Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2019 toimitettavaa verotusta varten
Avainsanat:
- Antopäivä
- 12.12.2019
- Diaarinumero
- VH/2814/00.01.00/2019
- Voimassaolo
- Verovuosi 2019
- Valtuutussäännös
- Verohallintolaki (503/2010) 2 § 2 momentti
- Korvaa ohjeen
- VH/1926/00.01.00/2018
Oikean ja yhdenmukaisen verotuksen edistämiseksi Verohallinto antaa verohallinnosta annetun lain 2 §:n 2 momentin nojalla seuraavat ohjeet käytettäväksi vuodelta 2019 toimitettavaa verotusta varten.
Yhtenäistämisohjeet on tarkoitettu tueksi säännösten tulkinnassa, myös silmällä pitäen niitä tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan raha- ja prosenttimääriä. Yksittäistapauksessa verovelvollisen esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste.
Ohjeeseen on tehty indeksitarkistukset ja eräitä muita tarkennuksia.
Yhtenäistämisohjeet on valmisteltu Verohallinnon Esikunta- ja oikeusyksikössä yhdessä Verohallinnon asettaman Ohjauksen yhtenäistämistyöryhmän kanssa.
Verohallinnon yksiköt voivat harkintansa mukaan antaa tätä ohjetta täydentäviä yksikkökohtaisia ohjeita. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa Verohallinnon yhtenäistämisohjeen kanssa eivätkä verotuksen työmenettely- ja valvontaohjeiden kanssa.
1 Verohallinnon yhtenäistämisohjeen sitovuus
Perustuslaki korostaa eduskunnan asemaa ja sitä, että alemmanasteiset viranomaiset voivat antaa päätöksiä (asetuksia) vain silloin, kun laissa on nimenomainen valtuutussäännös. Myös Verohallinto antaa päätöksiä (esim. VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa 1055/2019) laissa määrätyistä asioista ja vain niistä. Tällainen päätös luo sitovaa laintulkintaa, koska päätöksissä käytetään delegoitua lainsäädäntövaltaa. Sekä viranomaisten että oikeusasteiden on päätöstä noudatettava.
Toisaalta Verohallinnolla on velvollisuus edistää oikeaa ja yhdenmukaista verotusta sekä kehittää Verohallinnon palvelukykyä (laki Verohallinnosta 2 § 2 mom.). Tämä ohjausoikeus ja -velvollisuus koskee kaikkea verolainsäädännön tulkintaa. Verohallinto voi ja sen tulee antaa ohjausta Verohallinnon ohjekirjein. Yhtenäistämisohjeen antaa Verohallinnon pääjohtaja oikeusyksikön esittelystä. Ohjaus on normaalia hallinnollista toimintaa, eikä vaadi yleissäännöksen lisäksi mitään yksilöityjä valtuutussäännöksiä.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausunut, että verolaissa on vahvistettava verovelvollisuuden suuruuden perusteet niin tarkasti, että viranomaisen harkinta veroa määrättäessä on ns. sidottua harkintaa. Verohallinnon ohjeet, myös yhtenäistämisohje, tukevat hallintoa tämän sidotun harkinnan käyttämisessä. Jottei oikeusturvanäkökohtia unohdeta, yksilölliset olosuhteet on kuitenkin aina otettava huomioon.
Vaikka ohje sitoo hallintoa ennakkoon yhdenmukaiseen tulkintaan, se ei sido oikeuskäytäntöä, jolloin lain sisältö määräytyy lopullisesti vasta oikeuskäytännön kautta. Tarvittaessa ohjetta muutetaan oikeuskäytäntöä vastaavaksi.
2 Henkilökohtaisen tulon verotus
2.1 Työhuonevähennys
Jos verovelvollinen käyttää asuintilaa tulonhankkimistoiminnan tarkoituksiin, voidaan tulonhankkimistoimintaa palvelevassa käytössä olevasta työhuoneesta aiheutuneet valaistus-, lämmitys- ja korjauskulut sekä rakennuksen hankintamenon poisto vähentää esitetyn luotettavan selvityksen perusteella tulonhankkimistoiminnan menona. Maa- ja metsätalouden sekä elinkeinotoiminnan työhuonevähennykset ilmoitetaan lomakkeella 2, 2Y, 2C tai 5.
