Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto

Tässä ohjeessa käsitellään varsinaisista yritysjärjestelyistä pelkästään osakevaihtoa.

Tämä ohje korvaa ohjeen Yritysjärjestelyt 10.1.1997.

1 Yleistä yritysjärjestelyistä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) sulautumista, jakautumista, osittaisjakautumista, liiketoimintasiirtoa, osakevaihtoa, kotipaikan siirtoa toiseen Euroopan Unionin (EU) jäsenvaltioon koskeva säännöstö, tuloverolain (TVL) sulautumista ja jakautumista koskeva säännös ja yritysjärjestelyihin liittyvä veronkiertosäännös perustuvat Neuvoston direktiiviin 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (myöhemmin yritysjärjestelydirektiivi).

Yritysjärjestelydirektiivin tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan Unionin alueella. Direktiiviä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi muissa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvissa maissa.  Suomen sisäisissä yritysjärjestelyissä on sallittu samat veroedut, jotka direktiivi edellyttää annettavaksi rajat ylittävissä järjestelyissä.

EU-vero-oikeuden tulkinnassa on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT), 1.12.2009 alkaen EU-tuomioistuimen (EUT), ratkaisuilla korostunut asema sekä kotimaisissa että rajat ylittävissä tilanteissa.

Lähtökohtana on, että yritysjärjestelydirektiivin mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyihin osallistuville yrityksille tai niiden omistajille. Perusajatuksena on jatkuvuusperiaate ja luovutusvoiton verotuksen lykkääntyminen järjestelyä seuraavaan luovutukseen. Verotuksessa hankintamenot säilyvät yritysjärjestelyissä ennallaan.

Yritysjärjestelyiltä edellytetään hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta. Syitä voivat olla esimerkiksi konsernirakenteen uudelleenjärjestäminen, synergiaedut, yrityskoon kasvattaminen, yrityksen myyntikuntoon saattaminen, yrityksen oston jälkeinen sopeuttaminen konserniin, uusien osakkaiden saamisen varmistaminen, sukupolvenvaihdos ja rahoitusjärjestelyt.

Yritysjärjestelyjä toteutettaessa on otettava huomioon myös asiaa sääntelevä yhtiölain-säädäntö. Yksityisoikeudellisilla säännöksillä on merkitystä verotuksessa muun muassa sen vuoksi, että sulautumista ja jakautumista voidaan pitää EVL:ssä tarkoitettuna sulautumisena ja jakautumisena vain, jos se on täytäntöön pantu yksityisoikeudellisten säännösten mukaisesti. Toisaalta kaikki osakeyhtiölain (OYL) vaatimukset täyttävät sulautumiset ja jakautumiset eivät ole EVL:ssä tarkoitettuja sulautumisia ja jakautumisia. Tämän vuoksi sulautumista ja jakautumista koskevia verolainsäädännön säännöksiä ei tällöin voida soveltaa. Liiketoimintasiirrosta ja osakevaihdosta ei yhtiöoikeudessa ole erityissäännöksiä.

1.1 Yritysjärjestelysäännösten soveltamisala

EVL 52 – 52 f §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen, liiketoiminnan siirtoon ja osakkeiden vaihtoon. Lain 52 a – 52 e §:ää sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen ja liiketoiminnan siirtoon. Sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi kotimaisten elinkeinoyhtymien sulautumiseen.

Vastaavat yritysjärjestelysäännökset liiketoimintasiirtoa lukuun ottamatta sisältyvät myös tuloverolakiin (TVL 28 §). Oikeuskäytännön (KHO:2012:24) mukaan myös TVL:n mukaan verotettavaan yhtiöön sovelletaan EVL 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevasta säännöksestä ilmeneviä periaatteita. TVL 45 §:n 5 momentin mukaan osakevaihdon johdosta ei synny veronalaista voittoa tai vähennyskelpoista tappiota osakevaihdon verovuonna. Rahavastikkeen osalta syntyvä luovutusvoitto tai -tappio lasketaan luovutusvoittoverosäännösten mukaisesti.

EVL 52 h § on yritysjärjestelyihin liittyvä veronkiertosäännös. Sen mukaan yritysjärjestelyjä koskevia verosäännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai veron välttäminen.

1.2 Kansainväliset yritysjärjestelyt

Yritysjärjestelydirektiivistä ilmeneviä periaatteita sovelletaan yritysrakenteiden uudelleenjärjestelyihin, kun osapuolina on yhteisöjä, joilla on kotipaikka EU:n eri jäsenvaltioissa sekä EU-valtioiden lisäksi muissa ETA-valtioissa.  EVL 52 a - 52 f §:ää sovelletaan tietyin edellytyksin myös rajat ylittäviin yritysjärjestelyihin ETA-alueella asuvien yhteisöjen osalta sekä eurooppayhtiöön (SE) ja eurooppaosuuskuntaan (SCE) (näin myös KVL:38/2007).

Samoja periaatteita on oikeuskäytännössä (KHO 1997 T 2531), sovellettu myös ETA-alueiden ulkopuolisten yhtiöiden sulautumistilanteissa, jos sulautuminen ulkomailla vastaa juridisesti suomalaista sulautumista.

EVL 52 e §:n sulautumista, jakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun vastaanottava yhteisö on toisessa ETA-valtiossa asuva yhteisö, jos siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään vastaanottavan yhteisön kiinteään toimipaikkaan Suomessa. Yhteisöllä on säännöksen tarkoittama kiinteä toimipaikka Suomessa, jos sillä on täällä kiinteä toimipaikka TVL 13 a §:n ja ao. verosopimuksen mukaan. Jos varat eivät liity Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan tai lakkaavat myöhemmin liittymästä siihen, varojen todennäköinen luovutushinta sekä varaukset luetaan tällöin veronalaiseksi tuloksi. Varaukset tuloutetaan viimeistään sinä verovuonna, jolloin kiinteä toimipaikka lakkaa.

