Henkilöverotuksen lakimuutoksia vuodelle 2019

Antopäivä
2.1.2019
Voimassaolo
2.1.2019 - Toistaiseksi

Tuloveroasteikko sekä kunnallis- ja kirkollisveroprosentit

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä maksavat valtiolle tuloveroa verotettavasta ansiotulostaan progressiivisen tuloveroasteikon perusteella. Eduskunta päättää vuosittain tuloveroasteikkolaista, jossa säädetään valtionve-rotuksen progressiivisesta tuloveroasteikosta. Vuodelle 2019 asteikon tulorajoja korotettiin noin 2,6 prosentin verran. Vuodelle 2019 on vahvistettu seuraava tuloveroasteikko:

Verotettava ansiotulo, euroa Vero alarajan kohdalla, euroa Vero alarajan ylittävästä tulon osasta, %
17 200 - 26 400 8 6,00
26 400 - 43 500 536 17,25
43 500 - 76 100 3 485,75 21,25
76 100 - 10 413,25 31,25

Luonnollinen henkilö maksaa valtiolle eläketulon lisäveroa 5,85 prosenttia siltä osin kuin eläketulo vähennettynä hänelle lasketun valtionverotuksen eläketulovähennyksen määrällä ylittää 47 000 euroa. Lisävero koskee ansiotulona verotettavia eläkkeitä. Lisävero suoritetaan eläkkeestä normaalisti menevän veron lisäksi. Lisävero maksetaan myös kuolinvuodelta.

Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä maksavat kunnallisverotuksen verotettavasta tulostaan tuloveroa asuinkunnalleen. Seurakuntaan kuuluvat maksavat lisäksi ansiotuloistaan kirkollisveroa, joka peritään kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella. Kunnat ja seurakunnat vahvistavat vuosittain tuloveroprosentit, joiden mukaan kunnallisvero ja kirkollisvero peritään. Vuodelle 2019 vahvistetut tuloveroprosentit ovat seuraavassa luettelossa: Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2019.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Suomessa sairausvakuutetuilta peritään verojen lisäksi vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Vakuutetun sairausvakuutusmaksu koostuu päivärahamaksusta ja sairaanhoitomaksusta.

Maksujen määrät vahvistetaan vuosittain Valtioneuvoston asetuksella. Vuonna 2019 vakuutetun sairaanhoitomaksu on 0,00 prosenttia. Jos kuitenkin vakuutettu saa eläke- ja etuustuloa tai muuta tuloa, josta ei määrätä päivärahamaksua, perittävän sairaanhoitomaksun suuruus on 1,61 prosenttia (1,53 % vuonna 2018).

Vuonna 2019 palkansaajalta perittävä päivärahamaksu on 1,54 prosenttia (1,53 % vuonna 2018), jos vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä on vähintään 14 282 euroa (14 020 euroa vuonna 2018). Päivärahamaksu peritään tällöin myös kyseisen tulorajan alittavasta tulon osasta. Jos vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä alittaa 14 282 euroa, päivärahamaksu on 0,00 prosenttia. Yrittäjältä perittävä päivärahamaksu on 1,77 prosenttia (1,70 % vuonna 2018), jos palkka- ja työtulon yhteismäärä on vähintään 14 282 euroa. Alle 14 282 vuosituloista, yrittäjien päivärahamaksun määrä on 0,23 prosenttia (0,17 % vuonna 2018).

Viran puolesta tehtävät vähennykset

Viran puolesta tehtäviin vähennyksiin tulleista muutoksista on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Verohallinto tekee nämä vähennykset puolestasi

Asuntovelan korkojen vähentäminen

Luonnollisella henkilöllä on oikeus vähentää pääomatuloistaan osa oman tai perheen vakituisen asunnon hankintaan otetun velan koroista. Jos vähennettävien korkojen määrä ylittää pääomatulojen määrän, korot voidaan tietyin rajoituksin vähentää alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta.

Vuonna 2019 vähennyskelpoista on 25 prosenttia koroista. Muilta osin korkojen vähentämistä koskevat säännökset säilyvät ennallaan.

Asuntolainan korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen koskee sekä pääomatulosta vähennettäviä että ansiotulon verosta alijäämähyvityksen kautta vähennettäviä korkoja. Alijäämähyvityksen määrä on 30 prosenttia vähennyskelpoisen koron määrästä. Enimmäismäärää korotetaan 2 prosenttiyksiköllä siltä osin kuin kyseessä on ensiasunnon hankintaan otetun asuntovelan korko.

Työasuntovähennys

Työasuntovähennyksessä on kyse verotuesta, jonka nojalla verovelvollisella on oikeus vähentää työasuntovähennyksenä työn vuoksi vuokraamansa toisen asunnon eli työasunnon vuokraa, vaikka asumisesta aiheutuneet kulut ovat lähtökohtaisesti verotuksessa vähennyskelvottomia elantomenoja. Työasuntovähennyksen enimmäismäärää korotetaan 250 eurosta 450 euroon vuodesta 2019 lukien.

Vapaaehtoistyöntekijöiden matkakustannusten korvaukset

Vapaaehtoistyöntekijöiden verovapaista matkakustannusten korvauksista säädetään tuloverolain 71 §:n 3 momentissa. Kyseessä on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan verovapaita matkakustannusten korvauksia voidaan maksaa vain työ- tai virkasuhteessa olevalle palkansaajalle. Matkustamiskustannusten korvausten verovapaata enimmäismäärää muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdyistä matkoista korotetaan 2 000 eurosta 3 000 euroon kalenterivuodessa.

Lisäksi tuloverolain 71 §:n 3 momentin soveltamisalaa laajennetaan siten, että se kattaa yleishyödyllisten yhteisöjen lisäksi tuloverolain 21 §:ssä tarkoitetut osittain verovapaat julkisyhteisöt (muun muassa valtio, kunta ja seurakunta).

Vapaa- tai alennuslippu liikenteenharjoittajan työntekijöille

Tuloverolain 69 §:n 2 momentin mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota sitä toimialalla tavanomaista ja kohtuullista etua, jonka liikenteenharjoittajan palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleva verovelvollinen saa työnantajalta matkaan oikeuttavana vapaa- tai alennuslippuna. Säännöstä muutetaan siten, että sitä sovelletaan myös liikenteenharjoittajan toimintaa välittömästi palvelevan samaan konserniin kuuluvan yhtiön palveluksessa tai tämän palveluksesta eläkkeellä oleviin henkilöihin. Ehdotetulla muutoksella ei ole vaikutusta lippujen verovapauden muihin kriteereihin.

Perintö- ja lahjaverotus

Perintö- ja lahjaverolakia muutettiin vuoden 2019 alusta lukien siten, että perintöveroa on suoritettava vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella saadusta vakuutuskorvauksesta. Muutoksella vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus palautettiin vuoden 2010 uudistuksessa toteutettuun asemaan pitkäaikaissäästämissopimukseen verrattuna.

Lakimuutos koskee vain 18.9.2009 tai sen jälkeen otettuja vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkevakuutuksia ja muutosta sovelletaan vakuutuskorvaukseen, joka on saatu 1.1.2019 tai sen jälkeen tapahtuneen kuolemantapauksen johdosta.