Ellei selvitystä todellisista kuluista ole esitetty tai selvitystä ei voida pitää hyväksyttävänä, eikä kuluja ole muussa yhteydessä otettu huomioon, voidaan työhuonevähennys arvioida. Huomioon otetaan tulonhankkimistoiminnan luonne, työtilan tarve suunnitteluun, laskutukseen yms. työhön sekä harjoitetun toiminnan laajuus.
Jos selvitystä suuremmista kustannuksista ei esitetä, työhuonevähennyksenä myönnetään seuraavat määrät:
- niille verovelvollisille, joille työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta ja jotka käyttävät työhuonetta pääansiotulonsa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi freelancer-toimittajille; 900 euroa/vuosi.
- niille verovelvollisille, jotka käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulonsa tai pysyväisluontoisten tai huomattavien sivutulojensa hankkimiseksi, kuten esimerkiksi eri oppilaitosten opettajille ja sivutoimisille isännöitsijöille tai komitean sihteereille tai maataloudenharjoittajalle tai elinkeinonharjoittajalle, 450 euroa/vuosi.
- sekä niille verovelvollisille, jotka käyttävät asuntoa satunnaisten sivutulojen hankkimiseksi ja metsätaloudenharjoittajalle, 225 euroa/vuosi.
Jos molemmat aviopuolisot käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulojen tai pysyväisluontoisten sivutulojen hankkimiseksi, vähennyksen määrä on puolisoilla yhteensä 675 euroa/vuosi.
Työhuonevähennys voidaan myöntää myös kotona etätyötä tekevälle verovelvolliselle. Vähennyksen määrä riippuu näissä tilanteissa kotona tehtyjen työpäivien määrästä. Jos verovelvollisen etätyöpäivien lukumäärä verovuonna on enintään 50 % työpäivien kokonaismäärästä, voidaan hänelle myöntää työhuonevähennystä edellä mainitun kohdan 2 mukaan. Jos etätyöpäivien määrä on yli 50 % työpäivien kokonaismäärästä, voidaan vähennys myöntää kohdan 1 mukaan. Vähennys myönnetään täysimääräisenä, vaikka työnantaja olisi järjestänyt verovelvolliselle työhuoneen työpaikalle.
Työhuonevähennys voidaan tehdä kaikkien niiden tulolähteiden tulosta, joiden tulonhankintaan työhuonetta on käytetty. Esimerkiksi verovelvollisen käyttäessä työhuonetta maatalouden ja metsätalouden tulojen hankinnassa hänelle voidaan myöntää työhuonevähennys sekä maatalouden että henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä. Henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä työhuonevähennys voidaan puolestaan tehdä sekä ansio- että pääomatulosta, jos työhuonetta on käytetty kummankin tulolajin tulonhankintaan. Kaikissa tulolähteissä ja tulolajeissa myönnettyjen työhuonevähennysten yhteismäärä voi kuitenkin olla enintään 900 euroa verovuodessa, jos verovelvollinen ei esitä selvitystä tätä suuremmista todellisista kustannuksista.
2.2. Sivutoimisten lehti- ja vakuutusasiamiesten asiamiestuloista tehtävät vähennykset
Jos verovelvollisella on ollut asiamiestuloon kohdistuvia vähennyksiä, kuten esimerkiksi työväline-, matka-, posti- tai puhelinkuluja, ne vähennetään verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella. Jos verovelvollinen ei tällaista selvitystä esitä, alle 10 000 euron vuosituloon kohdistuvat kulut arvioidaan enintään 15 %:iin asiamiestulon määrästä.
2.3 Lehdenjakajien matkakulut
Lehdenjakajien matkakulut jaetaan kahteen osaan. Matkat asunnolta jakopaikalle vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennys myönnetään oman auton mukaan, koska julkisia kulkuneuvoja ei yleensä ole käytettävissä työn alkamisajankohtana aamuyöstä. Vähennyksen määrä on 0,25 euroa/km (VeroHp matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa 1055/2019).
