Kotitalous työn teettäjänä

Tässä ohjeessa käsitellään yksityishenkilön (kotitalouden) verotukseen liittyviä velvoitteita silloin, kun kotitalous teettää työtä joko palkkaamalla työntekijän työsuhteeseen tai ostamalla palvelun yritykseltä tai yrittäjältä. Ohjeessa on lyhyesti tuotu esiin myös kotitaloustyönantajan lakisääteisiä velvoitteita työntekijöiden vakuuttamisesta.

Ohje korvaa yllä mainitun aiemman samannimisen ohjeen. Ohjeeseen on päivitetty vuoden 2019 maksuprosentit sekä tehty verokortteja koskevien säännösten muutoksista ja tulorekisterin käyttöönotosta johtuvia muutoksia kohtiin 2.4, 2.7, 2.13 ja 3.3.

Ohjeessa ei käsitellä suorituksen saajan verotusta. Suorituksen saajan tuloverotusta on käsitelty tarkemmin esimerkiksi Verohallinnon ohjeessa Ansiotulojen verotus. Ohjeessa ei käsitellä myöskään ulkomailta Suomeen töihin tuleviin henkilöihin (esimerkiksi au pair -työntekijöihin) liittyviä velvoitteita eikä velvoitteita, jotka liittyvät ulkomaisille yrittäjille, yrityksille ja yhteisöille maksettuihin suorituksiin. Näitä kansainvälisiä tilanteita on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus ja Työkorvauksen maksaminen ulkomaiselle yritykselle.

1 Johdanto

Yksityishenkilö (kotitalous) voi teettää töitä ulkopuolisella esimerkiksi hankkimalla siivoojan, lastenhoitajan tai remonttimiehen. Kotitalous voi teettää työn palkkaamalla työntekijän suorittamaan kyseisen työn tai tilaamalla palvelun ulkopuoliselta yritykseltä tai yrittäjältä. Yrityksellä tarkoitetaan tässä ohjeessa lähinnä osakeyhtiötä sekä avointa ja kommandiittiyhtiötä. Yrittäjällä tarkoitetaan tässä ohjeessa luonnollista henkilöä, joka harjoittaa toimintaa yleensä toiminimellä ammatin- tai liikkeenharjoittajana.

Työn teettäjä ja työn tekijä voivat solmia työtä koskevan työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen. Työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään verotuksessa joko palkkana (työsuhde) tai työkorvauksena (toimeksiantosuhde).

Palkan ja työkorvauksen välistä rajanvetoa on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Palkka ja työkorvaus verotuksessa. Kyseisessä ohjeessa on käsitelty työ- ja toimeksiantosopimuksia koskevia tunnusmerkkejä. Kotitaloustyönantajan on syytä ottaa tunnusmerkit jo sopimusta laadittaessa huomioon ja näin varmistaa, että sopimuksen tyyppi, sopimuksen sisältö ja tosiasiallinen toiminta vastaavat osapuolten tarkoitusta.

Työstä maksettavan korvauksen laatu on tunnistettava, koska kotitalouden velvollisuudet määräytyvät verotuksessa sen mukaan, kummasta on kyse. Kotitalouden velvoitteiden kannalta työn teettämisen tavat kotitalouksissa voidaan jakaa kolmeen eri tilanteeseen:

• Kotitalous palkkaa yksityisen henkilön työsuhteeseen (jäljempänä kohta 2)
• Kotitalous ostaa toimeksiantosuhteessa palvelun ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta yritykseltä tai yrittäjältä (jäljempänä kohta 3.2)
• Kotitalous ostaa toimeksiantosuhteessa palvelun yritykseltä tai yrittäjältä, joka ei kuulu ennakkoperintärekisteriin (jäljempänä kohta 3.3)

Tässä ohjeessa käsitellään kotitalouden verotukseen liittyviä velvoitteita työn teettäjänä edellä mainituissa kolmessa tilanteessa.

2 Kotitalous palkkaa työntekijän

2.1 Yleistä työnantajavelvoitteista

Työsuhteessa työn tekee kotitalouden lukuun työntekijä, jolle kotitalous maksaa palkkaa. Kotitaloudesta tulee tällöin työntekijän työnantaja. Kotitalouden on tällöin pääsääntöisesti huolehdittava samoista velvoitteista kuin muidenkin työnantajien. Palkan maksamisen ja verotukseen liittyvien velvoitteiden lisäksi kotitalouden on yleensä huolehdittava myös työsuhteeseen liittyvien pakollisten vakuutusten ottamisesta ja vakuutusmaksuista. Maksettavan palkan määrä ja työntekijän ikä vaikuttavat kotitalouden velvollisuuksiin työnantajana.

Jäljempänä tässä luvussa on kerrottu kotitalouden verotukseen liittyvistä velvoitteista työnantajana. Myös kotitalouden velvollisuuksista työnantajana maksaa tai hoitaa erilaisia pakollisia vakuutusmaksuja on kerrottu lyhyesti jäljempänä. Erityisesti on huomattava, että vaikka kotitalouden ei aina tarvitse toimittaa ennakonpidätystä ja maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua, kotitaloudella saattaa silti olla velvoite hoitaa muut työnantajamaksut ja -velvoitteet normaalisti. Palkanlaskennan ja työnantajavelvoitteiden hoitamisen apuna kotitalous voi käyttää maksutonta Palkka.fi-palvelua (katso jäljempänä kohta 4).

2.2 Työnantajarekisteri

Työnantajaa pidetään verotuksessa joko säännöllisesti tai satunnaisesti palkkaa maksavana työnantajana. Työnantajarekisteri on Verohallinnon ylläpitämä julkinen rekisteri säännöllisesti palkkoja maksavista työnantajista. Työnantajarekisteristä säädetään ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 31 §:ssä.

Työnantaja on säännöllisesti palkka maksava työnantaja, jos se maksaa vakituisesti palkkaa kahdelle tai useammalle palkansaajalle, tai jos se maksaa palkkaa samanaikaisesti vähintään kuudelle palkansaajalle, vaikka heidän työsuhteensa ovat tilapäisiä ja tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Säännöllisesti palkkaa maksavan työnantajan on ilmoittauduttava työnantajarekisteriin tekemällä ilmoitus ennen palkanmaksun aloittamista.

Työnantajarekisteriin ilmoittaudutaan Y-lomakkeella tai, jos kotitaloudella on jo y-tunnus, ilmoituksen voi tehdä myös sähköisesti. Lomakkeet ja sähköinen palvelu löytyvät osoitteesta ytj.fi. Myös tietojen muuttumisesta on viipymättä tehtävä ilmoitus.

Kotitalous on työnantajana yleensä satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja. Satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja tarkoittaa työnantajaa, jolla on verovuoden aikana palveluksessaan vain yksi palkansaaja tai vaihtoehtoisesti enintään viisi palkansaajaa, joiden työsuhde ei kestä koko kalenterivuotta (EPL 34 § ja ennakkoperintäasetus (1124/1996, EPA) 30 §). Satunnaisesti palkkoja maksavalla työnantajalla ei ole velvollisuutta ilmoittautua työnantajarekisteriin, mutta myös satunnaisesti palkkaa maksava työnantaja voi halutessaan rekisteröityä. Satunnaisesti palkkoja maksavan työnantajan ilmoittamismenettely eroaa säännöllisesti palkkoja maksavan työnantajan menettelystä (katso jäljempänä kohta 2.7).

