Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa

Antopäivä
18.12.2019
Diaarinumero
VH/4296/00.01.00/2019
Voimassaolo
1.1.2020 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 §:n 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/966/00.01.00/2019

Tässä ohjeessa käsitellään palkansaajan oikeutta vähentää työstä aiheutuneita matkakustannuksia verotuksessa. Palkansaajalle aiheutuneiden kustannusten vähentämiseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita matkakustannuksia. Erityisalan matkakustannuksista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset.

Ohjeeseen on päivitetty euromääräiset muutokset, jotka on tehty Verohallinnon päätöksiin ja yhtenäistämisohjeeseen. Ohjeen lukuun 2.3 on lisätty esimerkkejä kahden asunnon vaikutuksesta matkakustannusten vähentämiseen. Lisäksi ohjeen tekstiä on paikoitellen muokattu, mutta varsinaiseen asiasisältöön ei ole tehty muutoksia.

1 Johdanto 

Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan työstä aiheutuneita matkoista johtuvia kustannuksia. Vähennykseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita matkakustannuksia.

Asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämisestä palkansaajan verotuksessa on säädetty tuloverolain (1535/1992, TVL) 93 §:ssä ja 95 §:n 1 momentin 3 kohdassa. Työmatkasta aiheutuneet matkakustannukset ja muut kustannukset palkansaaja voi vähentää TVL 29 §:n ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisina tulonhankkimiskuluina.

Verohallinto antaa vuosittain kaksi matkakustannuksia koskevaa päätöstä:

Lisäksi Verohallinto antaa vuosittain niin sanotut yhtenäistämisohjeet, joilla edistetään oikeaa ja yhdenmukaista verotusta:

  • Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2019 toimitettavaa verotusta varten (jäljempänä yhtenäistämisohje). Ohjeissa kerrotaan muun muassa se, minkä suuruisen vähennyksen verovelvollinen voi saada, kun työmatka on lisännyt hänen elantokustannuksiaan. Vähennys on erisuuruinen kuin se määrä, jonka työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti. Verohallinto antaa kuluvan vuoden yhtenäistämisohjeet yleensä joulukuussa.

Tämän ohjeen liitteenä on taulukko, jossa esitetään yhteenveto matkakustannusten korvaamisesta ja vähentämisestä. Taulukossa on kerrottu, minkä suuruisia matkakustannusten korvauksia työnantaja voi maksaa työntekijälle verovapaasti. Siinä on myös kerrottu, minkä suuruisia kustannuksia työntekijä voi vaatia vähennettäväksi omassa verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut matkoista hänelle aiheutuneita kustannuksia.

2 Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset

2.1 Varsinainen työpaikka

Asunnon ja työpaikan välisellä matkalla tarkoitetaan kodin ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Varsinainen työpaikka on paikka, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Esimerkiksi työn liikkuvuuden vuoksi tällaista vakituista työskentelypaikkaa ei kuitenkaan välttämättä ole. Silloin varsinaisena työpaikkana pidetään paikkaa, josta työntekijä hakee työmääräykset tai jossa hän säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita. Varsinaisena työpaikkana voidaan pitää myös muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

2.2 Päivittäiset asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat

Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ansiotulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Myös toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan väliset matkakulut vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakustannuksina (katso luku 5).

Verovelvollinen voi vähentää matkakustannuksensa vain halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan ja halvimman lipun hinnan mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa hän on todellisuudessa käyttänyt matkaansa. Palkansaajan matkakustannusten omavastuuosuus on 750 euroa vuodessa. Matkakuluista saa siis vähentää vain sen osan, joka ylittää 750 euroa. Vähennyksen enimmäismäärä on 7 000 euroa vuodessa. (TVL 93 §:n 1 momentti.)

Esimerkki 1: Palkansaajan matkakustannukset ovat 8 400 euroa halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna. Kun 750 euron omavastuuosuus on vähennetty, matkakustannukset ovat 7 650 euroa. Palkansaaja saa vähentää verotuksessaan asunnon ja työpaikan välisinä kustannuksina ainoastaan 7 000 euroa.