Matkakulut jakopiireillä vähennetään tulonhankkimiskuluina todellisten kulujen mukaan, jos lehdenjakaja esittää luotettavan selvityksen auton kokonaiskuluista ja ajetuista kilometrimääristä. Ellei todellisia kuluja selvitetä, vähennyksenä voidaan hyväksyä enintään 0,43 euroa/km. Korotettu vähennysmäärä perustuu ajon poikkeukselliseen luonteeseen (jatkuva pienin välimatkoin tapahtuva pysähtely). Ajo kuluttaa sekä autoa että polttoainetta tavanomaista ajoa enemmän.
Lehdenjakajalle mahdollisesti maksetut työvälinekorvaukset ovat veronalaista tuloa.
2.4 Matkakustannusten ja lisääntyneiden elantomenojen arviointi
Matkakustannuksia koskevat Verohallinnon ohjeet
Matkakustannusten vähentämisestä ja korvaamisesta on seuraavat ohjeet:
- Matkakustannusten vähentäminen palkansaajan verotuksessa
- Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
- Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset
- Metsätalouden matkakustannukset
- Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen
- Elinkeinoyhtymän osakkaan matkakulut
- Matkakulut maatalousyhtymän ja maataloutta harjoittavan kuolinpesän verotuksessa
Matkustamiskustannusten arviointi
Edellä luetelluissa Verohallinnon ohjeissa mainitaan useita sellaisia tilanteita, joissa verotuksessa vähennetään todelliset ajoneuvokulut. Jos vähennykseen oikeuttavien ajojen määrä on selvitetty ja niistä on aiheutunut kustannuksia, mutta kustannusten todellista määrää ei pystytä selvittämään, ajoneuvokuluina vähennetään Verohallinnon vuosittain matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukainen määrä. Verovuotta 2019 koskevassa päätöksessä (1055/2019) määrät ovat: oma auto 0,25 euroa/km, moottoripyörä 0,16 €/km, mopo 0,09 €/km.
Sellaisten kulkuneuvojen osalta, joita ei em. päätöksessä ole mainittu, voidaan muun selvityksen puuttuessa vähennykseksi hyväksyä Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista esitetyt korvausten enimmäismäärät (vuonna 2019 esimerkiksi mönkijä 0,98 €/km, moottorivene 0,76 €/km, autoon kiinnitetty peräkärry 0,07 €/km, käyttöetuauton polttoainekulut 0,10 €/km).
Lisääntyneiden elantomenojen arviointi
Edellä luetelluissa Verohallinnon ohjeissa mainitaan myös useita sellaisia tilanteita, joissa verotuksessa vähennetään todellinen työmatkasta aiheutunut elantomenojen lisäys. Jos näissä tilanteissa osoitetaan, että kuluja on syntynyt, mutta ei pystytä selvittämään todellisten lisääntyneiden elantomenojen määrää, kulujen arvioituna määränä vähennetään yli 6 tuntia kestäneellä matkalla 15 euroa ja yli 10 tuntia kestäneellä matkalla 28 euroa vuorokaudessa. Jos yli 10 tuntia kestänyt työmatka on tehty ulkomaille, voidaan lisääntyneiden elantomenojen määrä arvioida noudattaen palkansaajan ulkomaanpäivärahoista säädettyjä perusteita ja summia. Jos verovelvollinen kuitenkin asuu ulkomailla kodinomaisissa olosuhteissa (esim. opettajien Fulbright-vaihto), voidaan lisääntyneiden elantomenojen määränä pitää muun selvityksen puuttuessa puolta kyseisen maan ulkomaan päivärahan määrästä.
2.5 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys
Verovelvollinen voi tietyissä tilanteissa vaatia puhtaasta ansiotulosta tuloverolain 98 §:ssä säädettyä veronmaksukyvyn alentumisvähennystä. Vähennyksen perusteista ja edellytyksistä sekä määristä eri tilanteissa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa.
Veronmaksukyvyn alentumisvähennystä ei yleensä voida myöntää täysimääräisenä, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 17 500 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 26 500 euroa. Vähennystä ei myönnetä osittaisenakaan, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 27 000 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 40 000 euroa. Edellä mainittuja tulorajoja korotetaan 2 500 eurolla jokaista verovelvollisen huollettavana olevaa lasta kohti.
Vuositulolla tarkoitetaan verovelvollisen puhtaiden ansiotulojen ja pääomatulojen yhteismäärää. Varallisuus on tulorajojen lisäksi otettava huomioon ratkaistaessa vähennyksen myöntämistä.