2.3 Palkkaan luettavat erät

Verotuksessa palkaksi on ennakkoperintälaissa määritelty muun muassa kaikenlaatuinen työsuhteessa saatu palkka, palkkio, etuus ja korvaus (EPL 13 §). Palkan perusteena voi olla työaika (tunti- tai kuukausipalkka) tai työmäärä (urakkapalkka). Palkkaan luetaan myös erilaiset ylityö- tai muut lisät, lomaraha ja lomakorvaus sekä työsuhteessa saadut palvelurahat. Palkkaa ovat lisäksi irtisanomisajan palkka ja korvaus, joka on maksettu ilman asiallista perustetta tapahtuneesta irtisanomisesta.

Rahapalkan lisäksi palkka voidaan maksaa luontoisetuna kuten esimerkiksi ravinto-, puhelin tai täysihoitoetuna. Ennakkoperintälain mukaan palkkaan luetaan luontoisedut, jotka arvioidaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla (EPL 13 §:n 3 momentti). Luontoisetu on siten veronalaista palkkaa aivan kuten rahana maksettu palkka. Palkka voidaan maksaa myös pelkästään luontoisetuna. Verohallinto antaa vuosittain luontoisetujen laskentaperusteista päätöksen, jossa on vahvistettu arvot yleisimmille luontoiseduille. Luontoisetuja ja niiden verotusta on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Luontoisedut verotuksessa.

Palkaksi katsotaan tietyin edellytyksin myös esimerkiksi työnantajan maksamat vapaaehtoiset vakuutusmaksut sekä tuloverolaissa (1535/1992, TVL) tarkoitetut henkilökuntaedut siltä osin kuin ne eivät ole tavanomaisia ja kohtuullisia (EPL 13 §:n 3 momentti sekä TVL 68 ja 69 §). Myös työnantajan maksamat työntekijän yksityistalouden menot ovat työntekijän palkkaa (esimerkiksi tavanomaiset ruokailu-, asumis- ja vaatekustannukset sekä kodin ja työpaikan väliset matkakustannukset).

Ennakkoperintälain mukaan työnantaja voi korvata palkansaajalle työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannusosuuden ennen ennakonpidätyksen toimittamista (EPL 15 §:n 1 momentti). Myös kotitaloustyönantaja voi hyvittää palkansaajalle välittömästi työn tekemisestä aiheutuneita kustannuksia kuten esimerkiksi työväline- ja materiaalikuluja sekä työmatkakustannuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantaja voi korvata kustannukset palkan lisäksi tai kustannusten kattamiseen voidaan käyttää osa työtekijän sovitusta palkasta. Se kumpaa tapaa työnantaja soveltaa, riippuu käytännössä työsopimuksesta. Valittu tapa vaikuttaa korvausten verovapauteen palkansaajan verotuksessa.

Työnantajan erikseen maksamaa työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvausta ei ennakkoperinnässä pidetä palkkana, jos korvaus ei ylitä kustannusten selvitettyä tai arvioitua määrää (EPL 15 §:n 3 momentti). Verohallinto vahvistaa vuosittain matkakustannusten arvioimisperusteet (EPA 17 § ja TVL 73 §). Lisäksi ennakkoperintäasetuksessa on säädetty eräiden muiden kustannusten arvioimisperusteista, jos muuta selvitystä kustannuksista ei ole esitetty (EPA 18 §).

Työnantaja voi siten jättää työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvauksesta ennakonpidätyksen toimittamatta ja työnantajan sairausvakuutusmaksun suorittamatta siltä osin, kuin korvaus ei ylitä kustannusten todellista määrää tai Verohallinnon päätöksessä vuosittain vahvistettua määrää. Siltä osin kun korvaus ylittää kyseisen määrän, sitä pidetään palkkana. Vaikka korvausta ei pidettäisi palkkana, voi se silti olla veronalaista tuloa palkansaajan verotuksessa.

Kulloinkin voimassaoleva Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista löytyy sivulta: vero.fi > Syventävät vero-ohjeet > Päätökset. Kustannusten korvauksia on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Tulonhankkimiskulut ansiotuloista ja Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa.

2.4 Ennakonpidätys

2.4.1 Ennakonpidätysvelvollisuus

Lähtökohtaisesti suorituksen maksajan on toimitettava työsuhteessa maksettavasta palkasta ennakonpidätys (EPL 9 §). Kotitalouksille on kuitenkin säädetty huojennus ennakonpidätysvelvollisuudesta silloin, kun kotitalouden maksama suoritus ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa.

Jos samalle saajalle työstä maksettava palkka ja muut suoritukset eivät ylitä 1.500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä (EPL 9 §:n 3 momentti ja EPA 13 §). Tätä kotitalouden ennakonpidätyshuojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä maksaa kotitalouden puolesta suorituksen. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen suorituksen maksajan nimissä.

Kotitalouden maksama palkka on kuitenkin palkansaajan veronalaista ansiotuloa myös silloin, kun siitä ole toimitettu ennakonpidätystä. Jotta työntekijä välttyisi jäännösveroilta, on suositeltavaa, että työnantaja toimittaisi ennakonpidätyksen, vaikka hänellä ei ole siihen velvollisuutta. Ennakonpidätyksen toimittaminen tällaisessa tilanteessa ei aiheuta sitä, että työnantajan olisi maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu.

Jos työstä samalle saajalle maksettava palkka ja muut etuudet ylittävät 1.500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous on velvollinen toimittamaan maksamastaan määrästä ennakonpidätyksen. Koska maksettava suoritus on palkkaa, ennakonpidätys on tällöin toimitettava, vaikka saaja kuuluisikin ennakkoperintärekisteriin.

Jos palkkaa maksetaan useissa erissä, ennakonpidätyshuojennuksen raja määräytyy kalenterivuodessa maksettavan kokonaispalkan perusteella. Jos jo kalenterivuoden tai työsuhteen alkaessa tiedetään, että työntekijälle tullaan maksamaan kalenterivuoden aikana palkkaa yli 1.500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava jo ensimmäisestä palkasta.

Jos työntekijän palkan on perustellusti oletettu jäävän alle 1.500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole sen vuoksi toimitettu, mutta vuoden aikana palkkaa kuitenkin maksetaan yli 1.500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava palkasta siitä alkaen, kun 1.500 euron raja ylittyy. Aikaisemmin maksetuista palkoista ei tässä tilanteessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen. Tällaisessa tilanteessa on syytä huomioida, että työnantajan sairausvakuutusmaksu on kuitenkin maksettava koko vuoden palkkasummasta (katso jäljempänä kohta 2.5).