EVL 52 e §:n 4 momentti koskee tilannetta, jossa toisessa ETA-valtiossa asuvan yhteisön Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka muuttuu toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetun ulkomaisen sulautumisen, jakautumisen tai liiketoimintasiirron seurauksena. Siitä tulee yritysjärjestelyn kautta uuden, joko tuossa toisessa tai kolmannessa ETA-valtiossa asuvan, yhteisön kiinteä toimipaikka. Tällöin kiinteään toimipaikkaan kohdistuvat varaukset eivät purkaudu, vaan ne luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu tuloksi, jos yritysjärjestelyä ei olisi tapahtunut. Kiinteän toimipaikan verotuksessa noudatetaan jatkuvuusperiaatetta.

2 Osakevaihtosäännöksen soveltamisala

2.1 Yleistä

Osakevaihtoa koskee EVL 52 f §:n erityissäännös ja siihen viitataan osakkeista luopuvan osakkeenomistajan osalta TVL 45 §:n 5 momentissa.  EVL 52 f §:n mukaan osakevaihto on järjestely, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita.  Osakkeet hankkinut yhtiö antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan.  Osa vastikkeesta voidaan antaa myös rahana, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Osakevaihtosäännös soveltuu myös kansainvälisiin osakevaihtoihin silloin, kun osakkeiden vaihto tapahtuu kahdessa tai useammassa EU:n jäsenvaltiossa asuvien yritysten kesken. Osakevaihtosäännöksiä sovellettiin, kun Hollannissa asuva yhtiö hankki toisen Hollannissa asuvan yhtiön koko osakekannan ja suomalainen yhtiö, joka oli kyseisten yhtiöiden emoyhtiö, sai vastikkeeksi osakkeet hankkineen hollantilaisen yhtiön osakkeita (KVL:303/1996). Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja ETA-sopimuksen vapaan sijoittautumisoikeuden periaatteen vuoksi osakevaihtoa koskevaa säännöstä sovelletaan myös, kun vastaanottavan yhtiön kotipaikka sijaitsee sellaisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa, joka ei kuulu Euroopan unionin jäsenvaltioihin (KHO:2012:93).

EVL 52 f §:n 2 momentin mukaan osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena.

2.2 Osakevaihto yhtiöoikeudessa

Osakevaihtoa koskevia säännöksiä sovelletaan sanamuodon mukaisesti silloin, kun hankkiva yhtiö ja kohdeyhtiö ovat osakeyhtiöitä. Vaihdon kohteena voi siten olla vain osakeyhtiön osakkeita, ei muiden yhteisöjen osuuksia. OYL:ssa ei ole erityissäännöksiä osakevaihdosta vaan osakevaihto on erityinen vero-oikeudellinen käsite. Yhtiöoikeudellisesti osakevaihdossa on kysymys apporttiehdoin tapahtuvasta suunnatusta osakeannista. Koska suunnatussa annissa poiketaan vanhojen osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta, se edellyttää suunnatun annin toteuttavalta yhtiöltä painavaa taloudellista syytä ja 2/3:n määräenemmistöpäätöstä yhtiökokouksessa.

2.3 Osakevaihdon osapuolet ja määräysvallan hankkiminen

Osakevaihdossa on kolme osapuolta: osakkeet hankkiva yhtiö, kohdeyhtiö, jonka osakkeita hankitaan ja sen osakkeenomistajat (osakkeet luovuttava taho).

Säännöstä sovelletaan riippumatta siitä, lasketaanko osakkeet luovuttavan osakkeenomistajan verotettava tulo TVL:n vai EVL:n nojalla (TVL 45 §:n 5 momentti ja EVL 52 f §:n 2 momentti). Maatilatalouden tuloverolaki (MVL) ei sisällä yritysjärjestelyjä koskevia säännöksiä, mutta oikeuskäytännössä on katsottu, että tuloverolain verovelvollisuutta koskevat yleiset säännökset soveltuvat myös MVL:n mukaan verotettaviin (KVL:42/2009, joka koski jakautumista). Myös osakevaihtosäännös voi Verohallinnon käsityksen mukaan tulla sovellettavaksi silloin, kun kohdeyhtiön osakkeet kuuluvat osakkeenomistajan maatalouden tulolähteeseen.

Luovuttaja voi olla luonnollinen henkilö, kuolinpesä, yhtymä tai yhteisö. Kohdeyhtiö voi olla EVL:n tai TVL:n mukaan verotettava yhtiö. Osakevaihtoa koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös silloin, kun osakkeet hankkiva yhtiö on tuloverolain mukaan verotettava yhtiö (KHO 2006 T 943).

EVL 52 f §:n säännös koskee tapauksia, joissa osakeyhtiö hankkii äänimäärän enemmistön kohdeyhtiöstä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että äänimäärän enemmistön hankkimisella tarkoitetaan EVL 52 f §:ssä tosiasiallista oikeutta käyttää äänivaltaa hankittujen osakkeiden nojalla yhtiökokouksessa (KHO 2001 T 92 ja KVL:114/2000). Osakkeiden lukumäärä tai suhteellinen osuus ei siten ole ratkaisevaa, jos yhtiöjärjestyksessä on äänestysrajoitusmääräys tai osakkeet tuottavat erilaisen äänimäärän. Jos yhtiössä on erilaisen äänimäärän tuottavia osakkeita, enemmistö voidaan saavuttaa jo vähäisenkin osakemäärän hankinnalla.

Vaihdon kohteena olevan yhtiön osakkeet voidaan hankkia useilta osakkeenomistajilta, kunhan eri osakkeenomistajilta samanaikaisesti vaihdetut osakkeet yhteensä tuottavat vaaditun äänimäärän enemmistön (KVL:219/1996).

EVL 52 f §:n säännöstä voidaan soveltaa kaikkiin samaa kokonaisuutta oleviin luovutuksiin. Osakevaihtosäännös voi soveltua esimerkiksi tilanteissa, joissa vaihtotarjouksen voimassaoloaikaa jatketaan tai yhtiö tekee uuden, samaan kokonaisuuteen kuuluvan vaihtotarjouksen (KVL:166/1999).