Osan vuotta työttömänä olleen työnhakijan omavastuuta pienennetään 70 eurolla jokaiselta täydeltä korvauskuukaudelta, jolta työnhakija on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai päivärahaa toimeentulon turvaamiseksi. Tällaisissa tapauksissa matkakustannusten omavastuuosuus on kuitenkin aina vähintään 140 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5:ta korvauspäivää vastaava määrä. (TVL 93 §:n 4 momentti.)

Palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia vain työssäoloajalta ja toteutuneen matkustuksen perusteella. Yleensä vähennys voidaan myöntää 11 työssäolokuukauden ajalta. Etätyöpäiviltä ja loma-, vuorotteluvapaa-, työkomennus- tai muulta matkustamisen katkaisevalta ajalta vähennystä ei saa.

2.3 Varsinainen työpaikka toisella paikkakunnalla

Palkansaajan varsinainen työpaikka ja hänen työn vuoksi hankkimansa asunto voivat sijaita toisella paikkakunnalla kuin hänen ja hänen perheensä varsinainen asunto. TVL 93 §:n 1 momentissa ei ole määritelty, mitä asunnolla tarkoitetaan.

Asunnon ja työpaikan välisenä matkana pidetään vakiintuneen verotus- ja oikeuskäytännön mukaan myös matkaa, jonka toisella paikkakunnalla työskentelevä ja asuva verovelvollinen tekee käydäkseen viikonloppuisin tai muina vapaapäivinään perheensä luona. Palkansaaja voi vähentää perheensä luona käynnistä aiheutuvat matkakulut asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennykseen oikeuttavan matkan voi yleensä tehdä kerran viikossa. Vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.

Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan vain perheellinen henkilö voi vähentää nämä matkakustannukset. Perheellisenä pidetään verotuksessa henkilöä, joka on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Perheellinen on myös henkilö, jolla on avopuoliso, jonka kanssa hän on aiemmin ollut avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa tai jonka kanssa hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi. Lapsettomat aviopuolisot eivät voi vähentää puolison luona käynneistä aiheutuneita kuluja, jos heillä on eri kotikunnat.

Jos perheettömällä palkansaajalla on kaksi asuntoa, hänen varsinaisena asuntonaan pidetään verotuksessa varsinaisen työpaikan läheisyydessä sijaitsevaa asuntoa. Toista asuntoa pidetään verotuksessa sellaisena muuna asuntona (esimerkiksi vapaa-ajan asunto, kakkosasunto tms.), jonne tehdyiltä matkoilta palkansaaja ei voi vähentää matkoista aiheutuneita kustannuksia. 

Esimerkki 2: Palkansaaja asuu Helsingissä avopuolisonsa kanssa. Hänen varsinainen työpaikkansa sijaitsee Oulussa. Palkansaaja tekee yleensä 1-2 päivää viikossa etätyötä Helsingin kodissaan. Oulussa työskennellessään hän yöpyy Oulusta hankkimassaan vuokrayksiössä. Palkansaaja ei voi vähentää Helsingin ja Oulun välisten matkojen kustannuksia verotuksessaan, koska häntä ei pidetä verotuksessa perheellisenä henkilönä ja siten hänen varsinainen asuntonsa on Oulun vuokra-asunto, joka sijaitsee lähempänä varsinaista työpaikkaa.

Esimerkki 3: Palkansaaja asuu yksin Helsingissä. Hänen varsinainen työpaikkansa sijaitsee Oulussa. Palkansaaja tekee yleensä 3 päivää viikossa etätyötä Helsingin kodissaan. Oulussa työskennellessään hän yöpyy (majoittuu) hotellissa. Hotellimajoitusta ei pidetä asumisena, joten palkansaajalla on verotuksessa vain yksi asunto (Helsingissä). Palkansaaja voi siten vähentää Helsingin ja Oulun välisistä matkoista aiheutuneet kulut verotuksessaan asunnon ja työpaikan välisinä matkakustannuksina. Sen sijaan majoituksesta aiheutuneita kuluja hän ei voi vähentää, koska palkansaaja ei ole TVL 72 §:ssä tarkoitetulla työmatkalla. 