2.4.2 Ennakonpidätyksen toimittaminen

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että kotitalous laskee palkanmaksun yhteydessä työntekijän bruttopalkan ja ennakonpidätysprosentin perusteella ennakonpidätyksen määrän ja vähentää sen rahana maksettavasta palkasta (EPL 11 §). Mahdollisten luontoisetujen arvo lisätään rahapalkan määrään ja ennakonpidätys toimitetaan rahapalkan ja luontoisetujen yhteismäärästä.

Ennakonpidätystä ei voida toimittaa rahana maksettavan suorituksen määrää suurempana eli jos palkka maksetaan esimerkiksi pelkästään luontoisetuina, ei ennakonpidätystä voida lainkaan toimittaa. Tällöin suoritetaan vain työnantajan sairausvakuutusmaksu (katso jäljempänä kohta 2.5).

Ennakonpidätysprosentin määrä ilmoitetaan Verohallinnon antamassa verokortissa. Verovuodesta 2019 alkaen ennakonpidätyksen toimittamisessa on riittävää, että työntekijä esittää verokorttinsa työnantajalle (sitä tai sen kopiota ei siis enää tarvitse antaa työnantajan säilytettäväksi). Ennakonpidätys on toimitettava 60 prosentin suuruisena, jos palkansaaja ei ole hyvissä ajoin esittänyt verokorttia. Työntekijä voi esittää verokorttinsa työnantajalle myös Palkka.fi-palvelun työntekijäliittymän kautta (katso jäljempänä kohta 4).

Ennakonpidätyksen toimittamista on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen. Toimitetun ennakonpidätyksen maksamista Verohallinnolle on käsitelty erikseen jäljempänä kohdassa 2.6.

2.4.3 Vakuutetun sairausvakuutusmaksu

Suomessa vakinaisesti asuvat henkilöt on vakuutettu sairauden varalta sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) mukaisesti. Vakuutetut osallistuvat sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien rahoitukseen maksamalla vakuutetun sairausvakuutusmaksua, joka koostuu päivärahamaksusta ja sairaanhoitomaksusta (SVL 18 luvun 4 §). Vakuutetun sairausvakuutusmaksua on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksu.

Vuonna 2019 sairaanhoitomaksu on 0,00 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta (0,00 % myös vuonna 2018). Vuonna 2019 päivärahamaksu on 1,54 prosenttia palkkatulosta (1,53 % vuonna 2018), jos vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä on vähintään 14.282 euroa. Jos vuotuisen palkka- ja työtulon yhteismäärä alittaa 14.282 euroa, päivärahamaksu vuonna 2019 on 0,00 prosenttia. Päivärahamaksun maksuvelvollisuus alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18 luvun 5 §:n 2 momentti).

Sekä vakuutetun sairaanhoitomaksu että päivärahamaksu sisältyvät työntekijän verokorttiin merkittyyn ennakonpidätysprosenttiin, joten työnantaja ei erikseen peri maksuja työntekijän palkasta. Päivärahamaksun suuruus tulee kuitenkin merkitä työntekijälle annettavaan tositteeseen (katso jäljempänä kohta 2.12.1).

2.5 Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Myös työnantaja on velvollinen osallistumaan sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien rahoitukseen maksamalla työnantajan sairausvakuutusmaksun (SVL 18 luvun 7 §). Työnantaja on velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ainoastaan, jos työntekijä on sairausvakuutuslain mukaan Suomessa sairausvakuutettu.

Kotitalouksille on säädetty huojennus työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta silloin, kun kotitalouden maksama palkka ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettavaa palkkaa.

Jos samalle saajalle työstä maksettava palkka ei ylitä 1.500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen maksamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta 4 §:n 2 momentin 3 kohta ja EPA 13 §). Tätä kotitalouden huojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä maksaa kotitalouden puolesta suorituksen. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen palkanmaksajan nimissä.

Kotitaloustyönantajan on lähtökohtaisesti maksettava työnantajan sairausvakuutusmaksu, jos työntekijälle maksetaan palkkaa ja etuuksia yhteensä yli 1.500 euroa kalenterivuodessa. Työnantaja ei ole kuitenkaan velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksua ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 16 vuotta eikä sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta (laki työnantajan sairausvakuutusmaksusta 4 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdat). Tästä syystä, vaikka kotitalous maksaisi palkkaa samalle henkilölle yli 1.500 euroa kalenterivuodessa, työnantajan sairausvakuutusmaksua ei makseta, jos palkansaaja on alle 16-vuotias tai 68 vuotta täyttänyt.

Jos 16 - 67 -vuotiaalle työntekijälle maksettavan palkan on oletettu jäävän alle 1.500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole tämän vuoksi toimitettu eikä työnantajan sairausvakuutusmaksua maksettu, mutta vuoden aikana palkkaa kuitenkin maksetaan yli 1.500 euroa, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava koko vuoden palkkasummasta. Näin siitä huolimatta, että aiemmin maksetuista palkoista ei tällaisessa tapauksessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen (katso edellä kohta 2.4.1).

Vuonna 2019 kotitaloustyönantajan sairausvakuutusmaksun suuruus on 0,77 prosenttia palkkasummasta (0,86 % vuonna 2018). Työnantajan sairausvakuutusmaksun määrä lasketaan prosentteina työntekijöiden ennakonpidätyksen alaisen palkan määrästä. Palkkana ei kuitenkaan työnantajan sairausvakuutusmaksun määrää laskettaessa pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä (esimerkiksi työnantajalta saatua henkilökuntaetua ja odotusajan palkkaa).

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava, vaikka palkasta ei voitaisi toimittaa ennakonpidätystä. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun palkka maksetaan pelkkänä luontoisetuna tai palkasta ei verokortin mukaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu on kokonaan työnantajan oma maksu. Työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan ennakonpidätysten maksamisen yhteydessä (katso jäljempänä kohta 2.6).

Työnantajan sairausvakuutusmaksua on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Sairausvakuutusmaksu. Ulkomailta Suomeen töihin tulevan henkilön verotusta sekä tällaisen työntekijän vakuuttamista ja työnantajavelvoitteita on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän verotus.

2.6 Työnantajasuoritusten maksaminen

Työnantajasuoritukset eli ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu kuuluvat niin sanottuihin oma-aloitteisiin veroihin. Tämä tarkoittaa sitä, että maksajan on oma-aloitteisesti laskettava veron määrä, tarkastettava eräpäivä ja maksettava vero. Oma-aloitteiset verot on maksettava ilman Verohallinnon lähettämää tilisiirtolomaketta.

Ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu maksetaan Verohallinnon pankkitilille ja työnantajasuorituksia maksettaessa on käytettävä aina oma-aloitteisten verojen viitenumeroa. OmaVerossa (vero.fi/omavero) verkkomaksun maksupohjaan on merkitty valmiiksi pankkitilinumero, viitenumero, maksun saaja ja maksupäivä. Tilinumerot sekä lisätietoa työnantajasuoritusten maksamisesta ja viitenumerosta löytyy sivuilta: vero.fi > Henkilöasiakkaat > Asuminen > Kotitalous työn teettäjänä > Työnantajasuoritusten ilmoittaminen ja maksaminen.