2.4 Vastike

EVL 52 f §:n osakevaihtoa koskeva säännös edellyttää, että vastikkeena käytetään hankkivan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Lisäksi osakevaihdon vastike voi olla myös rahaa. Rahavastikkeen määrä voi olla enintään 10 % vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Unionin tuomioistuin on ennakkoratkaisussaan (C-321/05 Kofoed) käsitellyt käteisvälirahan suhdetta vastasuoritukseen. Käteisväliraha ja hankintaliiketoimi ovat saman toimenpiteen osia. Väliraha on vastikkeen olennainen osa, jonka hankkiva yhtiö maksaa hankittavan yhtiön osakkaille osake-enemmistön saadakseen. Käteisväliraha on rahasuoritus, joka on luonteeltaan aito, sitovasti sovittu vastike hankintaliiketoimesta. Jokaisessa yksittäistapauksessa tulee ottaa huomioon kaikki asianhaarat ja tarkastaa, onko väliraha luonteeltaan sitovasti sovittu vastike hankintaliiketoimesta. Unionin tuomioistuin totesi tapauksessa mm., että hankkivan yhtiön hankitun yhtiön osakkaille vähän yhtiöosuuksien vaihdon jälkeen maksamaa osinkoa, joka ei ole hankkivan yhtiön maksettavan vastikkeen olennainen osa, ei pidä ottaa huomioon laskettaessa direktiivin 2 artiklan d alakohdassa säädettyä ”käteisvälirahaa”.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa 49/2008 hankitun osakeyhtiön osingonjakoa hankkineelle yhtiölle ei pidetty osakevaihdossa käteisvastikkeena, kun järjestelylle oli mainitussa tapauksessa olemassa muita liiketaloudellisia syitä.

Lain nojalla maksettavaa lunastusvastiketta tai hyvitystä esimerkiksi sellaiselle osakkaalle, joka ei hyväksy julkista osakevaihtotarjousta, ei otettu huomioon 10 %:n rahavastikkeen määrää laskettaessa (KHO:2003:13). Verohallinnon käsityksen mukaan vastaavaa periaatetta voidaan soveltaa voimassa olevassa arvopaperimarkkinalaissa (746/2012) tarkoitetun pakollisen ostotarjouksen perusteella suoritettuun rahavastikkeeseen.

Rahavastiketta ei lasketa osakelajeittain, vaan sitä tarkastellaan kokonaisuutena (KVL: 115/2001 = KHO 9.1.2003 taltio 14, ei muutosta). Rahavastiketta ei voida maksaa lainkaan siltä osalta kuin vastikeosakkeiden merkintähinta kirjataan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon.

Rahavastikkeen enimmäismäärää laskettaessa on tarkistettava, mitkä suoritukset ovat luonteeltaan sitovasti sovittuja vastikkeita kohdeyhtiön osakkeiden hankintaliiketoimesta. Tapauksessa KHO:2014:151 vaihto ja kauppa katsottiin yhdeksi kokonaisuudeksi, kun puolisoiden tekemät osakeluovutukset olivat tapahtuneet samanaikaisesti ja puolisot olivat yhdessä sopineet luovutusten ehdoista.

3 Osakevaihdon verotusperiaatteet

3.1 Jatkuvuusperiaate osakkaiden verotuksessa

EVL 52 f §:n 2 momentin mukainen jatkuvuusperiaate koskee vain osakkeet apporttiehdoin luovuttanutta osakkeenomistajaa. Osakevaihdon johdosta osakkeita luovuttaneelle osakkeenomistajalle ei synny veronalaista voittoa taikka vähennyskelpoista tappiota osakevaihdon verovuonna. Säännöksen tarkoituksena on huojentaa luovutusvoiton verotusta osakkeenomistajien verotuksessa siten, että verotus lykkääntyy ajankohtaan, jolloin vaihdossa saadut osakkeet luovutetaan edelleen. Osakkeiden hankinta-ajankohta ei muutu osakevaihdon vuoksi, mistä seuraa, etteivät hankintameno-olettamaa koskevat laskentaperusteetkaan muutu. Sama koskee myös EVL 6 b §:n mukaista omistusajan laskentaa. Vaihdettujen osakkeiden hankinta-ajat siirtyvät vaihdossa saatuihin osakkeisiin. Vaihdossa saatujen osakkeiden hankintamenona on luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamaton hankintameno.

Osakevaihtoa koskevaa säännöstä ei sovelleta tilanteessa, jossa perustetaan uusi osakeyhtiö sijoittamalla perustettavaan yhtiöön apporttina ennestään omistetun yhtiön osakkeet (KHO 2005 T 254). Vastikkeena tulee antaa osakeantiosakkeita, jotka ovat joko uusia osakkeita tai yhtiön hallussa olevia omia osakkeita.

Vaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin, kun vaihdossa saadaan rahavastiketta. Tämä johtaa siihen, että vaihtoon osallistuneelle kohdeyhtiön osakkeenomistajalle saattaa syntyä veronalainen luovutusvoitto tai -tappio. Verotus toimitetaan joko TVL:n tai EVL:n nojalla sen mukaan mihin tulolähteeseen osakkeet ovat luovuttajalla kuuluneet. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan siten, että saadusta rahavastikkeesta vähennetään hankintamenona sama suhteellinen osa hankintamenosta, joka vastaa rahavastikkeen suhteellista osuutta koko vastikkeesta.

Jos järjestelyn tuloksena jonkun omistajan varallisuuden arvo vähenee ja toisten kasvaa, on arvioitava, tuleeko lahjaverolaki sovellettavaksi.

3.2 Kohdeyhtiön osakkeiden hankintameno hankkivan yhtiön verotuksessa

Säännös ei suoraan määrittele vaihdon kohteena olevien osakkeiden hankintamenoa osakkeet hankkineen yhtiön verotuksessa. Koska osakevaihto ei ole yleisseuraanto ja osakkeet hankkivan yhtiön kannalta kyseessä on osakeanti apporttiomaisuutta vastaan, hankitut osakkeet voidaan erityissäännöksen puuttuessa arvostaa yhtiön verotuksessa käypään arvoon siitä riippumatta, mikä niiden arvoksi merkitään kirjanpidossa (KHO:2002:81). 