Oikeuskäytännön mukaan (katso esimerkiksi KHO 2016:188) eronneella puolisolla on oikeus vähentää asunnon ja toisella paikkakunnalla sijaitsevan työpaikan väliset matkakustannukset silloin, kun yhteishuoltajuudessa olevat lapset asuvat välillä hänen asunnossaan. Silloin matkat katsotaan tehdyksi asuntoon, jossa eronnut puoliso asuu osan ajastaan perheensä kanssa.

2.4 Halvin kulkuneuvo

2.4.1 Vähennys julkisilla kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista

Palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset halvimman kulkuneuvon ja halvimman lipun hinnan mukaan laskettuna. Halvimpana kulkuneuvona pidetään yleensä julkista kulkuneuvoa ja halvimpana lippuna sarja-, seutu- tai muuta sellaista lippua. Myös viikonloppumatkojen kustannukset vähennetään julkisten kulkuneuvojen taksojen mukaisesti.

2.4.2 Vähennys muilla kuin julkisilla kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista

Vain joissakin poikkeustapauksissa vähennykseen oikeuttava matka voidaan tehdä muuta kuin julkista kulkuneuvoa käyttäen. Vakiintuneessa verotuskäytännössä palkansaaja voi vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

  • Julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä.
  • Kävelymatka yhteen suuntaan (esimerkiksi asunnolta linja-autopysäkille) on vähintään 3 kilometriä.
  • Odotusaika meno-paluumatkalla (esimerkiksi julkisen kulkuneuvon vaihto) on yhteensä vähintään 2 tuntia.
  • Matka alkaa tai päättyy yöllä (klo 00.00–05.00).

Omaa autoa ei pidetä halvimpana kulkuneuvona sen perusteella, että palkansaaja tarvitsee autoa työssään, hän kuljettaa samalla lapsia päivähoitoon tai matka julkisilla kulkuneuvoilla kestäisi kauemmin kuin omalla autolla.

Jos halvimpana pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa, vähennys lasketaan matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti (TVL 93 §:n 2 momentti). Vuosina 2019-2020 kulkuneuvokohtaiset vähennysten määrät ovat matkakuluvähennyspäätöksen mukaan seuraavat:

Vuosina 2019-2020 kulkuneuvokohtaiset vähennysten määrät
oma auto 0,25 euroa kilometriltä
työsuhdeauto 0,19 euroa kilometriltä
moottoripyörä ja kevyt nelipyörä 0,16 euroa kilometriltä
mopo 0,09 euroa kilometriltä
polkupyörä 85,00 euroa vuodessa

Kun palkansaaja käyttää asunnon ja työpaikan väliseen matkaansa muuta kuin matkakuluvähennyspäätöksessä mainittua kulkuneuvoa, vähennys myönnetään kustannuksista esitetyn luotettavan selvityksen perusteella.

2.4.3 Vähennys osin julkisella kulkuneuvolla ja osin omalla autolla tehdyistä matkoista

Jos julkinen kulkuneuvo on käytettävissä vain osalla asunnon ja työpaikan välistä matkaa, palkansaaja voi vähentää matkakulut osaksi julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna ja osaksi muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna.

Esimerkiksi auto voi olla halvin kulkuneuvo matkalla asunnolta rautatieasemalle ja juna rautatieasemalta työpaikalle. Jos palkansaaja voi tällaisessa tilanteessa pysäköidä auton asemalle tai sen läheisyyteen, matkakulut vähennetään osaksi oman auton ja osaksi julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan. Jos vaihtopaikassa ei ole pysäköintimahdollisuutta, voidaan matkakulut vähentää koko matkalta muun kuin julkisen kulkuneuvon mukaan laskettuna.

Liityntäpysäköinnistä aiheutuneet kustannukset eivät ole TVL 93 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia kulkuneuvon käyttökustannuksia. Niitä ei tästä syystä pidetä myöskään TVL 95 §:ssä tarkoitettuina tulonhankkimiskuluina. Liityntäpysäköinnistä aiheutuneet kulut ovat palkansaajan elantomenoja, joita ei voi vähentää verotuksessa.