Jos kotitaloustyönantaja käyttää Palkka.fi-palvelua, palvelu muodostaa maksutiedot työnantajasuorituksille automaattisesti (katso jäljempänä kohta 4). Palkka.fi:n muodostama viite ei ole sama kuin OmaVerossa näkyvä viite, mutta maksu kohdistuu oikein ja se huomioidaan OmaVerossa muutaman pankkipäivän kuluttua.

Ennakonpidätyksen ja työnantajan sairausvakuutusmaksun Verohallinnolle maksamisen ajankohdasta säädetään oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (OVML) 6 luvussa ja maksamismenettelystä veronkantolaissa (VKL).

Kotitaloustyönantajan on maksettava palkasta toimitettu ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu viimeistään palkanmaksukuukautta seuraavan kalenterikuukauden 12. päivänä (yleinen eräpäivä, OVML 2 ja 32 §). Jos kuukauden 12. päivä ei ole pankkipäivä, eräpäivä siirtyy seuraavaksi pankkipäiväksi. Ennakonpidätys ja työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettu ajallaan, jos ne maksetaan viimeistään edellä mainittuna eräpäivänä. Vero katsotaan lähtökohtaisesti maksetuksi Verohallinnolle sinä päivänä, jona maksu on joko veloitettu maksajan tililtä tai maksettu käteisenä rahalaitokseen (VKL 13 §).

Jos työnantajasuoritukset maksetaan eräpäivän jälkeen, on maksettava myös viivästyskorkoa (katso VKL 14 § ja laki veronlisäyksestä ja viivekorosta (1556/1995) 5 a-b §). Viivästyskoron määrän voi laskea OmaVerossa.

2.7 Ilmoitukset tulorekisteriin

Tiedot 1.1.2019 ja sen jälkeen maksetuista palkoista ja työnantajasuorituksista ilmoitetaan sähköisesti tulorekisteriin (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018). Tulorekisteriin ilmoitettavilla tiedoilla ei ole euromääräistä alarajaa. Matkakustannusten korvaukset on ilmoitettava tulorekisteriin, vaikka rahapalkkaa ei maksettaisi. Tulorekisteriin ilmoittaminen korvaa työnantajan vuosi-ilmoituksen eikä palkkatietojen vuosi-ilmoituksia siten anneta enää maksuvuodelta 2019.

Lisätietoa työnantajasuoritusten ilmoittamisesta löytyy Tulorekisterin sivuilta. Jos kotitalous käyttää palkanmaksuun Palkka.fi -palvelua, palvelu lähettää tammikuusta 2019 alkaen ilmoitukset tulorekisteriin automaattisesti eikä niitä tällöin tarvitse lähettää enää erikseen (lue lisää täältä).

Ennen 1.1.2019 maksettujen palkkojen ja työnantajasuoritusten ilmoittamismenettelystä löydät lisätietoa tämän ohjeen aiemmasta versiosta (Kotitalous työn teettäjänä A261/200/2017).

2.8 Työeläkevakuutusmaksu

2.8.1 Työnantajan työeläkevakuutusmaksu

Eläkevakuutusmaksusta säädetään työntekijän eläkelaissa (TyEL). Työnantajan on kyseisen lain perusteella lähtökohtaisesti järjestettävä työntekijälleen eläketurva palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana (TyEL 141 §). Eläketurvan kustantamiseksi peritään työeläkevakuutusmaksu, joka koostuu työnantajan ja työntekijän maksusta (TyEL 152 §, työntekijän maksusta katso jäljempänä kohta 2.8.2). Kotitaloustyönantajan on lähtökohtaisesti maksettava työeläkevakuutusmaksu työntekijänsä palkasta, jos palkka on vähintään 59,36 euroa kuukaudessa (TyEL 4, 96, 100 ja 141 §, vakuuttamisvelvollisuuden alaraja vuonna 2019).

Vakuuttamisvelvollisuus alkaa työntekijän 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja päättyy työntekijän syntymävuoden mukaan porrastetusti joko 68, 69 tai 70 vuoden iässä (TyEL 4 §:n 2 momentti). Työntekijän ikä palkanmaksupäivänä ratkaisee, kuuluuko työntekijä eläkevakuuttamisen piiriin. Työntekijän eläkelaissa mainittua vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaa nuorempi työntekijä on eläkevakuutettava, vaikka hän saisi jo eläkettä.

Kotitaloustyönantaja voi ottaa työeläkevakuutuksen mistä tahansa työeläkevakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiöt neuvovat, miten vakuuttaminen ja maksujen tilittäminen hoidetaan.

Vuonna 2019 perittävä työeläkevakuutusmaksu on keskimäärin 24,40 prosenttia bruttopalkasta, johon sisältyy myös työnantajan työntekijältä perimä työntekijän maksuosuus (katso jäljempänä kohta 2.8.2). Kotitalous tilittää työeläkevakuutusmaksun kokonaisuudessaan eläkevakuutusyhtiölle ja työnantaja vastaa eläkelaitokselle myös työntekijän työeläkevakuutusmaksun osuudesta (TyEL 152 §:n 2 momentti).

Lisätietoja työeläkevakuuttamisesta löytyy osoitteesta tyoelake.fi.

2.8.2 Työntekijän työeläkevakuutusmaksu

Eläketurvan kustantamiseksi perittävä työeläkevakuutusmaksu koostuu työnantajan maksun lisäksi myös työntekijän maksusta (TyEL 152 §, työnantajan maksusta katso edellä kohta 2.8.1). Vakuuttamisvelvollisen kotitaloustyönantajan tulee palkanmaksun yhteydessä pidättää työntekijän palkasta mahdollisen ennakonpidätyksen vähentämisen jälkeen työntekijän osuus työeläkevakuutusmaksusta. Työeläkevakuutusmaksun määrä lasketaan työntekijän bruttopalkasta.

Kunkin vuoden työeläkevakuutusmaksuprosentti säädetään vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Vuonna 2019 työntekijän osuus työeläkemaksusta on alle 53-vuotiailla ja yli 62-vuotiailla on 6,75 prosenttia ja 53–62 -vuotiailla 8,25 prosenttia.

Kotitaloustyönantaja maksaa työeläkevakuutusmaksun kokonaisuudessaan sille eläkelaitokselle, jossa työnantaja on järjestänyt työntekijänsä eläketurvan. Työnantaja vastaa koko työeläkevakuutusmaksun maksamisesta työeläkevakuutusyhtiöön, vaikka hän ei voisikaan pidättää työntekijän osuutta työntekijän palkasta (esimerkiksi jos palkka koostuu yksinomaan luontoiseduista tai jos kotitalouden palkkaaman lastenhoitajan palkan maksaa Kansaneläkelaitos).

Verohallinto vähentää työntekijältä perityn työeläkevakuutusmaksun työntekijän veronalaisista tuloista verotusta toimitettaessa.

