystä 1.1. – 30.6. ja puoliso B vaatii vähennystä 1.7. – 31.12. Puolisolle A myönnetään työasuntovähennystä 1.200 euroa (6 kk x 200 euroa). Puolisolle B myönnetään työasuntovähennystä 1.440 euroa (6 kk x 240 euroa).

8 Muiden vähennysten ja verovapaiden tukien vaikutus

Työasuntovähennystä ei myönnetä siltä osin kuin verovelvollinen on muun säännöksen nojalla vähentänyt asunnon käyttöön liittyviä kustannuksia verotuksessaan. Työasuntovähennyksen määrään vaikuttava vähennys on esimerkiksi työhuonevähennys, jonka verovelvollinen voi saada, jos hän on käyttänyt työasuntoa työtehtäviensä suorittamiseen. Kotitalousvähennys ei kuitenkaan vaikuta myönnettävän työasuntovähennyksen määrään.

Esimerkki 19: Opettajalla on ollut työasunto käytössään verovuonna 10 kuukauden ajan. Hän on maksanut työasunnosta vuokraa 500 euroa kuukaudelta eli yhteensä 5.000 euroa. Työasuntovähennys olisi tällöin 2.500 euroa (10 kk x 250 euroa). Opettaja on käyttänyt samaa asuntoa myös työtehtäviensä hoitamiseen ja hänelle myönnetään verovuoden verotuksessa 410 euron työhuonevähennys. Työasuntovähennystä pienennetään työhuonevähennyksen määrällä. Työasuntovähennystä voidaan siten myöntää 2.090 euroa (2.500 – 410 euroa).

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä 1.1.2017 alkaen 750 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän (TVL 95 § 1 momentti 1 kohta). Työasuntovähennys ja muut palkkatulon hankkimisesta johtuneet menot, pois lukien jäsenmaksut sekä asunnon ja työpaikan väliset matkakulut, voidaan vähentää vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Toiselta paikkakunnalta vuokratun asunnon todelliset vuokrakulut on joissakin poikkeustapauksissa mahdollista vähentää ansiotulojen tulonhankkimiskuluina työasuntovähennyksen sijasta. Tällöin olosuhteiden on vastattava ratkaisun KHO 8.12.1982 taltio 5531 olosuhteita. Ratkaisussa oli kyse perheellisestä henkilöstä, joka hoiti tilapäistä viransijaisuutta toisella paikkakunnalla ja oli samaan aikaan virkavapaana toisella paikkakunnalla olevasta vakinaisesta toimesta. Tapauksessa tilapäinen viransijaisuus oli lyhytaikainen (5 kk) ja henkilön perhe asui vakinaisen toimen sijaintipaikkakunnalla.

Jos verovelvollinen työskentelee lyhyen aikaa toisella paikkakunnalla yllä mainitun ratkaisun olosuhteita vastaavasti, voidaan vähennys myöntää työasuntovähennyksen sijasta todellisten vuokrakulujen perusteella tulonhankkimiskuluna. Lyhytaikaisena työskentelynä pidetään tällöin enintään vuoden kestävää viransijaisuutta. Lyhytaikainen työskentely voi jakautua kahdelle verovuodelle. Jos työskentely kestää yli vuoden, on verovelvollisella oikeus ainoastaan työasuntovähennykseen.

Työasuntovähennystä ei myönnetä, jos henkilö on saanut toisella paikkakunnalla työasunnossa asumiseen liittyvää verovapaata korvausta tai etuutta. Tuen määrällä ei ole merkitystä, vaan jo vähäinenkin verovuonna saatu korvaus tai etuus estää kokonaan työasuntovähennyksen myöntämisen kyseiseltä vuodelta. Esimerkiksi työasuntoa varten saatu verovapaa asumistuki tai kansanedustajan saama verovapaa kulukorvaus estää työasuntovähennyksen saamisen.

Sen sijaan työasunnossa asumista varten saatu veronalainen korvaus tai muu kuin työasuntoa varten saatu verovapaa tuki tai korvaus ei ole este työasuntovähennyksen saamiselle. Esimerkiksi vakituista asuntoa varten saatu asumistuki tai työasunnolta erityiselle työntekemispaikalle tehdystä työmatkasta saatu matkakustannusten korvaus ei estä työasuntovähennyksen saamista.

9 Liikkeen- tai ammatinharjoittajan ja maataloudenharjoittajan työasuntovähennys

Työasuntovähennys voidaan myöntää myös liikkeen- tai ammatinharjoittajalle. Tällöin edellytetään, että liikkeen- tai ammatinharjoittajalla on pysyvä toimipaikka ja että myös muut vähennyksen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

Pysyvällä toimipaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jolla työskentely on pitkäaikaista, säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Työskentely toimipaikalla on tällöin verrattavissa työntekijän työskentelyyn varsinaisella työpaikalla.