2.4.4 Vähennys kimppakyydillä tehdyistä matkoista

Palkansaaja vähentää matkakustannukset halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan myös silloin, kun hän kulkee asunnon ja työpaikan välisen matkan kimppakyydillä.

Kimppakyydin tarjoaja saa normaaliin tapaan halvimman kulkuneuvon mukaan lasketun vähennyksen. Vähennys kuitenkin pienenee, jos hän saa muille tarjoamastaan kyydistä korvauksen.

Jos kyydissä kulkeva ei maksa kyydistä mitään, hän ei voi vähentää verotuksessa asunnon ja työpaikan välisten matkojen kustannuksia. Jos kyydissä oleva maksaa kyydistä vähemmän kuin käytettävissä olevan julkisen kulkuneuvon taksa olisi, on kimppakyyti hänen halvin kulkuneuvonsa.

Esimerkki 4: Palkansaaja A:n halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla on juna, jonka lippu maksaa 220 euroa kuukaudessa. Hän kuitenkin kulkee töihin omalla autollaan. Hänen kyydissään kulkee samalla työpaikalla työskentelevä naapuri B, joka maksaa A:lle kyydistä aiheutuneista kustannuksista 100 euroa kuukaudessa.

A saa vähentää asunnon ja työpaikan väliset matkansa junan taksan mukaan, mutta kuitenkin siten, että vähennyksen perusteena oleva kustannus on (220 euroa – 100 euroa) 120 euroa kuukaudessa.

B:n halvin kulkuneuvo on naapurin auto, koska hän maksaa kyydistä summan, joka on halvimman julkisen kulkuneuvon taksaa pienempi. B:n vähennyksen perusteena on siten 100 euroa kuukaudessa, jonka hän maksaa naapurille kyydin kustannuksista.

2.5 Työsuhdematkalipun vaikutus kustannusten vähentämiseen

Jos työntekijä on saanut työnantajaltaan työsuhdematkalipun, hän saa vähentää matkakustannuksina vain itse maksamansa määrän tai itse maksamansa määrän ja sen osuuden työsuhdematkalipusta, joka on verotettavaa etua. Työsuhdematkalipun verovapaata osuutta ei saa vähentää. Työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 300 euroon saakka ja 750 euron ylittävältä osalta 3 400 euroon asti.

Esimerkki 5: Halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin on julkinen kulkuneuvo. Halvin matkalippu on kausilippu, jonka hinta on 90 euroa kuukaudessa eli 11 kuukaudelta yhteensä 990 euroa.

Työntekijä saa työsuhdematkalippuedun siten, että työnantaja antaa hänelle matkalipun ostoa varten vastikkeetta yhden 20 euron työmatkasetelin kutakin työkuukautta kohden. Työntekijä saa siis työmatkaseteleitä yhteensä 220 euron arvosta. Hänelle jää kausilipusta itse maksettavaksi 70 euroa kuukaudessa eli yhteensä 770 euroa.

Työmatkasetelit ovat verovapaita 300 euroon saakka vuodessa. Verovelvollisen vähennyskelpoiset matkakustannukset ovat 770 euroa. Omavastuuosuuden (750 euroa) huomioimisen jälkeen hän voi vähentää 20 euroa.

Lisätietoja työsuhdematkalipusta on Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa.

2.6 Luontoisetuauto (työsuhdeauto) ja kustannusten vähentäminen

Palkansaaja voi vähentää matkakustannukset halvimman kulkuneuvon mukaan myös silloin, kun hänellä on vapaa autoetu tai auton käyttöetu ja hän käyttää luontoisetuautoa asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Kun halvinta kulkuneuvoa ratkaistaan, luontoisetuauton kustannuksena pidetään Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen 2 §:n mukaista arvoa. Tämä arvo on myös vähennyksen määrä, jos luontoisetuauto on halvin käytettävissä oleva kulkuneuvo.