3.3 Muita osakevaihdon verovaikutuksia

Osakevaihtoa koskeva säännös ei koske osakevaihdon kohteena olevan yhtiön verotusta.  Sekä kohdeyhtiö että hankkiva yhtiö saattavat menettää osakevaihdon seurauksena oikeutensa vanhojen tappioiden vähentämiseen. Näin tapahtuu, jos yli puolet yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa osakevaihdon yhteydessä. Tappioiden vähentämiseen voidaan hakea poikkeuslupa osakevaihdon jälkeen, kun tappiollisen yhtiön toimintaa jatketaan konsernin osana.

Konserniavustuksen antaminen edellyttää, että konsernisuhde on kestänyt koko verovuoden. Osakevaihdon yhteydessä tapahtuva omistajanvaihdos voi sen takia vaikuttaa yhtiöiden mahdollisuuteen antaa ja vastaanottaa konserniavustusta.

Järjestelystä saattaa aiheutua kohdeyhtiölle esimerkiksi asiantuntijakuluja, joista on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Dnro A115/200/2014 Oikeuskäytäntöä osakkeiden hankintaan ja luovutukseen liittyvistä asiantuntijapalkkioista tuloverotuksessa.

3.4 Varainsiirtoverotus

Varainsiirtoverolakiin (VSVL) ei sisälly erityissäännöksiä osakevaihdosta. Koska osakemerkintään perustuva saanto ei ole VSVL:ssa tarkoitettu luovutus, se ei kuulu varainsiirtoveron piiriin eikä osakkeenomistaja ole velvollinen suorittamaan varainsiirtoveroa osakevaihdon perusteella. Jos vastike maksetaan yhtiön hallussa olevilla omilla osakkeilla, kyse on luovutuksesta, josta on suoritettava varainsiirtovero.

Osakkeet hankkivan yhtiön on suoritettava vero sille apporttisijoituksena tai muuta vastiketta vastaan luovutettujen osakkeiden perusteella.

Asia on ollut esillä myös Unionin tuomioistuimessa KHO:n ennakkoratkaisupyynnön johdosta. KHO katsoi päätöksessään (KHO:2008:15) Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun mukaisesti, että varainsiirtoveron periminen on sallittua luovutettaessa arvopapereita apporttina osakeyhtiölle, joka antaa luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan.

4 Maastapoistumisverotus

EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään tilanteista, joissa vastikeosakkeet saanut luonnollinen henkilö lakkaa olemasta Suomessa asuva verovelvollinen. Osakevaihdon verotuksen lykkäysetu säilyy myös tilanteessa, jossa osakkaana oleva luonnollinen henkilö muuttaa Euroopan talousalueen sisällä. Osakevaihdossa syntynyt luovutusvoitto tulee verotettavaksi vasta vastikeosakkeita luovutettaessa, jos osakkeiden luovuttaminen tapahtuu ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut.

Jos henkilö siirtyy muualla kuin ETA-alueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi, osakevaihdossa verottamatta jäänyt luovutusvoitto verotetaan tällöin Suomessa. Säännöksen soveltamiselle on kuitenkin asetettu viiden vuoden aikaraja.

Jos henkilö luovuttaa vastikeosakkeet tai muuttaa ETA-alueen ulkopuolelle vasta sen jälkeen, kun on kulunut vähintään viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto tapahtui, osakevaihdon yhteydessä syntynyttä luovutusvoittoa ei veroteta Suomessa.

Osakevaihdossa syntynyt tappio ei realisoidu EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

5 Veron kiertämistä koskeva säännös

EVL 52 h §:n nojalla yritysjärjestelyyn voidaan puuttua verotuksessa, jos on ilmeistä, että sulautumisen, jakautumisen, liiketoimintasiirron tai osakevaihdon yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai verotuksen välttäminen.

Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoituksena on korostaa veroetuihin oikeuttavien säännösten tarkoituksen huomioon ottamista säännösten tulkinnassa. Yritysjärjestelysäännösten tarkoitus on se, ettei verotus olisi esteenä toteutettaessa liiketaloudellisin perustein toimeenpantavia järjestelyjä, joissa on kysymys esimerkiksi yritysrakenteiden muokkaamisesta, toiminnan uudelleenorganisoinnista tai rationalisoinnista. Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoitus ei ole estää normaalia verosuunnittelua, vaan torjua etujen myöntäminen silloin, kun verotukselliset tekijät ovat yksinomainen tai yksi pääasiallisista tarkoituksista koko järjestelylle. Veron kiertämistarkoitukseen voivat viitata esimerkiksi erilaisten keinotekoisten apuyhtiöiden perustaminen, useat perättäiset yritysjärjestelytoimenpiteet tai liiketoimintasiirron tai osakkeiden vaihdon jälkeen tapahtuva siirrossa saatujen varojen tai osakkeiden nopea edelleen myynti. Edellä mainitut tilanteet voivat antaa viitteitä veron välttämistarkoituksesta, mutta eivät sellaisenaan merkitse EVL 52 h §:n soveltamisedellytysten täyttymistä.

Ratkaisussa C­-28/95 Leur-Bloem tuomioistuin totesi mm., että jäsenvaltiot voivat säätää sellaisesta olettamasta, että jos liiketoimia ei ole suoritettu hyväksyttävistä taloudellisista syistä, kyseessä on veropetos tai veron kiertäminen. Hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitettä on EUT:n mukaan tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun, kuten horisontaalisen tappiontasauksen, tavoittelua.  Kun kansalliset viranomaiset valvovat, onko suunnitellun liiketoimen ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena veropetos tai veron kiertäminen, on kussakin tapauksessa tutkittava liiketoimi kokonaisuudessaan.

6 Osakevaihto, johon ei sovelleta EVL 52 f §:ää

Jos osakevaihto toteutetaan siten, että EVL 52 f §:ssä säädetyt edellytykset eivät täyty, osakevaihtoon sovelletaan luovutusta koskevia säännöksiä. Myös silloin, kun kysymyksessä on EVL 52 h §:ssä tarkoitettu veron kiertämistilanne, järjestelystä aiheutuu veroseuraamuksia.