Yksinomaan suurten sairauskulujen perusteella vähennys myönnetään, edellyttäen, että TVL 98 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät, eivätkä yllä mainitut tulorajat sitä estä, yleensä seuraavasti:
|
sairauskulujen |
vuositulon määrä € |
|||||
|---|---|---|---|---|---|---|
|
alle 13 000/ 20 500 |
13 000-14 500/ 20 600-23 000 |
14 600-17 500/ 23 100-26 500 |
17 600-21 000/ 26 600-31 000 |
21 100-23 500/ 31 100-35 000 |
23 600-27 000/ 35 100-40 000 |
|
| 700–900 | 200 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 901–1200 | 300 | 200 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1201–1500 | 500 | 300 | 200 | 0 | 0 | 0 |
| 1501–1800 | 700 | 500 | 300 | 200 | 0 | 0 |
| 1801–2100 | 900 | 700 | 500 | 300 | 200 | 0 |
| 2101–2400 | 1 000 | 900 | 700 | 500 | 300 | 200 |
| 2401–2700 | 1 200 | 1 000 | 900 | 700 | 500 | 300 |
| 2701–3100 | 1 400 | 1 200 | 1 000 | 900 | 700 | 500 |
| 3101–3500 | 1 400 | 1 400 | 1 200 | 1 200 | 900 | 700 |
| 3501– | 1 400 | 1 400 | 1 400 | 1 200 | 1 200 | 900 |
Kaikista tulorajoista voidaan tapauskohtaisen harkinnan ja esitetyn selvityksen perusteella poiketa.
Jos verovelvollisen tulot ylittävät edellä mainitut ylemmät tulorajat (27 000/40 000 euroa), veronmaksukyvyn alentumisvähennys sairaskulujen perusteella harkitaan tapauskohtaisesti.
Jos perheessä on huollettavana kehitysvammainen alaikäinen lapsi ja perheen veronalaiset kokonaistulot ovat alle 29 000 euroa, veronmaksukyvyn alentumisvähennyksenä vähennetään 1 100 euroa. Jos tulot ovat 29 100–57 000 euroa, vähennys on 700 euroa. Jos tulot ovat yli 57 000 euroa, vähennystä ei myönnetä. Erityistilanteissa vähennys voi olla edellä mainittua suurempi.
3 Elinkeinoverotus
3.1 Matkakulujen arviointi muun selvityksen puuttuessa
Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.
3.2 Lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen
Arvoltaan vähäiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi, jotka ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tällaisia lahjoituksia yritys saa vähentää enintään 850 € lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa.
Edellä mainitunlaisia vähäisiä lahjoituksia lukuun ottamatta lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa, koska ne on annettu lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksessa eivätkä edistä elinkeinotoimintaa. Yhteisömuotoinen yritys saa kuitenkin erityssäännöksen nojalla (TVL 57 §, lahjoitusvähennys) tietyin edellytyksin vähentää tulostaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen antamansa rahalahjoituksen. (Katso tarkemmin Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa –ohje).
4 Maa- ja metsätalouden tuloverotus
4.1 Eräät vähennykset ja menojen korjauserät
Arvioidut määrät eivät sisällä arvonlisäveron osuutta. Arvioon perustuvan menon osalta ei voi tehdä laskennallista alv-vähennystä, sillä alv-vähennyksen on perustuttava tositteeseen. Vähennyskelpoisissa menoissa olevia eriä tuloverotuksessa tuloutettaessa täytyy myös arvonlisäveron osuus vastaavasti ottaa huomioon arvonlisäverolaskelmassa korjauseränä.
4.1.1 Maa- ja metsätalouden matkakulut muun selvityksen puuttuessa
Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.
4.1.2 Maatalouden tulonhankkimistoiminnassa tarjotut ateriat
Maatalouden tulonhankkimistoimintaan liittyville työntekijöille, lomittajille ja vastaaville henkilöille maatilalla tarjotun ruokailun ostoelintarvikkeiden menoiksi arvioidaan yksityiskohtaisen selvityksen puuttuessa 6,60 €/päivä henkilöä kohden (Verohallinnon päätös vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 10 §). Annettujen etujen määrästä ja saajista tulee olla selvitys muistiinpanoissa.