2.9 Työttömyysvakuutusmaksu

2.9.1 Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu

Työttömyysvakuutusmaksusta säädetään työttömyysetuuksien rahoituksesta annetussa laissa (555/1998). Työttömyysvakuutusmaksun määrä lasketaan työnantajan maksamasta palkkasummasta. Vuonna 2019 kotitaloustyönantajan työttömyysvakuutusmaksu on 0,5 prosenttia palkasta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 18 §:n 1 momentti). Työnantaja maksaa sekä työnantajan että työntekijän osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Työttömyysvakuutusrahastolle. Työnantaja vastaa myös palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun suorittamisesta työttömyysvakuutusrahastolle (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 21 §).

Työttömyysvakuutusmaksu jakautuu työnantajan ja työntekijän maksuosuuteen (työntekijän maksuosuudesta katso jäljempänä kohta 2.9.2).

Alle 17-vuotiaasta tai 65 vuotta täyttäneestä työntekijästä työnantajan työttömyysvakuutusmaksua ei makseta. Iältään 17 - 64 -vuotiaiden työntekijöiden osalta kotitaloustyönantaja on velvollinen maksamaan työnantajan työttömyysvakuutusmaksun, jos työnantajan kalenterivuoden aikana maksamat palkat ovat yhteensä yli 1.300 euroa (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 12, 12 a ja 12 b §, ennen vuotta 2019 raja oli 1.200 euroa).

Lisätietoja työttömyysvakuutusmaksusta löytyy osoitteesta tvr.fi.

2.9.2 Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu

Työnantajan lisäksi myös työntekijä maksaa työttömyysvakuutusmaksua (työnantajan maksuosuudesta katso edellä kohta 2.9.1). Kotitaloustyönantajan tulee palkanmaksun yhteydessä pidättää työntekijän palkasta mahdollisen ennakonpidätyksen jälkeen työntekijän osuus työttömyysvakuutusmaksusta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 20 §).

Työttömyysvakuutusmaksun määrä lasketaan työntekijän bruttopalkasta. Vuonna 2019 palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on 1,50 prosenttia palkasta (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 18 §:n 1 momentti). Työnantaja maksaa sekä työnantajan että työntekijän osuuden työttömyysvakuutusmaksusta Työttömyysvakuutusrahastolle.

Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu tulee pidättää työntekijän palkasta, vaikka työnantajalla ei olisi velvollisuutta maksaa työnantajan työttömyysvakuutusmaksua palkkasumman jäädessä enintään 1.300 euroon (katso edellä kohta 2.9.1). Alle 17-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet työntekijät eivät kuitenkaan ole velvollisia maksamaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua, joten heidän palkastaan palkansaajan työttömyysvakuutusmaksua ei pidätetä (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 12 ja 12 a §).

Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole maksettu palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun pidättämiseen riittävää rahapalkkaa, työnantaja voi pidättää palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun kahden vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä (laki työttömyysetuuksien rahoituksesta 20 §:n 3 momentti).

Työntekijältä peritty työttömyysvakuutusmaksu vähennetään verotuksessa työntekijän veronalaisesta tulosta.

2.10 Työnantajan tapaturmavakuutusmaksu

Vuonna 2019 kotitaloustyönantaja on velvollinen vakuuttamaan työntekijänsä työtapaturman ja ammattitaudin varalta, jos työnantajan kalenterivuoden aikana teettämästään työstä maksamat tai maksettavaksi sovitut palkat ovat yhteensä yli 1.300 euroa (tapaturma- ja ammattitautilaki 3 §:n 2 momentti ja 268 §, ennen vuotta 2019 raja oli 1.200 euroa). Rajan ylittyessä vakuuttamisvelvollisuus koskee kaikkia työntekijöitä eikä esimerkiksi työntekijöiden iällä ole merkitystä.

Vakuuttamisvelvollisuuden raja on työnantaja- ja kalenterivuosikohtainen: huomioon otetaan kaikki työnantajan kalenterivuoden aikana teettämät työt ja niistä maksetut tai sovitut palkat lasketaan yhteen. Palkkojen maksuajankohdalla ei ole merkitystä laskettaessa vakuuttamisvelvollisuuden rajan ylittymistä. Jos jo työsuhteen alkaessa on selvää, että sovitut työansiot ylittävät 1.300 euroa, vakuutus on otettava ennen työn tekemisen alkamista. Vakuutusta ei voi ottaa takautuvasti.

Vakuutus otetaan ennen työnteon aloittamista sellaisesta vahinkovakuutusyhtiöstä, jolla on oikeus harjoittaa Suomessa työtapaturma- ja ammattitautivakuutusta. Käytännössä vakuutuksen yhteydessä otetaan yleensä myös työnantajan ryhmähenkivakuutus (katso jäljempänä kohta 2.11).

Vakuutuksen voi ottaa myös Palkka.fi-palvelun kautta (katso jäljempänä kohta 4). Vakuutusmaksun suuruus vaihtelee vakuutusyhtiöittäin ja sen riippuu muun muassa palkkojen määrästä sekä vakuutetun työn tapaturma- ja ammattitautiriskistä. Työnantaja maksaa vakuutusmaksut suoraan vakuutusyhtiölle laskun mukaan.

Lisätietoja tapaturmavakuuttamisesta löytyy osoitteesta tvk.fi.

2.11 Työnantajan ryhmähenkivakuutusmaksu

Työmarkkinajärjestöt ovat työehtosopimuksissa sopineet ryhmähenkivakuutusturvan järjestämisestä työntekijöille. Myös kotitaloustyönantajan on otettava työntekijöilleen ryhmähenkivakuutus, kun tehtävää työtä koskevalla alalla on tätä edellyttävä yleissitova työehtosopimus. Lähes kaikki työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan pakollisesti vakuutettavat henkilöt kuuluvat ryhmähenkivakuutukseen.

Työntekijät ryhmähenkivakuutetaan samalla kun työnantaja ottaa lakisääteisen tapaturmavakuutuksen. Ryhmähenkivakuutusmaksu vaihtelee yhtiöittäin ja työnantaja maksaa maksun tapaturmavakuutusyhtiölle tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Ryhmähenkivakuutusmaksu on keskimäärin 0,06 prosenttia palkkasummasta.

Lisätietoja ryhmähenkivakuutuksesta löytyy osoitteesta trhv.fi.

2.12 Muita työnantajan velvoitteita

2.12.1 Tosite

Kotitaloustyönantajan on annettava työntekijälle tosite kalenterivuoden aikana maksetuista palkoista, jotta työntekijä voi tarkastaa palkan ja mahdollisen ennakonpidätyksen määrän (EPL 35 §). Tosite on vapaamuotoinen. Siinä tulee kuitenkin olla ainakin seuraavat tiedot:

• työnantajan nimi, henkilötunnus, osoite ja puhelinnumero
• työntekijän nimi, henkilötunnus ja osoite
• palkan ja siitä mahdollisesti toimitetun ennakonpidätyksen määrä
• palkanmaksun ajankohta
• työntekijältä perityn työntekijän eläkevakuutusmaksun ja työttömyysvakuutusmaksun määrä
• päivärahamaksun määrä.