Osakevaihtoa koskevaa säännöstä ei sovelleta, jos kohdeyhtiö tai osakkeet hankkiva yhtiö sijaitsee muualla kuin EU-jäsenvaltioissa tai muissa ETA-alueeseen kuuluvissa valtioissa. Säännöksen soveltamista ei kuitenkaan estä se, että osakevaihtoon osallistuu myös edellä mainittujen valtioiden ulkopuolella asuvia osakkeenomistajia. EVL:n ja TVL:n säännöksiä sovelletaan tällöin Suomessa asuvan osakkeenomistajan verotuksessa.

Jos osakevaihtosäännöstä ei voida soveltaa, osakkeiden käypä arvo on luovuttajan veronalaista tuloa ja osakkeiden poistamaton hankintameno vähennyskelpoista menoa, ellei luovutus kuulu EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n luovutushintoja koskevan verovapaussäännöksen piiriin. Tuloverolain mukaan verotettavalle luovuttajalle realisoituu luovutusvoitto tai -tappio.

7 Oikeuskäytäntöä

7.1 Kansallista oikeuskäytäntöä

Yleistä yritysjärjestelyistä

KVL:310/1996 (=KHO 10.10.1997 taltio 2531, ei muutosta) Suomalaisen yhtiön omistamien kanadalaisten yhtiöiden osakkeet vaihtuivat fuusion seurauksena uuden kanadalaisen yhtiön osakkeisiin. Vaikka sulautuvien yhtiöiden kotipaikat olivat Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkopuolella, sulautuvan yhtiön suomalaisen osakkeenomistajan verotuksessa sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentin säännöksestä ilmenevää periaatetta, jonka mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena.

KVL:38/2007 Suomalainen A Oy aikoi sulautua islantilaiseen emoyhtiöönsä, joka yhtiömuodoltaan vastasi osakeyhtiötä. Sulautumisessa A Oy:n kaikki varat ja velat jäivät liittymään islantilaisen emoyhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan. Sulautuminen oli tarkoitus toteuttaa fuusiodirektiivin (2005/56/EY) mukaisena absorptiosulautumisena. Direktiiviä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa maissa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan sulautumista koskevia säännöksiä voidaan soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuviin yhtiöihin. Kun kuitenkin otettiin huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artiklassa sekä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 31 artiklassa säädetty sijoittautumisoikeus, sulautumiseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a – 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta, vaikka vastaanottavan yhtiön kotipaikka sijaitsi muussa Euroopan talousalueen valtiossa kuin Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

KHO:2012:24 Kun otettiin huomioon Euroopan unionin neuvoston direktiivin 2009/133/EY säännökset ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, voitiin tuloverolain mukaan verotettavaan yhtiöön soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevasta säännöksestä ilmeneviä periaatteita.

Osakevaihtosäännöksen soveltamisala

KVL:219/1996 Samaan toiminnalliseen kokonaisuuteen kuuluivat A Oy, B Oy, C Ltd ja D AB. A Oy:n ja B Oy:n kotipaikka oli Suomessa, C Ltd:n Englannissa ja D AB:n Ruotsissa. Yhtiöillä oli yhteensä 27 henkilöosakasta useasta eri valtiosta. X omisti A Oy:stä 26,78 %, B Oy:stä 15,87 % ja C Ltd:stä 39 %. Vuonna 1996 perustettiin Englantiin A- Group Ltd; josta oli tarkoitus tehdä A-konsernin emoyhtiö. Kun X ja em. yhtiöiden kaikki muut osakkaat tekivät osakevaihtoa koskevat sopimukset samana päivänä, jolloin A-Group Ltd saa omistukseensa osakevaihdon kohteena olevien yhtiöiden osakekannat, katsottiin Englannissa kotipaikan omaavan A-Group Ltd:n hankkivan sellaisen osuuden Suomessa kotipaikan omaavien A Oy:n ja B Oy:n sekä Englannissa kotipaikan omaavan C Ltd:n osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet näiden yhtiöiden kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. A-Group Ltd antoi vastikkeena puheena olevien yhtiöiden osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Järjestelyä pidettiin ElinkVL 52 f §:ssä tarkoitettuna osakevaihtona ja X:n osakeluovutuksiin voitiin soveltaa TVL 45 §:n 2 momentin säännöstä.

KVL:303/1996 X Oy on maailmanlaajuisen konsernin emoyhtiö. X Oy omisti Alankomaissa kotipaikan omaavien X C Europe B.V:n ja A B.V:n osakekannat. Kun X C Europe B.V. hankki koko A B.V:n osakekannan ja antoi vastikkeena X Oy:lle liikkeelle laskemiaan uusia osakkeita ja kun X C Europe B.V. ja A B.V. ovat Euroopan yhteisön neuvoston direktiivin (90/434/ETY) 3 artiklan a kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, jotka ovat velvollisia suorittamaan yhteisöveroa, järjestelyä pidettiin ElinkVL:n 52 §:n 2 momentissa ja 52 f §:ssä tarkoitettuna osakevaihtona. Näin ollen A B.V:n osakkeiden luovutus ei ollut X Oy:n verotuksessa veronalainen luovutus.

KVL:166/1999 Ruotsalainen X Ab esitti suomalaisen Y Oy:n osakkaille vaihtotarjouksen, jonka kohteena olivat kaikki Y Oy:n osakkeet. X Ab ei omistanut lainkaan Y Oy:n osakkeita. Osakevaihtotarjouksen hyväksymiselle varattu tarjousaika oli noin kaksi kuukautta. X Ab oli varannut itselleen oikeuden jatkaa tarjousaikaa enintään 160 päivällä. 1) Jos henkilö A vaihtaisi omistamansa Y Oy:n osakkeet X Ab:n osakkeisiin ja X Ab vastaavasti hankkisi sanotut Y Oy:n osakkeet omistukseensa vasta vaihtotarjousajan jatkamisen tai sen edelleen jatkamisen yhteydessä, vaihtoon sovellettaisiin TVL 45 §:n ja EVL 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, koska kyse oli samasta asiakokonaisuudesta. Säännöksiä voitiin soveltaa, vaikka X Ab olisi jo tullut omistamaan varsinaiseen vaihtotarjoukseen ja osakeantiin liittyen yli 90 % Y Oy:n osakkeista ja äänistä. 2) X Ab aikoi mahdollisesti tehdä vaihtotarjouksen jatkamisen sijasta jäljellä oleville osakkeenomistajille suunnatun, kokonaan uuden vaihtotarjouksen, kun yhtiö oli jo tullut omistamaan yli 90 % Y Oy:n osakkeista ja äänistä. Osakevaihtoa koskevat säännökset soveltuivat tähänkin vaihtoon, koska kyse oli samaan omaan kokonaisuuteen kuuluvasta toimenpiteestä.  