4.1.3 Vesimaksut
Yksityistalouden vedenkulutuksena voidaan tavanomaisissa olosuhteissa pitää noin 40 m3/henkilö/vuosi.
4.1.4 Sähkö- ja lämmityskulut
Jos maatalouden ja yksityistalouden sähkökuluja ei ole erikseen mitattu, on kulujen jakaantuminen arvioitava. Yksityistalouden sähkönkulutus on yleensä helpommin määriteltävissä kuin maatalouden kulutus. Yksityistalouden kulutukseen vaikuttavat perheenjäsenten lukumäärä, ikä, lämmitysjärjestelmä ja sähkövarustetaso. Ilman sähkölämmitystä kotitalouden sähkönkäyttö vaihtelee keskimäärin 5 000-10 000 kilowattituntiin vuodessa. Tavanomaisissa olosuhteissa ilman lämmitystä voidaan yksityistalouden osuudeksi sähkömenoista arvioida 9,96 euroa vuodessa asuinpinta-alan neliömetriä kohti (Verohallinnon päätös vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 5 §, muutettuna vuosiarvoksi). Oman asunnon sähkölämmityksen osuudeksi menoista voidaan arvioida muun selvityksen puuttuessa keskimäärin 10 €/m2/v.
Asunnon lämmityksessä polttoöljyn kulutuksena voidaan pitää tavanomaisissa olosuhteissa 18 l/m2/vuosi.
4.1.5 Työhuonevähennys
Työhuonevähennystä käsitellään ohjeen kohdassa 2.1.
4.1.6 Moottorikelkasta, mönkijästä ja traktorin metsäkäytöstä aiheutuneet kulut
Jos maa- tai metsätaloudessa käytetään moottorikelkkaa tai mönkijää, näiden koneiden maatalous- tai metsätalouskäytöstä aiheutuneet kulut vähennetään pääsääntöisesti käyttötuntien perusteella laskettuna osuutena niiden kokonaiskuluista. Sama koskee traktorin metsätalouskäyttöä. Muun selvityksen puuttuessa kuluiksi voidaan arvioida moottorikelkasta ja mönkijästä 14 €/käyttötunti ja traktorista 11 €/käyttötunti. Jos traktoria käytetään puutavaran kuljetukseen, kulut arvioidaan tämän ohjeen kohdassa 4.1.9 esitettyjen puutavaralajikohtaisten konekustannusten mukaan €/m3. Jos traktori kuuluu maatalouden kalustoon, maatalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus.
4.1.7 Moottori- ja raivaussahasta aiheutuneet kulut
Moottori- tai raivaussahasta aiheutuneet kulut vähennetään maatalouden kuluina ainoastaan maatalouskäyttöä vastaavalta osalta, arvioituna enintään (85 €/v). Metsätalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus, jos saha kuuluu metsäkalustoon.
4.1.8 Maataloudessa käytetyn omasta metsästä otetun puun arvo
Oman tilan metsästä maatalouden käyttöön otetun puun arvoa vahvistettaessa voidaan muun selvityksen puuttuessa perusteena käyttää seuraavia eri puutavaralajien keskimääräisistä hankintahinnoista johdettuja kantohintoja:
| Mäntytukki | 46 €/m3 |
| Kuusitukki | 47 €/m3 |
| Koivutukki | 37 €/m3 |
| Mäntykuitu | 10 €/m3 |
| Kuusikuitu | 10 €/m3 |
| Koivukuitu | 11 €/m3 |
Polttohakkeen (rankahake) kantoraha-arvona voidaan käyttää 1,70 €/m3 tai 0,68 €/irto-m3.
4.1.9 Hankintatyön arvo ja maataloustraktorin ja sen lisälaitteiden menojen korjauserä
Hankintatyön arvoja ja ns. korjauseriä (= maatalouden konekaluston metsäkäytöstä aiheutuva maatalouden menojen pienentämistarve ja vastaava metsätalouden menojen lisäys) laskettaessa voidaan, jos verovelvollinen ei ole antanut tarkempaa selvitystä, käyttää alla olevia keskimääräisiä arvoja ja yksikkökustannuksia (€/m3).
Laskennassa käytetään alla mainittuja muuntolukuja ja kertoimia.