2.7 Työnantajan järjestämä yhteiskuljetus

Jos työntekijä on saanut asunnon ja työpaikan välisille matkoille verovapaan yhteiskuljetuksen, hän ei saa näistä matkoista matkakuluvähennystä.

3 Työmatkasta aiheutuneet matkakustannukset

3.1 Työmatka

TVL 72 §:n 1 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan työhön kuuluvien tehtävien tilapäistä suorituspaikkaa.

Työmatkana ei pidetä päivittäistä asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa (katso luku 2.2). Työmatkana ei pidetä myöskään matkaa toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan välillä (katso luku 5) eikä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä (katso luku 3.3).

TVL 72 §:n 2 momentin mukaan työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

  1. Työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa.
  2. Työskentely on tilapäistä jäljempänä esitetyllä tavalla.
  3. Työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta.
  4. Verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla pidetään tilapäisenä, jos se kestää korkeintaan kolme vuotta (TVL 72 a §). Vuoden 2018 alusta lähtien tilapäisen työskentelyn yleistä määräaikaa pidennettiin kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen. Lakia sovelletaan kuitenkin myös työskentelyyn, joka on alkanut ennen lain voimaantuloa. Esimerkiksi jos henkilö on aloittanut kahden vuoden työkomennuksen erityisellä työntekemispaikalla ennen lain voimaantuloa ja hänelle voidaan maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia komennuksen ajan, hänelle voidaan maksaa lain voimaantulon jälkeen verovapaita matkakustannusten korvauksia myös kolmannelta vuodelta samalla työntekemispaikalla työskentelystä.

Jos työskentely on sovittu ennen lain voimaantuloa kolmen vuoden ajaksi tilanteessa, johon soveltuisi kahden vuoden määräaika, työntekijälle ei voi maksaa verovapaita matkakustannusten korvauksia ennen lain voimaantuloa.

Kolmen vuoden määräaikaa sovelletaan, jos työntekemispaikka on sinä aikana ollut verovelvollisen pääasiallinen työskentelypaikka. Työskentely on pääasiallista, jos palkansaaja työskentelee samalla työskentelypaikalla yli puolet työpäivistään. Pääasiallista työskentelyä arvioitaessa otetaan huomioon myös osatyöpäivät ja työtunnit, jotka palkansaaja on työskennellyt kyseisessä paikassa. Jos työntekijä on työskennellyt yli puolet yhteenlasketusta työajastaan kyseisessä työskentelypaikassa, työskentelyä voidaan pitää TVL 72 a §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla pääasiallisena.

Esimerkki 6: Sähköalan osakeyhtiöön työsuhteessa oleva sähköasentaja työskentelee kolmena tai neljänä päivänä viikossa työkomennuksella samassa työpaikassa X. Työsuhde kestää yli kolme vuotta, ja sähköasentajan päivittäinen työaika on kahdesta kolmeen tuntia. Asentaja työskentelee muun ajan sähköalan osakeyhtiön varsinaisella työpaikalla ja vaihtuvissa muissa työkohteissa. Työpäivien määrän perusteella sähköasentaja työskentelee yli kolmen vuoden ajan suurimman osan työajastaan työkohteessa X mutta ei työtuntien perusteella. Esimerkin tapauksessa sähköasentaja työskentelee vähemmän kuin puolet työajastaan paikassa X, joten työskentely ei ole pääasiallista.

Määräajan laskenta alkaa alusta, jos työskentely on keskeytynyt vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja palkansaaja työskentelee keskeytyksen aikana muulla työskentelypaikalla.

3.2 Työnantaja korvaa työmatkasta aiheutuneet kustannukset

Jos työnantaja on korvannut palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet kustannukset, palkansaaja ei voi vähentää kustannuksia verotuksessaan tulonhankkimismenoina.