KVL:114/2000 Hakijayhtiö omisti A Oy:n osakkeita. A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan kukaan ei saanut äänestää enemmällä kuin 1/3 osalla kokouksessa edustetuista osakkeista. Uusi A Oy oli tehnyt A Oy:n osakkeenomistajille osakevaihtotarjouksen. Uuden A Oy:n oli tarkoitus vaihtaa liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita A Oy:n osakkeisiin ja hankkia näin vaihtotarjouksen kohteena olevan yhtiön äänivallasta yli 2/3:aa. Tällöin äänileikkurin huomioon ottamisen jälkeen osakkeet tuottivat kaikissa olosuhteissa enemmistön A Oy:n yhtiökokouksessa edustettuina olevien osakkeiden tuottamista äänistä. Jos hakijayhtiö vaihtoi omistamansa A Oy:n osakkeet Uuden A Oy:n liikkeeseen laskemiin uusiin osakkeisiin, yhtiön verotuksessa sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ää.

KHO 22.1.2001 taltio 92 A Oy:n tarkoituksena oli suunnata X Oy:n osakkeenomistajille osakeanti, jonka maksuehtojen mukaan osakemerkintä voidaan tehdä vain apporttiomaisuutta vastaan. Apporttiomaisuus oli X Oy:n osakkeita. A Oy:n tarkoituksena oli osakevaihdolla hankkia yli 50 prosentin osuus X Oy:n osakekannasta. X Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan kullakin osakkaalla on yhtiökokouksessa yksi ääni kutakin omistamaansa osaketta kohti kuitenkin siten, ettei kukaan omasta ja toisen puolesta saa äänestää suuremmalla äänimäärällä kuin yhdellä viidesosalla kokouksessa edustetusta äänimäärästä. Katsottiin, että äänivallan käytön rajoituksesta johtuen järjestelyä ei voida pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisena osakevaihtona, jossa edellytetään osakeyhtiön hankkivan sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä.

KVL:115/2001 (=KHO 9.1.2003 taltio 14, ei muutosta) X Oy:n osakkeet jakautuivat kahteen sarjaan, joista A- osakkeet oikeuttivat 20 ääneen ja B-osakkeet yhteen ääneen. Hakijat omistivat lähes kaikki A-osakkeet ja noin puolet B-osakkeista. Y Oy aikoi hankkia omistukseensa X Oy:n koko osakekannan. Y Oy teki julkisen ostotarjouksen B-osakkeista. Samanaikaisesti Y Oy aikoi hankkia kaikki X Oy:n A-osakkeet ja antaa vastikkeena osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Näitä järjestelyjä, joilla Y Oy hankkisi X Oy:n osakkeet, oli pidettävä yhtenä kokonaisuutena. Koska hakijoille B- sarjan osakkeista maksettava rahavastikkeen määrä ylittäisi EVL 52 f §:ssä tarkoitetun 10 %:n enimmäismäärän, osakkeiden hankkiminen ei tapahtuisi EVL 52 f §:ssä tarkoitetulla tavalla osakevaihtona. Jos hakijat vaihtaisivat omistamansa X Oy:n A-osakkeet Y Oy:n liikkeelle laskemiin uusiin osakkeisiin, osakkeiden vaihtoa pidettäisiin hakijoiden verotuksessa luovutuksena.

KHO:2003:13 Jos T AB (publ.) lunasti arvopaperimarkkinalain 6 luvun 6 §:n ja/tai osakeyhtiölain 14 luvun 19 §:n nojalla sellaisen S Oyj:n osakkeenomistajan omistamat S Oyj:n osakkeet, joka ei hyväksy T AB (publ.:n) julkista osakevaihtotarjousta, maksettavaa lunastusvastiketta tai arvopaperimarkkinalain sanotun pykälän 5 momentin perusteella maksettavaa hyvitystä ei oteta huomioon laskettaessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä tarkoitettua rahavastiketta.

KVL:2005/70 (=KHO 21.4.2006 taltio 943, ei muutosta) A Oy, joka ei harjoittanut elinkeinotoimintaa, aikoi hankkia sellaisen osuuden B Oy:n osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet B Oy:n kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, ja antaa vastikkeena B Oy:n osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan. Järjestelyä oli pidettävä osakevaihtona huolimatta siitä, että osakkeet hankkiva yhtiö ei harjoittanut elinkeinotoimintaa. B Oy:n osakkaan verotuksessa sovellettiin TVL 45 §:n 2 momentin säännöstä osakevaihdosta.

KVL:49/2008 X Oy harjoitti arvopaperikauppaa ja sijoitustoimintaa. A ja eräät muut yksityishenkilöt omistivat 52 prosenttia X Oy:n osakkeista. Heidän tarkoituksenaan oli luovuttaa omistamansa X Oy:n osakkeet kokonaan omistamalleen Y Oy:lle osakevaihdolla. Vastikkeeksi he saivat Y Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita. Tämän jälkeen X Oy:n oli tarkoitus jakaa lähes kaikki voitonjakokelpoiset varansa osinkona osakkeenomistajilleen. Järjestely liittyi X Oy:n harjoittaman liiketoiminnan uudelleenjärjestelyyn ja järjestelylle oli olemassa liiketaloudelliset syyt. Y Oy aikoi jatkaa osingonjaossa saamillaan varoilla sijoitustoimintaa ja arvopaperikauppaa. Y Oy:n ei ollut tarkoitus luovuttaa osakevaihdossa saamiaan X Oy:n osakkeita eteenpäin. Osinkoa, jonka X Oy jakoi osakevaihdon jälkeen, ei näissä olosuhteissa pidetty vastikkeena osakevaihdossa Y Oy:lle luovutetuista X Oy:n osakkeista. A:n verotuksessa osakkeiden vaihtoon sovellettiin tuloverolain 45 §:n 2 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n säännöksiä osakevaihdosta.