Esimerkki 20: Ammatinharjoittajana toimiva silmälääkäri asuu perheineen Turussa, mutta hänellä on pysyvä vastaanotto Kouvolassa. Lääkäri on vuokrannut Kouvolasta asunnon, jossa hän majoittuu Kouvolassa työskennellessään. Kouvolassa sijaitsevaa pysyvää toimipaikkaa pidetään lääkärin verotuksessa hänen varsinaiseen työpaikkaan rinnastettavana toimipaikkana, joten lääkärillä on oikeus työasuntovähennykseen Kouvolasta vuokratun työasunnon perusteella.

Maataloudenharjoittajalla on yleensä vakituinen asunto omistamallaan maatilalla, jolloin työasuntovähennyksen myöntämisen edellytykset eivät täyty. Maataloudenharjoittaja voi saada työasuntovähennyksen, jos hän työskentelee muulla varsinaisella työpaikalla kuin maatilalla ja vuokraa tämän työn vuoksi työasunnon työskentelypaikkakunnalta.

Jos maataloudenharjoittaja harjoittaa tilalla maataloutta, on maatila hänen varsinainen työpaikkansa. Myös maatalousyhtymän maatilaa pidetään yhtymän osakkaan varsinaisena työpaikkana, jos osakas työskentelee siellä säännöllisesti (esimerkiksi viikonloppuisin ja muina vapaa-aikoina) ja saa yhtymästä työskentelyynsä perustuvaa tulo-osuutta, jonka määrä on vähäistä suurempi.

Esimerkki 21: Perheetön maataloudenharjoittaja/metallimies asuu omistamallaan maatilalla Ähtärissä. Hän on palkkatyössä metallialan yrityksessä Vaasassa, jossa hänellä on vuokra-asunto. Hän työskentelee maatilallaan viikonloppuisin ja vapaa-aikanaan läpi vuoden. Metallimiehellä katsotaan olevan varsinainen työpaikka Ähtärin maatilalla ja toinen varsinainen työpaikka Vaasassa. Ähtärin ja Vaasan välinen etäisyys on 150 kilometriä. Maataloudenharjoittajalla on oikeus työasuntovähennykseen Vaasasta vuokratun asunnon perusteella.

10 Kansainväliset työskentelytilanteet

Työasuntovähennys voidaan myöntää esimerkiksi tilanteessa, jossa Suomessa asuvalla henkilöllä on varsinainen työpaikka ja työasunto ulkomailla tai toisessa valtiossa vakituisesti asuvalla henkilöllä on työpaikka ja työasunto Suomessa. Edellytyksenä vähennyksen saamiselle edellä mainituissa tilanteissa kuitenkin on, että vähennys kohdistuu Suomessa veronalaiseen tuloon, jota verotetaan verotusmenettelystä annetun lain mukaan, ja vähennyksen saamisen yleiset edellytykset täyttyvät.

Suomessa yleisesti verovelvollista verotetaan sekä hänen Suomesta että ulkomailta saamistaan tuloista. Muualta saatu tulo voi kuitenkin olla verovapaata joko Suomen sisäisen lainsäädännön tai verosopimuksen perusteella. Työasuntovähennystä ei voida myöntää, jos se kohdistuu verovapaan tulon hankkimiseen.

Ulkomailla vakituisesti asuva mutta Suomessa työskentelevä henkilö voi saada työasuntovähennyksen, jos vähennys kohdistuu tuloon, josta häntä verotetaan Suomessa verotusmenettelystä annetun lain mukaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun henkilö oleskelee Suomessa yli kuusi kuukautta, jolloin häntä pidetään tuloverolain mukaan Suomessa yleisesti verovelvollisena.

Rajoitetusti verovelvollisia ovat ulkomailla asuvat henkilöt ja henkilöt, jotka oleskelevat Suomessa enintään kuusi kuukautta. Rajoitetusti verovelvollinen on velvollinen suorittamaan Suomeen veroa vain täältä saamistaan tuloista. Palkkatulosta peritään lähtökohtaisesti lähdevero, jolloin työasuntovähennystä tai muitakaan tuloverolain mukaisia vähennyksiä ei voida myöntää. Rajoitetusti verovelvollinen voi kuitenkin tietyin edellytyksin vaatia, että ansiotulot (osinkoja lukuun ottamatta) verotetaan progressiivisesti lähdeverotuksen sijasta. Tällöin rajoitetusti verovelvollista verotetaan verotusmenettelylain mukaan samaan tapaan kuin Suomessa yleisesti verovelvollisia ja hänellä on oikeus työasuntovähennykseen. Rajoitetusti verovelvollisen mahdollisuudesta vaatia progressiivista verotusta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Raili Knuutinen