Työnantaja voi korvata työntekijälle verovapaasti työmatkasta aiheutuneet kustannukset Verohallinnon kustannuspäätöksen mukaisesti. Jos palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet todelliset kustannukset ovat suuremmat kuin työnantajan verovapaasti korvaama määrä, palkansaaja voi vähentää yli menevän osan verotuksessaan TVL 29 §:ssä ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna tulonhankkimiskuluna. Tämä edellyttää, että tulonhankkimismenot ovat suuremmat kuin se summa, jonka Verohallinto myöntää kaavamaisesti tulonhankkimisvähennyksenä.

Työnantajan korvaamien työmatkakustannusten verotusta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

3.3 Työnantaja ei korvaa työmatkasta aiheutuneita kustannuksia

Jos työnantaja ei ole korvannut työmatkasta aiheutuneita kustannuksia, työntekijä voi vähentää kustannukset verotuksessaan tulonhankkimiskuluina (TVL 29 § ja TVL 95 §:n 1 momentin 4 kohta).

Työmatkasta aiheutuneet matka- ja majoituskustannukset vähennetään todellisten kustannusten suuruisina ilman omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennyksen voi kuitenkin saada vain, jos kustannukset ylittävät viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Jos palkansaaja on tehnyt työmatkan muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tai luontoisetuautolla eikä todellisten matkakustannusten määrästä ole selvitystä, hän voi vähentää kustannukset Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen suuruisena (katso myös luku 2.4.2).

Jos työntekijä käyttää vapaan autoedun autoa työmatkaansa, vähennystä ei myönnetä, koska palkansaajalle ei aiheudu vähennyskelpoisia kuluja. Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan sellaiset käyttöetuautolla tehdystä työmatkasta aiheutuneet polttoainekustannukset, jotka hän on itse maksanut ja joista hän ei ole saanut korvausta työnantajalta. Vähennyksen enimmäismäärä on määritelty Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa. Vähennyksen määrä on arvioitu vastaamaan työntekijän itsensä maksamia käyttöetuauton kustannuksia.

3.4 Työkomennus ja viikonloppumatkat

Kun työntekijällä on erityinen työntekemispaikka toisella paikkakunnalla ja hän tilapäisen työkomennuksen aikana tekee matkan asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä, pidetään matkaa niin sanottuna viikonloppumatkana.

Työkomennuksen aikana tehdyt viikonloppumatkat rinnastetaan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiin matkoihin. Palkansaaja saa vähentää matkoista aiheutuneet kulut vain halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan. Halvimpana kulkuneuvona pidetään julkista kulkuneuvoa, jos palkansaaja sitä käyttäen ehtii käydä kotonaan viikonlopun aikana. Asunnon ja työpaikan välisen matkan vuosittainen 750 euron omavastuuosuus ja 7 000 euron enimmäismäärä koskevat myös viikonloppumatkojen kulujen vähentämistä.

Työnantaja ei voi korvata verovapaasti kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet työkomennuksen aikana tehdyistä viikonloppumatkoista. Jos työnantaja korvaa tällaisen matkan kustannuksia, työntekijän saama korvaus on veronalaista palkkatuloa. Palkansaaja voi kuitenkin tässäkin tapauksessa vähentää kotona käymisestä aiheutuneet matkakulut halvimman kulkuneuvon käyttökustannusten mukaan laskettuna.

Sen sijaan työkomennuksen katkeamisen vuoksi tehtyä viikonloppumatkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä ei pidetä viikonloppumatkana vaan työmatkana. Työkomennus katkeaa esimerkiksi juhlapyhien, vuosiloman ja sairausloman ajaksi sekä silloin, kun työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi. Työkomennus katkeaa myös silloin, kun työnantaja ja työntekijä ovat nimenomaisesti sopineet komennuksen katkeamisesta ja työntekijä poistuu työskentelypaikkakunnalta. (Lue myös Verohallinnon ohje Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.)