KVL:042/2009 Kahden henkilöomistajaperheen omistama A Oy harjoitti maataloutta ja yhtiön verotus oli toimitettu maatilatalouden tuloverolain mukaisesti. A Oy:n oli tarkoitus jakaa yhtiön omistamat maa-alueet, rakennukset ja muu omaisuus puoliksi kahdelle osakeyhtiölle. Järjestely oli tarkoitus tehdä niin, että A Oy purkautuisi selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle osakeyhtiölle A Oy:n osakkaiden saadessa vastikkeena vain kummankin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Kun otettiin huomioon verotuksessa sovellettavia yleisiä säännöksiä sisältävän tuloverolain 28 §, jossa viitataan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:ään, hakemuksessa tarkoitettuun jakautumiseen voitiin soveltaa viimeksi mainitussa lainkohdassa säädettyjä periaatteita jakautumisesta.

KHO:2012:93 Osakevaihtoon, jossa suomalainen A Oy luovuttaa omistamansa C Oy:n osakkeet norjalaiselle B AS:lle ja saa vastikkeena B AS:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita, sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:stä ilmeneviä periaatteita.

KHO:2014:151 Puolisot A ja B olivat samanaikaisesti luovuttaneet omistamansa kiinteistöosakeyhtiön (C Oy:n) osakekannan D Oyj:lle. Puolisot olivat myös sopineet yhdessä luovutuksensaajan kanssa luovutusten ehdoista. Osakekannan kauppahinta oli kauppahinnan tarkistuksen jälkeen kaikkiaan 6 300 371,33 euroa. Puolisoista A sai koko kauppahinnasta 80 prosenttia osakeomistustensa mukaisesti siten, että 5 040 297,04 euron kauppahinnasta maksettiin hänelle suunnatulla osakeannilla toteutettuna osakkeiden vaihtona 5 000 800 euroa ja ylimenevä osa 39 497,04 euroa rahana. Puolisolle B maksettiin kauppahinta     1 260 074,29 euroa kokonaisuudessaan rahana. Koska puolisoille maksettu yhteenlaskettu rahavastike ylitti 10 prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta, A:n verotuksessa ei sovellettu tuloverolain 45 §:n 2 momentin mukaista osakevaihtoa koskevaa säännöstä.

Osakevaihdon verotusperiaatteet

KHO:2002:81 Yhtiön osakevaihdolla hankkimien osakkeiden hankintamenona osakkeet myöhemmin luovutettaessa pidettiin osakkeiden käypää arvoa osakevaihdon hetkellä, vaikka osakkeet oli kirjattu yhtiön taseeseen tätä alempaan arvoon.

KHO 4.2.2005 taltio 254 A perusti verovuonna B Oy:n ja merkitsi yhtiön kaikki osakkeet sijoittamalla yhtiöön apporttina omistamiaan C Oy:n osakkeita. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentin mukaan siinä tarkoitetulla osakasvaihdolla, josta ei aiheudu veroseuraamuksia, tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan. Kun A sai apporttia vastaan perustettavan B Oy:n, jota ei ollut merkitty kaupparekisteriin, osakkeita, ei kysymys ollut elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n (1733/1995) 1 momentin mukaisesta A Oy:n liikkeeseen laskemista uusista osakkeista eikä asiassa siten tullut sovellettavaksi mainitun pykälän 2 momentin osakevaihtoa eikä tuloverolain 45 §:n 2 momentin (1734/1995) mukaista luovutusta koskevat säännökset. Osakkeiden sijoittamista oli näin ollen käsiteltävä verotuksessa luovutuksena, josta syntyvä voitto oli tuloverolain 45 §:n 1 momentissa tarkoitettu veronalainen luovutusvoitto.

KHO:2008:15 Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevassa varainsiirtoveroa koskevassa ennakkoratkaisussa oli ratkaistavana kysymys, voidaanko Luxemburgissa olevalle X SA:lle varainsiirtoverolain säännösten nojalla maksuunpanna varainsiirtovero suomalaisen Y Oyj:n X SA:lle apporttina luovuttamista D Oy:n osakkeista, joista X SA antaa Y Oyj:lle vastikkeeksi emittoimiaan uusia osakkeita.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin lausui korkeimman hallinto-oikeuden asiassa sille tekemän ennakkoratkaisupyynnön johdosta ennakkoratkaisussaan, että pääoman hankintaa koskevista välillisistä veroista 17.7.1969 annettua direktiiviä (69/335/ETY) on tulkittava siten, että sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta varainsiirtoveron perimiseen silloin, kun arvopapereita luovutetaan apporttina pääomayhtiölle, joka antaa tämän luovutuksen vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan, vaan varainsiirtoveron periminen on mainitun direktiivin 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan sallittua. Ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisussa lausutun korkein hallinto-oikeus hylkäsi X SA:n valituksen, jossa oli vaadittu uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, ettei varainsiirtoveroa peritä, koska mainittu direktiivi 69/335 pääomien vapaan liikkuvuuden konkretisoitumana ja erityisesti sen 12 artiklan 1 kohdan c alakohta estävät veron perimisen.

KHO:2013:27 Julkisesti noteerattu yhtiö A Oyj oli vastaanottanut vuonna 2002 B:ltä ehdotuksen yhteenliittymistä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Näissä neuvotteluissa ja niitä edeltävissä selvityksissä neuvonantajana toimivat toimistot avustivat A Oyj:tä. Neuvotteluissa päädyttiin luonnokseen yhdistymissopimuksesta, johon liittyi B:n osakevaihtotarjous A Oyj:n osakkaille. A Oyj:n hallitus päätti suositella osakkeenomistajille tarjouksen hyväksymisestä. A Oyj:lle aiheutui osakevaihtoon ja sitä edeltäviin neuvotteluihin liittyvistä asiantuntijapalveluista kustannuksia, joita ei katsottu A Oyj:hin kohdistuneessa jälkiverotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ostotarjous listatun yhtiön osakkeista osoitetaan kohdeyhtiön osakkaille ja osakevaihdossa on kysymys kohdeyhtiön osakkeiden omistusta koskevasta järjestelystä. Tämä puoltaa sitä, että kulujen katsotaan asiassa liittyvän osakkaiden toimintaan. Listatussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus toisaalta edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin. Tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan 6 lukuun onkin lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta.