Tosite on syytä myös päivätä ja allekirjoittaa. Kotitalouden on annettava tosite työtekijälle viimeistään palkanmaksuvuotta seuraavan tammikuun 15. päivään mennessä tai työntekijän vaatimuksesta heti työsuhteen päättyessä.

2.12.2 Muistiinpanovelvollisuus ja tositteiden säilyttäminen

Kotitalous on työnantajana muistiinpanovelvollinen (OVML 27 §). Kotitalouden on pidettävä maksamistaan palkoista muistiinpanoja, joista ilmenee suorituksen saajan nimi, henkilötunnus, palkanmaksupäivä, maksetun rahapalkan määrä ja luontoisedun raha-arvo, maksetut kustannusten korvaukset sekä aika, jolta palkka on maksettu. Muistiinpanoiksi riittää lähtökohtaisesti palkansaajalle annettavan tositteen jäljennös ja kuitti palkan maksamisesta.

Muistiinpanot, laskut ja kuitit on säilytettävä kuusi vuotta palkanmaksuvuoden päättymisestä lukien (OVML 28 §:n 2 momentti). Muistiinpanoja on pidettävä myös maksetuista työnantajan sairausvakuutusmaksuista.

2.13 Kotitalouksien työnantajarinki

Kotitaloudet palkkaavat usein yhdessä toisten kotitalouksien kanssa siivoojan, lastenhoitajan tai muun työntekijän. Kun useampi kotitalous palkkaa työntekijän yhdellä yhteisellä työsopimuksella, kotitaloudet ovat yhteisvastuullisesti työntekijän työnantajia. Työnantajaringin jäsenet ovat silloin yhteisvastuullisesti velvollisia hoitamaan työsuhteeseen liittyvät työnantajavelvoitteet.

Jotta työnantajavelvoitteet tulisivat helpommin hoidetuksi, menetellään käytännössä usein siten, että yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen, ilmoitusten antamisen sekä työnantajasuoritusten maksamisen Verohallinnon tilille. Tämä yhteyshenkilö käyttää maksamisessa ja ilmoittamisessa omaa henkilötunnustaan. Hän voi kerätä rahat joko käteisenä tai kotitalouksilla voi olla yhteinen tili.

Kotitaloudet ovat vapautettuja ennakonpidätysvelvollisuudesta ja työnantajan sairausvakuutusmaksusta, jos samalle saajalle työstä maksettava palkka ei ylitä 1.500 euroa kalenterivuodessa (katso tarkemmin edellä kohdat 2.4.1 ja 2.5). Rajaa sovelletaan työnantajaringissä henkilökohtaisesti, ei siis rinki- eikä perhekohtaisesti. Siten esimerkiksi kumpikin puoliso voi maksaa palkkoja 1.500 euroa ilman ennakonpidätys- ja työnantajan sairausvakuutusmaksuvelvoitteita. Ennakonpidätyksen toimittamatta jättäminen tällä perusteella ei ole kuitenkaan suositeltavaa, koska siitä aiheutuu yleensä jäännösveroja työntekijälle.

Ringille voidaan antaa yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) poikkeustapauksessa, jos työnantajasuoritusten maksamista ja ilmoitusten antamista ei voi hoitaa henkilötunnuksella. Jos kotitalouksien työnantajaringillä on Y-tunnus, jolla se hoitaa palkan maksun, ei työnantajarinkiin sovelleta kotitaloustyönantajaa koskevaa palkkojen 1.500 euron rajaa.

Katso täältä lisätietoja ilmoittamisesta tulorekisteriin silloin, kun maksajana on kotitalouksien työnantajarinki.

3 Kotitalous ostaa palvelun yritykseltä tai yrittäjältä

3.1 Ennakkoperintärekisteri

3.1.1 Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen

Toimeksiantosuhteessa kotitalous ostaa työn palveluna yrittäjältä tai yritykseltä ja maksaa tälle työkorvausta laskun perusteella. Kun työtä teetetään toimeksiantosuhteessa, kotitalouden on tarkastettava, kuuluuko yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin (tarkastamisesta katso jäljempänä kohta 3.1.2).

Ennakkoperintärekisteristä säädetään EPL 25 §:ssä. Ennakkoperintärekisteri on Verohallinnon ylläpitämä rekisteri, johon merkitään muun muassa elinkeinotoimintaa harjoittavia verovelvollisia. Tieto ennakkoperintärekisteriin kuulumisesta ja rekisteröinnin voimassaolosta on julkinen. Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen tarkoitus on osoittaa suorituksen maksajalle, että maksusta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, vaan rekisteriin merkitty toimija huolehtii ennakkoverojensa maksamisesta itse.

Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen ei ole pakollista. Siten yhtiön tai toiminimen muodossa toimiminen ei automaattisesti merkitse sitä, että kyseinen taho olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin. Lisäksi yritykset ja yrittäjät, joilla on olennaisia laiminlyöntejä verotuksessaan, jätetään lähtökohtaisesti merkitsemättä ennakkoperintärekisteriin tai poistetaan sieltä. Yritys tai yrittäjä voi myös omasta aloitteestaan jättää hakeutumatta ennakkoperintärekisteriin tai pyytää rekisteröinnin poistamista. Esimerkiksi satunnaisesti tai tilapäisesti palkkioita saava voi pitää parempana ratkaisuna olla hakeutumatta rekisteriin.

3.1.2 Ennakkoperintärekisteröinnin tarkastaminen

Kotitalous voi tarkastaa palvelun suorittajan ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen Internetistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta ytj.fi. Palvelu on maksuton ja tietoja voi hakea joko nimellä tai Y-tunnuksella. Nimellä haettaessa yrityksen tiedot aukeavat palvelussa klikkaamalla haun jälkeen listasta oikean yrityksen Y-tunnusta. Ennakkoperintärekisterimerkinnän voi myös tarkastaa Verohallinnon palvelunumerosta, joka löytyy osoitteesta vero.fi > Tietoa Verohallinnosta > Yhteystiedot > Palvelunumerot.

Kotitaloudella suorituksen maksajana on selonottovelvollisuus ennakkoperintärekisteröinnin voimassaolosta. Ennakkoperintärekisterimerkintä tulee lähtökohtaisesti tarkastaa aina suorituksen maksuhetkellä.

Verohallinnon ennakkoperintärekisterin tarkistuspäivät ovat 1.3., 1.6., 1.9. ja 1.12. Koska rekisteristä voidaan poistaa myös muuna ajankohtana kuin tarkistuspäivänä, maksajan tulisi toistuvien maksujen tilanteessa tarkistaa maksun saajan rekisteröintiasema aina maksuhetkellä. Suorituksen maksaja voi kuitenkin luottaa tarkistuspäivään, jos maksun saajan rekisteröintiasema on tarkastettu yritys- ja yhteisötietojärjestelmästä ennen rekisteristä poistamista. Maksajalle ei tällöin aiheudu seuraamuksia, vaikka suorituksen saaja olisi poistettu rekisteristä ennen tarkistuspäivää. Tarkistuspäivän kumoaa työkorvauksen maksajalle toimitettu kirjallinen ilmoitus rekisteristä poistamisesta.

Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisterissä, kotitalous toimii jäljempänä kohdassa 3.2 mainitulla tavalla. Jos työkorvauksen saaja taas ei ole ennakkoperintärekisterissä, kotitalouden on huolehdittava jäljempänä kohdassa 3.3 mainituista velvoitteista. Ennakkoperintärekisteröinnin tarkistaminen on tärkeää myös mahdollisen kotitalousvähennyksen saamisen kannalta (katso jäljempänä kohta 5.1).

Ennakkoperintärekisteröintiä on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ennakkoperintärekisteröinnin vaikutukset yritystoimintaan.

3.2 Yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin

Jos kotitalous ostaa palvelun toimeksiantosuhteessa sellaiselta yritykseltä tai yrittäjältä, joka kuuluu ennakkoperintärekisteriin, työn teettämisestä ei aiheudu kotitaloudelle velvoitteita Verohallintoa tai esimerkiksi eläke- ja tapaturvavakuutusyhtiöitä kohtaan. Kotitalous maksaa tällöin palvelun suorittajan toimittaman laskun. Työn tai palvelun suorittaja on itse velvollinen huolehtimaan verotukseen ja vakuuttamiseen liittyvistä velvoitteistaan.

3.3 Yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin

3.3.1 Ennakonpidätysvelvollisuus

Lähtökohtaisesti suorituksen maksajan on toimitettava toimeksiantosuhteessa maksettavasta työkorvauksesta ennakonpidätys, kun saajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin (EPL 9 § ja 25 §). Kotitalouksille on kuitenkin säädetty huojennus ennakonpidätysvelvollisuudesta silloin, kun kotitalouden maksama suoritus ei liity sen harjoittamaan elinkeino- tai muuhun tulonhankkimistoimintaan (esimerkiksi kotitalouden harjoittamaan vuokraustoimintaan). Huojennus koskee siis vain kotitalouden hyväksi tehdystä työstä maksettua suoritusta.

Jos samalle saajalle työstä maksettavat suoritukset eivät ylitä 1.500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous ei ole velvollinen toimittamaan suorituksesta ennakonpidätystä (EPL 9 §:n 3 momentti ja EPA 13 §). Kotitalouden ennakonpidätyshuojennusta saa soveltaa, vaikka joku toinen henkilö asiamiehenä hoitaa kotitalouden puolesta suorituksen maksun. Tällöin toimenpiteet tehdään varsinaisen suorituksen maksajan nimissä.

Jos ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalle samalle saajalle työstä maksettavat suoritukset ylittävät 1.500 euroa kalenterivuodessa, kotitalous on velvollinen toimittamaan maksamastaan määrästä ennakonpidätyksen ja maksamaan sen Verohallinnolle (katso jäljempänä kohta 3.3.2). Kun kotitalous ostaa palvelun toimeksiantosuhteessa ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalta yritykseltä tai yrittäjältä, kotitalouden ei työkorvauksen määrästä riippumatta tarvitse maksaa työnantajan sairausvakuutusmaksua.

Jos työkorvausta maksetaan useissa erissä, ennakonpidätyshuojennuksen raja määräytyy kalenterivuodessa maksettavan kokonaissuorituksen perusteella. Jos jo kalenterivuoden tai toimeksiantosuhteen alkaessa tiedetään, että työn suorittajalle tullaan maksamaan kalenterivuoden aikana työkorvausta yli 1.500 euroa, ennakonpidätys on toimitettava jo ensimmäisestä suorituksesta.

Jos työkorvauksen määrän on perustellusti oletettu jäävän alle 1.500 euron rajan, eikä ennakonpidätystä ole sen vuoksi toimitettu, mutta vuoden aikana työkorvausta kuitenkin maksetaan yli 1.500 euroa, ennakonpidätys toimitettava työkorvauksesta siitä alkaen, kun 1.500 euron raja ylittyy. Aikaisemmin maksetuista työkorvauksista ei tässä tilanteessa tarvitse toimittaa ennakonpidätystä jälkikäteen.

3.3.2 Ennakonpidätyksen toimittaminen ja maksaminen

Ennakonpidätys toimitetaan siten, että suorituksen maksaja vähentää ennakonpidätysprosentin mukaan lasketun määrän rahana maksettavasta määrästä suorituksen yhteydessä. Ennakonpidätystä ei voida toimittaa rahana maksettavan suorituksen määrää suurempana (EPL 11 §).

Ennakonpidätysvelvollisuuteen ei vaikuta se, maksetaanko korvaus luonnolliselle henkilölle vai yhtiömuodossa toimivalle taholle. Ennakonpidätysvelvollisuus syntyy työkorvauksen saajan juridisesta toimintamuodosta riippumatta edellä kohdassa 3.3.1 kerrotulla tavalla silloin, kun työkorvauksen saaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Korvauksen saajan juridisella muodolla on kuitenkin vaikutusta ennakonpidätyksen toimittamisen määrään seuraavasti:

• Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön osakeyhtiö, avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö tai muu vastaava yhteisö, yhteisetuus tai yhtymä, ennakonpidätys toimitetaan 13 prosentin suuruisena, ellei Verohallinnon alentamasta muusta pidätysprosentista esitetä selvitystä (EPA 15 §:n 3 momentti ja EPA 16 §:n 2 momentti).
• Jos työkorvauksen saaja on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön luonnollinen henkilö, ennakonpidätys toimitetaan Verohallinnon hänelle antaman verokortin mukaan.
• Jos työkorvausta saava on ennakkoperintärekisteriin merkitsemätön luonnollinen henkilö, eikä hän esitä lainkaan verokorttia, ennakonpidätys toimitetaan 60 prosentin suuruisena (EPA 3 §).

Ennakonpidätyksen toimittamista ja verokortteja on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Ennakonpidätyksen toimittaminen.

Ennakonpidätys toimitetaan laskun määrästä, josta on vähennetty arvonlisäveron osuus (EPA 15 §:n 4 momentti). Työn suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia tai tavaroiden osuutta ei pääsääntöisesti vähennetä laskun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Poikkeus yllämainittuun ovat työn suorittamisesta aiheutuneet työmatkakustannusten korvaukset (päivärahat, ateriakorvaukset, hotellimaksut, kilometrikorvaukset ja esimerkiksi lentoliput ja junaliput) silloin, kun ne maksetaan luonnolliselle henkilölle eli muulle kuin esimerkiksi osakeyhtiölle ja avoimelle tai kommandiittiyhtiölle. Ne voidaan vähentää laskun määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista edellyttäen, että ne eivät ylitä Verohallinnon vuosittain vahvistamia määriä (Verohallinnon päätös ennakonpidätysvelvollisuudesta vapauttamisesta, 1035/2016, 1 §:n 17 kohta).