Myös komennuksen alkaessa tai päättyessä tai työmaalta toiselle siirryttäessä tehty matka rinnastetaan työmatkaan. Palkansaaja voi vähentää näistä matkoista aiheutuneet matkakustannukset samalla tavoin kuin muistakin työmatkoista aiheutuneet kustannukset. Vähennyksen voi siis tehdä todellisten kustannusten mukaan. Vähennykselle ei ole asunnon ja työpaikan välisiä matkoja koskevaa omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Edellytyksenä on kuitenkin, että kustannukset ylittävät viran puolesta kaavamaisesti myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Työntekijän perhesuhteet eivät vaikuta siihen, voiko hän vähentää asunnon ja toisella paikkakunnalla olevan erityisen työntekemispaikan välisten viikonloppumatkojen kustannukset. Siten esimerkiksi perheetön henkilö voi vähentää tällaisten viikonloppumatkojen kustannukset.

4 Lisääntyneiden elantokustannusten vähentäminen 

Erityiselle työntekemispaikalle tehty tilapäinen työmatka voi lisätä työntekijän elantokustannuksia. Lisääntyneitä elantokustannuksia ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet kohtuulliset ylimääräiset ruokailukustannukset, ylimääräiset kulut yhteydenpidosta kotiin ja muut vastaavat kulut. Jos työnantaja ei ole maksanut palkansaajalle verovapaita korvauksia lisääntyneistä elantokustannuksista, palkansaaja voi vähentää kustannukset tulonhankkimiskuluina omassa verotuksessaan.

Vähennyksen edellytyksenä on, että palkansaajan erityinen työntekemispaikka sijaitsee yli 15 kilometrin päässä hänen asunnoltaan tai varsinaiselta työpaikaltaan sen mukaan, kummasta paikasta matka tehdään. Lisäksi etäisyyden on oltava yli 5 kilometriä sekä palkansaajan asunnolta että varsinaiselta työpaikalta.

Vähennys myönnetään ensisijaisesti niiden todellisten lisääntyneiden elantomenojen suuruisena, jotka palkansaaja on ilmoittanut. Palkansaajan menojen on ilmettävä kuiteista tai muista tositteista.

Jos palkansaaja ei pysty selvittämään todellisten lisääntyneiden elantokustannusten tarkkaa euromäärää, hän voi arvioida määrän Verohallinnon yhtenäistämisohjetta käyttäen. Vuonna 2019 niin sanottu päivärahavähennys oli enintään 15 euroa yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta ja 28 euroa yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta vuorokaudessa. Palkansaajan vaatimuksesta vähennys voidaan myöntää etäisyys- ja aikarajojen täyttyessä myös tätä pienempänä.

Verovelvollinen voi osoittaa elantomenojensa lisääntymisen antamalla Verohallinnolle selvityksen. Riittävänä osoituksena pidetään selvitystä, jossa palkansaaja antaa tiedot työnantajasta, työmatkojen kohteista ja niiden etäisyydestä varsinaiseen työpaikkaan tai asuntoon, työmatkan kestosta sekä siitä, mistä tai miten vähennysvaatimuksen perusteena olevat lisääntyneet elantomenot ovat syntyneet.

Esimerkki 7: Verovelvollinen voi selvittää lisääntyneet elantokustannukset esimerkiksi seuraavalla tavalla: ”Olen ammatiltani edustaja ja työskentelen X Oy:n palveluksessa. Minulla on varsinainen työpaikka työnantajani toimistolla osoitteessa Edustuskatu 10. Työni luonteeseen kuuluu, että käyn usein asiakkaitteni luona työskentelyalueellani Keski-Suomessa. Työnantajani ei maksa minulle päivärahaa eikä ateriakorvausta. Tässä lista työkohteistani vuonna 2018:

Esimerkkilista työkohteista
Työkohde Pvm Etäisyys työpaikasta/ asunnosta km Matkan kesto
A 15.1. 55 7 t 15 min
B 20.1. 100 12 t
C 5.2. 88 8 t 10 min
jne. ...    

Lisääntyneitä elantokustannuksia on syntynyt, koska olen ruokaillut työmatkoillani paikallisissa ravintoloissa (esimerkiksi Ravintola D). Koska minulla ei ole kuitteja ruokailuistani, pyydän vähentämään lisääntyneinä elantokustannuksina 25 pv x 15 euroa ja 30 pv x 28 euroa eli yhteensä 1 215 euroa.”