Halot: 1 kiintokuutiometri (m3) = 1,7 kehyskuutiometriä (K3)
Ranka: 1 runko (mä, ku, le) = 0,020 m3
Hake: 1 kiintokuutiometri (m3) = 2,5 irtokuutiometriä (i-m3)
1 irtokuutiometri = 0,4 m3
1 megawattitunti (MWh) = 1,25 i-m3 = 0,5 m3
| Puutavaralaji | Työn arvo Valmistus |
Työn arvo |
Konekustannus Kuljetus |
|---|---|---|---|
| Mäntytukki | 5,60 | 2,20 | 3,30 |
| Mäntykuitu | 12,93 | 2,27 | 3,41 |
| Kuusitukki | 7,22 | 2,22 | 3,34 |
| Kuusikuitu | 13,54 | 2,41 | 3,61 |
| Koivutukki | 5,33 | 2,52 | 3,79 |
| Koivukuitu | 11,97 | 2,65 | 3,98 |
| Energiapuu (kokopuu) | 7,98 | 4,14 | 6,21 |
| Halot ja klapit | 27,12 | 2,65 | 3,98 |
| Haketus | 4,24 | ||
| Hake | 2,65 | 3,98 |
Ellei puutavaralajista ole selvitystä, käytetään konekustannuksen kuljetuksen korjauseränä 3,98 €/m3.
Kun maataloustraktoria käytetään metsätalouden kalustoon kuulumattomien lisävarusteiden kanssa, voidaan korjauseränä käyttää 11,00 €/tunti.
Esitetyt työn arvot ja yksikkökustannukset (€/m3) perustuvat koko maan keskimääräisiin hankintaleimikoiden korjuukustannuksiin. Puutavaran valmistuksen kokonaiskustannuksesta on työn arvoksi sivukuluineen katsottu 75 %. Kuljetuskustannuksesta on työn arvoksi katsottu 40 % ja konekustannusten osuudeksi 60 %.
4.1.10 Hevosista aiheutuneiden kulujen korjauserä
Jos maatilan tuotteilla on ruokittu hevosta, joka ei kuulu maatalouden tulolähteeseen, maatalouden tuotantokustannusmenoista vähennetään muun selvityksen puuttuessa hevosen osalta 1000 € ja varsan osalta 500€ vuodessa.
4.2. Osuuskunnan osuuden arvo osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa
Osakeyhtiöllä osuuskunnan osuuden arvona pidetään nettovarallisuutta laskettaessa maksettua osuusmaksun määrää.
4.3 Maataloustuotteiden siirtoarvot
Maatalouden tuotteiden (heinä, vilja, kotieläintuotteet) siirtoarvona käytetään paikallisia myyntihintoja silloin, kun tuotteita siirretään tulolähteestä toiseen.
5 Varojen arvostaminen eräissä tapauksissa
5.1. Tonttimaa maatilalla
Maatilalla oleva tonttialue jaetaan, milloin muuta selvitystä ei ole, asuinrakennuksen tontiksi ja maatalousrakennusten rakennuspaikaksi siten, että tonttialueesta katsotaan asuinrakennuksen tontiksi puolet, kuitenkin enintään 10 000 m2. Muu osa katsotaan rakennuspaikaksi.
Maatilalla olevien erottamattomien rakennettujen lomamökkitonttien, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m2.
Maatilalla olevien sellaisten maatalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m2. Metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 500 m2.
Kun maatilalta luovutetaan maata rakennusmaaksi, uusien, alle 10 000 m2:n suuruisten tonttien pinta-alat vähennetään maatilan metsämaan pinta-alasta, ellei selvitystä tontin sijainnista muun maankäytön alueella esitetä.
5.2 Eräiden rakennusten jälleenhankinta-arvo
Rakennusten jälleenhankinta-arvo määrätään valtiovarainministeriön vuosittain antaman asetuksen mukaan. Niiden rakennusten jälleenhankinta-arvona, joihin po. valtiovarainministeriön päätös ei sovellu, pidetään 75 % vastaavan rakennuksen rakennuskustannuksista.