Verovapaiden matkakustannusten korvausten määrät vahvistetaan vuosittain Verohallinnon päätöksellä (vuoden 2019 osalta Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2019). On kuitenkin huomattava, että nämä kustannusten korvaukset eivät ole verovapaita muille kuin työsuhteessa oleville, vaikka ne edellä mainitulla Verohallinnon päätöksellä onkin vapautettu ennakonpidätyksen toimittamisesta.

Yritykselle tai yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta toimitettu ennakonpidätys maksetaan Verohallinnolle vastaavasti kuin kotitaloustyönantaja maksaa palkasta toimittamansa ennakonpidätyksen (katso edellä kohta 2.6).

3.3.3 Ilmoitus tulorekisteriin

Tiedot 1.1.2019 ja sen jälkeen maksetuista työkorvauksista ja niiden ennakonpidätyksistä ilmoitetaan sähköisesti tulorekisteriin (laki tulotietojärjestelmästä, 53/2018). Ilmoitus työkorvauksista annetaan maksukohtaisesti ja vastaavasti kuin kotitaloustyönantaja antaa palkkailmoituksen (katso edellä kohta 2.7). Työnantajan erillisilmoitusta ei anneta työkorvauksista.

Tulorekisteriin ilmoittaminen korvaa suorituksen maksajan vuosi-ilmoituksen eikä vuosi-ilmoituksia työkorvauksista siten anneta enää maksuvuodelta 2019. Lisätietoa ilmoittamisesta tulorekisteriin löytyy Tulorekisterin sivuilta.

Ennen 1.1.2019 maksettujen työkorvausten ilmoittamismenettelystä löydät lisätietoa tämän ohjeen aiemmasta versiosta (Kotitalous työn teettäjänä A261/200/2017).

3.3.4 Tosite

Kotitalouden on annettava työn suorittajalle tosite kalenterivuoden aikana maksetuista suorituksista, jotta suorituksen saaja voi tarkastaa työkorvauksen ja mahdollisen ennakonpidätyksen määrän (EPL 35 §). Tosite on vapaamuotoinen. Siinä tulee kuitenkin olla ainakin seuraavat tiedot:

• toimeksiantajan nimi, henkilötunnus, osoite ja puhelinnumero
• työn suorittajan nimi, henkilötunnus/y-tunnus ja osoite
• työkorvauksen ja siitä mahdollisesti toimitetun ennakonpidätyksen määrä
• työkorvauksen maksun ajankohta.

Tosite on syytä myös päivätä ja allekirjoittaa. Kotitalouden on annettava tosite suorituksen saajalle viimeistään suorituksen maksuvuotta seuraavan tammikuun 15. päivään mennessä. Lyhytaikaisissa toimeksiantosuhteissa on kuitenkin suositeltavaa antaa tosite heti toimeksiantosuhteen päättyessä.

3.3.5 Muistiinpanovelvollisuus ja tositteiden säilyttäminen

Kotitalous on suorituksen maksajana muistiinpanovelvollinen (OVML 27 §). Kotitalouden on pidettävä maksamistaan ennakonpidätyksen alaisista suorituksista muistiinpanoja, joista ilmenee vähintään suorituksen saajan nimi, henkilötunnus, maksupäivä ja maksetun suorituksen määrä. Muistiinpanoiksi riittää lähtökohtaisesti suorituksen saajalle annettavan tositteen jäljennös ja kuitti suorituksen maksamisesta. Muistiinpanot, laskut ja kuitit on säilytettävä kuusi vuotta suorituksen maksuvuoden päättymisestä lukien (OVML 28 §:n 2 momentti).

4 Palkka.fi – maksuton palkanlaskentaohjelma

Palkka.fi-palkanlaskentaohjelma on kotitalouksille ja muille pientyönantajille suunniteltu maksuton palkanlaskentaohjelma, jonka avulla kotitalous voi laskea työntekijän palkan sivukuluineen. Palkka.fi-palvelun avulla kotitaloustyönantaja voi hoitaa tässä ohjeessa kerrotut työnantajan velvoitteet tapaturma- ja ryhmähenkivakuuttamista lukuun ottamatta.

Palvelussa kotitaloustyönantaja voi laskea työntekijän palkan, ennakonpidätyksen, työnantajan sairausvakuutusmaksun ja pakolliset työeläkemaksut sekä tulostaa palkkalaskelmat. Palvelu muodostaa maksutiedot ja hoitaa arkistoinnin kotitalouden puolesta. Palvelu lähettää Verohallintoon, työeläkeyhtiöihin ja Työttömyysvakuutusrahastoon vaadittavat ilmoitukset automaattisesti. Lisäksi Palkka.fi-palvelun työntekijäliittymän kautta työntekijä voi lähettää kotitaloustyönantajalle verokorttitiedot sähköisesti.

Palkka.fi-palvelun kautta voi ilmoittaa myös kotitalousvähennykseen liittyvät tiedot Verohallintoon (katso jäljempänä kohta 5.1). Palkka.fi-palvelun kautta ilmoitettu kotitalousvähennys siirtyy automaattisesti kyseisen vuoden esitäytetylle veroilmoitukselle. Kotitalous voi ilmoittaa palvelun kautta kotitalousvähennystiedot maksamistaan palkoista sekä työkorvauslaskuista.

Lisää tietoa palvelusta löytyy osoitteessa palkka.fi. Palveluun kirjaudutaan henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla tai sirullisella henkilökortilla.

5 Muuta kotitalouden verotuksessa huomioitavaa

5.1 Kotitalousvähennys

Luonnollinen henkilö saa osittain vähentää veroista kotona teetetyn työn kustannukset kotitalousvähennyksenä, jos työn suorittaa ennakkoperintärekisteriin merkitty toimija tai palkattu työntekijä ja vähennykselle säädetyt muut edellytykset täyttyvät (TVL 127 a-c §). Kotitaloudella ei ole oikeutta kotitalousvähennykseen, kun palvelu on ostettu ennakkoperintärekisteriin kuulumattomalta yritykseltä tai yrittäjältä.

Kotitalousvähennystä ja sen edellytyksiä on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys.

5.2 Kotitalous rakennuttajana

Verotusmenettelystä annetussa laissa säädetään rakennuttajana olevan luonnollisen henkilön tiedonantovelvollisuudesta (VML 15 d §). Yksityishenkilöt ovat ilman euromääräistä rajaa rakennuttajina tiedonantovelvollisia Verohallinnolle, jos rakennuttaminen edellyttää rakennuslupaa.

Rakennuttajan on annettava tiedot rakennustyön suorittaneista yrityksistä ja näille maksetuista suorituksista. Jos rakennuttaja on itse palkannut työntekijän, ilmoitetaan työntekijätiedot ja työntekijöille maksetut palkat sekä muut vastikkeet. Yksityishenkilön on esitettävä loppukatselmuksessa rakennusvalvontaviranomaiselle Verohallinnon antama todistus siitä, että hän on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa (tämä velvoite poistuu 1.11.2019 alkaen).

Kotitalouden tiedonantovelvollisuutta rakennuttajana on käsitelty tarkemmin erillisessä Verohallinnon ohjeessa Rakentamiseen liittyvä tiedonantovelvollisuus.

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

veroasiantuntija Nella Toivonen