Jos työnantaja on maksanut kulukorvausta erityiselle työntekemispaikalle tehdyn tilapäisen työmatkan aiheuttamista lisääntyneistä elantokustannuksista ja kustannuksia on ollut korvattua enemmän, työntekijä voi vaatia vähennystä kulujen siitä osasta, jota työnantaja ei ole korvannut. Tällöin palkansaajan on annettava selvitys, että lisääntyneitä elantokustannuksia on aiheutunut korvattua enemmän. (Katso KHO 2003:81 ja KHO 27.10.2003 taltio 2634, joissa päivärahan ja työnantajan maksaman kulukorvauksen erotusta ei näytön puuttuessa myönnetty vähennykseksi.)

5 Matkat toissijaiselle työpaikalle

Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jossa palkansaaja työskentelee säännöllisesti vakituisen työpaikkansa ohella. Toissijaisen työpaikan on sijaittava eri paikkakunnalla tai eri maassa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Toissijainen työpaikka voi olla joko työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituinen toimipaikka. Työnantajan intressipiiriin kuuluvat esimerkiksi saman konsernin yritykset.

Palkansaaja voi vähentää kulut asunnoltaan toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista tulonhankkimiskuluina. Matkakulut vähennetään todellisten kustannusten suuruisina, eikä vähennykselle ole omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennyksen voi kuitenkin saada vain niistä kuluista, joita työnantaja ei ole korvannut verovapaasti. Jos palkansaaja tekee matkan muulla kuin julkisella kulkuneuvolla, hän saa vähennyksen Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti.

Matkat toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan välillä vähennetään kuitenkin samalla tavalla kuin asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat (katso luku 2).

Matka toissijaiselle työpaikalle ei oikeuta verovapaaseen päivärahaan, yömatkarahaan tai ateriakorvaukseen. Palkansaaja ei voi myöskään vähentää lisääntyneitä elantokustannuksia verotuksessaan. Kohtuulliset majoituskulut saa vähentää, jos työnantaja ei ole korvannut niitä verovapaasti.

Toissijaista työpaikkaa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

Liite 1

Taulukko: Matkakustannusten korvaaminen ja vähentäminen vuonna 2019

  Työnantaja voi edellytysten täyttyessä korvata verovapaasti (v. 2019)

Työntekijä voi vähentää verotuksessaan, jos työnantaja ei ole korvannut (v. 2019).

Jos työnantaja on korvannut osan kustannuksista, työntekijä voi vähentää ne kulut, jotka jäävät jäljelle, kun alkuperäisistä matkakuluista on vähennetty työnantajan korvaama määrä.

Matkustamiskustannukset asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiltä matkoilta
  • Ei
  • Halvimman kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna
    • Jos julkinen kulkuneuvo halvin: matkalipun hinta
    • Jos oma auto halvin: 0,25 €/km (matkakuluvähennyspäätös)
    • Jos luontoisetuauto halvin: 0,19 €/km (matkakuluvähennyspäätös)

Omavastuu 750 €, enimmäismäärä 7 000 euroa

Matkustamiskustannukset työmatkalta
  • Matkaliput
  • Kilometrikorvaus 0,43 €/km
  • Käyttöetuauto 0,10 €/km    

(kustannuspäätös)

  • Matkaliput
  • Kilometrikorvaus
    • Omalla autolla: 0,25 €/km (yhtenäistämisohje)
    • Käyttöetuautolla: 0,10 €/km (yhtenäistämisohje)
    • Vapaa autoetu ei oikeuta vähennykseen

Vähennyksen saa, jos palkansaajan kaikki tulonhankkimismenot yhteensä ylittävät tulonhankkimisvähennyksen (750 €) määrän.

Lisääntyneet elantokustannukset työmatkalla
  • Osapäiväraha 19 €
  • Kokopäiväraha 42 €
  • Ateriakorvaus 10,50 €

(kustannuspäätös)

  • Yli 6 t kestäneeltä työmatkalta 15 €/vuorokausi
  • Yli 10 t kestäneeltä työmatkalta 28 €/vuorokausi

(yhtenäistämisohje)

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Minna Palomäki