Kohdeyhtiön hallituksella ei vuonna 2002 ollut arvomarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajan kannalta. Tämä johtui hallituksen velvollisuudesta toimia osakeyhtiössä yhtiön ja osakkeenomistajien etujen mukaisesti. Vaikka toimenpiteet oli muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi, noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ollut voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuvia menoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi muun ohessa näillä perusteilla, että A Oyj:llä oli oikeus vähentää osakevaihtotarjouksesta kohdeyhtiölle aiheutuneet asiantuntijapalkkioiden kustannukset verotettavasta tulostaan.

7.2 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Tiivistelmät päätöksistä siltä osin kuin ne koskevat osakevaihtoa

C-28/95 Leur-Bloem

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettua direktiiviä 90/434/ETY on tulkittava siten, että sillä käyttöön otettua yhteistä verojärjestelmää, joka sisältää erilaisia verotuksellisia etuja, sovelletaan erotuksetta kaikkiin liiketoimiin, joissa on kyse sulautumisesta, diffuusiosta, varojen siirrosta ja osakkeiden vaihdosta, ottamatta huomioon niiden syitä, olivatpa ne sitten rahoituksellisia, taloudellisia tai pelkästään verotuksellisia.

Tästä seuraa, että direktiivin 2 artiklan d alakohdassa, jossa määritellään osakkeiden vaihdolla suoritettavan sulautumisen käsite, ei vaadita, että direktiivin 2 artiklan h alakohdassa tarkoitettu hankkiva yhtiö itse harjoittaa yritystoimintaa tai että kyseessä on kahden yhtiön yritystoiminnan pysyvä yhdistäminen rahoitukselliseksi ja taloudelliseksi kokonaisuudeksi. Se, että siitä luonnollisesta henkilöstä, joka oli hankittujen yhtiöiden ainoa osakkeenomistaja ja johtaja, tulee hankkivan yhtiön ainoa osakkeenomistaja ja johtaja, ei myöskään estä katsomasta kyseistä liiketointa osakkeiden vaihdolla suoritettavaksi sulautumiseksi.

Direktiivin 90/434/ETY 11 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansalliset viran-omaiset valvovat, onko suunnitellun liiketoimen ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena veropetos tai veron kiertäminen, niiden on joka tapauksessa tutkittava liiketoimi kokonaisuudessaan. Tällainen tutkinta on voitava saattaa tuomioistuinten harjoittaman valvonnan kohteeksi.

Direktiivin 90/434/ETY 11 artiklassa tarkoitetun hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun, kuten horisontaalisen tappiontasauksen, tavoittelua.

C-321/05 Kofoed

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettua direktiiviä 90/434/ETY on tulkittava siten, että sillä käyttöön otettua yhteistä verojärjestelmää, joka sisältää erilaisia verotuksellisia etuja, sovelletaan erotuksetta kaikkiin liiketoimiin, joissa on kyse sulautumisesta, diffuusiosta, varojen siirrosta ja osakkeiden vaihdosta, ottamatta huomioon niiden syitä, olivatpa ne sitten rahoituksellisia, taloudellisia tai pelkästään verotuksellisia.

Tältä osin on syytä todeta, että tämän direktiivin 2 artiklan d alakohdassa mainitulla ”käteisvälirahalla”, joka on maksettu hankitun yhtiön osakkaille osakevaihdon yhteydessä, tarkoitetaan rahasuorituksia, jotka ovat luonteeltaan aitoa vastiketta hankintaliiketoimesta. Toisin sanoen suorituksia, jotka on sitovasti sovittu suoritettaviksi hankkivan yhtiön yhtiöpääomaa vastaavien arvopapereiden luovuttamisen lisäksi, liiketoimen taustalla olevista mahdollisista syistä riippumatta.

Kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”käteisvälirahana” ei näin ollen voida pitää hankkivan yhtiön hankitun yhtiön osakkaille tekemää rahasuoritusta pelkästään siitä syystä, että se on ajallisesti tai muutoin tietyllä tavalla yhteydessä hankintaliiketoimeen tai että sillä on mahdollisesti petostarkoitus. Jokaisessa yksittäistapauksessa on sitä vastoin tarpeen kaikki asianhaarat huomioon ottaen tarkistaa, onko kyseinen suoritus luonteeltaan sitovasti sovittu vastike hankintaliiketoimesta.

Tästä seuraa, että hankkivan yhtiön hankitun yhtiön osakkeille vähän yhtiöosuuksien vaihdon jälkeen maksamaa osinkoa, joka ei ole maksettavan vastikkeen olennainen osa, ei pidä ottaa huomioon laskettaessa direktiivin 2 artiklan d alakohdassa säädettyä ”käteisvälirahaa”.

C-48/11 A Oy

Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen 31 artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa osakkeiden veronalaisena luovutuksena pidetään osakevaihtoa kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen yhtiön ja ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan kolmannen valtion alueelle sijoittautuneen yhtiön välillä. Artikla on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, vaikka osapuolina järjestelyssä olisi ainoastaan kotimaisia yhtiöitä tai muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita yhtiöitä ja kyseinen järjestely olisi näin ollen verotuksellisesti neutraali. Artikla on esteenä vain, jos kyseisen jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä on keskinäistä virka-apua koskeva sopimus, jossa määrätään kansallisten viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta, joka on yhtä tehokasta kuin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla 19.12.1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/799/ETY ja hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU säädetty tietojenvaihto, mistä varmistuminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä.
 

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Leena Nieminen
veroasiantuntija