Seuraavien rakennustyyppien jälleenhankinta-arvona käytetään alla olevia arvoja, jotka ovat 75 % keskimääräisistä rakennuskustannuksista:
1. Kasvihuoneet
| euroa/m2 | |
|---|---|
| lasiteräsrunko lämmitys- ja kastelulaitteilla | 131,16 |
| ilman | 93,84 |
| muovipuurunko lämmitys- ja kastelulaitteilla | 68,18 |
| ilman | 43,45 |
| akryylikate/teräsrunko lämmityslaitteella | 191,16 |
2. Siilot (viljan säilytykseen)
| Pyöreät teräsrakenteiset | Siilon halkaisija m | Rakennuskustannus euroa/siilo-m³ |
|---|---|---|
| pohjarakenteesta riippumatta | 3 tai alle | 96,32 |
| pohjarakenteesta riippumatta | 3–10 | 96,32–41,26 porrastetusti |
| pohjarakenteesta riippumatta | 10 tai yli | 41,26 |
| Pyöreät betoniset | Siilon halkaisija m | Rakennuskustannus euroa/siilo-m³ |
| tasapohjaiset | ei merkitystä | 58,30 |
| suppilopohjaiset | ei merkitystä | 72,87 |
| Suorakulmainen pohja | Siilon halkaisija m | Rakennuskustannus euroa/siilo-m³ |
| kaikki materiaalit | 109,88 |
3. Ylipainehallit 1 000–5 000 m2
- lämmin: 137,82–91,13 euroa/m2
- kylmä: 61,52–51,12 euroa/m2
4. Kalliosuojat
Kalliosuojat, jotka on rakennettu väestönsuojiksi, 5 000 m3 saakka 401,12 euroa/m3. Jos tilavuus on yli 5 000 m3, alennetaan kultakin 5 000 m3:n jaksolta kuutiohintaa 7,88 euroa/m3.
Kalliosuojat, jotka on rakennettu muuhun käyttöön kuin väestönsuojiksi (esim. nestemäisten polttoaineiden varastot), 50 000 m3 saakka 87,18 euroa/m3. Jos tilavuus on yli 50 000 m3, mutta enintään 160 000 m3, alennetaan kuutiohintaa 3,41 eurolla kutakin 10 000 m3:ä kohti. Jos tilavuus on yli 160 000 m3, käytetään ylittävältä osalta kuutiohintana 49,69 euroa/m3.
5. Ruokalat
Perusarvo on 259,58 euroa/m3. Mikäli ruokala on kevytrakenteinen ja keittiö- ja kylmäsäilytystiloja on vähän, perusarvosta vähennetään 32,60 euroa/m3.
6. Pysäköintitalot
- monikerroksinen: 14 099,31 euroa/autopaikka
- 2- kerroksinen, yläkerros kattamaton: 4 399,52 euroa/autopaikka
7. Uimahallit 1 144,56 euroa/m2
8. Jäähallit
- betonirakenteiset (yli 4 000 m3): 197,58 euroa/m3
- pienet (enintään 4 000 m3), joissa kantavat rakenteet edellisiä kevyemmät, yleensä liimapuupalkkirakenteita: 1011,37 euroa/m2
5.3 Keskeneräinen rakennus
Keskeneräisen rakennuksen arvo lasketaan rakennusten jälleenhankinta-arvoasetuksen perusteella siten kuin rakennus olisi valmis. Näin saadusta arvosta rakennuksen verotusarvoksi otetaan rakennuksen valmiusastetta vastaava osa.
Rakennuksen valmiusasteeksi verovuoden lopussa voidaan katsoa rakennuksen aloittamis- ja valmistumispäivän perusteella seuraavat prosenttiosuudet, jollei muuta selvitystä ole esitetty:
| Aloituspäivä | Valmistumispäivä | Valmiusaste |
|---|---|---|
| verovuonna | ennen 1.3. seuraavana vuonna | 80 % |
| verovuonna | 1.3. tai sen jälkeen seuraavana vuonna | 50 % |
Toissijaisesti keskeneräiset rakennukset voidaan arvostaa rakennuskustannusten perusteella. Tätä tapaa käytetään kuitenkin vain, jos arvostuksen pohjaksi tarvittavia rakennuksen ominaisuustietoja ei voida selvittää. Verotusarvoksi vahvistetaan tällöin 75 % verovuoden loppuun mennessä kertyneistä rakennuskustannuksista.
pääjohtaja Markku Heikura
johtava asiantuntija Kari Aaltonen